Hillonkeittäjänmekko

Tämä mekko sai alkunsa silloin, kun kattilassa porisi karviaismarjat. Mekko oli alkujaan toisenlainen, mutta yhtäkaikki, kaksi villapaitaa oli siihen silloinkin löytänyt tiensä. Niin nytkin.

Alkuperäinen (tuunattu sekin kahdesta vanhasta villapaidasta yhdeksi hassuksi mekoksi) oli yläosaltaan taivaansininen ja hihaton. Jotenkin se kumminkin eksyi ylleni ihan liian harvoin. Varmaan siitäkin syystä, että vyötärölinja oli matalalla. En vaan osannut käyttää.
Ratkaisu löytyi kirpparilta pelastetusta euron firenzeläisestä angoraneuleesta.

Sininen yläosa sai väistyä (siitä tulikin muuten sitten ihana liivi!) ja tilalle surautin lilan neuleen. Siinä se, valmista tuli ja tuntui sekä näytti tosi kivalta. Alaosahan on myös erään vanhan villapaidan helmaosa. Kahden neuleen välissä leveä, vanha lakanapitsi. Taskun nappasin vanhoista farkuista ja avain... se nyt vaan tahtoi mukaan. ;)

Helmet on muuten olleet yksi tämän syksyn suosikkini. Pieni poika ne toi minulle erään kouluaamun alkajaisiksi.

Mikäs näissä on hilloja keitellä. <3

Ihanaa perjantai-iltaa!

Ellis