Koskaan ei ole liian myöhäistä olla pullantuoksuinen äiti!

Faktat:

* Maanantai 16.2.2015 klo 21.52
* Olen äiti (lapset aikuisia... yksi vielä sentään asuu kotona... potentiaalinen pullansyöjä)
* Pullataikina kohoaa liinan alla
* Lopusta maidosta on paistumassa lättyjä parhaillaan
* Yksi lätty paloi juuri!!
* Elämä on tehty elettäväksi, taikina paistettavaksi (Elliksen mietteet, osa 568)
* Nukun sitten joskus... vaikka ensi viikolla, kun on loma. Tai eläkkeellä. :D

Koskaan, koskaan ei ole liian myöhäistä olla pullantuoksuinen äiti!

Menen leipomaan!

Ellis

PS. Kannattaa siihen taikinaan laittaa myös HIIVAA (50g) - sehän unohtui ohjeesta, taikinaan kyllä päätyi...  :D

Marttailua

Aattelin jakaa tämän superhelpon ruokavinkin, niinhän kunnon martat tekevät :D

Ostin yrtti-valkosipulimarinoitua broilerin sisäfilettä paketin - hyväksi havaittua - mä kun mieluummin ostan broilerin ilman niitä kirkuvanpunaisia marinadeja, ihan naturellina, mutta tää onkin jotain ihan toista muuta. Maku on todella hyvä ja fileet eivät tosiaan lillu missään soosissa, vaan ne on ikäänkuin pyöritelty yrtti- vs-seoksessa.
Tuoksu on jo lupaava, kun paketin avaa...

Ruskistin kevyesti pannulla ja kääräisin punaisen pekoniraitapaidan jokaiselle fileelle ylle. Sitten hetkeksi uuniin, että pekoni saa kauniin pinnan ja file kypsyy samalla siellä sisällä.
Kyytipojaksi tummaa riisiä tai uunikasviksia ja raikasta salaattia.
Valkoviiniä unohtamatta. Ja miksei punkkukin käy, jos sellaista kaapista valkkarin sijaan löytyy.

Kotimainen tuote sisältää 450g / 9 kpl broilerin sisäfileitä, Lidlin liha-altaasta sellaisen löytää vajaan viiden euron hintaan. Ei siis mikään kallis gourmee ;) Tätä meillä on valmistettu ennenkin, mutta idean tuohon pekoni-komboon nappasin filepaketin päällä olleesta kuvasta. Vielä, kun jääkaapista löytyi paketti pekonia, suunnitelma oli valmis. Nyt nämä lähtevät uuniin ja sitten vaan riisit kiehumaan.

Bon Appetit!

Ellis-Martta

PS. Terkut omalle ihan oikeasti Martalle, esikoiselle <3 Ja myös tämän päivän synttärisankarille, keskimmäiselle, vielä tätäkin kautta <3

Sunnuntain nopea DIY: Pussihiha

Eilen löytyi kirppikseltä taas yksi hyvä, kutistettavaksi kelpaava miesten villapaita.
80% lampaanvillaa ja käsi pesusoikossa (= pesuohjeessa käsinpesu)... varmat merkit. ;)

Paita koneeseen (tällä kertaa 50°) ja sen jälkeen saunan lämpöön kuivumaan.

Villapaidan kuivuttua olin melkein harmissani, että villis ei sellaisenaan mahdu mulle - niin ihanan pehmeäksi se on muuttunut koneen lämpimässä pesussa.

Sakset käteen... ensimmäisenä saa kyytiä hihat. Tällä kertaa mulla onkin aikomus jalostaa ensin hiha uuteen käyttöön. Nimittäin, kaipaan muovipusseille jotain muuta paikkaa, kuin keittiön alalaatikkoa. Kun sille laatikolle olisi muutakin käyttöä. Joten päätin tekaista hihasta pussihihan, muovipussien säilytyspaikan.

Tämmöinen siitä tuli. Se pääsee roikkumaan eteiseen, kunnes keksin sille paremman paikan.
Pitäisköhän tuunata samanlainen hiha.. vaikka vaatehuoneen seinälle sukkahousuja varten?

Ellis <3

Kaksi kokkikolmosta... eli murua rinnan alle

Mitä tapahtuu, kun Prisman lehtihyllyllä alkaa tehdä mieli näkkileipää?
Entä mitä syntyy, kun muutama lapinriekko uiskentelee punaviinissä yön yli jääkaapissa?

 Työnjako meni siten, että minä etsin kaupasta siemenet sun muut näkkäriaineet ja tekaisin kaksi pellillistä näkkäriä (Kalastajan vaimon knekkis-ohjeella).

Etämies valmisti riekkopaistin. Alusta loppuun itse, niinkuin se aina tekee, suurella hartaudella.

Näissä riekkopaisteissa maistuu mahtavana sivumakuna ne tarinat ja tunnelmat, kun niitä on haettu ja pyydetty pohjoisen tuntureilta. Jotenkin mulle iski de-javu - oon tainnut ennenkin kuvailla samanlaisia annoksia tänne ;) No, lempiruoka, mikä lempiruoka. Ja lempikokki <3

Todistusaineistoa...

Nyt on kai pakko mennä keittämään pannullinen kahvia... raskas ruoka vaatii raskaat jälkiruuat ;)

Ellis

Arki palaa pätkittäin

* Pitkään nukuttuja aamuja (=myöhään valvottuja öitä)

* Ruuanlaittoa pitkän kaavan mukaan (=kuumeista mietintää, mitä laittaisi taas, justhan mä vasta...)

* Joulun riisumista kodista (= kirveelle olis töitä liiterissä, joulukuusen raato odottaa siellä, neulasia imuroidaan vielä kuukaudenkin päästä..)

* Huoletonta kuvien räpsimistä sieltä täältä (=kukaan ei kertonut, että näitä säätöjä on NÄIN paljon  järkkärissä!)

* Kotoilua ja meikittömyyttä (= KUKA homssu tuijottaa vessan peilistä aamulla, päivällä ja illalla??)

* Talven riemuja ja kiireetöntä ulkoilua (= lunta sataa vaakasuoraan, ei meinaa penkat riittää...)

Mukavan loman jälkeinen jetlag meinaa iskeä, kun arki kolkuttelee kohta ovelle.
Aamut venyvät, aamukahvit juodaan puolen päivän tienoilla, päivä lähtee siitä pikkuhiljaa liikkeelle ja puolen yön aikaan ollaan voimiensa tunnossa, eikä aikomustakaan mennä nukkumaan...
Näin meillä. Entäs teillä?

Oikeesti mä jo hiukan odotan arkeen palaamista. En ehkä ihan kaikkia asioita, kuten esim. aikaisia aamuherätyksiä, mutta se rytmi ja säännöllisyys, joka on hiukan kateissa - sille isosti tervetuloa!

Mun arkea rytmittämään piirtelin kalenterilehden tammikuusta. Yleensä vuosikalenteri on tullut hankittua tai saatua lahjaksi, mutta nyt huomasin, että semmoinen puuttuu meiltä kokonaan. No, ei puutu enää :D

Tämä jääkaapin oveen ja uusi piirustellaan sitten helmikuuksi, meneehän se näinkin!

Sunnuntaiterveisin,

Ellis

Eräänä arki-iltana

Tänään sain valmiiksi hihnaa ja solkea vailla olleen bägin. Olin miettinyt ja pähkännyt ison laukun kiinnityssysteemiä jo jonkin aikaa. Aikomus oli ensin tehdä laukusta niin pitkäkaulainen, että "ylimääräinen" osa kääntyisi läpäksi laukun toiselle puolelle, mutta sitten tajusin, ettei se toimisi näin isossa laukussa ollenkaan haittaamatta laukun käyttöä. Selitinhän varmasti tarpeeksi sekavasti? ;)

No, usein asioilla on taipumus ratketa itsestään, kun niille antaa vähän aikaa... niin taaskin kävi. Tänään oli hyvä ompelufiilis, joten työpäivän jäkeen ajattelin tehdä vielä pienen toisen työpäivän ompelukoneen kanssa. En ehtinyt kovin kauaa istua koneella, kun vieressä olevasta heinäseipäästä tippua kolahti vyö lattialle. Nostin sen ja... naps! Siinä se on! Sakset käteen ja vyö palasiksi. Nyt saa bägin kiinni, eikä koulukirjat sun muut paperit pääse karkuun.

Toinen pähkäily aiheutui hihnasta. Laukkua olisi kiva kantaa sekä olalla ja toisinaan taas se voisi olla kätevää pujottaa yli olan. Olin jo aiemmin purkanut vanhan, ohuen mutta tukevan nahkavyön. Sommittelin vyön hihnoja jos jonkinlaisilla ajatuksilla hihnaksi, kunnes tuli mieleen kokeilla, miten ns. korusolmu toimii vyössä ja laukun hihnassa. No toimihan se!
Nyt voi hihnaa säätää samalla tavalla kuin korunarusta tehtyä säädettävää kaulakorua, sen saa juuri siihen mittaan kuin haluaa!
Bägi matkaa Vantaalle huomenna, joten ehkä ensi viikolla kuulen ensimmäiset kommentit hihnan toimivuudesta käytännössä :)

Liimailin vielä ompeluksien jälkeen lisää Ellis-tägejä, pikku kortteja valmiisiin töihin. Messut ja joulumarkkinat alkaa hiipiä vääjäämättä lähemmäksi... kivaa taas vörkkiä myytävää.. miten mulla on sellainen tunne, että vielä marras-joulukuussakin tässä huushollissa lentää sudenkorennot??

Yksi pikku juttu vielä! Työpaikan lounas! Se oli taas jotain käsittämättömän hyvää! Iso sydän meidän koulun keittiön "tädeille" <3

Heillä on kyllä supertiimi - ja sen lisäksi hyvää tahtoa ja sydän paikallaan!
Seuraava teemalounas kuukauden päästä... saa nähdä, mitä ihanaa silloin on tarjolla :)

Kyllä tällä jaksaa kohti torstaita,

Ellis

Elokuu on kesän sunnuntai-ilta

Niin loppuu kesä, kuten viikko... kauniiseen sunnuntaihin.
Elokuun illat tuoksuvat viinimarjoille ja omenoille, paljaat varpaat vaihtuvat villasukkiin, pannulla tirisee kanttarellit.

Taivaalla voi nähdä tähtiä ja rannoilla usvaa.

Kynttilät kaivetaan esiin ja silmukat luodaan puikoille.
Kirjat, kutimet ja reseptit ilmestyvät pöydänkulmille, lukulamput syttyvät iltaisin ja hellemekot pestään seuraavaa sesonkia varten.

 Yhtäkkiä elokuussa kesä muuttuu puheissa imperfektiksi. Uimakassia ei enää pakata ja mökin rannasta kannetaan aurinkotuolit liiteriin. Hellepäivien muistot laitetaan purkkiin kuin hillot kellarin hyllylle.

Katsotaan kuvia reissuista ja retkistä, jotka tuntuvat jo kaukaisilta - ne kuuluivat siihen kiireettömään aikaan, jota ei enää meinaa muistaa nyt, kun herätyskello soi joka aamu. Lähellä ja silti kaukana.

Kaunista syyskuun alkua,

Ellis

Housunpunttibägi

Keskiviikon pikakuulumiset:

* sataa
* aivastuttaa
* arki-illat on ihan liian lyhyitä
* tänään piti siivota - löysin itseni ompelukoneelta...
* vanhat mokkahousut löytyi kaapin perukoilta
* sakset sattuivat käteen -> niks naks
* tarvittiin vanha nahkavyö

* vielä palanen pitsiä

* lopputulos...

Kivaa keskiviikkoiltaa,

Ellis <3

Kätevän emännän Happy Meal

Kiire ja nälkä... lyömätön yhdistelmä!
Äkkivinkki  laiskan  kiireisen ihmisen nopeaan ja hyvään pikaruokaan.

Tarvitset:

* ruisleivän (mulla Reissaria)
* voita
* juustoa
* kanansuikaleita
* salaattia
* suolakurkkua
* tomaattia
* majoneesia (tämän skippasin, koska kaapista ei löytynyt)


Ei ole pahitteeksi, jos näiden lisäksi kotoa löytyy:

*kivannäköinen kokki, kuten esim. Nicolas Thieulon tai Harri Syrjänen, mutta jos nyt just Niki tai Harri  ei ehdi, käy kyllä, jos vaikka joku kodinhengetär paistaa kanasuikaleet.
Meillä sen homman hoiti keskimmäinen tyttö, jonka ideasta koko kanasandwitch sai alkunsa :)

Sitten vaan paketti kasaan ja ääntä kohti!

Bon Appetit,

Ellis

Kuukauden parhaat sekunnit

Kesä <3
Näinä päivinä, kun ei meinaa ehtiä kissaa sanomaan, on pakko tarttua pieniin hetkiin ja löytää ne kuukauden parhaat sekunnit käden ulottuvilta, oman elämän kaaoksen keskeltä ;)

Hymyä huuleen ja valoa kohti!

Ellis

PS. Ihania haasteita on taas tupsahdellut... iiiks ja sorry, mä olen niin huono muistamaan ja vastaamaan. Katsotaan, mitä mä keksin, kivoja arki - ja sisustushaasteita ei ehkä voi välttää... ;)

Oodi marraskuulle

Marraskuussa sitä alkaa sytytellä iltaisin kynttilöitä. Pianon päälle, eteisen piirongille, ruokapöytään...
Lyhdyt löytävät tiensä varastosta kuistille ja etupihan koristeomenapuun oksanhankaan.

Marraskuussa sitä vaan yhtäkkiä huomaa, että syksy alkaa kääntyä loppua kohti.
Viileinä marraskuun iltoina kaapista etsiytyy päähän pipo lenkille lähdettäessä - hanskat tai muut kädenlämmittimet ovatkin jo kulkeneet mukana jonkin aikaa.
Eräänä marraskuun aamuna töihin ei voinut lähteä, ennenkuin paksu jää oli raaputettu pois auton ikkunoista.
Se aamu oli kaunis, hengitys höyrysi ja puun oksat olivat kuurassa.

Kerran kauan sitten, juuri aikuisikäni kynnyksellä, jouduin eräänä marraskuisena perjantai-iltana luopumaan ystävästäni.
Iäksi.
Ensimmäiset liukkaat olivat petolliset ja kohtalo oli päättänyt, että hänen elinpäivänsä olivat luetut.
Se marraskuu oli surullinen ja kätki sisäänsä ikiaikaisia pohdintoja siitä, mitä on elämä ja mitä on kuolema. Hankala yhtälö ratkaistavaksi, kun on nuori ja elämä on edessä.
Ei se sinä marraskuuna selvinnyt. Ei se vieläkään ole selvinnyt.
Mutta yhä lähetän hänelle ajatuksen sytyttäessäni pyhäinpäivänä kynttilää...

Elämä kulki eteenpäin, kului vuosia ja tuli muita marraskuita.

Eräänä toisena marraskuisena perjantai-iltana, kauan sitten, minusta tuli ensimmäisen kerran äiti.
Kannoin pienen käärön kotiin ja lauloin sille pimenevässä illassa lauluja. Puin sille yöksi villasukat ja pehmeän pipon - niin sairaalassa sanottiin.
Vieläkin naurattaa, kun katson kuvia, joissa hän nukkuu kehdossaan pipo korvilla. Unenlahjat löytyivät heti - ja ne olivat hyvät!
Nyt sama käärö on jo iso tyttö. Aikuinen nainen. Kävimme jokin aika sitten herkuttelemassa kiinalaisessa (Dragon Spring, Helsinki. Kampin takana, Urho Kekkosenkatu muistaakseni).
Laatuaikaa, laaturuokaa, laatuseuraa <3

Nyt, kun lapset ovat jo isoja, on aikaa omille harrastuksille. Ehdoton marraskuun huipennus on kädentaitomessujen pieni metrin puoti, nyt neljättä kertaa. Varsinainen kaamoksen katkohoito!
Se toki tietää lukuisia istuntoja ompelukoneen äärellä. Samaan aikaan pihassa riittäisi vielä haravoitavaa ja muutama marraskuuhun unohtunut puutarhakalustekin kaipaisi kyytiä varastoon...

Tänä vuonna marraskuun illat ovat kuluneet myös tavanomaista enemmän lenkkeilyn merkeissä, mutta myöhäisillasta telakoidun sohvalle, välillä siirryn jääkaapille katsomaan sen valoa ja sitten takaisin sohvalle.
Marraskuussa on aina luvallista pukeutua lämpimään neuleeseen. Eräänä aamuna menin töihin lempineuleessani: harmaassa, sopivasti huopuneessa Signalin villapaidassa.
Pieni tyttö katsoi minua pää hiukan kallellaan ja tuumasi sitten:
"Sä näytät ihan liito-oravalta..."

Niinpä! Totuus lapsen suusta, marraskuussakin.
Ja joo, olen ihan mielelläni harvinainen, jopa vähän uhanalainen :))

Kynttilän valoa iltaasi,

Liito-orava-Ellis...