Pesulantäti täällä hei!

Jippii! Nyt se taas selvisi... siis se, miksei meinaa ehtiä mitään ja miksi kaikki paikat aina välillä on täynnä kaikkea mahdollista nyyttiä ja nyssäkkää.
Ei se tietenkään johdu siitä, että olisin epäjärjestelmällinen ihminen tai tullut jotenkin hitaaksi iän myötä... nou nou! Muistin nimittäin juuri, että olen (tietämättäni) töissä myös pesulassa!

Juu-uh. Keväällä tein ekan havainnon tästä mun toisesta työpaikasta, mutta jotenkin olin unohtanut kesän aikana koko homman. Niin sen täytyy kuitenkin olla. Vai miksi musta tuntuu, että mä olen aina joko:
A. täyttämässä pyykkikonetta
B. nostelemassa vaatteita kuivumaan
C. viikaamassa (hahhah, tuolla ne on isossa kasassa korituolissa) pestyä pyykkiä
D. tuuppaamassa vaatetta pyykkikoreihin ja ihmettelemässä, miksi ne on taas täynnä...

Tällä kertaa pyykkikaaos on ihan itseaiheutettu, oon penkonut kirppiskamaa viikonlopun aikana ja yhtäkkiä on löytynyt peittoa, lakanaa, mekkoa ja takkia, joista pitää vielä selvittää, onko ne kelvollisia saamaan jatkoaikaa omassa käytössä vai saako ne hintalapun selkäänsä ja menolipun kirppikselle. Jokatapauksessa pyykin tarpeessa ovat, kun mytyssä ja rytyssä alakerrassa ovat marinoituneet jo jonkin aikaa.

Ja kyllä sitä pyykättävää löytyy ihan näistä päivittäisistä vaatteista, vaikka me nuorukaisen kanssa tässä arkea kahden nyt vietelläänkin.

Olipa silti kiva viikonloppu, lievästä sunnuntai-illan kotikaaoksesta huolimatta. Esikoinen tuli kotiin ja me vietettiin leppoisa "tyttöjen viikonloppu" villasukat jalassa. Retkeiltiin myös vähän metsässä ja siskon perheen saariparatiisissa. Paistettiin yöllä lättyjä, saunottiin ja nukuttiin pitkään.

Viimeisillä valoisilla hetkillä istahdin ompelukoneen ääreen pelastettuani ensin kirppiskasasta vanhat kalaverhot... niissä kun oli jotenkin niin tyynyyn sopivaa tukevaa ja vieläpä oikeanväristä kangasta. Toiselle puolelle farkkua ja korento - pikkutyyny valmiina syksyn sohvailuihin.

Arki kolkuttaa ovelle jo, mutta ette varmaan arvaa, mikä mun vielä odottaa? - Pyykit koneessa!

Mukavaa viikkoa!



Parhain terveisin,
nimim. Alterego pesulantäti

Villapaitalapaset

Muistatte ehkä vielä varttitunnin villamekon muutaman viikon takaa?
Nyt löytyy mekon yläosaan ehkä parhaiten mätsäävät vanttuut... eikä ihme, sillä samasta kutistetusta paidasta jäi taannoin jäljelle vain hihat... Nyt ei ole enää niitäkään ;)

Villapaitalapasia varten tarvitset:

* vanhan, pesussa kutistuneen (tai kutistetun) villapaidan
* koristenauhoja, pitsiä tms. koristetta
* sakset
* sik sak -koneen

Leikkaa villapaidasta lapasen muotoiset palaset kaksinkertaisena. Ompele molempiin "kämmenselkiin" nauhat ja muut härpäkkeet.
Laita sitten lapaset nurjat puolet vastakkain ja surauta tiheällä siksakilla ympäri. That's it!

Leikkasin leveästä heijastinnauhasta vielä sydämet lapasiin... ja eihän elliksen lapaset olis elliksen lapaset, jos mukaan ei ujuttaisi edes pikkuriikkisen farkkua. Niinpä surautin lapasten suuhun pikkuiset lenksut, johon vielä pujotin mummun vanhasta nahkatakista napatut nahkasuikaleet. Lapaset voi ripustaa näistä vaikka kuivumaan. Tai naulakkoon.

Ei muuta kuin odottelemaan talvea (jonka nyt ei tarttisi tulla kuin just jouluksi) ;)

Ellis

Green hour. Happy hour.

Olette varmaan panneet merkille saman kuin minä: kesä alkaa olla ohi. Jotkut työkaverit ovat jo saaneet raapia aamulla auton ikkunaa - meillä on sentään ollut sulat lasit vielä. Olen kyllä sen sijaan raapinut päätäni, kun olen miettinyt, pitääkö aamulla mukaan kaapata toppatakki, nahkatakki vai villatakki. Ja entäs hanskat? Iltapäivästä takkia ei ole tarvinnut enää lainkaan, kunnes taas salakavalasti iltakuuden jälkeen viilenee aika nopsasti.

Olen viettänyt ilta-auringon vehreydessä vihreää hetkeä. Green hour. Nyt kolmatta iltaa peräkkäin... ulkoiluttanut ruohonleikkuria tämän kesän viimeistä kertaa. Hitaasti ja verkkaiseen kulkenut sen mukana pihan rinteet, notkot ja puskanjuuret. Huomannut, että vastaleikattu ruoho ei enää tuoksu samalle kuin alkukesällä. Ajatellut mielessäni, miten ensi keväänä otan lapion ja käännän ruohottuneen perunamaan muutamaa potturiviä varten, pitkästä aikaa. Ja suunnitellut, mihin kannan yrttikaapin, päättäen samalla,  että sen päälle tulee amppelitomaatti, jos amppelimansikkaa ei löydy.

Ehdin huomata, miten villiviini on muuttanut vihreät lehtensä punertaviksi. Viikon päästä ne ovat syvänpunaiset ja kahden viikon päästä niitä ei enää ole.

Syksy kulkee tässä jo kovaa vauhtia, vaikka koittaakin naamioida itsensä päiväsaikaan kesäksi. Kolmen kuukauden päästä on tasan viikko jouluaattoon!

Niin aika menee... vuodenajat vaihtuvat, niinkuin kukat ruukuissa tai takit naulakossa.
Nyt alkaa olla aika hipsiä pikainen koiralenkki, viimeisillä valoisilla minuuteilla... sitten mua odottaa lapasten teko :)
Juu, talvi tulee!

Ellis

Maanantai-illan vink-vink

Äkkimoikat kauniin syysmaanantain päätteeksi!

Menin tänään Lidliin hankkimaan jääkaappiin täydennystä ja kaikkien maitojen ja makkaroiden lisäksi kannoin kotiin (pihaan) muutamia syysvihreitä. Lidl on kyllä hauska kauppa. Sen lisäksi, että siellä oikeasti ruoka on usein edullisempaa, sieltä silloin tällöin löytää kivoja heräteostoksia. Niinkuin tänäänkin. 

Lajitelma pieniä, erilaisia havuja nojaili toisiinsa hedelmätiskin takana. Onneksi sattumalta huomasin ne, koska muistin siinä samassa, että keräsin viimeksi mökkireissulla pussillisen jäkälää, keppejä ja muuta luonnonmatskua syysistutuksia varten. Nappasin siis kolme pikkuista havua - tai yksi taisi olla jonkin sortin kanerva - mukaani. 

Kotona lykkäsin ikivihreät laatikkoon ja pieneen soikkoon jäkälän ja keppien kaveriksi. Pihan koristeomenapuusta nappasin vielä muutaman punaposkisen pampulan koristeeksi.

Havujen hintakaan ei päätä huimannut, näiden "istutusten" hinnaksi tuli alle 6€. 

Kovin isoihin ja massiivisiin ruukkuihin nämä eivät ehkä pienen kokonsa vuoksi sovi, mutta just passelit pikkuisiin laatikoihin ja purkkeihin.

Yhtäkkiä nämä mun viritelmät näytti jotenkin jouluisilta, joten onneksi samalla seinustalla kukkii toisessa laatikossa, keittiön ikkunalla, vielä vaaleanpunaiset pelargoniat - ja saavat kukkiakin niin kauan, kun kauniissa kukassa pysyvät :)

Tiistaita kohti...

Ellis

Sudenkorentomarkkinat

Täällä näitä taas on - sudenkorentoja!

Pienet nauhanpätkät, pala vanhaa lakanaa (piirreltynä), prikka, nauha ja farkkua, of course - niistä on sudenkorentoriipukset tehty. Ja toki sisään pala kutistettua villaa tuomaan vähän pyöreyttä korennolle ;)

Jos haluat oman korennon kaulaasi roikkumaan, laita sähköpostia: tingelstiina@hotmail.com, saat sellaisen! Facebookin kautta voit myös tilata (https://www.facebook.com/Ellishandmade).
Riipuksen hinta on 10€ + postikulut (0,90).
Tekeillä on myös sudenkorento-patalappuja, sekä tyynyliinoja... ainakin..  ja mistäpä sen tietää, mihin vielä keksin näitä lykätä! :D

^ Mikä ei kuulu joukkoon? :D 

Tänään mulla oli kierrätyspäivä. Etämies lähti aamutuimaan lintumetsälle, joten mä kierrätin itseni kirppikselle ja pariin kierrätyskeskukseen. 

Saaliina iso kasa vöitä ja hihnoja kassinhihnoiksi, sekä muutama kirja.

 Löysin ensin vain vanhan musiikin tietokirjan, jonka näin jo sieluni silmin pianon päällä nököttämässä sopivasti kellastuneena, mutta sitten kassalle marssittuani sain ystävälliseltä myyjältä passituksen palata takaisin kirjahyllyille - nyt saisi viisi kirjaa yhden hinnalla. Kierrätyskeskuksessa on kuulemma niin paljon ylitarjontaa kirjoista, että pitää koittaa saada asiakkaat viemään mahdollisimman monta kirjaa mukanaan... No, ei tarvinnut kahta kertaa komentaa :)
Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että aika pitkän tovin sain surffata hyllyjä edestakaisin, ennenkuin löysin neljä lisäkirjaa. Niitä kirjahyllyjä nimittäin oli ihan muutama - ja kun ihan mitä vain ei viitsi kotiin raahata, kun pitäisi itsekin saada turhaa tavaraa pois nurkista. Mutta löytyi sentään!

Ei muuta kuin lukemaan... ei vais, taidan hipsiä kahvinkeittoon.

Mukavaa lauantai-iltaa, toivottavasti huomenna sunnuntaina on yhtä kaunista kuin tänään!

Ellis

Eräänä arki-iltana

Tänään sain valmiiksi hihnaa ja solkea vailla olleen bägin. Olin miettinyt ja pähkännyt ison laukun kiinnityssysteemiä jo jonkin aikaa. Aikomus oli ensin tehdä laukusta niin pitkäkaulainen, että "ylimääräinen" osa kääntyisi läpäksi laukun toiselle puolelle, mutta sitten tajusin, ettei se toimisi näin isossa laukussa ollenkaan haittaamatta laukun käyttöä. Selitinhän varmasti tarpeeksi sekavasti? ;)

No, usein asioilla on taipumus ratketa itsestään, kun niille antaa vähän aikaa... niin taaskin kävi. Tänään oli hyvä ompelufiilis, joten työpäivän jäkeen ajattelin tehdä vielä pienen toisen työpäivän ompelukoneen kanssa. En ehtinyt kovin kauaa istua koneella, kun vieressä olevasta heinäseipäästä tippua kolahti vyö lattialle. Nostin sen ja... naps! Siinä se on! Sakset käteen ja vyö palasiksi. Nyt saa bägin kiinni, eikä koulukirjat sun muut paperit pääse karkuun.

Toinen pähkäily aiheutui hihnasta. Laukkua olisi kiva kantaa sekä olalla ja toisinaan taas se voisi olla kätevää pujottaa yli olan. Olin jo aiemmin purkanut vanhan, ohuen mutta tukevan nahkavyön. Sommittelin vyön hihnoja jos jonkinlaisilla ajatuksilla hihnaksi, kunnes tuli mieleen kokeilla, miten ns. korusolmu toimii vyössä ja laukun hihnassa. No toimihan se!
Nyt voi hihnaa säätää samalla tavalla kuin korunarusta tehtyä säädettävää kaulakorua, sen saa juuri siihen mittaan kuin haluaa!
Bägi matkaa Vantaalle huomenna, joten ehkä ensi viikolla kuulen ensimmäiset kommentit hihnan toimivuudesta käytännössä :)

Liimailin vielä ompeluksien jälkeen lisää Ellis-tägejä, pikku kortteja valmiisiin töihin. Messut ja joulumarkkinat alkaa hiipiä vääjäämättä lähemmäksi... kivaa taas vörkkiä myytävää.. miten mulla on sellainen tunne, että vielä marras-joulukuussakin tässä huushollissa lentää sudenkorennot??

Yksi pikku juttu vielä! Työpaikan lounas! Se oli taas jotain käsittämättömän hyvää! Iso sydän meidän koulun keittiön "tädeille" <3

Heillä on kyllä supertiimi - ja sen lisäksi hyvää tahtoa ja sydän paikallaan!
Seuraava teemalounas kuukauden päästä... saa nähdä, mitä ihanaa silloin on tarjolla :)

Kyllä tällä jaksaa kohti torstaita,

Ellis

Sweet September

Syntymäpäiviä, sadonkorjuuta ja sukkapyykkiä...

Monta mukavaa asiaa on jo syyskuun ekalla viikolla koppaan kerätty. Viimeisimpänä niistä eilen juhlitut Mummun 80-vuotispäivät oman lähisuvun ja perheen kesken. 

Tunnelma kohdillaan, ruokapöytä notkui ja kahvikupit kilisivät!

Juhlaväki kokoontui meille iltapäivällä. Olin laittanut juhlajuoman kylmään jo aamuvarhaisella, mutta jossain vaiheessa havahduin siihen, että meilläpä ei taida olla shampanjalaseja laisinkaan. 

Olin jo lähdössä lähikauppaan kertakäyttöpikareita hakemaan, kun bongasin keittiön vitriinistä retrokuppien reippaan rivistön. 

Hmmm... jos näistä on kerran juotu rippi- ja ylppärikahveet (muista sumpeista puhumattakaan), mikseivät kelpaisi kuplajuoman huulillenostajiksi? Tuumasta toimeen, laskin oikean määrän kuppeja kaapista tarjttimelle ja päätin, että meillä kilistellään nyt Arabioista, just Mummun juhliin passeli ja persoonallinen malja! 

Meillä on monet äitienpäivät ja muut perheen kanssa yhteisesti juhlitut jutut hoituneet mukavasti nyyttäriperiaatteella. Vaikka meitä ei ylettömän suurta joukkoa olekaan (mun perhe, siskon perhe ja meidän vanhemmat Mummu ja Pappa), tulee ruokapuolesta mukavan riittoisa, kun jokainen tekee jotain ja tuo tullessaan. Sama pätee kahvipöydän antimiin. Juhlajärjestelyt eivät pääse silloin kohtuuttomasti rasittamaan ketään ja virtaa jää juhlimiseen ja jutusteluun. 

Niin tälläkin kertaa. Oltiin etukäteen sovittu, mitä kukin hommaa ja tekee. Niinpä maljojen ja onnittelujen jälkeen siskon mies pääsi keittiöön loihtimaan pippurista kermakastiketta mahtaville täytetyille fileille, jotka olivat siskon kanssa valmistaneet kotisaaressa jo aamulla. Mun tehtäväksi jäi pestä iso kattilallinen perunoita ja loihtia jotain lisuketta pöytään... niinpä tyrkkäsin uuniin kukkakaaligratiinin, joka sai kullankeltaisen kuorrutteen ylleen sillä aikaa, kun pilkoin salaatin kulhoon ja sekoitin kermaviilistä, sitruunamehusta, pippurista ja kurkkupikkelssistä kastikkeen etämiehen savustamalle ihanalle lohelle. 

Melkoinen pitopöytä saatiin taas porukalla aikaiseksi! 

Kahvipöydän mansikkakakku sai kaverikseen Mummun bravuurit, taivaalliset lusikkaleivät!

Päivä oli ihana! Välillä naurettiin vedet silmissä, välillä touhuttiin keittiössä ja lopulta pötkötettiin siskon ja Mummun kanssa siskonpetillä mahat killillään. Sillä aikaa, kun me naiset pötkötettiin, Pappa viritteli haitaristaan tuttuja säveliä ruokalepolaisille. Hyvin muistivat sormet kulkea tuttuja reittejä näppiksillä, vaikka edellisestä soittamisesta oli kulunut jo aikaa. <3

Suuren suuri kiitollisuus siitä, että lähipiiri koostuu juuri näistä ihmisistä. Että voidaan olla ja tehdä näitä juttuja yhdessä. Viettää aikaa ja jakaa tärkeitä hetkiä. 

Taisi talokin olla onnellinen... se sai taas kaikki omansa saman katon alle, kun koko oma laumakin oli koossa. 

Nyt sunnuntain kääntyessä iltaan, täällä kuuluu enää mopsin kuorsaus. Nuorison kassit on pakattu ja autonnokat käännetty kohti kaupunkeja. Arki kutsuu opiskelijoita ja uusi työviikko kolkuttaa ovella. Minä lähden laittamaan saunan tulelle kuopukselle ja siivoamaan iltapäivän saalista... 

Sunnuntaiterveisin,

Ellis

Elokuu on kesän sunnuntai-ilta

Niin loppuu kesä, kuten viikko... kauniiseen sunnuntaihin.
Elokuun illat tuoksuvat viinimarjoille ja omenoille, paljaat varpaat vaihtuvat villasukkiin, pannulla tirisee kanttarellit.

Taivaalla voi nähdä tähtiä ja rannoilla usvaa.

Kynttilät kaivetaan esiin ja silmukat luodaan puikoille.
Kirjat, kutimet ja reseptit ilmestyvät pöydänkulmille, lukulamput syttyvät iltaisin ja hellemekot pestään seuraavaa sesonkia varten.

 Yhtäkkiä elokuussa kesä muuttuu puheissa imperfektiksi. Uimakassia ei enää pakata ja mökin rannasta kannetaan aurinkotuolit liiteriin. Hellepäivien muistot laitetaan purkkiin kuin hillot kellarin hyllylle.

Katsotaan kuvia reissuista ja retkistä, jotka tuntuvat jo kaukaisilta - ne kuuluivat siihen kiireettömään aikaan, jota ei enää meinaa muistaa nyt, kun herätyskello soi joka aamu. Lähellä ja silti kaukana.

Kaunista syyskuun alkua,

Ellis