Hetkiä ja risteyksiä

Heissan,

ihan kuin palaisi pitkältä matkalta. Vaikka olin ihan vaan oman elämäni syövereissä, on vähän reissussa rähjääntynyt olo, jetlag, univaje ja kauppakassit silmien alla.
En minä ole juuri ehtinyt lepäämään kaiken kinkunpaiston, tiskivuorten, lautapelien, mummun asunnon muuttolaatikoiden ja sinne tänne sinkoilun keskellä.

Tänään pysähdyin. Aloin sohvalla maatessani vaivihkaa summata kulunutta vuotta, joka kätki sisäänsä kaikenlaisia elämän hetkiä ja risteyksiä. Pysäyttäviä päiviä, sanasta sanaan muistuvia puheluita, tunteita, tuoksuja. Iloa ja surua, kaikilla mausteilla.

Kun iltapäivän hämärässä olin aikani pohdiskellut, tulin johtopäätökseen:
olen valmis luopumaan tästä vuodesta. Annan sille synninpäästön, vaikka se veikin isäni. Antoi se minulle kuitenkin puolen vuosisadan verran kermakakkua ja mansikoita. Sain valmiiksi jotain itselleni tärkeää ja päätin uskaltaa luottaa omiin kykyihini. En tiedä vielä viekö se minua mihinkään, mutta itselleni saavutus on mittaamaton.
Juuri nyt minulla on kaikki, mitä tarvitsen - tervetuloa uusi vuosi ja uudet alut! <3

Nappasin instaan oman kuvakollaasin vuodestani - instagramin tykätyimmät kuvani vuonna 2016. Kiva palata kuvienkin kautta menneisiin päiviin, jotka ovat kuitenkin vielä niin lähellä.

Ylärivi

1. (vas.)  Mattoranta tammikuussa. Pakkanen värjää taivaan kylmäksi. Mattorannan lähellä olen töistä palatessa jo liki kotona, aika usein käännän auton nokan rantaan ja pysähdyn nappaamaan kuvan tai kaksi tai vain vetämään keuhkot täyteen ilmaa ja hengittämään tätä maisemaa. Se on <3

2. Messuilta löytynyt nerokas oivallus - taittomittatähti, joka lumosi mut ja näköjään instassa monen muunkin :D Veikkaan, että tämä ei poistu keittiön seinältä muiden joulukoristeiden mukana.

3. Kuvista ehkä rakkain ja tärkein. Mökkiranta 3. elokuuta, vain muutama päivä isän kuoleman jälkeen. Voin yhä aistia lohdun, jonka kuva ja sen takana oleva tunnelma tuo. Kaunista ja kipeää samaan aikaan. Eräs ihana blogiystäväni sanoi kuvasta "kirkas aurinko tummien pilvien takana, sitä on elämäkin <3" Kiitos Marianna <3


Keskirivi

1. Hyasintti hillopurkissa - tämä kuva herätti jouluihmisten klaanin.

2. Elma ja mummulan vanha puusohva - sohva on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan. Se jatkaa nyt elämäänsä meillä. Ei mene päivääkään kotona ollessa, etten istu tai oikaise siihen. Eternal love <3

3. Mattoranta lokakuun lopulla. Syksyn kauneus ja kuulaus.


Alarivi 

1. Vanhan ja vinon omenapuun pikkuinen sato, lokakuun alkua.

2.  26.8. saavuin kunnioitettavaan (?!?) 50 vuoden ikään. Huikeaa! Juhlat jäävät kasaridiskoineen, lompakon hukkumisineen, sähkökatkoksineen, paelloineen kaikkineen ikuisesti mieleeni. <3

3. Itsenäisyyspäivänä 2016 taivas oli sees ja metsä hiljainen. Kiitos siitä!


Pienen koosteen myötä hyvän uuden vuoden toivotus kaikille! Onnellisten tähtien valoa ja hyvien asioiden sattumia!
Kiitos teille kaikille, kun olette, käytte ja luette! Olette tärkeitä jokainen. <3

Ellis

Rakas Joulupukki

Rakas Joulupukki,

Ellis täällä taas. Olen ajatellut sinua, vaikken ole vielä ehtinyt kirjoittaa. En ole ehtinyt kovin paljon muutakaan, kun minusta tuntuu, että sisäinen kelloni käy ihan eri aikaa kuin tuo keittiön seinällä oleva.

Ajattelin nyt kuitenkin kertoa, että olen ollut (taas) tavattoman kiltti. Ainoastaan kiroilen edelleen autossa työmatkalla ja enimmäkseen aamuisin. Niin että iltapäivisin sitäkään ei juuri tapahdu.
Ja ihan tosi tosi harvoin silloin, jos puukoppa kaatuu varpaille. Ja eihän sellaista joka viikko päivä tapahdu.

Olen koittanut olla ahkera. Olen levitellyt joulutarvikkeita ympäri kotia ja nyt näyttää siltä, että ne pikkuhiljaa löytävät mieleisiään paikkoja. Sinähän tiedät, että tykkään perinteistä, joten puin keittiön tuolien päälle taas pitkästä aikaa nuo vanhoista tyynyliinoista ompelemani huput. Niin puhtaat ja valkoiset ovat, kun ne toissakesänä pesin.

 Joulukuusenkin kävimme jo var.. valitsemassa. Se on upea! Ajattelin laittaa sen tänä vuonna takkahuoneeseen olohuoneen sijaan. Siitä se kierrättyy sopivasti leivinuuniin joulun jälkeen. Meillä kun tykätään kierrättää. Paitsi imuria ei aina ole niin kiva kierrättää huushollissa - siksikin kuusi on hyvä jättää takkahuoneeseen, neulasia ei ehdi tippua matkalla niin paljoa.

Olen muuten tullut siihen tulokseen, että en tarvitse lahjaksi yhtään uutta tavaraa. Toivon vain rauhallisia ja kauniita päiviä, ylikypsää joulukinkkua, suuren laatikon suklaata täyteläistä punaviiniä ja maailmanrauhaa. No... jos nyt jotain pitäisi toivoa, kustannussopimus kirjoittamaani lastenkirjaan ei olisi ollenkaan huono lahja. ;)

Ai niin, meille on muuttanut uusi asukas. Se on mummulan vanha sininen sohva, joka köllöttää tuossa eteisessä. Kuvassa se kyllä vielä on keittiössä, johon se ensin yritti asettua, mutta ei sitten kuitenkaan viihtynyt.
Sohva on kyllä ihana <3 Voit vaikka oikaista siihen nokosille aattoiltana, kun poikkeat. Raskas taakka painaa selkää, jos vanhat merkit pitävät paikkansa?

Täällä me odotellaan, käy kiireisimmät ensin, meille voit poiketa myöhemmälläkin.
Hyvää joulua ja kauniita unia <3

Ellis

Taivaan ja maan väliltä

Me ollaan vietetty tätä kaunista päivää ulkona, luonnossa. Uunissa tulee hiljalleen ruoka ja saunapuut paukkuvat jo kiukaan alla. 

Vaikka moni kauppa on tänään avannut ovensa, en voisi kuvitella viettäväni itsenäisyyspäivää kaupan jonossa ja ruuhkassa.  

Itsenäisyyspäivä on mulle aina jotenkin erityinen juhlapäivä tunnelmaltaan. Se merkitsee rauhoittumista ja oman kotimaan ja kodin arvostamista. Kynttilänvaloa. Niiden ihmisten syvää kunnioittamista, jotka ovat aikanaan taistelleet tämän maan puolesta.

Nyt kipaisen sytyttämään kynttilät ja sitten saunaan. Sen jälkeen telkkarin ääreen ensin katsomaan paraatia, jossa oma poikaseni saattaa vilahtaa ja sitten linnan juhliin. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ellis

Tiny x-mas bakery

Heippa!

Täällä on valmistunut pikkuisia leivonnaisia. Helppoja sellaisia, joten vinkkaan saman tien muillekin mukavuudenhaluisille leipureille. ;)

Eilen illalla ihanan metsopaistin (mies <3) jälkeen tekaisin jälkkäriksi valmiista aineksista joulutorttuja. Koska valmiit torttulevyt on aika paksuja, päätin tehdä niistä vähän ohuempia. Kaulitsin levyn kerrallaan sen verran isommaksi, että sain siitä kahden tortun sijaan kahdeksan pientä, suupalan kokoista torttua. Niistä tulikin ihanan rapsakkaita ja ohutkuorisia. Aikaa näiden pyörittelyyn tosin meni paljon enemmän, mutta lopputulos kyllä oli pienen lisävaivan väärti.

Kauppareissulta toin mukanani tänään Ikean piparkakkurasian, paketin Fazerin Carneval-keksejä ja sokerikuorrutetta. Näistä rakentelin pikkuisen mökin, jonka katolle löytyi savupiipuksi eilisestä irtokarkkikulhosta lakritsanpätkä. Muutaman kakkukoriste-tähden nappasin vielä pihamaalle. Aika kiva pikkuinen vieminen, minimaalinen joulumuistaminen. Tämmöinen meille tuli kauniisti sellofaaniin pakattuna viime jouluna - aivan ihana! Ajattelin hyödyntää ideaa omaan käyttöön tänä vuonna ja vinkata teillekin <3

Tässä leipomossa mennään näiden valmiiden juttujen ja taikinoiden kanssa just siitä, mistä aita on matalin - ei kai haittaa.. kyllä tässä ennen joulua ehtii vielä kätensä oikeaan taikinaankin upottaa. Miksi ei siis käyttäisi valmiita juttuja, kun joku on kerran sellaiset keksinyt? :D

Kivaa lauantai-iltaa!

Ellis

Pannumyssy eli maailman helpoin pipo diy

Let me entertain you something..
Eilen illalla - no okei, melkein yöllä - mietin, minkälainen pipo mahtaisi olla kiva uutukaisen tummansinisen talvitakkini kanssa. Ajatuksen vaeltaessa katse osui keinutuolilla lojuvaan miesten villaiseen Gantin slipoveriin, jonka olin kiikuttanut kirppikseltä muutamalla eurolla.
Liivi oli kokoa XL, joten ensimmäinen ajatus oli ollut kutistaa sitä vain sen verran, että voisin pujahtaa siihen itse kylmänä talvipäivänä puuvillaisen nappipaitani kanssa.

Slipoveri jäi kuitenkin hiha-aukoista löpsöttämään, koska oli kuitenkin ollut miesten XL ja
näyttikin siltä, että siinä olisi ollut tilaa jonkun muunkin käsivarsille. Niinpä lämmike päätyi pyykkinarulta uudelleen pesukoneeseen. Tällä kertaa laitoin sen vähän lämpimämpään kylpyyn, joten kutistus oli kunnollinen, eikä mun tarvinnut enää edes miettiä itseni ahtamista liivin suojiin.

Kutistettu liivi oli odottamassa päätymistä lapasiksi tai tyynynpäälliseksi, mutta yhtäkkiä näinkin sen itseni päässä :D :D

Saksin reilun kokoisen neliön keskeltä liiviä niin, että resori päätyi pipon resoriksi - sopivasti.
Sitten vain ompelin "pannumyssyni" sivuilta ja päältä yhteen. Mikä ettei tämä teepannuakin lämmittäisi, mutta taitaa kumminkin tällä kahvikissalla olla enemmän käyttöä ihan vaan oman "pannun" lämmittimeksi.

Mummun vanha, pehmeä nahkatakki on ollut oivallinen ja pitkäaikainen tuunauksen ja kierrätyksen helmi. Nyt saksin nahkatakin jo aika repaleisesta hihasta pienen lappusen, johon piirsin tai oikeastaan poltin kolvilla lumihiutaleen. Vähän niinkuin oikeissa pipoissa, you know..? ;)
Tämmöinen siitä tuli!

Kaunista ja valkoista joulukuun ensimmäistä päivää!

Ellis

Blossa Kynttilänjalka

Tulin taas vinkkaamaan, tällä kertaa kivasta "kynttilänjalasta". Viinipullo kynttilänjalkana on ideana antiikkinen, mutta itse sovelsin nyt ensimmäistä kertaa tällä vähän matalammalla Blossa-pullolla. Sain sen tuliaiseksi ja hyvässä seurassa se hupenikin joutuisasti. Koska pullo on kivan mallinen, matalahko ja himpan leveämpi kaulan alapuolelta kuin ihan alhaalta, päätin hyödyntää sen tähän joulun aikaan ruokapöydän kynttilänjalkana. Etikettikin kivasti joulunpunaisin numeroin.

Pullon kaulaan ripustin metallisen "Nro 1" -kyltin. Viikon päästä vaihdan sen nro kakkoseen, sitten kolmoseen ja lopulta neloseen - tässä hoituu siis adventtikynttilän polttokin samalla. ;)

Ettei kynttilä valuta steariinia pöytäliinalle, laitoin koko hoidon köyhänhopeiselle tarjoilulautaselle. Siihen vielä muutama vanha keittiöromu somisteeksi ja jouluinen ruokapöytäkynttilä-hässäkkä on valmis!

Hyvää talvista alkavaa viikkoa! Meillä lunta on tullut vaakasuoraan, toisaalta kiva kun on taas maailma vähän valoisampi.

Ellis

Keppikuusi diy ja taittomitta-tähti

Heipparallaa perjantai-iltaan!

Tulin nopsaan vinkkaamaan, miten pienellä vaivalla saa luonnon antimista loihdittua kivan ja jouluisen koristeen.
Idea tähän keppikuuseksi ristimääni härpäkkeeseen löytyi tämän vuotisesta Käsin tehty joulu -lehdestä. Siinä tuo keppikuusi on tosin paljon tiheämpi ja kantaa oksillaan runsaamman sadon koristeita, mun versio on vähän sellainen "köyhän naisen keppikuusi" - hahhah, kuulostaapa epämääräiseltä :D

Kiva siitä tuli kuitenkin noinkin. Mulla oli selvästi jonkin sortin etiäinen tästä jo kesällä, koska olin kerännyt kauniita (?!) keppejä mökkirannasta. Ne odottelivat autotallissa ja vaikka etämies uhkasi jo muutamaan kertaan polttaa keppikasani saunassa, sain kuin sainkin ne varjetua tuhopoltolta. (Miehet...?!)

Sommittelin kepit lattialla kohdilleen ja veivasin ne rautalangalla kiinni sopivan välimatkan päähän toisistaan. Sitten ripustelin ohuella kultalangalla oksiin pikku käpyjä, pari sulkaa, piparimuotteja, leivosvuokan, pursottimen ja muutaman kristalliprisman. Lopuksi kiersin vielä kapean jouluvalonauhan kulkemaan keppejä pitkin.

Komeus roikkuu takan päällä, hiukan kaarevalla seinämällä ja tuo kivaa tunnelmaa.

Innostuin ripustelemaan jouluvaloja muuallekin. Yksi valonauha päätyi pianon päälle kahden trumpetin ympärille. Jos joku erehtyi luulemaan, että soitan pianon, kitaran ja puhelimen lisäksi vielä trumpettiakin, on pakko tuottaa pettymys. Ehei, mutta trumpetti on itseasiassa maailman paras jouluvaloteline :D
Käteviä muuten nuo pienet paristoilla toimivat jouluvalot.

Keittiön seinää koristamaan ripustin viikko sitten messuilta hankkimani taittomitta-tähden. Ihan loistoidea, joka löytyi kädentaitomessujen Valkoista pellavaa -puodista. Ilokseni tämä kaikkea ihanaa ja mieletöntä vanhoista jutuista tuunaava sisaruskatras oli päättänyt yhden välivuoden jälkeen palata messuilemaan. Hyvä, että palasivat! <3

Tunnelmallista viikonloppua sinne ruutujen taakse!

Ellis

Iso Kiitos ja pieni Black Friday -tarjous

Joskus elämä ottaa sellaisen vauhdin, että jalat ei meinaa ehtiä koskettaa maata. Mulla on tunne, että tämä vuosi tai ainakin viimeksi kulunut puolivuotinen on menty juuri sellaisella intensiteetillä tapahtumasta ja tunteesta toiseen. Enkä nyt tarkoita varsinaisesti vauhdilla sitä, että kaikki olisi tapahtunut jotenkin nopeasti, ei. Enemmänkin niin, että elämän väkevyys ja välillä asioiden aikaansaama rankka ravistaminen on tuntunut luissa ja ytimissä asti.
Iloa, surua, innostuneisuutta, jännitystä, luopumista, kaipausta, riemua. Ja paljon muuta.

Viime viikon kädentaitomessut Tampereella oli yksi tämän perioidin odotettuja ja vaikuttavia tapahtumia. Odotin sitä tänä vuonna ehkä enemmän kuin koskaan. Pientä välilaskua ja irtiottoa oman elämän ruuhkasta. Sitä se olikin, kaikin tavoin. <3
Messupölyn laskeuduttua jouduin myöntämään, että en minäkään nyt kuitenkaan taida ihan superhessu olla. Pähkinät eivät auttaneet, kun flunssa kaatoi kalenteritytön vaakatasoon ja vaati oman aikansa ja leponsa.

Sohvaa selässä pitäessä oli ihanaa muistella ja fiilistellä messuhulinoita. Sitä atmosfääriä ja Metrinpuodin yllä leijuvaa höpötystä ja hauskuutta on vaikea sanoin kuvailla, mutta kiitoksen sanat ovat enemmän kuin paikallaan teille, jotka olitte mukana jollain tavalla - livenä, ajatuksissa, virtuaalisesti, somen kautta, terveisten muodossa...

Iso KIITOS kaikille messuilla ja Metrinpuodissa piipahtaneille!! Matkalaukut keveinä ja sydän läpättäen palasimme sunnuntai-iltana koteihimme. En voi lakata hämmästelemästä sitä, miten pieni Metrinpuotimme löytyy niin monen kulkijan reitille messuilla. Se laittaa nöyräksi ja kiitolliseksi, että saa tulla ja tehdä. Että saa olla mukana ja kokea moista. Ja se, että vuodesta toiseen moni tulee, koska on tullut aiemminkin. Ja lupaa tulla taas seuraavalla kerralla <3 Ja tuo mukanaan uusia - sellaisia, jotka näkevät Metrinpuodin ensimmäistä kertaa. Ja hekin lupaavat tulla uudelleen.
Niin mekin lupaamme ja tulemme, taas vuoden päästä. Kiitos <3
(Jonkinlainen parempi kuvakimara tulee messuista varmasti, kunhan saan kuvat purettua. Yllä oleva kuva on napattu puodin takahuoneesta :D )

Ajattelin hyödyntää tätä mustaa marraskuuta sekä huomista perjantaita ja tehdä pienen Black Friday -tarjouksen:

Kaikki tulevana viikonloppuna pe-su vuosikalenterin tai NOTEbookin tilanneet saavat mukaansa kaupanpäällisiksi Elliksen joulukalenterin.
Tilaatpa siis arkkimallisen vuosikalenterin tai NOTEbookin, sujautan kuoreen sinulle veloituksetta joulukalenterin (yksi joulukalenteri/tilaus).


Kaikkia kalentereita on saatavilla, osaa vielä varastossa ja osa tulossa lisätilauksena noin viikon kuluessa.
Voit tilata laittamalla sähköpostia osoitteeseen tingelstiina@hotmail.com tai facebookin kautta viestin laittamalla.
Kalentereiden kuvitukset näet muutaman aiemman postauksen takaa.

Tässä vielä kalenterit ja niiden hinnat:

* Vuosikalenteri A5 kokoa (arkit, mustalla rusetilla)  .........  10€
* Vuosikalenteri A5 kokoa (samoin arkit, mutta sivut samat kuin Notebookin kuukauden sivut)
                                                                                     .........  10€

* NOTEbook, noin A5 kokoa (jokaisen kuukausilehden jälkeen neljä tyhjää sivua omia muistiinpanoja tai skräppäilyjä varten)                       .........   20€

* Joulukalenteri A4 kokoa (paljon lokeroita omia joulumuistiinpanoja varten ym. mukavaa)
                                                                                    .........    4€

Kun katson tuohon mustaan marraskuun yöhön, huomaan siellä leijailevat hiutaleet. Hitaasti ja varmasti ne putoilevat maahan. Jotenkin tuntuu siltä, että huomenna ei välttämättä olekaan kovin musta perjantai ;)

 
Ellis <3

Messut!!

Voi että! Torstai-ilta ennen Suomen Kädentaidot -messuja on legendaarinen. Pari viikkoa on muutenkin ja ihan tuolla oman elämän puolella ollut todella hektistä, mutta tää viikko ja etenkin tämä viimeinen ilta on kuumeista valmistautumista. Se, että mä menin illan suussa kauppaan takki väärinpäin, kertoo jo jotain :D :D

Anyway - kapsäkit on pakattu ja muutaman kalenterin vyötteen ompelun jälkeen pääsen ehkä vielä tämän vuorokauden puolella treffaamaan nukkumattia. ;)

Koitan vielä selättää eilen pukanneen flunssan poikasen - ystävän tuliaisiksi tuoma Blossa toimii siinä erinomaisesti.

Jos olette tulossa messuilemaan Tampereelle tänä viikonloppuna, tulkaa ja etsikää pieni Metrinpuoti C-hallista. Olemme ihanan Wirberryn kanssa samalla tutulla paikalla, toiseksi viimeisen käytävän varrella, ihan lähellä isoa Novitan kojua!
P176, that's where we are <3

Mun pääartikkelit on tänä vuonna farkkujuttujen sijaan paperisia - Pieni Kalenterikauppa! Nyt vaan on pakko ollut myöntää, että tämän syksyn tapahtumat pidemmällä aikajanalla ovat olleet sellaisia, että aikaa ja energiaa ei ompeluun ole niin paljoa ollut kuin olisi ollut halua. Seuraavalla kerralla sitten enemmän... mutta kalentereita, kortteja ja muita piirrostuotteita löytyy senkin edestä!

Wirberry on loihtinut ihania pellavamekkoja jälleen!! Kannattaa tulla, ihastua ja viedä kotiin viemisinä yksi <3

Tulkaa jookos, me ootetaan teitä <3


Ellis

Havaintoja öiseen aikaan

Muutamia havaintoja:

* En ole vielä kyllästynyt lumitöihin. Vielä.

* Huomaan viikosta ja kuukaudesta toiseen odottavani rauhallisempia aikoja. Missähän ne ovat, ne     rauhalliset ajat?! Ei sillä, taittuu se talvi näinkin, kun ei ehdi kelloa vilkuilla.

* Sirpaleet tuovat onnea. Tuovathan? Ja juomalaseja saa uusia.

* Mistä tulee sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty"? Kysyn vaan. Nyt toista viikkoa on pino farkkuja ollut ompelukoneen vieressä, mutta edelleenkään ne eivät näytä mitenkään puolivalmiilta kierrätystuotoksilta, vaikka suunnittelin äärimmäisen hyvin.

* Yllätin itseni tänä vuonna tilaamalla lämmitysöljyä ennenkuin se ehti loppua. Öljy-yhtiä puolestaan yllätti minut toimittamalla öljyn kahden päivän päästä tilauksesta entisen puolentoista viikon sijaan.

* Kananmunat on suht helppo polttaa pohjaan. Odottaa vain, kunnes kattilasta kiehuu kaikki vesi pois. Haju tosin on aika karmea. En suosittele kokeilemaan.

* To do -listoja on mukava tehdä.

* Poden kroonista aikapulaa. Viittaus kakkoskohtaan. Opettelen siinä sivussa priorisointia ja armollisuutta itseäni kohtaan, kun en ehdi niin paljoa kuin haluaisin.

* Perjantai on aina yhtä ihana. Niin nytkin.

<3

Ellis

Ps. Kuvat ajalta ennen lunta... syys-lokakuuta varmaankin.

Hillonkeittäjänmekko

Tämä mekko sai alkunsa silloin, kun kattilassa porisi karviaismarjat. Mekko oli alkujaan toisenlainen, mutta yhtäkaikki, kaksi villapaitaa oli siihen silloinkin löytänyt tiensä. Niin nytkin.

Alkuperäinen (tuunattu sekin kahdesta vanhasta villapaidasta yhdeksi hassuksi mekoksi) oli yläosaltaan taivaansininen ja hihaton. Jotenkin se kumminkin eksyi ylleni ihan liian harvoin. Varmaan siitäkin syystä, että vyötärölinja oli matalalla. En vaan osannut käyttää.
Ratkaisu löytyi kirpparilta pelastetusta euron firenzeläisestä angoraneuleesta.

Sininen yläosa sai väistyä (siitä tulikin muuten sitten ihana liivi!) ja tilalle surautin lilan neuleen. Siinä se, valmista tuli ja tuntui sekä näytti tosi kivalta. Alaosahan on myös erään vanhan villapaidan helmaosa. Kahden neuleen välissä leveä, vanha lakanapitsi. Taskun nappasin vanhoista farkuista ja avain... se nyt vaan tahtoi mukaan. ;)

Helmet on muuten olleet yksi tämän syksyn suosikkini. Pieni poika ne toi minulle erään kouluaamun alkajaisiksi.

Mikäs näissä on hilloja keitellä. <3

Ihanaa perjantai-iltaa!

Ellis