keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäpäiviä ja suuria päätöksiä

Heissunhei! Kesä sateineen ja muutaman kauniin päivän saattelemana on vierähtänyt heinäkuun loppupuolelle. Näissä hämärtyvissä illoissa on ihan oma tunnelmansa. Se tummanvihreä, joka kietoutuu kaikkialle ja se viinimarjapensaiden, raparperin ja ruusujen tuoksu illalla myöhään. Lintujen huutelu järveltä ja tuulen tyyntyminen yötä kohti. Loppukesän taika.




Kesä on siitä ihanaa aikaa, että pienessä ajassa tapahtuu paljon. Tiedättehän sen tunteen, kun koko ajan on menossa jonnekin tai tulossa jostakin. Tai siltä se ainakin tuntuu. Pyykit heiluvat narulla vähän väliä ja laukkua pakataan tai puretaan. Nuorisoa tulee ja lähtee, grilli kuumenee, juomat kuplivat ja saunaa lämmitetään. Ja entäs ne mansikat...




Eräänä iltana päätettiin hetken mielijohteesta ajaa muutaman kymmenen kilometrin päähän huutokauppaan. Tämä paikka on tuttu monen kesän takaa, joten kierrettyämme ja katsastettuamme tavarat, istahdimme salin perukoille seuraamaan tapahtumia. Ihan loppuun asti ei maltettu olla - ja enhän mä malttanut olla jotain pientä huutamatta...




Mukaan pääsi vanha 60-luvun käsiveska, joka onkin täydellinen juhlalaukku - puhelimen ja puuterin lisäksi mukaan mahtuu vielä huulipuna. Toinen löytö oli kivellä istuva pronssinen (luulisin, on sen verran painava) pieni merenneito -patsas. Tarjosin siitä viisi euroa, mutta meklari oli sitä mieltä, että hän menettäisi yöunensa, jos suostuisi yli kahden euron tarjoukseen. Niinpä mä huusi uudelleen ja patsas oli mun kahdella eurolla!! :D




Yksi sadekuuroinen iltapäivä kuljeskeltiin Serlachius-museossa Mäntässä. Se tarjosi hienojen puitteiden lisäksi taide-elämyksiä moneen makuun. Olen kyllä ylpeä synnyinkaupunkini Mäntän taidetarjonnasta. Jos mahdollisuus vain on, kannattaa vierailla tutustumassa Mäntän taiteisiin.




Parhaillaan meneillään on XXII Mäntän Kuvataideviikot, joista löytyy lisää tietoa mm. täältä. Serlachius Museot, jotka siis käsittävät kaksi erillistä museota (Gustaf ja Gösta) löytyvät täältä.






Pakko vielä mainita, että Mäntän kirkko on mun mielestä yksi kauneimpia näkemiäni. Tällä mielipiteellä on takuulla kultareunat ja pienoinen kotiseuturakkauden häivähdys mukana, mutta tässä kivikirkossa on niin kauniit Hannes Autereen puuveistokset, että kannattaa myös ehdottomasti piipahtaa siellä, jos Mänttään ajelee.




Tulipas nostalginen olo. <3

Onni oli, kun kaikki lapset olivat kotona käymässä yhtä aikaa pitkästä aikaa viime viikonloppuna. Menoa ja vilskettä riitti ja kun sääkin onneksi suosi, oltiin ulkosalla, käytiin uimassa, grillattiin, pelattiin lautapelejä, saunottiin ja ihan vaan vietettiin aikaa yhdessä. Parasta.





Ystävien tapaaminen on välttämätöntä, oli sitten kesä tai talvi. Yhteisestä ajasta ystävien kanssa täytyy pitää kiinni. Hyvä kuppi kahvia ja ajatusten tuulettaminen tekee terää... puhumattakaan saaristolaisleivistä ja saunomisesta (kiitos Viipi, vieläkin niin lämmöllä muistelen <3).





Saunasta puheen ollen, eilen päästiin savusaunan lempeisiin löytyihin! Paljun ja järven vuorotahti ja savusaunan hämyiset lämmöt, aah... olipa kyllä aivan ihana kokemus - kiitos vielä lämpimästi asianosaisille! <3




Tämä kuluva kesä on tuonut eteen myös muutoksen tuulia. Omat lapseni, lintuseni, ovat lentäneet pesästä ja pääosin olen arkisin täällä isossa talossa yksin. Hiukan haikein mielin olen ison päätöksen äärellä: olen päättänyt laittaa rakkaaksi käyneen kotini myyntiin.






Tästä talosta on tullut minulle tosi rakas, eikä sana koti lainkaan riitä kuvaamaan sitä, mitä tunnen taloa kohtaan. Olkoonkin, että välillä kaikki on vinksin vonksin, mutta niin kuuluu ollakin, koska minä olenkin oman elämäni Peppi Pitkätossu. Tämä on minun oma Huvikumpuni <3 Kyllä te tiedätte, mitä tarkoitan.




Meillä on ollut onnekas ja hyvä yhteinen matka talon kanssa. Ja eihän se toki lopussa vielä ole..
Monta kertaa ollaan yhdessä huokaistu, talo ja minä, kun elämässä on ollut käänteitä suuntaan jos toiseen. Itkettykin vähän. Mutta ennen kaikkea naurettu. Paljon. <3

Tässä vähän nostalgiaa ja talon tarinaa eräästä postauksesta joidenkin vuosien takaa, Huokaisuja talossa.

Ihan pala nousee kurkkuun, kun tätä kirjoitan. Mutta elämässä pitää antaa mahdollisuus itselleen ja niille asioille, joiden on tarkoitus tapahtua. Jos tämä talo löytää itselleen uuden onnellisen perheen, me katselemme etämiehen kanssa itsellemme kaikessa rauhassa sopivan kodin. Yhteisen kodin.

Kesäyön terveisin keittiön pöydän ääreltä,

Ellis



torstai 6. heinäkuuta 2017

Elliksen taverna

Myönnän, minä se olen - laiska emäntä. Sillä tavalla, että vaikka aikaa olisi lomalla suurempienkin gourmet-ruokien valmistukseen, mieluummin valitsen matalan aidanseipään ja hyppään patojen ja kattiloiden kanssa siitä yli. Silti mausta ja laadusta tinkimättä!

Kesällä tulee totta puhuen ihan eri tavalla kokkailtuakin kuin talvella. Tulee ylipäänsä laitettua arkisin ruokaa. Kukapa sitä viitsii itseään varten alkaa työpäivän jälkeen enää patoja hämmentämään, kun töissä on kuitenkin tullut ruokailtua ihan kunnon ateria. En minä ainakaan. Työpäivien jälkeen tyydyn useimmiten puuroon, salaattiin tai munakkaaseen. Tai siihen iänikuiseen leipään.
Mutta kyllä kesällä kokkailee ilokseen, kun on muitakin ruokapöydän äärellä!





Tässä muutama ikisuosikki Elliksen kesätavernasta:


Salakalastajan lounas:

* Uudet perunat
* Keitetyt kananmunat
* Kylmäsavulohisiivut
* Kermaviilikastike (1 prk kermaviiliä, pari ruokalusikallista Felix Amerikkalaista kurkkusalaattia,    ripaus sitruunapippuria tai mustapippuria, sitruunasta puristettua mehua sopiva tilkka, tilliä)
* Salaattia, tomaattia tms.
* Tilliä




Kermaviiliin on varmasti lukuisia eri twistejä ja ohjeita olemassa - kukin voi lisätä tai poistaa ainesosia oman maun mukaan, kermaviilipohja toimii loistavasti kuitenkin ja on kylmänä kastikkeena kalalle ihanan raikas lisä.
Sillä aikaa, kun kermaviilikastike maustuu, uudet perunat ja kananmunat kiehuvat. Siinäpä se onkin, koko jutun haastavin homma - malttaa odottaa perunoiden kiehumista. Sekään kun ei uusien perunoiden aikaan kauaa kestä ;)
Odotellessa ehtii vielä sekoittaa salaatin, asetella kalat lautasille ja kattaa pöydän.



Kesäillan perunasalaatti

Jos olet keittänyt uusia perunoita yli tarpeen, voit käyttää loput maistuvaan perunasalaattiin. Se valmistuu käden käänteessä ja maistuu hyvältä vaikka grillatun ruuan lisukkeena. Tai leivän päällä yömyöhällä ;)

* Keitettyjä uusia perunoita (ja miksei porkkanoitakin) --->  palastele kuutioiksi
* Suolakurkkua  ---> palastele kuutioiksi
* Punasipulia  ---> hienonna
* Omena  ---> kuutioi

Sekoita ainekset kulhossa keskenään ja valmista kastike:

* 1 dl kermaviiliä ja 0,5 dl majoneesia  ---> sekoita keskenään
* Ripaus suolaa ja mustapippuria
* 1-2 murskattua valkosipulin kynttä (jos tykkää valkosipulin mausta)
* Pieni töräys sinappia
* Ruohosipulia tai persiljaa (ei tähän hätään löytynyt)

Sekoita kastike ja kaada se sitten perunasaalaatin joukkoon ja kääntele.






Fast and furious - pasta

(ehkä helpoin ja nopein lounas, silloin kun aikaa on noin 15 min. ruuanlaittoon ja syömiseen)

Keitä vettä ja lisää siihen loraus oliiviöljyä, ripaus suolaa ja pastayrttejä (ostin Italiasta pussillisen kuivattuja yrttejä pastan keittoa varten, siinä on mm. kuivattua chiliä, valkosipulia, oreganoa ja muita yrttejä).
Heitä sekaan sopiva määrä spagettia tai muuta pastaa. Keitä max. 8 min, ei yhtään kauempaa!
Huuhtele nopeasti lävikössä, kaada lautaselle ja ripottele päälle raastettua juustoa, kinkkukuutioita tai mitä nyt ikinä haluatkaan. Nopeaa, hyvää <3





Kaalipata
(ilman riisiä)

* 400-500g jauhelihaa (laitan tähän yleensä sika-nautaa, saa olla vähän tuhdimpi jauhelija)
* Sipulia
* Muutama porkkana
* Varhaiskaali
* Lihaliemikuutio
* Suolaa
* Pippuria





Aloitan aina niin, että pilkon kaalin suureen kattilaan. Laitan vesitilkan pohjalle ja kiehutan kannen alla hiljalleen kaalin pehmeämmäksi sillä aikaa, kun paistan muut ainekset.

Ruskista jauheliha ja sipuli. Tee porkkanoista sopivan kokoisia tikkuja ja heitä paistinpannulle jauhelihan ja sipulin sekaan. Paista, kunnes ihanan rapsakkaa. Mausta suolalla ja pippurilla (mä laitan aina sekä mustaapippuria, että maustepippuria).

Ota pehmentyneet kaalit kattilasta ja sekoita jauhelihaseoksen kanssa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja muita mausteita.

Jos haluat laittaa pataasi riisiä, se kannattanee keittää tuossa jauhelihan paiston aikana. Mä olen jo vuosia tehnyt kaalipadan tällä kombolla, ilman riisiä. Oikein hyvää ja maistuvaa on, kummalla tavalla sitten tekeekin. Ilman riisiä pata kuitenkin mielellään vaatii sen porkkanan mukaan, mun mielestä. Tekee siitä jotenkin ruokaisamman kuin jos olisi pelkkää kaalia ja jauhelihaa.

Laita lasiin noin 1 dl vettä ja liemikuutio, lämmitä mikrossa, kunnes liemikuutio on sulanut veteen.
Laita sitten uunivuokaan kaali-jauhelihaseosta noin 1/3 ja kaada vähän lihalieminestettä päälle. Sitten taas puolet jäljellä olevasta kaaliseoksesta ja päälle jälleen lihalieminestettä. Lopuksi loput kaaliseoksesta ja loput lihaliemestä.

Viimeiseksi ennen padan pääsyä uuniin kaada vuokaan kaaliseoksen päälle tummaa siirappia reilusti. Teen siirapista verkkomaisen kuvion yleensä vuokan pinnalle - siirappi nestemäisenä valuu hiljalleen alemmas ja maustaa näin kyllä koko ruuan, vaikka se pinnalle vasta laitetaankin. Kaaliin tulee hyvä makeus siirapista ja se tuo myös oman hyvän arominsa tähän pataruokaan.

Sitten vaan uuniin, kannellisessa uunivuokassa voi lämpötilaksi laittaa 175° - 200°, jolloin tunnin kuluttua voi nostaa maukkaan ruuan pöytään. Jos paistat ilman kantta, tarkista lämpötilaa pienemmäksi jossain vaiheessa ja peitä pata vaikka foliolla, kaali kärähtää pinnalta helposti (viimeinen lause kokemuksen syvällä rintaäänellä..)

Tänään mulla on vapaapäivä kokkailusta ja meillä syödään pikaruokaa: grillissä tirisee makkarat ja uunissa paistuu sillä aikaa ranskalaiset. ;)


Bon Appetit ja kivaa torstaita!

Ellis