Syksyn pieniä ihmeitä

Syksyn paitsi näkee, myös aistii. Sumuiset ja viileät aamut, tuoksut ja lintujen huudot. 

Arki ja kaurapuuro, jonka aina välillä viikonloppu ihanasti katkaisee. 

Vihreät lehdet, joista jonakin aamuna on muuttunut keltaisia, sitten punaisia, kunnes ne tarttuvat tuulen mukaan ja lähtevät.

Nii-in ihania, kuulaita syksypäiviä! Rapisevia lehtiä ja vinosti illalla matalalta paistava aurinko... viimeisiä valonsäteitä myöten on ihanaa olla ulkona. Tänäänkin haahuilin kameran kanssa sen, minkä ehdin... Kuvaöverit tiedossa :D

Posti on kuljettanut kalenteri-elliksiä sinne tänne :D Niiden pakkaaminen ja niputtaminen on hauskaa, edelleen siinä touhutessa en voi olla ihmettelemättä, että nämä mun höpö-höpö -piirrokset ovat ilahduttaneet ihmisiä. Kiitos kaikille omansa tilanneille tai muuten vaan kivoja kommentteja ja posteja asian tiimoilta lähettäneille! Pus <3
(molempia kalentereita voi edelleen siis tilata :))

Pari viikkoa sitten maanantai-iltana lukitsin itseni ulos. Klik. Avaimet ja Elma sisällä, lähin seuraava kotiavain muutaman sadan kilometrin päässä ja etämieskin pohjoisessa. 

Tällä(kin) kertaa apu oli onneksi lähellä... kekseliäs naapurin isäntä sai parin tunnin ahkeroinnin jälkeen oven auki ilman, että mitään tarvitsi rikkoa ja mä pääsin kotiin ennen illan pimeää. 

Mä en oikeasti tiedä, miten olisin selvinnyt tässä kaikista vuosista itsekseni lasten kanssa ilman ihania naapureita. Mulla sattuu olemaan sellaiset molemmin puolin... milloin oon saanut kipaista hakemaan leivinpaperia tai sokeria, milloin öljykanisteria ;) 

Joskus tosi harvoin tilanne on ollut myös toisin päin, mä oon voinut antaa kupillisen jauhoja tai pari kananmunaa tuonne puutarha-aidan toiselle puolelle. 

Useimmiten riittää se tunne ja tietoisuus, että jos joku pulma iskee, on lähellä sellaisia ihmisiä, joiden sydämellisyys ja avuliaisuus on aitoa ja pyyteetöntä. Ei tarvitse hävetä tai kerätä rohkeutta mennäkseen soittamaan ovikelloa. <3 

No mutta, koska mä päätin, että toista kertaa en jätä avainta sisälle, surautin avainnauhan. 

Avainkaula-aikuiselle. Niitä tuli useampia - ilmaantui muitakin, joilla oli samanlaista tarvetta. ;)

Ja koska kohta juuri nyt alkaa olla heijastimien sesonkiaika, tekeytyi niitäkin. Pieniä, tärkeitä, voivat olla myös ihan nättejä. Laitoin pienet tinanapit keskelle tuomaan vähän ryhtiä.

Tulkoon syksy, mä oon valmis. Avaimet kaulassa, heijastin takissa. 

Ellis

Elliksen toinen värityskuvakalenteri 2016

Vihdoinkin on valmiina ja painosta tulleena myös toinen värityskuvakalenteri!
"The more, the better" -kalenterissa väritettävää onkin ihan eri tavalla kuin simppelimmässä "Keep it simple" -kalenterissa - joka muuten toimii musta-valkoisena myös erinomaisesti.

Tämä kalenteri on myös kooltaan A5 ja kokoonpanoltaan aivan kuten ensimmäinen kalenteri (voit käydä kurkkaamassa sitä täällä). Sidon kalenterin arkit mustalla satiininauhalla kiinni, jolla sen voi halutessaan ripustaa, jos haluaa tehdä siihen rei'ät. Itse pidän kalenteria arkki/kuukausi kerrallaan jääkaapin ovessa ja jotkut pitävät seinällä nipistimessä.

Laitan jälleen pienet kuvat joka kuukaudesta, kalenterista saa siten paremman kokonaiskuvan. Tässäkin - kuten siinä ensimmäisessäkin - kaikki on piirretty käsin, vapaalla viivalla, joten ihan suoraa viivaa ei löydy tästäkään! Muutenkin tämä on aiheeltaan satumainen ja rönsyilevä... välillä en meinannut malttaa  laskea kynää kädestäni ollankaan. ;)
Kuvat ovat peräisin omasta mielikuvituksestani, ihan 100% omaa tuotantoa siis :D

"Keep it simple" -kalenteri sai hämmästyttävän hyvän vastaanoton - otin varmuuden vuoksi pienehkön erän alkuun painoksia, mutta kun tässä messut ja joulut ja muut alkaa lähestyä, kipaisen hakemaan lisää tätä selkeää "Keep it simple" -kalenteria.
Saa nähdä, minkälaisen vastaanoton tämä uusi tulokas saa!

Jos sinä haluat tilata itsellesi tai ystävällesi oman Elliskalenterin, laita sähköpostia osoitteeseen tingelstiina@hotmail.com. Kalenterin hinta on 10€ + postikulut 1,60.
Myös toista kalenteria voi siis edelleen tilata, muutamia kappaleita löytyy vielä ekasta erästä.

Tiistai-illan terveisin,

Ellis <3

Koti

Minulla on vanha ruskea ulko-ovi, jossa on retrovihreät lasi-ikkunat. Sen takana pieni tuulikaappi, jossa tulee vastaan tuttu tuoksu. Kenkiä voi olla hujan hajan, mutta niiden yli pääsee kätevästi hyppäämällä, jos ei viitsi nostaa niitä samantien hyllyyn.

Minulla on tassuamme, puusauna, retrokeittiö ja länsisiipi. Ikioma rautapäätyinen sänky, jossa on lempilakanat, oma tyyny ja maailman parhaat yöunet. Ompeluhuone, jonka lattialle eriväriset langanpätkät kirjovat hauskoja kuvioita, kunnes joutuvat imurin kitaan. Aivan liian harvoin.

Puutarha on rehevä ja villiintynyt, täynnä hyviä piilopaikkoja ja sopivasti isoja, vanhoja puita. Puut ovat asuneet täällä paljon kauemmin kuin minä, siksi tykkään niistä ja toivon niille pitkää ikää. Etenkin  isolehtisille jalaville, joiden lehtiä kiroan syksyllä harava kädessä ja iäkkäälle tammelle, joka heiluttaa vanhaa oksistoaan tuulisella säällä ja jonka uumenissa oravat juoksevat kilpaa.

Minulla on koti.
Ei ihan aina juuri koskaan viimeisen päälle tip top, mutta se on silti koti. Paikka, joka mahdollistaa kotiinpaluut - milloin mistäkin. Pyykkinarut, joissa kuivattaa pyykit. Laatikko, josta hakea posti. Oma osoite ja oma avain. Koti.

Mietin niitä miljoonia, jotka ovat joutuneet jättämään oman kotinsa, syystä tai toisesta. Kuten äitini aikanaan, ollessaan viisivuotias. Hän ei lopulta koskaan päässyt palaamaan omaan kotiinsa, vaikka välirauhan jälkeen käymään pääsikin. Koti jäi rajan taakse sodan jälkeen. Sieltä lähti äiti oman äitinsä,  kahden sisarensa ja Mari-lehmän kanssa. Viisi urheaa naista, lehmä mukaan lukien. He lähtivät yöllä, kulkivat ojia pitkin juna-asemalle, josta alkoi matka kohti tuntematonta. Äiti muistaa pitkän junamatkan ja märät huopikkaat.
Näin pilkahduksen ruskeaa hirsitaloa vanhassa valokuvassa. Juhannusruusut kukkivat talon seinustalla.
Ehkä siitä sai kodin joku muu? Joku, joka piti huolen äidiltä sinne jääneistä leluista ja tavaroista.
Äidin kävi hyvin. Hän sai uuden kodin, juuret juurtuivat, elämä alkoi ja kaikki järjestyi.
Siitä syystä minäkin saan olla täällä. <3

Viime viikkojen ja päivien uutisista hämmentyneenä ja huolestuneenakin, yhtäkkiä, tänä aurinkoisena sunnuntaina, olen täynnä kiitollisuutta siitä, että minulla on koti. Hellan ääressä jauhelihaa paistaessa ja pala kurkussa päivittelen rehjaantuneita keittiön kaapistojani ja ajattelen, mitä siitä.. se on kuitenkin kelpo keittiö ja tiedän, mistä laatikosta löytyvät ne kauneimmat puurolusikat.

Jos voisin, soisin kaikille kodin. Tutut narinat jalkojen alle. Avaimen kaulaan. Oven, jonka voi painaa perässään kiinni.
Kodin tunteen, lähelle omia juuriaan - tai kaukana omistaan, mutta niin, että oven sulkiessaan voi kokea olevansa turvassa.


Ellis

Punaista ja makeaa - pari helppoa lauantairuokaa

Hip hei!

Täällä on ollut tuulinen, kuulas ja suurimmaksi osaksi aurinkoinen päivä tänään.

Viikonloppuna on kiva laittaa ruokaa, semmoistakin, jonka valmistamiseen menee himppasen enemmän aikaa ja jota ei ehkä sen takia arkena tule tehtyä.

Meillä on nykyään muutenkin arkisin hiljaista ruokapöydässä... ruokailijat on kuka missäkin: yksi on Helsingissä, yksi Kokkolassa, yksi Kajaanissa - niin ja etämies omassa kotonaan, etäällä.
Koirankuppi sentään kolisee keittiön ikkunan alla, kun Elma on syömässä. Itselleni harvoin viitsin laittaa mitään "kunnon" ruokaa enää illalla, kun tulee syötyä päivällä töissä.
Viikonloppuna onkin kyllä mukavaa kokata, kun ruokapöytään saa laittaa enemmän lautasia :D

Tänään meillä syötiin ihania Lindströminpihvejä. Ne on ihan parhaita uusista punajuurista!
Heitin kattilaan muutaman kuoritun punajuuren ja keitin, kunnes vähän pehmenivät. Sillä aikaa sekoitin jauhelihataikinan. Taikinaan sekoitin hienonnetun punajuuriraasteen (vaikkakin se on enemmänkin silppua kuin raastetta - melko pientä siis kuitenkin).

Tämmöisellä ohjeella minä pihvit teen - en ole enää vuosiin käyttänyt korppujauhoja jauhelihataikinassa - samoin usein korvaan tuoreen sipulin jauheella. Tuoretta sipulia tosin sitten paistan usein renkaina pihvien päälle! Pippureiden ja suolan määristä en osaa sanoa, kun kokkailen pääasiassa näppituntumalla.

Kun taikina oli maustunut koiralenkin verran, heitin nokareen voita pannulle ja siihen pihvit tirisemään... Samalla, kun pihvit valmistuvat, kiehuvat perunat ja porkkanat.
Konstailematon kotiruoka, joka kyllä vie nälän mennessään. Tykkään muuten ripauttaa valmiiden pihvien päälle vähän rosmariinia, sopii siihenkin mainiosti.

Jälkiruuaksi leivoin nopeat varttitunnin marjamuffinssit.

 Tällä kertaa korvasin ohjeen vehnäjauhot kokonaisuudessaan grahamjauhoilla. Ja aion tehdä niin jatkossakin - niin paljon paremmalta maistui mun mielestä. Ja ehkä vähän terveellisemmältä ;)

Pimenevän lauantai-illan terveisin,

Ellis

Minä, Elma ja pari puolukkaa

Ei kivaan sunnuntaipäivään kovin ihmeellisiä aineksia tarvita. Riittää, kun sää on selkeä ja mieli avoin.
Minä olen ollut aina pieni arkajalka menemään metsään yksin. Isoon metsään. Karhut, sudet ja hirvethän sellaisissa mellastaa, kuten kaikki tietää... :D
Turvallisissa pikkumetsissä olen uskaltanut kulkea, kun jokin talo tai muu maamerkki on suurinpiirtein pilkottanut puiden takaa. Vähän nolottaa myöntää, mutta niin se vain on ollut.

Pikkuhiljaa olen siedättynyt ja tullut rohkeammaksi. Etämiehen kanssa ollaan samottu metsiä koiruuksien kanssa jo pitkään... ja tänään sitten pakkasin reppuni ja astuin mukavuuslaatikkoni ulkopuolelle: lähdin suureen metsään ihan ominpäin.

Keitin kahvit termariin mukaan ja koppasin Elman, kameran ja ämpärin autoon. Meiltä ei tarvitse kovin montaa kilometriä ajella, kun jo ollaan keskellä korpea, kaukana asutuksesta. Siellä on suuret metsät, jota halkovat mtsäautoteiden verkostot. Reitit ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi, milloin minkäkin polun päästä on lähdetty kulkemaan koirien kanssa. Tuttujen polkujen päähän suuntasin tälläkin kertaa.

Kävelin autolta puolisen kilometriä ja ajattelin hakea litran verran puolukkaa piirakkaa ja rahkaa varten. Olin nähnyt apajan koiralenkin varrella, joten tiesin suurinpiirtein, minne suunnistaa.
Elma hyppeli ja otti etumatkaa aina muutaman metrin, sitten se kääntyi ja odotti.
Puolukkaa löytyikin, samoin mielettömän kokoisia mustikoita mättäät sinisenään. Odottivat siellä minua ihan selvästi.

Löytyi sieltä vielä muutakin: mielenrauhaa, raikasta ilmaa, hiljaisuutta, tuulen huminaa, auringon kultaamia sammalkumpareita.
Huomasin, että mieli keveni muutamasta kaihertavasta ajatuksesta sitä mukaa, kun ämpäri täyttyi marjoista.

Lopulta en olisi malttanut lähteä pois... istuinkin pitkään kivellä auringossa kahvia siemaillen ja kuvia räpsien.

Vihreää terapiaa, joka ei maksa mitään muuta kuin vaivan. Palkaksi saa niin paljon hyvää mieltä, kuin pystyy vastaanottamaan.

Sunnuntaihalauksin <3

Ellis

Katiska

Tällä katiskalla tulee kalaa!
Se syntyi vanhasta verhokapasta, joita kerran kiikutin kotiin kirpparilta kaksi kappaletta. Kalaisa kangas elää nyt uutta elämäänsä farkkutyynyn takusena, parina katiskana (hameena) ja essuna.

Surautin hameen hetkessä, katsastin omalla vyötäisillä paikat pienille vekeille, sisäänotoille (noin suurinpiirtein) ja sitten suhautin ne paikoilleen. Nauhojen kiinnitys, taskujen ompelu ja pienen pieni hakanen pitämään hameen sisäpuoleinen liepuke paikoillaan.
Varsinainen rysä! :D

Täällä on aivan ihana ilma! Aurinko paistaa täydeltä terältä ja on ihan uskomaton syyslauantai. Aion ulkoistaa itseni tänään pihalle, ohjelmassa on retkeä mummun ja papan kanssa mökkimaisemiin.

Laitan kuitenkin vielä muutaman sneakpeakin toisesta kalenterista...

Saan sen aiotusta poiketen painosta valmiina vasta noin viikon kuluttua. Meni muutama kuva uusiksi, ihan oman sensuurin takia.. :D Ei kuitenkaan ao. kuva!

Joo, ihan vahingossa meni kesäkuun lehden vuosiluvun numerot sekaisin - ja ihan tarkoituksella korjasin sen noin, enkä piirtänyt kuvaa uusiksi. Elämä on... Tämä vaan kuvaa sitä, mikä vinksin vonksin -juttu tää kalenteri onkaan. Sitähän se elämäkin välillä on! Mulla ainakin.

Aurinkoa jokaiselle, ja ihania viikonlopun päiviä <3

Ellis

Salaa Loviisassa

Syksy on täällä. Se tuli viime maanantaina aamutuimaan. Huomasin, kun lähdin aamulla töihin. En silti laittanut sukkia jalkaan ja otin neuleen tai takin asemesta vain huivin kaulaan. Nyt onkin sitten kunnon tauti... nenä valuu ja kurkussa on hiekkapaperia.
Jotenkin vaan meinasi kesäfiilis jäädä päälle, kun se vihdoin saatiin - toisaalta, nyt on jo villapaidat kaivettu ja lämmötkin oli pakko laittaa talossa päälle. Syksykin on kyllä mun mielestä ihanaa aikaa. Omenantuoksuisia iltoja ja kynttilän valoa. Se kontrasti, kun vihreät lehdet vielä havisee puissa ja on pimeää illalla. <3

En meinaa pysyä kaiken tapahtuneen perässä... niin nopeasti päivät ja viikot kulkevat.
Viikko sitten perjantaina lähdin pienelle turneelle. Autoon oli lastattu Ellikset, kalenterit ja muuta rekvisiittaa... viikonloppua oli odotettu!
Nostin kytkintä koulun pihalta työpäivän päätteeksi ja suuntasin kulkuni ensin idylliseen Suvimarjan puotiin Auttoisille, sieltä jatkoin Padasjoen kirkolle ihastuttavaan vanhaan kangaskauppaan nappiostoksille, seuraavaksi Vääksyyn ja lopulta Lahden kautta Kouvolan suuntaan, Kuusankoskelle.

Tästä retkestä olisi kyllä ollut syytä mainita täälläkin etukäteen, mutta jotenkin aika lensi ja yhtäkkiä olikin jo perjantai... ihan tuntui, kuin olisin ollut reissussa vähän salaa...

Määränpäässä parkkeerasin autoni keltaisen rintamamiestalon pihaan, puiden katveeseen.
Ihanan ystäväni Ullan kanssa oli kertynyt paljon asioita päivitettäväksi, joten lopulta kaivoin kameran esiin vasta joskus puolen yön tietämillä. Vaikka olin etukäteen ajatellut kuvaavani talon jokaisen kauniin yksityiskohdan ja sopukan, oli pakko taipua yön pimeyden edessä ja tyytyä muutamaan hämärään räpsyyn. Ehkä näistäkin edes hitusen välittyy tämä kaunis ja ajattomalla, ihanan boheemilla tyylillä sisustettu koti.

Kertakaikkiaan ihana koti! Ja entäs kellarissa sijaitseva paja!! Se se olikin... siellä saavat alkunsa upeat LETHER go -tuotteet, joihin voit ihastua täällä.

Pimu <3

Kun vihdoin maltoimme nukkumaan, olikin hetikohta aamu. Aamukahvin jälkeen lähdimme Ullan kanssa matkaan. Olimme jo illalla yöllä pakanneet Ullan auton (erittäin luovasti! ;)) täyteen Ullan nahkapajan tuotteita ja matka jatkui aamutuimaan ensin Kuusankosken taideruukille, josta mukaan tarttui energinen Anni (Anni's Creative Corner) oman autonsa ja ihanien korujensa kanssa. Mainittakoon, että Anni miehensä kanssa valmistaa mm. mahtavia tekstikoruja tuotemerkkinsä Littlebit designin alla! Niihin ja muihin Annin luomuksiin voi tutustua mm. täällä.

Kolmen auton karavaani taittoi matkaa aamuauringossa ja pian löysimmekin itsemme Loviisasta. LWT-tapahtuma oli juuri alkamassa, kun pystytimme puoteja Pitkänpöydän talon punaisen aidan varteen.

Annin puotia...

Ullan puotia...

Pitkänpöydän talo oli idyllinen, kuten arvata saattaa... ja puutarha, se oli aivan ihana ruskeine kanoineen, savipajoineen ja kasvihuoneineen. Harmi vaan, että valokuvia ei tullut sieltä räpsittyä juurikaan.

Ellis-puotia...

Päivä oli helteinen ja kaunis, vasta noin neljän maissa paikalle puhaltanut rankka sadekuuro ukkosen jyrinän saattelemana keskeytti kesätunnelman ja pisti puodit nopeasti pakettiin. Kun olin heitellyt Ellikset autoon suojaan sateelta, en enää viitsinyt niitä kantaa takaisin ulos sateen loputtua. Tapahtuma oli muutenkin jo sen päivän osalta loppumetreillä, mutta ehdimme sentään kävellä alueella ja piipahtaa muutamassa kohteessa ennen kävelyä torille.

Nämä kuvat ovat talosta, jossa sijaitsi lifestylepuoti Krinti.

Tapahtuma jatkui sunnuntaina - Ulla ja Anni asettuivatkin jälleen punaiselle aidalle koruineen, mutta minä olin alunperinkin päättänyt olla vain yhden päivän, joten lauantain päätteeksi, pienen Loviisa-seikkailun jälkeen, starttasin auton ja huristelin maalaismaisemien ja kiertoteiden (navigaattori!) kautta kotiin päin. Hieno päivä, ihania kohtaamisia ja mutkatonta tunnelmaa. Kiitos Pitkänpöydän talo ja Loviisa! <3

Nyt täällä omalla pajalla on viimeistelyä vaille valmis toinen kalenteri! Ensimmäinen Keep it simple- kalenteri on saanut hyvän vastaanoton, niitä olen postitellut jo suuntaan ja toiseen, mutta lisää tehdään!

Muutakin piirustusprojektia on meneillään ja farkuista on valmistumassa tilauksesta avainnauhoja ja pikkupussukoita.

Sellaista täällä, syksyn pikkuhiljaa antaessa merkkejä itsestään.
Aamuisin voi nähdä usvan leikkivän pelloilla ja eräänä iltana rantapellolla kurjet keskustelivat kovaäänisesti muuttosuunnitelmistaan. En voinut olla kuulematta. Syksy <3


Ellis