Joulua + lomaa = Joululomaa

Joulu tuli, oli ja meni... oli ihanaa olla vaan ja syödä. Katsella elokuvia ja antaa ajan kulua. Keitellä välillä kahvia ja pelata. Polttaa kynttilöitä ja nukkua pitkään aamuisin. Viettää aikaa oman perheen ja omien läheisten kanssa... <3

Joulupöydässä (ja sen alla) oli kylläkin tänä vuonna tyhjä paikka... vanhin tyttönen lensi aatonaattona joulunviettoon Japaniin. Taatusti erilainen joulu myös tyttöselle, joka viettääkin lähiviikot siellä pallon toisella puolella...(terkkuja ja halaus sinne teille molemmille <3).

Entäs sitten pöydän alla... hiljaista oli sielläkin tänä jouluna, kun pieni herkkusuumme (Justus-mopsi) ei ollut kinkkua odottamassa. Ahkeraan paloi kuitenkin kynttilä ystävämme haudalla vanhan tammen juurella... Josko jo ensi jouluna olisi pieni ruttuotsa meitä taas ilahduttamassa ja kinkkua odottelemassa joulupöydän vieressä?

Etämiehen "isot pojat", jollaiseksi Mertarantakin jo lukeutuu - ainakin kokonsa puolesta - onneksi pitivät huolen siitä, että tassujen töminää ja koiramaista innokkuutta ei täältä puuttunut :)

Välipäivät tässä vierivät kuin itsestään... myrskyuutisia on tullut kuunneltua ja luettua hiukset pystyssä ... me täällä ollaan onneksi vältytty sähkökatkoilta ja muilta harmeilta. Toivottavasti jo kovimmat puhurit on puhallettu ja tuulet tyyntyvät.

Eilinen päivä meni alennusmyynneissä piipahtaessa ja ystäväni Viipin kanssa/luona lohikeittoa nautiskellessa... aahhh ja namm... keitto oli niin makoisaa, että sitä piti keittää kotona tänään - kiitos ystävä ihanainen :) Kiitos myös Samu, joka virittelit mäkkiäni uusille ulottuvuuksille...toimii ja on nyt tosi näpsä! Opin jo lisäämään itsekin kaikenmoisia juttuja tuosta tuonne ja tästä tänne...

Ale-tangoiltakin jotain eksyi mukaan... niistä ehkä huomenna, jos vaikka saisin napattua päivännäöllä kuvia.

Tänä iltana on kaivettu esiin matkalaukut... huomenna sinne pitäisi saada sisällekin jo jotakin, koska perjantaina heti aamusta kääntyy autonnokka kohti Helsinkiä ja lentoasemaa... vatsaa jo vääntää, kun ajattelen edessä olevaa lentomatkaa.

Nyt se on onneksi välilaskuton, mutta pitkä siltikin. Mutta sen jaksaa varmasti, kun on tiedossa valohoitoa pariksi viikoksi...

(Kuvat Rantapallo.fi sekä Thaimaa.fi)

Huomiselle on vielä vaikka mitä hommaa ja hankintaa tiedossa... nyt taidan kuitenkin mennä vielä suklaarasian viereen sohvalle...

Kivaa keskiviikkoiltaa!

Matkakuume-Ellis

Merry Christmas

Ihanaa, lämmintä joulumieltä kaikille täällä vieraileville!

Ellis <3

(H)UPS - she did it again...

...Raisa siis :)
Ekan joululomapäivän kohokohtana oli piiiiitkään odottamani visiitti HUPSissa eli ihanaisen Raisan pinkissä putiikissa. Siellä hiuksesi saavat uuden elämän, sinä saat kupin ihanaa kahvia ja parasta seuraa, sekä sellaisen satsin ammattitaitoa, että voit huoletta istua tuolissa (pinkissä) vaikka silmät kiinni - ja luottaa siihen, että sitä saa mitä tilaa :D
Tänään pompottelin Raisan käsittelyn jälkeen autolle hiukset ihanasti, sopivasti kirkastuneina ja vaalentuneina. Ja suupielet korvissa, kuinkas muuten.
Kiitos Raisa, taas kerran!
Kuva on muuten otettu kynttilänvalossa, halusin kokeilla hämäriä kuvia ilman salamaa... rakeisia ja epätarkkojahan niistä tuli, mutta se oli vähän tarkoituskin tällä kertaa :)

Jos haluat kurkata HUPSiin,käy täällä (klik klik).

Kampaamosta matka jatkui kauppaan...löysin pari joululahjaa, vaahtokarkkeja (joista myöhemmin lisää), joulukinkun ja vähän muutakin joulupöytään katettavaa.

Pappa on hakenut meille tänään metsästä kuusen, huomenna saadaan se kotiin, mutta taidetaan koristella vasta perjantaina.
Huomenna sen sijaan...kakku uuniin ja rätti heilumaan!

Joulua odotellen,
Ellis

Yökirkko

Tulin tunti sitten kotiin yökirkosta, ajoin halki hiljaisen tienoon ja huomasin, että maa oli saanut valkoisen kuorrutteen. Tien päällä oli hiljaista, vajaan tunnin matkalla vain yksi vastaantulija. Hyräilin viimeistä virttä Maa on niin kaunis...

Ei nukuta. Yritan saada kierrokset alas syömällä hapankorppuja ja suunnittelemalla huomisen päivän ohjelmaa... menee taas tovi, ennenkuin tajuaa, ettei vähään aikaan tarvitse ajaa töihin.

Kynttilänvaloa ja sydänyönrauhaa...

Ellis

Arkihuolesi kaikki heitä :)

Arkienkeli (juu, Ellis - kukapa muu) ja pieni pylväsenkeli takapihan pylvään syvennyksestä...
Tulin vaan piipahtamaan pikaisesti, kun tuntuu siltä, että joulumieli alkaa sittenkin hiipiä tänne kaiken kiireen keskelle. Tai ehkä juuri siksi, että se kiire alkaa helpottaa.
Huomenna illalla joululauluja ja jouluinen yökirkko - sitten se alkaa... loma!

Emilia jakoi ystävällisesti vinkin kivaan kuvanmuokkausohjelmaan, joka on vieläpä ilmaiseksi ladattavissa netistä. Sitähän piti heti kokeilla :) Macille en ole löytänyt mitään tarpeeksi simppeliä (siis mulle!) ohjelmaa, jolla saisi kaikkia kivoja reunuksia ja muita hörsöjä... mutta tämä vaikuttaisi olevan (Pixlr-o-matic), joten suosittelen muillekin, jotka ovat metsästäneet samanmoista. Lataaminenkin onnistui suit sait sukkelaan.

Mutta nyt... saunaan vielä illan päätteeksi :)
Palaan jouluisemmissa merkeissä, kunhan saan tähän huusholliin puhallettua joulun tunnelmaa...

Kivaa, touhukasta jouluviikon alkua!

Ellis

Käärö

Käärö pitää sisällään Päivin voittaman palkinnon. Päivi ei ole palkintoaan vielä hakenut, mutta antoi luvan kertoa käärön sisällön... lupasi olla kurkkimatta tänne, kunnes on käärönsä saanut :)

Teille muille tässä kurkistus...





Mulla on ollut laiska viikko. Tiedättekö sellainen, kun olisi kaikkea tekemistä - ja paljon, eikä sitten lopultakaan saa oikein mitään aikaiseksi. Johonkin se aika vaan menee, en ymmärrä mihin. Tuntuu, että koko ajan on ilta. Joka ilta menee liian myöhään ja joka aamu väsyttää ihan mielettömästi.

10 yötä jouluun... sieltä se tulee <3

Keskiviikkoillan terkuin,
Ellis

Fanfaari

Tattadaa... joululahja-arvonta on suoritettu. Kiitos kaikille osallistuneille - laitoitte taas niin kivoja kommentteja :)



Onnettareksi -tai tässä tapauksessa onneksi- kaappasin hellan edestä nuoren miehen, joka leipoi joulutorttuja koulun kahvilaan huomiseksi :)




Tehokkaan sekoittamisen jälkeen hän nosti silmät tiukasti kiinni yhden lappusen, josta paljastui...... Päivi!
Onnea siis Päivi :))



Olin jo varannut kuoren valmiiksi postitusta varten, mutta nyt palkinto jääkin sen verran lähelle, että Itellan palveluja ei tarvita. Tervetuloa Päivi iltalenkkeilemään tänne päin, kunhan ehdit... paketti odottaa :)

Kivaa jouluun valmistautumista kaikille, mulla on sellainen motto (tässäkin asiassa), että pikkuhiljaa hyvä tulee. Muuten en ehtisi - ja ainahan on onneksi olemassa viimetippa. Se pelastaa joulun (ja monen muun asian) tänäkin vuonna!

Nyt nukkumaan... huomenna pitää taas jaksaa aamulla aikaiseen ylös...

Ellis

Joululahja-arvonta

Paljon on mukavia asioita mahtunut tähän räntäsateiseen lauantaihin. Pitkän yöunen jälkeen suuntasimme etämiehen kanssa kirpparille, josta tulin kassillisen kanssa ulos: ihania tuunattavia farkkuja, jotka päätyvät kasseiksi, essuiksi ja miksi ikinä taas keksinkään...



Käsityöläisten joulumyyjäisistä löysin itselleni pienen joululahjan. Ihanan nahasta tehdyn heijastimen/rintaneulan. Se pääsikin heti villatakin rintapieleen, myös tummanruskean villakangastakin kaulukseen on varattu sille paikka :)




Myyjäisten ja kahvilan jälkeen suuntasimme elokuvien iltapäivänäytökseen katsomaan uutta kotimaista Hiljaisuus-elokuvaa. Todentuntuinen ja vaikuttava, sopii hyvin tähän itsenäisyyspäivän tienooseen ja joulun ajan tunnelmaan.
Jotenkin minuun tekee vaikutuksen aina se, kun tuon tyyppisissä elokuvissa istuu iäkkäämpää väkeä. Heidän läsnäolostaan huokuu, kuinka ovat eläneet lapsuutensa tuona aikana ja siinä elokuvan aikana palaavat muistoissaan sinne jonnekin.

Muistan, kuinka aikanaan kävin elokuvissa katsomassa Äideistä parhain- leffan ja kuinka siellä vanha pariskunta pyyhki silmiään ja liikuttui kovasti. Minä itkin sitten vielä kotimatkankin, kun tunsin niin suurta lämpöä ja myötätuntoa tätä pariskuntaa kohtaan, jolla ehkä oli omakohtaisia kokemuksia sotalapsuudesta Ruotsissa...

Elokuvien ja pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen hurautimme ihanalle jouluaterialle etämiehen hyvän ystävän ja metsästyskaverin ravintolaan. Vuoden ensimmäinen jouluateria... ihana!

Päivä oli niin mukava ja jotenkin positiivisen jouluinen, että päätin järjestää pienen joululahja-arvonnan! Joululahjat ovat niin oleellinen osa jouluun valmistautumista... kaikki se miettiminen, mitä lahjaksi antaisi ja itse antamisen ilo :)

Arvontaan osallistuvat kaikki tähän kirjoitukseen kommentin jättäneet - ja voitto...se on sitten yllätys, niinkuin joululahjan kuuluu ollakin :) Sen verran paljastan, että kyseessä on jokin farkkujuttu - kerron paketin sisällön vasta sitten, kun voittaja on sen saanut, että yllätys säilyy hänelle loppuun asti :)
Arvonta päättyy ensi tiistai-iltana eli 13.12. klo 21, jolloinka saan vietyä paketin postiin heti keskiviikkona.
Ei muuta kuin osallistumaan!!!

Tunnelmallista ja jouluista viikonlopun jatkoa!

Ellis

Viikko tuli, viikko meni

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut melkoista haipakkaa..... hyvä kun on ehtinyt sukat välillä vaihtaa ja taas on menty. On jo oikein ikävä blogien kiireetöntä ja rauhallista maailmaa - ja teitä, ihanat blogiystävät!! Huomenna aion istua kaffekupposen kanssa pitkäksi kiireettömäksi toviksi lukemaan kaikki lukemattomat lukemattomat blogit :))

Tänään oli hassu päivä. Perjantai ja maanantai samassa paketissa. Aamulla töihin lähtiessä fiilistelin perjantain tapaan hehkuttaen mielessäni jo huomista vapaapäivää. Meinasin sujuvasti unohtaa mennä viimeiselle tunnille... kun ajattelin koko ajan, että on perjantai. Toivottavasti en kirjoittanut kenenkään reissuvihkoon hyvän viikonlopun toivotuksia...!

Töiden jälkeen ajelin markettiin, jonka parkkipaikka oli täyn-nä autoja - perjantain tapaan. Ostin ruokaa ja tarviketta taas koko komppanialle ja kotona pihvit paistettuani maustoin kastikkeen pippurin sijaan vahingossa - kanelilla. Onhan nyt siis joulukuu ja kaneli tuo kivasti joulun tuntua, mutta pippuripihvin kera... hmm.. aika mielenkiintoinen makuelämys! Etämiehen kommentti oli kannustava ("hmm, aika originellin makuista ") joten nuorisokin uskalsi maistaa. Jätin varmuuden vuoksi kertomatta, että lorautin pienen tilkan Vana Tallinnaa kastikkeeseen, ajattelin sen vähän taittavan kanelin makua. En tiedä taittoiko ja mitä, mutta kastike oli tosi mielenkiintoisen makuista, enkä ainakaan ihan heti aio kokeilla samaa reseptiä :))



Pohdin viimeksi nuottien, kaavojen ja ohjeiden puuttumista ja asioiden tekemistä ilman niitä. Tällä viikolla eteeni sitten tupsahtikin yllättäen ihan mieletön kasa kaavoja. Käsittämättömän hienoja ja upeita.



Muotiliike Silver Scissors oli vuonna 1956 lähettänyt ompelijana työskennelleelle tädilleni ison paketin muotipiirustuksia, joiden jokaisen takaa löytyi yksityiskohtainen kaava-arkki pienoiskoossa. Lisäksi paketissa oli metalliviivotin, kaarrokepahvi ja pieni ohjevihkonen, miten mitat otetaan ja miten ne sitten suurennetaan käyttäen apuna pienoiskoossa olevia kaavoja... ihan huikeaa.






Mieli tekisi joskus kokeilla, miten tuo toimii käytännössä. Ella-täti ei ole täällä enää kertomassa, ompeliko hän joskus jollekulle noita ihania luomuksia... lukemattomat ihanat nahkakassit, kukkarot, pussukat, liivit, hameet ja muut muistan Ella-tädin loihtineen minulle ja siskolleni, sekä monille muille. Ihanaa, että paketti kutenkin löytyi ja on tallessa. Pieni pala oman suvun historiaa :))

Minä jatkan pienen viikonloppuni viettämistä... kun nyt kerran on perjantai, huomenna tietty lauantai ja sitä rataa. Mutta jokatapauksessa, oikein rauhaisaa ja hyvää huomista Itsenäisyyspäivää kaikille!

Ellis

Ilman nuotteja

Joitakin asioita ei ole tehty minua varten... niinkuin esimerkiksi noita ihania ontelokuteita, joista ihmiset virkkavat illassa tai kahdessa ihanan pitsimaton samalla, kun katsovat elokuvaa.
Virkkausohjeet ovat kautta aikain olleet mulle ylipääsemättömiä.
Kerran koetin virkata isoäidin neliötä, mutta siitä tuli kuusikulmainen - en vieläkään ymmärrä miten, mutta niin vain kävi. Se peitto ei ikinä valmistunut... se ensimmäinen neliökään ei ikinä valmistunut.
Ihan tavallista pötkylää virkkaan vaikka viikon, mutta kaikenlaiset pitsinvirkkausprojektit jätän kyllä suosiolla osaavampien käsiin.

Tästä ihanasta lattekahvin värisestä kuteesta piti siis tulla ihan omin käsin loihtima pikku matto pianotuolin alle.
Kerä kantautui vyyhtinä kotiin Tampereen messuilta ja minä intona virkkaamaan mattoa. Ilman ohjetta, kuinkas muuten...
Virkkasin ja virkkasin. Ketjuja, pylväitä, piilosilmukoita ja mitä niitä nyt onkaan.

Ensimmäisen kerran jälkeen purkaminen vähän huvitti.... Kolmannen kerran jälkeen aloin tuskailemaan, pitäisikö kaivaa netistä jokin ohje.
Mutta siinä se taas oli - minä kun en puhu samaa kieltä virkkausohjeiden kanssa. Ne suomentuvat mulle väärin tai koukku mun kädessä tekee jonkin virheliikkeen, jolloinka jokin silmukka onkin ihan toisenlainen kuin pitäisi.
Unohdin siis ohjeen etsimisen ja sinnikkäästi aloitin taas uudestaan.
Joka kerta tuloksena oli enemmän lierihattua muistuttava lärpäke kuin maton alku.

Onneksi hyvä ystäväni ja puotikumppanini Viipi lupasikin loihtia ihanan maton meille. Hän osaa sekä lukea ohjeita, että loihtia ihanuuksia omien näkemystensä mukaan - ja aina ne ovat ihania, persoonallisia mattoja ja Wirberryjä, lierihatuiksi niitä ei voisi kukaan edes kuvitella. Kiitos siis Viipi jo etukäteen! Tämä kerä suorastaan huutaa päästä osaaviin käsiisi, lukuisten purkutuomioiden jälkeen!!

Kun itsensä tuntee, itsensä myös hyväksyy.
Minä pysyn lestissäni ja jatkan kassien ompelua ja essujen suunnittelua... ilman kaavoja ja ohjeita, maailman parhailla persiljanpilkkomissaksilla farkkuja palastellen ja silmillä mittaillen...
Ja istahdan välillä pianolle, ilman nuotteja, kuinkas muuten - silloin tällöin viittelliset soinnut muistin tukena...



Elämä on sellaista :)

Ellis

Voihan vintage!

Kotiuduin reissusta ja autoa tyhjätessä sattui takakontista silmiini viikonlopun kirppistelyn ihan paras löytö... hymy huulilla kannoi sen sisälle. En tiedä, kuinka kukaan voi hylätä kirpputorille tuollaisen kaunokaisen - mutta mun onneni, että kaikki ei ajattele ihan samoin :)) Vaatimatomat 1,50 € luki hintalapussa, joten yhtään miettimättä veska lähti mukaani.
Kotimaista nahkaa. Sirona Design, Made in Finland, vuoressa monet pienet lokerot ja vetskaritasku. Mukana vanhan huulipunan ja puuterin kevyt, ihana tuoksu... suoraan sieltä jostain aiemmilta vuosikymmeniltä... *huokaus*



Etämies sai taas pyöritellä silmiään... tiedättehän sen "oletko tosissasi??" - ilmeen, kun kulmakarvat hiukan nousevat ja pieni tuhahduksen saattelema hymy ja tuskin havaittava pään puistelu komppaavat ihmetyksen ilmettä.
Joo, miehet eivät tosiaankaan tajua näitä juttuja!
Anyway, laukku ja minä olemme tämän päivän jälkeen erottamattomat!



Ihanaa kynttilänvaloa ensimmäisen adventin iltaan!

Ellis

Messupuoti Wirberry & Ellis

Pieni kooste Tampereen kädentaitomessujen parhaista paloista.
Mukana seikkaili Viipi, jonka ihanat pipot vietiin käsistä - suosiota keräsivät myös Viipin suloiset pellavamekot ja muut ihanuudet. Lauantain kääntyessä iltaan oli Elliksenkin kassihylly tyhjentynyt, essut ja muut farkkujututkin saivat kivasti kyytiä.

Aivan ihana kohtaaminen sattui lauantaina, kun edellisvuoden messuilta itselleen oman farkkulaukun löytänyt asiakas tuli varta vasten vielä kiittämään vuoden takaisesta löydöstään. Hän muisteli empineensä, mutta päätyi sitten kuitenkin hankkimaan kassin. Yksi asiakas halusi pukea ostamansa essun saman tien päälleen... oli kiva katsoa, kun rimpsuessu katosi iloisena ihmisvilinään :)
Muitakin ihania kohtaamisia sattui...sympaattisia, kannustavia ihmisiä. Osa päätyi ostamaan jonkun tuotteen itselleen tai lahjaksi, osa oli muuten vaan ihmettelemässä, fiilistelemässä ja tuomassa meille hyvää mieltä positiivisella palautteellaan.

Mutta nyt messukuulumisiin...


Jokainen arvonsa tunteva liikeyritys haluaa panostaa ulkoasuunsa. Niin mekin. Kukapa näin kutsuvaa kylttiä voisi ohittaa??
- Ei kukaan!!


Hiukan väsyneet mutta sitäkin onnellisemmat puodittaret... Viipi ja Ellis.



Kassakoneemme:


Raskas työ vaatii ehdottomasti jakkarat, samanlaiset kuinkas muuten...

Jakkara in action...



Yritysjohtoa korkeimmasta päästä... tässä markkinointipäällikkömme ihana Raila, joka huolehti (ja huolehtii aina muutoinkin) siitä, että tuotteet saivat sille kuuluvaa (ja näkyvää) huomiota :) Kiitos Raila <3



Puotimme välittömässä läheisyydessä sijaitseva kiva pieni lounasravintola...



Ja sitten itse asiaan... puotimme antimiin. Tarjoamme kaikille asiakkaillemme korkealaatuisia, yksilöllisiä ja uniikkeja ihanuuksia, jotka on lämmöllä ja rakkaudella valmistettu. Kaupanpäällisiksi tulee aina vähintään kassillinen höpötystä, naurua ja kiitollisuutta.
Unohtamatta tietenkään ystävällistä palvelua :))

Tässä joitakin luomuksia...














Parasta messuilla oli tavata ihania,samanhenkisiä ja sydämellisiä ihmisiä ja saada tehdä heitä onnelliseksi kädentöillään. Ja tietenkin saada viettää viikonloppua mahtavassa seurassa!
Myös mukavat pöytänaapurit ja esteetön näkymä suoraan edessä olevalle päälavalle, sekä vieressä sijainnut messukahvila lisäsivät ennestään hyväntuulista, rentoa ja mukavaa tunnelmaa.
Nyt vuorossa parin kotiinjääneen tilauskassin viimeistely ja paluu arkeen, toisin sanoen siivoamaan ja pyykkämään... nämä hommat ovatkin olleet totaalisen hunnigolla messuhössötyksen takia.

Mutta... ensi vuonna on taas sama pöydänkulma varattuna Wirberry & Ellis -puodille :)

Näihin messukuviin ja -tunnelmiin,

Ellis <3

Messut

Juhuu - täältä tullaan...
Viikonloppu messuilla edessä - sama pöytä kuin viime vuonna, nyt mukana Viipi mekkoineen ihanuuksineen!
Auto on pakattu ja Ellis lähtökuopissa. Toivottavasti tulee kiva viikonloppu - samanhenkisiä ihmisiä ainakin takuuvarmasti tapaa.

Wirberry & Ellis - piskuinen pöytämme löytyy C-hallista läheltä päälavaa (P 176).
Jos siellä seikkailette, tulkaa nykäisemään hihasta :)

Mukavaa marraskuun viikonloppua!

Ellis

Etämiehen ykkösmenu

Joskus olen ääneen ihmetellyt, kun etämies kampeaa itsensä metsästysaikana aamuyöllä (vapaaehtoisesti) ylös, ruokkii itsensä ja koiransa ja suuntaa autonsa nokan kohti metsästysmaitaan.
Pitkän ja kiireisen viikon jälkeen umpiväsyneenä en edes kuule aamulla, kun ovi käy. En luultavasti ikinä pystyisi kuin armottoman pakon edessä saamaan itseäni vapaapäivänä ylös ja ulos siihen aikaan...

Mutta sinne hän menee...
Iltapäivän kääntyessä jo paremmalle puolelle kotiin saapuu tyytyväinen ulkoilmalle ja heikosti savulle tuoksuva mies koirineen ja reppuineen. Kahvit on termarista juotu, makkarat syöty. Ulkorakennuksen tikkaisiin on kiinnitetty hyvässä lykyssä muutama saalis odottamaan jatkokäsittelyä.
Seuravan kerran minä näen saaliin jonakin kauniina päivänä paistinpannulla. Kuten tänään.





Metsoa punaviini-pippuri-marinadissa, riisiä, porkkanoita ja puolukkahilloa.
Kuvat kertokoon... taivaallista tuoksua ja makua en mitenkään pysty tähän välittämään.



Kokki ei suostunut itseään kuvattavan...(ajatteli varmaan, että kohta on nälkäisten jono ovella :)), yhden salaotoksen sain napattua...



Näillä eväillä ommellaan taas huomenna muutamakin juttu... messutkin jo uhkaavasti lähestyvät.
Viikon päästä Ellis heiluu kassien ja muiden tuunausten kanssa Tampereen Kädentaitajien messuilla, ystävänsä Viipin ja tämän hurmaavien mekkojen ja muiden ihanien luomusten kanssa... :))

Tunnelmallista marraskuun perjantai-iltaa kaikille!

Ellis