maanantai 28. marraskuuta 2011

Ilman nuotteja



Joitakin asioita ei ole tehty minua varten... niinkuin esimerkiksi noita ihania ontelokuteita, joista ihmiset virkkavat illassa tai kahdessa ihanan pitsimaton samalla, kun katsovat elokuvaa.
Virkkausohjeet ovat kautta aikain olleet mulle ylipääsemättömiä.
Kerran koetin virkata isoäidin neliötä, mutta siitä tuli kuusikulmainen - en vieläkään ymmärrä miten, mutta niin vain kävi. Se peitto ei ikinä valmistunut... se ensimmäinen neliökään ei ikinä valmistunut.
Ihan tavallista pötkylää virkkaan vaikka viikon, mutta kaikenlaiset pitsinvirkkausprojektit jätän kyllä suosiolla osaavampien käsiin.

Tästä ihanasta lattekahvin värisestä kuteesta piti siis tulla ihan omin käsin loihtima pikku matto pianotuolin alle.
Kerä kantautui vyyhtinä kotiin Tampereen messuilta ja minä intona virkkaamaan mattoa. Ilman ohjetta, kuinkas muuten...
Virkkasin ja virkkasin. Ketjuja, pylväitä, piilosilmukoita ja mitä niitä nyt onkaan.

Ensimmäisen kerran jälkeen purkaminen vähän huvitti.... Kolmannen kerran jälkeen aloin tuskailemaan, pitäisikö kaivaa netistä jokin ohje.
Mutta siinä se taas oli - minä kun en puhu samaa kieltä virkkausohjeiden kanssa. Ne suomentuvat mulle väärin tai koukku mun kädessä tekee jonkin virheliikkeen, jolloinka jokin silmukka onkin ihan toisenlainen kuin pitäisi.
Unohdin siis ohjeen etsimisen ja sinnikkäästi aloitin taas uudestaan.
Joka kerta tuloksena oli enemmän lierihattua muistuttava lärpäke kuin maton alku.

Onneksi hyvä ystäväni ja puotikumppanini Viipi lupasikin loihtia ihanan maton meille. Hän osaa sekä lukea ohjeita, että loihtia ihanuuksia omien näkemystensä mukaan - ja aina ne ovat ihania, persoonallisia mattoja ja Wirberryjä, lierihatuiksi niitä ei voisi kukaan edes kuvitella. Kiitos siis Viipi jo etukäteen! Tämä kerä suorastaan huutaa päästä osaaviin käsiisi, lukuisten purkutuomioiden jälkeen!!

Kun itsensä tuntee, itsensä myös hyväksyy.
Minä pysyn lestissäni ja jatkan kassien ompelua ja essujen suunnittelua... ilman kaavoja ja ohjeita, maailman parhailla persiljanpilkkomissaksilla farkkuja palastellen ja silmillä mittaillen...
Ja istahdan välillä pianolle, ilman nuotteja, kuinkas muuten - silloin tällöin viittelliset soinnut muistin tukena...



Elämä on sellaista :)

Ellis

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Voihan vintage!



Kotiuduin reissusta ja autoa tyhjätessä sattui takakontista silmiini viikonlopun kirppistelyn ihan paras löytö... hymy huulilla kannoi sen sisälle. En tiedä, kuinka kukaan voi hylätä kirpputorille tuollaisen kaunokaisen - mutta mun onneni, että kaikki ei ajattele ihan samoin :)) Vaatimatomat 1,50 € luki hintalapussa, joten yhtään miettimättä veska lähti mukaani.
Kotimaista nahkaa. Sirona Design, Made in Finland, vuoressa monet pienet lokerot ja vetskaritasku. Mukana vanhan huulipunan ja puuterin kevyt, ihana tuoksu... suoraan sieltä jostain aiemmilta vuosikymmeniltä... *huokaus*



Etämies sai taas pyöritellä silmiään... tiedättehän sen "oletko tosissasi??" - ilmeen, kun kulmakarvat hiukan nousevat ja pieni tuhahduksen saattelema hymy ja tuskin havaittava pään puistelu komppaavat ihmetyksen ilmettä.
Joo, miehet eivät tosiaankaan tajua näitä juttuja!
Anyway, laukku ja minä olemme tämän päivän jälkeen erottamattomat!



Ihanaa kynttilänvaloa ensimmäisen adventin iltaan!

Ellis

maanantai 21. marraskuuta 2011

Messupuoti Wirberry & Ellis

Pieni kooste Tampereen kädentaitomessujen parhaista paloista.
Mukana seikkaili Viipi, jonka ihanat pipot vietiin käsistä - suosiota keräsivät myös Viipin suloiset pellavamekot ja muut ihanuudet. Lauantain kääntyessä iltaan oli Elliksenkin kassihylly tyhjentynyt, essut ja muut farkkujututkin saivat kivasti kyytiä.

Aivan ihana kohtaaminen sattui lauantaina, kun edellisvuoden messuilta itselleen oman farkkulaukun löytänyt asiakas tuli varta vasten vielä kiittämään vuoden takaisesta löydöstään. Hän muisteli empineensä, mutta päätyi sitten kuitenkin hankkimaan kassin. Yksi asiakas halusi pukea ostamansa essun saman tien päälleen... oli kiva katsoa, kun rimpsuessu katosi iloisena ihmisvilinään :)
Muitakin ihania kohtaamisia sattui...sympaattisia, kannustavia ihmisiä. Osa päätyi ostamaan jonkun tuotteen itselleen tai lahjaksi, osa oli muuten vaan ihmettelemässä, fiilistelemässä ja tuomassa meille hyvää mieltä positiivisella palautteellaan.

Mutta nyt messukuulumisiin...


Jokainen arvonsa tunteva liikeyritys haluaa panostaa ulkoasuunsa. Niin mekin. Kukapa näin kutsuvaa kylttiä voisi ohittaa??
- Ei kukaan!!


Hiukan väsyneet mutta sitäkin onnellisemmat puodittaret... Viipi ja Ellis.



Kassakoneemme:


Raskas työ vaatii ehdottomasti jakkarat, samanlaiset kuinkas muuten...

Jakkara in action...



Yritysjohtoa korkeimmasta päästä... tässä markkinointipäällikkömme ihana Raila, joka huolehti (ja huolehtii aina muutoinkin) siitä, että tuotteet saivat sille kuuluvaa (ja näkyvää) huomiota :) Kiitos Raila <3



Puotimme välittömässä läheisyydessä sijaitseva kiva pieni lounasravintola...



Ja sitten itse asiaan... puotimme antimiin. Tarjoamme kaikille asiakkaillemme korkealaatuisia, yksilöllisiä ja uniikkeja ihanuuksia, jotka on lämmöllä ja rakkaudella valmistettu. Kaupanpäällisiksi tulee aina vähintään kassillinen höpötystä, naurua ja kiitollisuutta.
Unohtamatta tietenkään ystävällistä palvelua :))

Tässä joitakin luomuksia...














Parasta messuilla oli tavata ihania,samanhenkisiä ja sydämellisiä ihmisiä ja saada tehdä heitä onnelliseksi kädentöillään. Ja tietenkin saada viettää viikonloppua mahtavassa seurassa!
Myös mukavat pöytänaapurit ja esteetön näkymä suoraan edessä olevalle päälavalle, sekä vieressä sijainnut messukahvila lisäsivät ennestään hyväntuulista, rentoa ja mukavaa tunnelmaa.
Nyt vuorossa parin kotiinjääneen tilauskassin viimeistely ja paluu arkeen, toisin sanoen siivoamaan ja pyykkämään... nämä hommat ovatkin olleet totaalisen hunnigolla messuhössötyksen takia.

Mutta... ensi vuonna on taas sama pöydänkulma varattuna Wirberry & Ellis -puodille :)

Näihin messukuviin ja -tunnelmiin,

Ellis <3

torstai 17. marraskuuta 2011

Messut




Juhuu - täältä tullaan...
Viikonloppu messuilla edessä - sama pöytä kuin viime vuonna, nyt mukana Viipi mekkoineen ihanuuksineen!
Auto on pakattu ja Ellis lähtökuopissa. Toivottavasti tulee kiva viikonloppu - samanhenkisiä ihmisiä ainakin takuuvarmasti tapaa.

Wirberry & Ellis - piskuinen pöytämme löytyy C-hallista läheltä päälavaa (P 176).
Jos siellä seikkailette, tulkaa nykäisemään hihasta :)

Mukavaa marraskuun viikonloppua!

Ellis

perjantai 11. marraskuuta 2011

Etämiehen ykkösmenu

Joskus olen ääneen ihmetellyt, kun etämies kampeaa itsensä metsästysaikana aamuyöllä (vapaaehtoisesti) ylös, ruokkii itsensä ja koiransa ja suuntaa autonsa nokan kohti metsästysmaitaan.
Pitkän ja kiireisen viikon jälkeen umpiväsyneenä en edes kuule aamulla, kun ovi käy. En luultavasti ikinä pystyisi kuin armottoman pakon edessä saamaan itseäni vapaapäivänä ylös ja ulos siihen aikaan...

Mutta sinne hän menee...
Iltapäivän kääntyessä jo paremmalle puolelle kotiin saapuu tyytyväinen ulkoilmalle ja heikosti savulle tuoksuva mies koirineen ja reppuineen. Kahvit on termarista juotu, makkarat syöty. Ulkorakennuksen tikkaisiin on kiinnitetty hyvässä lykyssä muutama saalis odottamaan jatkokäsittelyä.
Seuravan kerran minä näen saaliin jonakin kauniina päivänä paistinpannulla. Kuten tänään.





Metsoa punaviini-pippuri-marinadissa, riisiä, porkkanoita ja puolukkahilloa.
Kuvat kertokoon... taivaallista tuoksua ja makua en mitenkään pysty tähän välittämään.



Kokki ei suostunut itseään kuvattavan...(ajatteli varmaan, että kohta on nälkäisten jono ovella :)), yhden salaotoksen sain napattua...



Näillä eväillä ommellaan taas huomenna muutamakin juttu... messutkin jo uhkaavasti lähestyvät.
Viikon päästä Ellis heiluu kassien ja muiden tuunausten kanssa Tampereen Kädentaitajien messuilla, ystävänsä Viipin ja tämän hurmaavien mekkojen ja muiden ihanien luomusten kanssa... :))

Tunnelmallista marraskuun perjantai-iltaa kaikille!

Ellis

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Jeans Factory, vol. 3

Tässä jotakin pientä... muitten tuunausten lomassa syntyneitä - jotta avaimet pysyisivät tallessa.



Olen sellainen fiilistuunaaja. Koskaan aloittaessa ei voi tietää, minkalainen lopputulos on.
Joskus ihan hyväkin, mutta niitä mokiakin tulee välillä. Kun suunnittelee vain verkkokalvoilleen eikä käytä kaavoja, toteutus saattaa hiukan joskus olla haasteellista, lähinnä vähän isommissa jutuissa kuin noissa avainnauhoissa.



Mutta kivaa se on.
Kun koneelle istahtaa ja antaa lankojen laulaa, ei paljon muuta ehdi miettiä - paitsi että minkälaisen tekstin rustaisi tai minkävärisen pitsin tai nauhan valitsisi.



Meillä täällä ilta pimenee, vaikka kello on vasta vähän yli neljä. Taidan vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille ennen ruuanlaitto-pyykki-vuoroa. Ja muutaman jutun ompelua.



Kivaa marraskuun tokaa iltaa, ystävät!

Ellis