sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Pikkuleipiä, pikkuleipiä!

Haluaisin olla se henkilö, joka söisi aina salaattia ja retiisiä. Se terveyden ja raikkauden perikuva. Sunnuntaiaamuisinkin. En ole.




Tällä kertaa syytän siitä osittain Lidliä, koska en voinut taannoin eräänä perjantaina ruokaostoksilla ollessani vastustaa tätä vaaleanpunaista leipomusvälinettä. Jos se olisi ollut harmaa tai viininpunainen, en takuulla olisi ostanut sitä. Mutta vaaleanpunainen.




Otin lauantai-iltana nokareen voita jo valmiiksi sulamaan pöydälle. Ohjeessa sanottiin, että huoneenlämpöistä voita. Joskus tsiljoona vuotta sitten pikkuleipiä leipoessa (piparkakkuja ei lasketa), muistin, että koko prosessi vie aikaa alle puoli tuntia, jos pysytellään turvallisissa Hanna-tädin tyyppisissä eikä lähetä hifistelemään mitään shakkiruutuja.

Kun voiklöntti odotti pöydällä sunnuntaiaamuna, en viitsinyt pakittaa tästä suunnitelmasta, vaan reippaasti sekoittelin taikinan voista, sokerista, munasta, jauhoista ja sen sellaisesta. Se ei vienyt oikeasti viittä minuuttiakaan. Sitten vaan lusikoin kahdella pikkulusikalla simpukkakoloihin pienet pallerot taikinaa ja tyrkkäsin levyn pellin päällä uuniin.

Tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että menetin tänä samaisena sunnuntaiaamuna silikonivuoka-neitsyyteni. En oikein ole koskaan luottanut siihen, että nuo muovisen näköiset ja sinne tänne heiluvat muka-astiat kestäisivät uunin kuumuudessa sulamatta. Uskottava on, kyllä kesti.

Simpukkalevy tuli uunista ulos ehjänä ja yhtä vaaleanpunaisena kuin sinne mennessä. Paistamisoperaatio vei noin viisi minuuttia, joten siihen puoleen tuntiin voi jo laskea pikkuleipien syömiseenkin mennen ajan. Olihan niitä pakko maistaa - ja olivat hyviä!




Olin aikonut kipaista kaupasta valkoista sulkaata, jota sulattaisin pinnalle hiukan koristeeksi. Tuntui, että kaipasivat jotain pientä ja minusta se olisi sopinut niiden päälle kuin nenä päähän.
Arvatkaa, ehdinkö toteuttaa suunnitelmaa? En. Pikkuleivistä oli murut jäljellä, ennenkuin ehdin liikahtaa kauppaa kohti. Ups..

Tämä episodi siis tapahtui jokunen viikko sitten. Jotenkin vaan tupsahti mieleeni, kun mietin joululahjaidiksiä joulukalenteria piirrellessäni.
Tässähän on yksi sopiva joulumuistamis-idea, kaunis peltipurkki tai lasipurkki ja sinne näitä pieniä homemade-herkkuja. Kunhan eivät mene parempiin suihin!

Uutta viikkoa kohti!

Ellis the baker

PS. Piirustelin tosiaan eilen illalla joulukalenterin. Se on tänä vuonna lähinnä lahja- ja diy-ideakalenteri. Edes päivien numeroita en tehnyt, kun ajattelin sen toimivan ihan sellaisenaan. Laitan tarkemmasti valoisamman kuvan kera, nyt vain pieni kurkistus... Siitä löytyy paljon väriteltävää niille, jotka sellaisesta pitävät. Palataan ja kuullaan!




lauantai 21. lokakuuta 2017

Ihanat kalenterit NYT täällä!

Jihuu, viimeinkin... julistetaan kalenterikauppa avatuksi!





Taas on kynä sauhunnut ja koneet laulaneet, joten uunituoreet uutukaiset, persoonalliset kalenterit ovat täällä!

Jos olet aiemmin ilahduttanut itseäsi tai ystäviäsi Ellis-värityskalenterilla, lienee aika taas tehdä sama. Kuva-aiheet kun ovat vuosittain erilaisia, mutta kalenterin toimiva ja kompakti perusajatus on ja pysyy samana.




Tänä vuonna aiheeksi tupsahti vahingossa erilaisia kollaaseja. Niitä vaan alkoi piirtymään... kaikki alkoi oikeastaan tuosta toukokuun laseista ja niin huomasin, että kohta olin jo piirtänyt kaikkea muutakin.  





Mä kun en itse koskaan väritä, vaan piirustelen sitäkin mieluummin, tuntuu joskus hassulta puhua värityskalenterista. Siksi taidankin nyt kutsua tuota ihan vaan vuosikalenteriksi. Värittäköön ken tahtoo, mä nauti sen aina ja ikuisesti mustavalkoisena. Se vaan istuu mulle niin paremmin. <3




Ellis-vuosikalenteri on siis jälleen kompaktia kokoa A5, niin kätevä ja kiva jääkaapin oveen kuukausi kerrallaan kiinnitettäväksi! Jos joku haluaa ripustaa perinteisesti seinälle - sekin onnistuu, kas kun mukana tulee sitä varten musta nauha, jolla arkit on sitaistu kiinni toisiinsa.




Kalenterista saa myös kivan kollaasin seinälle, näin kerran kuvan, jossa kaikki kuukausilehdet oli kiinnitetty seinälle kivaksi kollaasiksi washi-teipillä. Toimii niinkin, jos haluaa kaikki kerralla esille :)




Näitä vuosikalentereita on paljon mennyt lahjaksi mm. värikynäpaketin kanssa - jos tiedät jonkun värityskirjoista innostuneen, tässä oivallinen mindfulnes-lahjaidea sellaiselle henkilölle!




Notebook tuli myös ilmoille, entistä ehompana!




Eräs ihana ystäväni, kalenteriharrastaja, antoi joitakin hyviä tipsejä, mitä itse kaipaisi kalenteriin.




Uutukaisesta Notebookista löytyy omistuskirjoitussivu, yksi pieni muovitasku, joulukalenteri, joulukuun to do -sivu, jokaisen kuukauden aloitussivun lisäksi neljä tyhjää viikkoaukeamaa, joista viimeinen sivu on aina ruudutettu.
Mood tracker, josta löytyy ruutu vuoden jokaiselle päivälle ja fiilikselle, sellainenkin mukana kulkee.
Jotakin uuttakin siis, entiseen verrattuna!





Päätin ommella Notebookin vyötteeseen tänä vuonna napin sijaan nahkasomisteen.




Sen saa mukavasti somistettua vaikka henkilökohtaisilla nimikirjaimilla tai muulla kivalla kuviolla.




Notebookin saa toki myös ilman vyötettä halutessaan, mutta jos sinne kerryttää vuoden aikana lippuja ja lappuja, vyöte on varmaan ihan tarpeellinenkin lisävaruste ;)




Jos haluat tilata itsellesi, ystävällesi, asiakkaillesi tai ketä haluatkin ilahduttaa, laita sähköpostia osoitteeseen tingelstiina@hotmail.com.

Hinnasto on edellisten vuosien kaltainen:

Ellis-kalenteriarkit 2018 ......... 10€ (+ mahd. postikulut)
Notebook 2018 ........................20€ (+ mahd. postikulut)

Jos haluat varata kalenterin noudettavaksi Tampereen messuilta, senkin voit tehdä sähköpostitse.

Kuullaan taas, nyt ihanaa lauantai-iltaa!

Ellis

PS. Joulukalenteri on taas tekeillä uusine ideoineen ja joulutipseineen... soon here! Pus <3


                           


lauantai 14. lokakuuta 2017

Homssujen häät ja muita kuulumisia

Heissan!

Syksy on ennättänyt jo lokakuulle. Tämä syksy on ollut paitsi ihan tavallista arkea, myös monenlaista kohtaamista ja tapahtumaa täysi.




Syyskuussa saatiin juhlia ihanissa häissä <3 Homssujen häät!






Pitänee vähän avata tuota homssu-juttua... mun siskolla on kaksi ihanaa lasta, aikuisia jo molemmat. Aikanaan, kun olivat pieniä, olivat mun silmäteriä ja usein pääsin lapsenlikaksi viikonloppuna - lastentarhanopettajaopiskelijan laatuaikaa ;)

Muistan kuinka äänitin näille palleroille itse keksimiäni Matti ja Maija -satuja C-kaseteille ja lähetin postin mukana. Kultainen 80-luku! 

Noina samaisina aikoina syntyivät myös hellyttävä homssut-lempinimi näille kahdelle tärkeälle pienelle ihmiselle. Kaksi pellavapäistä, nauravaista veitikkaa. Siitä lähtien ovat olleet mulle homssuja ja aina tulevat olemaan <3






Morsian pyysi minua suunnittelemaan hääjuhlaan vieraskirja-sivun. Ne oli katettu valmiiksi jokaisen paikalle. Kullekin vieraalle oli myös tehty omalle paikalleen persoonallinen oma nimikyltti.
Niin paljon kauniita yksityiskohtia... ja lämmin tunnelma <3







Toinen homssuista asteli nyt siis avioliiton satamaan ja häitä juhlistettiin vanhassa, tunnelmallisessa maamiesseurantalossa tärkeimpien läsnäollessa. Ihastuttava hääpari, ihastuttavat juhlat ja rakkautta ilmassa roppakaupalla <3




Mukana juhlimassa oli rakkaita neljän sukupolven verran, sillä mikä parasta, uusi homssusukupolvi oli ehtinyt syntyä kaksin kappalein, reilun vuoden välein aivan kuten nämä isot homssut aikanaan!








Nyt tässä sitten vaan odotellaan, jos joskus päästäisiin toisenkin homssun häihin ;) Häät on niin ihania - ja mikä parasta, se kokosi tällä kertaa mun omankin klaanin koolle, joten siinäkin mielessä varsin ihana ja tunnerikas viikonloppu!








Meillä naisilla on aina "hiukan" tekemistä, ennenkuin ollaan valmiina juhliin... ;)

Muutakin huisketta on syksyyn mahtunut: jo keväällä varasin meille liput Riverdance -showta katsomaan Hartwall Areenalle. Niissä merkeissä vierähti eräs lauantai. Hienoa katsottavaa ja kuunneltavaa!




 Ystävät ovat olleet kalliita ja rakkaita <3

Eräänä päivänä posti toi laatikollisen ihania syksyn herkkuja kuivatussa muodossa. Ihanaa, vanhaa puuvillanauhaa löytyi paketista myös, sekä valokuva ja kortti. Olin sanaton.  Että joku jossain ajattelee minua niin paljon, että kirjoittaa kuulumiset korttiin, pakkaa herkut laatikkoon ja lähettää ne minulle. <3




Toinen ystävä tuli kylään ja toi tullessaan ruokaa. Otti kaapistani lautaset ja valmisti lautasille ateriat - ihan vain, koska halusi. Koska minä olin päivän töissä. Että mulla olisi hyvä mieli. <3
Hyvä mieli toki tuli kummallekin. Tämä(kin) ystävä on kanssani samaa mieltä siitä, että antaminen on vähintään yhtä ihanaa kuin saaminen.




Samoihin aikoihin sattui vielä ihanan ystäväpoppoon tapaaminen eräälle viikonlopulle. Paljon hauskoja muistoja tästäkin reissusta...




Nousin aamuvarhaisella Onnibussiin. Helsingissä päätin mennä ensimmäiseksi aamulla Ateneumiin (heh, siellä on hyvät vessat saada unihiekat pois ja hiukset ojennukseen - ja toki ihan mainiot taiteet, nekin toki kävin kurkkaamassa).




Ateneumista on oikeasti tullut mun yksi suosikkipaikoista Helsingissä. Rakastan sitä, kun saa kävellä omassa rauhassaan eri huoneiden läpi. Pysähtyä. Antaa ajan virrata ja taiteen puhua. Ei se aina puhu - joskus se vain kuiskaa. Mutta se fiilis ja tunnelma siellä, en osaa selittää.

Tällä reissulla ehdoton bonus oli vielä oman lapsen kanssa vietetty muutama tunti, ne ihanat pizzat ja leivokset parhaassa seurassa.




Ja entäs ne ystävät?? Niiden kanssa voi vähän ensin eksyä, sitten nauraa ja päätyä yhdessä oikeaan määränpäähän. Voi pohtia elämää ja toki syödä ja juoda hyvin. Kaikki heittämällä niiden aikaisten aamuherätysten ja bussissa istuttujen tuntien arvoista. Potenssiin kymmenen.

Vaikka jo monta viikkoa jatkunut auton oikuttelu meinaa viedä sekä pankkitilin saldon, että olemattomiksi käyneet hermot, on silti jotenkin tosi rikas olo tästä syksystä.

Kynäkin on kulkenut, uusi vuosikalenteri kätkee tänä vuonna kuviinsa erilaisia kollaaseja. En aihetta sen kummemmin suunnitellut, se vain lähti piirtymään ja sellainen siitä tuli. Päivätyö ja viikonloppujen riennot vähän jarruttivat piirustusaikatauluja, mutta hätäkös tässä. Vuoden vaihteeseen vielä monta kuukautta!




Eilen sain painosta uutukaiset ja hain ison vyyhdin silkkinauhaa. Pakkailut aikakoot.
Laitan lähipäivinä kalenterista ihan oman postauksen, sitten ovat teidänkin saatavillanne.
Notebook on viittä vaille valmis ja lähtee painoon ensi viikolla.

Kauniita (= vähäsateisia) lokakuun päiviä jokaiselle, kuullaan taas pian!

Ellis