Syksyn pieniä ihmeitä

Syksyn paitsi näkee, myös aistii. Sumuiset ja viileät aamut, tuoksut ja lintujen huudot. 

Arki ja kaurapuuro, jonka aina välillä viikonloppu ihanasti katkaisee. 

Vihreät lehdet, joista jonakin aamuna on muuttunut keltaisia, sitten punaisia, kunnes ne tarttuvat tuulen mukaan ja lähtevät.

Nii-in ihania, kuulaita syksypäiviä! Rapisevia lehtiä ja vinosti illalla matalalta paistava aurinko... viimeisiä valonsäteitä myöten on ihanaa olla ulkona. Tänäänkin haahuilin kameran kanssa sen, minkä ehdin... Kuvaöverit tiedossa :D

Posti on kuljettanut kalenteri-elliksiä sinne tänne :D Niiden pakkaaminen ja niputtaminen on hauskaa, edelleen siinä touhutessa en voi olla ihmettelemättä, että nämä mun höpö-höpö -piirrokset ovat ilahduttaneet ihmisiä. Kiitos kaikille omansa tilanneille tai muuten vaan kivoja kommentteja ja posteja asian tiimoilta lähettäneille! Pus <3
(molempia kalentereita voi edelleen siis tilata :))

Pari viikkoa sitten maanantai-iltana lukitsin itseni ulos. Klik. Avaimet ja Elma sisällä, lähin seuraava kotiavain muutaman sadan kilometrin päässä ja etämieskin pohjoisessa. 

Tällä(kin) kertaa apu oli onneksi lähellä... kekseliäs naapurin isäntä sai parin tunnin ahkeroinnin jälkeen oven auki ilman, että mitään tarvitsi rikkoa ja mä pääsin kotiin ennen illan pimeää. 

Mä en oikeasti tiedä, miten olisin selvinnyt tässä kaikista vuosista itsekseni lasten kanssa ilman ihania naapureita. Mulla sattuu olemaan sellaiset molemmin puolin... milloin oon saanut kipaista hakemaan leivinpaperia tai sokeria, milloin öljykanisteria ;) 

Joskus tosi harvoin tilanne on ollut myös toisin päin, mä oon voinut antaa kupillisen jauhoja tai pari kananmunaa tuonne puutarha-aidan toiselle puolelle. 

Useimmiten riittää se tunne ja tietoisuus, että jos joku pulma iskee, on lähellä sellaisia ihmisiä, joiden sydämellisyys ja avuliaisuus on aitoa ja pyyteetöntä. Ei tarvitse hävetä tai kerätä rohkeutta mennäkseen soittamaan ovikelloa. <3 

No mutta, koska mä päätin, että toista kertaa en jätä avainta sisälle, surautin avainnauhan. 

Avainkaula-aikuiselle. Niitä tuli useampia - ilmaantui muitakin, joilla oli samanlaista tarvetta. ;)

Ja koska kohta juuri nyt alkaa olla heijastimien sesonkiaika, tekeytyi niitäkin. Pieniä, tärkeitä, voivat olla myös ihan nättejä. Laitoin pienet tinanapit keskelle tuomaan vähän ryhtiä.

Tulkoon syksy, mä oon valmis. Avaimet kaulassa, heijastin takissa. 

Ellis