Mukavia asioita on viikkoon myös mahtunut, kiireen keskelläkin. Tässä yksi niistä:
Tiistaina tulin kotiin ja kipaisin postilaatikolle. Muutaman mainoksen lisäksi laatikosta pilkisteli iso postin pakettikuori. Paketti oli kevyt ja kivan rapiseva.
Kun näin lähettäjän nimen kuoren ylänurkassa, tiesin, että mitä tahansa kuori sisältäisi, sieltä tulisi mukana välittämistä, ystävyyttä ja pyyteettömyyttä sellainen kilomäärä, että ihan tavallinen vaakakuppi ei siihen riittäisi.
Ystävyydessä maantieteellisesti pitkäkin välimatka on vain kilometrejä. Ajatus - lämmin sellainen - ei välimatkoja tunne. Läsnäolo ja vierellä kulkeminen konkretisoituu joskus tällaisiin yllätyksiin, jotka saapuvat odottamatta postilaatikkoon ihan tavallisena harmaana ja hektisenä arkipäivänä.
Ihana ihana ajatus ja lämmin KIITOS tästä sinulle, rakas ystäväni <3
Mitä paketissa sitten oli...
Juuri ja juuri postilaatikkoon mahtuva iso pussillinen kuivattuja suppilovahveroita ja pieni reseptivihkonen, minkälaisia herkkuja voisin niistä loihtia. Mukana kirje: " .....Olen ajatellut sinua. Olen huolissani jaksamisestasi ja siksi ajattelinkin......"
Arvatkaa, mitä meillä syödään huomenna? Suppilovahvero-pekonikeittoa. Mmm...
Kiitokset tämän syksyn sieniherkuista kuuluvat myös toiselle ystävälleni, joka koirineen löytää kotikylämme parhaat sienipaikat (usein vahingossa, palaten sitten apajille uudelleen kassien ja pussien kanssa :)) ja jonka poimimat herkut päätyivät pakastimesta taannoin pannulle, mistä edelleen lautaselle höyryävänä keittona, sekä vanhemmilleni, joiden sieniretkien tuomisista on loihdittu useampikin herkku.
Ystävyydestä puheen ollen, sain toistamiseen tämän Ystävyys- tunnustuksen, kun ihana Hyvä Mieli halusi sen minulle lähettää -
KIITOS <3

On mukavaa tietää, että joku ajattelee.
Sain muuten juuri muistutuksen, että kellot pitää ensi yönä siirtää... Muistakaahan siis siirtää kellonne talvi(uni)aikaan :)
<3 Ellis