Näytetään tekstit, joissa on tunniste farkkutuunaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste farkkutuunaus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kaksi punttia, kaksi vyötä

Tänään on vietetty Suomalaisen Käsityön Päivää. Pakenin haravointihommia ompeluhuoneeseen, ajattelin hyvällä syyllä tuunata jotain kivaa merkkipäivän kunniaksi. Mennessä kävin nappaamassa pyykkinarulta viime viikkoiset kirppisfarkut, joiden puntit näin jo kassajonossa kivana kassina.




Saan paljon tutuilta lahjoituksina roskiin tai kierrätykseen meneviä farkkuja (iso kiitos kaikille tänne farkkunsa kyytineille, ihania olette <3), joten oikeastaan mun ei tarvitsisi kovinkaan niitä kotiin kantaa kirppikseltä. Silti joskus vain jokin kolahtaa, niinkuin nyt näissä miesten kovasti pidetyissä ja varmasti jonkun lempifarkuiksi muodostuneissa ja viimein kirppiskassiin hylätyissä farkuissa. Yleensä se on tietty kauniin sininen farkun sävy, sopiva kulutus ja ehkä jokin kiva pieni yksityiskohta - näistä löytyi kaikki.. hyvä sininen, kiva kulutus ja hauska pieni nahkasomisteinen kellotasku. Hintaa taisi olla 1,5€, joten nämä lähtivät mukaan.




Ensin nappaan farkuista kotona hintalaput/kirppistarrat pois ja sitten ne päätyvät pyykkiin. Puhtaina ja raikkaina ovat sitten valmiina tuunattavaksi.




Kassista tuli vallan simppeli, mutta jotenkin omaan silmään niin hyvä just noin! Kapean ruskean nahkavyön palastelin bägiin sulkijaksi ja vähän leveämmästä vyöstä tuli oivalliset sangat.
Kassista tuli juurikin sopivan kokoinen esim. luentolehtiölle tai muulle A4-kokoiselle paperinipulle. Ja miksei siinä muutama maitopurkkikin kantaudu!




Hmm, aloin miettiä, että jotenkin näitä perin basic-mallisia, selkeitä ja simppeleitä farkkujuttuja tekee nykyisin mieli ommella eniten. Onkohan mun tyyli hiukan taittumassa kruusatuista, romanttisista bägeistä ja jutuista tämmöisiin selko-elliksiin? :D Kai se niin on, että vallalla olevalla muodilla ja tyylilinjauksillakin taitaa olla jokin sormi pelissä. Keep it simple!





Bägejä valmistuu lähipäivinä useampikin, Tampereen messut alkavat lähestyä!
Nyt on kuitenkin iltapuhteiksi piirrettävä vielä muutama Notebookin sivu, että sekin pääsee näkemään päivänvalon.

Hauskaa lokakuun uutta viikkoa - taitaakin olla jo viimeinen! Herttinen, miten aika kiitää.

Ellis

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Sunnuntain sukkelin diy

Mulla on pyörinyt kaapissa pitkään harmaa Vero Modan neule, jonka parasta ennen päiväys on mennyt jo aikaa sitten, mutta jota en kuitenkaan ole osannut heittää pois.
Tänään selvisi sekin, miksi olen sitä henkarissa roikuttanut - sehän vain odotti tätä sunnuntaita saadakseen uuden elämän :D :D




Parasta ennen meni myös vanhoilla Hilfigerin farkuilla, joiden haaruksista jo saattoi nähdä, minkäväriset alushousut päälle oli valikoitunut...

Farkuista tulikin monenlaista valmista, jokin niistä oli ehkä kuitenkin mieluisin päivän ompeluksista...




This is where Tommy Hilfiger meets Vero Moda!




Pöydällä odottaa toinenkin vanha villapaita. Vielä en keksinyt sen pään menoksi mitään, mutta ehkä sekin saa jonakin päivänä alaosaansa jotain lisuketta ;)

Mukavaa sunnuntaita!

Ellis


maanantai 20. kesäkuuta 2016

Arkiston kätköistä


Heissan!

Innostuin tekemään kuvakollaaseja muutamista farkkukasseista, jotka ovat jo kauan seilanneet maailmalla. Mahtaisi niillä olla toisilleen tarinoita ja seikkailuita kerrottavana, jos kohtaisivat toisensa. :D




En ole koskaan laskenut, kuinka monta bägiä aikojen ja vuosien saatossa on tullut ommeltua, kunka monet farkut silputtua.. mutta aika paljon niitä on! Tässä pieni otos sellaisista, joista on tullut tallennettua kuva tai kaksi omiin arkistoihin.




Onhan sitä tullut muutakin joskus mieleen ommella farkusta, se kun taipuu moneen muotoon ja menoon. Farkku on itseasiassa tosi ajaton! Sen kaveriksi sopii hyvin niin villa, nahka kuin pellava. Värimaailma on just sellainen, että noiden materiaalien pintastruktuuri ja värit passaavat farkun kanssa kuin nenä päähän. Vanhoista pitseistä puhumattakaan <3




Parasta ja kaunista maanantai-iltaa!

Ellis



sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Kesän ensimmäinen farkkubägi

Täällä kesäyö tummuu, omenapuun oksat piirtyvät mustina sinisen harmaata taivasta vasten. Innostuin kuitenkin vielä siirtelemään kuvia kamerasta. Viikolla surautin valmiiksi tämän kesän ensimmäisen farkkubägin. Siitä tuli kesä- ja rantabägi ihanaiselle Riitalle <3




Sain postissa muutama viikko sitten paketin, jossa oli kahdet tiensä päähän tulleet farkut - perheen isännän isot ja tytön tyllerön pienen pikkuruiset. Lisäksi paketissa oli pitsejä ja vanha musta nahkavyö. Toiveena oli, että loihtisin näistä rennon ja romanttisen kesäisen kassin, johon mahtuisi rantapyyhe, uikkarit ja jotain muutakin beachille mukaan otettavaa.




Niinpä sitten nappasin isojen housujen lahkeista reilun mittaiset palaset ja sommittelin tilavan, simppelin kassin, johon olisi helppo sujauttaa pyyhe ja vaikka pari litraa herneitä torilta mukaan napattavaksi. Pitsit löysivät paikkansa kuin itsestään. Isännän farkuista siirsin toiselle puolen kassia ison taskun, johon somisteeksi leikkasin pikkuneidin farkuista kaksi sydäntä.






Vuoreksi valikoitui raikas raidallinen puuvillakangas, joka ei kyllä taida vilahtaa kuvissa. Vyön sain valjastettua olkahihnaksi, jonka pituutta voi säädellä kätevästi.
Kassiin jäi sopivasti rispaantunutta kesäfiilistä, se sopiikin hyvin kaveriksi kesäiltojen retkiin ja pieniin mansikanmakuisiin hetkiin.




Perjantaina saattelin bägin uuteen kotiin. On aina vähän jännittävää, onko onnistunut saamaan kassiin juuri sitä henkeä ja tunnelmaa, jota toinen on toiveissaan kuvaillut. Jännistys oli onneksi tällä kertaa turhaa, koska olin laittanut valmiista bägistä Riitalle muutaman kuvan ennakkoon. Levollisin mielin saavuin kassi kainalossa määränpäähän- riemumielin se otettiin sinne vastaan!  Niinpä minä jatkoin matkaa ja bägi jäi uuteen kotiin odottelemaan rantakelejä :D
Toivotaan, että jo huomenna paistaa aurinko!

Kesäyön terveisin,

Ellis

PS. kuvat jäivät jostain syystä kaikki tosi epätarkoiksi ja tuhruisiksi, vaikka näyttivät luonnoksessa vielä ihan hyviltä... mitä lie lomakenkkuilua :D







lauantai 7. marraskuuta 2015

Patalapputehtaan tyttö

Täällä surisee ja kolisee. Sakset sanoo viuh vauh ja nips naps. Saunaan välillä puita ja sitten taas ompelukoneen äärelle.




Pajalla palaa valot myöhään yöhön, langanpätkät tanssii lambadaa ja nauhat koristelevat lattiaa.
Kokoajan on jotain hukassa tai sitten jotain yllättävää löytyy - sellaista, jonka olemassaoloa ei enää muistanut.




Syntyy patalappuja joulukoteihin. Nauhojen viimeiset pätkät pääsevät kuusenoksille, kuusenjalaksi pätkät sydäntä tai tähtinauhaa. Onneksi joulu on joka vuosi!




Sitten tulee mieleen... kaikki eivät ole jouluihmisiä. Nekin voivat silti polttaa näppinsä, jos ei ole patalappuja. No, nyt on heillekin.




Tämmöistä se on. Patalapputehtaalla. Siellä tyttö häärää, hame heiluu, hiukset ovat ponnarilla ja villasukat jalassa. Kellokorttia ei tarvitse leimata - vuorotta painetaan nyt... ja silti - ihan kivaa! :D


Ellis



PS. Muistathan messulippu-arvonnan!





tiistai 27. lokakuuta 2015

Terkkuja pajalta!


Niin se syksy vaihtuu pikkuhiljaa talveksi. Lätäköt jäätyvät, pilvet seilaavat kylmällä taivaalla ja uuniin on ihanaa sytyttää tuli. Kuumia keittoja keitellään ja kynttilöitä poltetaan.




Ulko-oven kranssi on ollut pitkään muutostarpeessa. Nyt vihdoin se riisui vanhat nauhansa ja pitsinsä. Emalimukikin, joka kranssissa vuosia roikkui, pääsi vaihteeksi hyllyn päälle odottamaan seuraavaa tuunausta.

Nuppu Home -blogin Riitta lähetti taannoin ihanan kaarnasydämen, jota jo vilauttelinkin ed. postauksessa. Ihailin sydäntä tovin keittiön hyllyllä, mutta lopulta se pääsi koristamaan kranssia, ihan eleettömästi ja omana itsenään. 




Kauniin valkoisen pitsinkin riisuin sydämestä varovasti, kun jotenkin tässä hetkessä tykkäsin pelkistä maan ja puun väreistä. Nahkahihna on pala vanhaa koiranhihnaa, joka muistuttaa rakkaasta vierellä kulkijasta... <3




Luulenpa, että kranssi saa joulun aikaan kantaakseen muutaman simppelin ja patinoituneen koristeen kaarnasydämen kaveriksi. Mutta nyt ensin haluan katsella sitä näin. 
Lokakuun silmin kun katsoo ympärilleen, näkee kauneuden värittömyydessäkin... 




Vaikka illat alkavat olla pimeitä, loistaa täällä valo usein myöhään yöhön. Pieniä ompeluksia syntyy, farkkuja saksitaan, kynä piirtää, vasara paukkuu ja kaikenmoista on pajalla meneillään!

Muutaman viikon päästä (13. - 15.11.) matkalaukut pakataan ja kimpsut kannetaan Pirkkahalliin käsityömessuille!
Aloin miettiä, onko tämä nyt jo viides vuosi, kun Elliksen pieni metrin puoti on pystyssä C-hallissa? 
On se! Ainakin viides. 







Messut on pienelle, tavalliselle taivaanrannanmaalarille iso juttu. Huippuhetki. Siellä kohtaa muita maalareita, jotka maalaavat omia taivaanrantojaan.
Kolme päivää siinä kirjossa on kuin olisi lukittuna maailman suurimpaan karkkikauppaan. Siinä kyllä pieni ihminen voimaantuu niin, että sillä virtapiikillä mennään melkein jouluviikolle asti. 

Tänä vuonna puodilla häärää pienen luovan tauon jälkeen myös ihana Wirberry mekkoineen ja luomuksineen <3 Messut on meille vähän kuin pieni kesäleiri. Kolme intensiivistä päivää, ihanat eväät, parasta seuraa - vain makuupussit puuttuu! :D




Tänä vuonna puodin tarjonta on ehkä moninaisempaa kuin koskaan: 
Mun värityskalenterit, joulukalenterit ja muut piirustusjutut tuovat uutta "pienen paperikaupan" -tunnelmaa... Wirberryn suloiset ja uniikit mekot, pussukat ja muut pellavaiset ihanuudet pienellä nahkatwistillä keikkuvat henkareilla... 




Takuulla mukana on myös se elementti, mistä kaikki aikanaan alkoi - nimittäin farkkutuotteet... 
Jossain määrin ehkä uudella mausteella ja ajattomalla ripauksella, mutta tuttuna tavaramerkkinä. 





(viisi alimmaista kuvaa napsittu ellisrebellis -instasta.. pääset sinne sivupalkista)


No mutta... paja kutsuu vielä vähäksi aikaa!
Lokakuun lopun tunnelmaa ja kauniita päiviä jokaiselle <3

Ellis



tiistai 29. syyskuuta 2015

Syksyn pieniä ihmeitä


Syksyn paitsi näkee, myös aistii. Sumuiset ja viileät aamut, tuoksut ja lintujen huudot. 
Arki ja kaurapuuro, jonka aina välillä viikonloppu ihanasti katkaisee. 
Vihreät lehdet, joista jonakin aamuna on muuttunut keltaisia, sitten punaisia, kunnes ne tarttuvat tuulen mukaan ja lähtevät.

Nii-in ihania, kuulaita syksypäiviä! Rapisevia lehtiä ja vinosti illalla matalalta paistava aurinko... viimeisiä valonsäteitä myöten on ihanaa olla ulkona. Tänäänkin haahuilin kameran kanssa sen, minkä ehdin... Kuvaöverit tiedossa :D












Posti on kuljettanut kalenteri-elliksiä sinne tänne :D Niiden pakkaaminen ja niputtaminen on hauskaa, edelleen siinä touhutessa en voi olla ihmettelemättä, että nämä mun höpö-höpö -piirrokset ovat ilahduttaneet ihmisiä. Kiitos kaikille omansa tilanneille tai muuten vaan kivoja kommentteja ja posteja asian tiimoilta lähettäneille! Pus <3
(molempia kalentereita voi edelleen siis tilata :))




Pari viikkoa sitten maanantai-iltana lukitsin itseni ulos. Klik. Avaimet ja Elma sisällä, lähin seuraava kotiavain muutaman sadan kilometrin päässä ja etämieskin pohjoisessa. 
Tällä(kin) kertaa apu oli onneksi lähellä... kekseliäs naapurin isäntä sai parin tunnin ahkeroinnin jälkeen oven auki ilman, että mitään tarvitsi rikkoa ja mä pääsin kotiin ennen illan pimeää. 

Mä en oikeasti tiedä, miten olisin selvinnyt tässä kaikista vuosista itsekseni lasten kanssa ilman ihania naapureita. Mulla sattuu olemaan sellaiset molemmin puolin... milloin oon saanut kipaista hakemaan leivinpaperia tai sokeria, milloin öljykanisteria ;) 
Joskus tosi harvoin tilanne on ollut myös toisin päin, mä oon voinut antaa kupillisen jauhoja tai pari kananmunaa tuonne puutarha-aidan toiselle puolelle. 
Useimmiten riittää se tunne ja tietoisuus, että jos joku pulma iskee, on lähellä sellaisia ihmisiä, joiden sydämellisyys ja avuliaisuus on aitoa ja pyyteetöntä. Ei tarvitse hävetä tai kerätä rohkeutta mennäkseen soittamaan ovikelloa. <3 




No mutta, koska mä päätin, että toista kertaa en jätä avainta sisälle, surautin avainnauhan. 
Avainkaula-aikuiselle. Niitä tuli useampia - ilmaantui muitakin, joilla oli samanlaista tarvetta. ;)




Ja koska kohta juuri nyt alkaa olla heijastimien sesonkiaika, tekeytyi niitäkin. Pieniä, tärkeitä, voivat olla myös ihan nättejä. Laitoin pienet tinanapit keskelle tuomaan vähän ryhtiä.





Tulkoon syksy, mä oon valmis. Avaimet kaulassa, heijastin takissa. 

Ellis



lauantai 12. syyskuuta 2015

Katiska

Tällä katiskalla tulee kalaa!
Se syntyi vanhasta verhokapasta, joita kerran kiikutin kotiin kirpparilta kaksi kappaletta. Kalaisa kangas elää nyt uutta elämäänsä farkkutyynyn takusena, parina katiskana (hameena) ja essuna.




Surautin hameen hetkessä, katsastin omalla vyötäisillä paikat pienille vekeille, sisäänotoille (noin suurinpiirtein) ja sitten suhautin ne paikoilleen. Nauhojen kiinnitys, taskujen ompelu ja pienen pieni hakanen pitämään hameen sisäpuoleinen liepuke paikoillaan.
Varsinainen rysä! :D

Täällä on aivan ihana ilma! Aurinko paistaa täydeltä terältä ja on ihan uskomaton syyslauantai. Aion ulkoistaa itseni tänään pihalle, ohjelmassa on retkeä mummun ja papan kanssa mökkimaisemiin.

Laitan kuitenkin vielä muutaman sneakpeakin toisesta kalenterista...








Saan sen aiotusta poiketen painosta valmiina vasta noin viikon kuluttua. Meni muutama kuva uusiksi, ihan oman sensuurin takia.. :D Ei kuitenkaan ao. kuva!




Joo, ihan vahingossa meni kesäkuun lehden vuosiluvun numerot sekaisin - ja ihan tarkoituksella korjasin sen noin, enkä piirtänyt kuvaa uusiksi. Elämä on... Tämä vaan kuvaa sitä, mikä vinksin vonksin -juttu tää kalenteri onkaan. Sitähän se elämäkin välillä on! Mulla ainakin.

Aurinkoa jokaiselle, ja ihania viikonlopun päiviä <3

Ellis


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Salaa Loviisassa

Syksy on täällä. Se tuli viime maanantaina aamutuimaan. Huomasin, kun lähdin aamulla töihin. En silti laittanut sukkia jalkaan ja otin neuleen tai takin asemesta vain huivin kaulaan. Nyt onkin sitten kunnon tauti... nenä valuu ja kurkussa on hiekkapaperia.
Jotenkin vaan meinasi kesäfiilis jäädä päälle, kun se vihdoin saatiin - toisaalta, nyt on jo villapaidat kaivettu ja lämmötkin oli pakko laittaa talossa päälle. Syksykin on kyllä mun mielestä ihanaa aikaa. Omenantuoksuisia iltoja ja kynttilän valoa. Se kontrasti, kun vihreät lehdet vielä havisee puissa ja on pimeää illalla. <3

En meinaa pysyä kaiken tapahtuneen perässä... niin nopeasti päivät ja viikot kulkevat.
Viikko sitten perjantaina lähdin pienelle turneelle. Autoon oli lastattu Ellikset, kalenterit ja muuta rekvisiittaa... viikonloppua oli odotettu!
Nostin kytkintä koulun pihalta työpäivän päätteeksi ja suuntasin kulkuni ensin idylliseen Suvimarjan puotiin Auttoisille, sieltä jatkoin Padasjoen kirkolle ihastuttavaan vanhaan kangaskauppaan nappiostoksille, seuraavaksi Vääksyyn ja lopulta Lahden kautta Kouvolan suuntaan, Kuusankoskelle.

Tästä retkestä olisi kyllä ollut syytä mainita täälläkin etukäteen, mutta jotenkin aika lensi ja yhtäkkiä olikin jo perjantai... ihan tuntui, kuin olisin ollut reissussa vähän salaa...





Määränpäässä parkkeerasin autoni keltaisen rintamamiestalon pihaan, puiden katveeseen.
Ihanan ystäväni Ullan kanssa oli kertynyt paljon asioita päivitettäväksi, joten lopulta kaivoin kameran esiin vasta joskus puolen yön tietämillä. Vaikka olin etukäteen ajatellut kuvaavani talon jokaisen kauniin yksityiskohdan ja sopukan, oli pakko taipua yön pimeyden edessä ja tyytyä muutamaan hämärään räpsyyn. Ehkä näistäkin edes hitusen välittyy tämä kaunis ja ajattomalla, ihanan boheemilla tyylillä sisustettu koti.








Kertakaikkiaan ihana koti! Ja entäs kellarissa sijaitseva paja!! Se se olikin... siellä saavat alkunsa upeat LETHER go -tuotteet, joihin voit ihastua täällä.


Pimu <3

Kun vihdoin maltoimme nukkumaan, olikin hetikohta aamu. Aamukahvin jälkeen lähdimme Ullan kanssa matkaan. Olimme jo illalla yöllä pakanneet Ullan auton (erittäin luovasti! ;)) täyteen Ullan nahkapajan tuotteita ja matka jatkui aamutuimaan ensin Kuusankosken taideruukille, josta mukaan tarttui energinen Anni (Anni's Creative Corner) oman autonsa ja ihanien korujensa kanssa. Mainittakoon, että Anni miehensä kanssa valmistaa mm. mahtavia tekstikoruja tuotemerkkinsä Littlebit designin alla! Niihin ja muihin Annin luomuksiin voi tutustua mm. täällä.


Kolmen auton karavaani taittoi matkaa aamuauringossa ja pian löysimmekin itsemme Loviisasta. LWT-tapahtuma oli juuri alkamassa, kun pystytimme puoteja Pitkänpöydän talon punaisen aidan varteen.





Annin puotia...




Ullan puotia...




Pitkänpöydän talo oli idyllinen, kuten arvata saattaa... ja puutarha, se oli aivan ihana ruskeine kanoineen, savipajoineen ja kasvihuoneineen. Harmi vaan, että valokuvia ei tullut sieltä räpsittyä juurikaan.





Ellis-puotia...








Päivä oli helteinen ja kaunis, vasta noin neljän maissa paikalle puhaltanut rankka sadekuuro ukkosen jyrinän saattelemana keskeytti kesätunnelman ja pisti puodit nopeasti pakettiin. Kun olin heitellyt Ellikset autoon suojaan sateelta, en enää viitsinyt niitä kantaa takaisin ulos sateen loputtua. Tapahtuma oli muutenkin jo sen päivän osalta loppumetreillä, mutta ehdimme sentään kävellä alueella ja piipahtaa muutamassa kohteessa ennen kävelyä torille.

Nämä kuvat ovat talosta, jossa sijaitsi lifestylepuoti Krinti.











Tapahtuma jatkui sunnuntaina - Ulla ja Anni asettuivatkin jälleen punaiselle aidalle koruineen, mutta minä olin alunperinkin päättänyt olla vain yhden päivän, joten lauantain päätteeksi, pienen Loviisa-seikkailun jälkeen, starttasin auton ja huristelin maalaismaisemien ja kiertoteiden (navigaattori!) kautta kotiin päin. Hieno päivä, ihania kohtaamisia ja mutkatonta tunnelmaa. Kiitos Pitkänpöydän talo ja Loviisa! <3




Nyt täällä omalla pajalla on viimeistelyä vaille valmis toinen kalenteri! Ensimmäinen Keep it simple- kalenteri on saanut hyvän vastaanoton, niitä olen postitellut jo suuntaan ja toiseen, mutta lisää tehdään!




Muutakin piirustusprojektia on meneillään ja farkuista on valmistumassa tilauksesta avainnauhoja ja pikkupussukoita.




Sellaista täällä, syksyn pikkuhiljaa antaessa merkkejä itsestään.
Aamuisin voi nähdä usvan leikkivän pelloilla ja eräänä iltana rantapellolla kurjet keskustelivat kovaäänisesti muuttosuunnitelmistaan. En voinut olla kuulematta. Syksy <3


Ellis