Siellä se on. Matkalla jo, tulossa mutkan takaa.
Ei, ei minulla ole harmaan sinistä aavistusta, mikä se on. On vain pakko uskoa, että se on tulossa.
Tarkennuksena: nyt tosiaan liikutaan vain sellaisissa sfääreissä, kuin rikkoontuneet kodin laitteet, kulkuneuvot ja muu kodin "irtaimisto". Sellaisissa asioissa, joiden kanssa pärjää ja jotka toki ottavat keskushermostoon vieden samalla energiat oleellisista ja mukavista asioista. Suuressa mittakaavassa hyvin pieniä asioita siis.
Siksi päätinkin tänään auringon läikittäessä kylpyhuoneen lattiaa vääntäessäni nyrkkipyykkiä narulle: iloitsen jo valmiiksi siitä hyvästä, joka on taatusti jo matkalla luokseni!
Se ei kehtaa olla tulematta, kun iloitsen. En anna kiukulle, huonoille ajatuksille ja viboille mitään mahdollisuutta. En anna niiden houkutella paikalle enää yhtään särkynyttä jääkaappia tai autoa. Käännän niille selkäni ja hymyilen salaa.
Siitäs saavat!
Otan kynän ja piirrän seinälle listan. Only good vibes. Olkoon siinä. Kirjoitan siihen joka päivä ainakin yhden asian, joka on toiminut, mennyt hyvin tai tuntunut mukavalle. Näen listasta konkreettisella tavalla, että kyllä hyviäkin asioita tapahtuu. Siellä ne sitten ovat ja voin todeta: onnistuin, hyvä, hienoa!
Ja sitten eräänä päivänä lista on niin täynnä, että se on vaihdettava uuteen. Niin se menee, hyvä voittaa ja hyvät ajatukset alkavat toimia.
Niin kuin Eeva Kilpi sanoo: Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää.
Wau (Tanhupallon äänellä),
Ellis