Kauniin päivän kaalikeitto

Täällä on tänään näkynyt harvinainen valoilmiö... ihana päivä ilman sadetta!
Olen kotoillut koko päivän, ensin ulkona puutarhaa laittaen pikkuhiljaa talviteloille, sitten sisällä kauhan varressa... ja vähän muitakin kotihommia puuhastellen.

Olin varannut kaalipata-ainekset tälle viikonlopulle. Sitä kun tekee ison padan, siitä syödään sekä lauantaina, että sunnuntaina. Aamulla ei kuitenkaan ollut yhtään pata-olo. Sen sijaan alkoi tehdä mieli keittoa... :)
Lähes samat ainekset, iso kattila, ihana porina...

Keitto on siitä kiva ruoka, että se saa porista ja tekeytyä rauhassa hellalla - samalla voi itse touhuta lähimaastossa muuta.

Aluksi pilkoin kaalin ja laitoin sen kiehumaan. Jonkin ajan päästä kuorin perunat ja porkkanat, heitin ne keiton sekaan. Paistoin jauhelihan ja pekonin, tein lihaliemen ja lisäsin ne kaikki keiton sekaan. Mukaan vielä kämmenpohjallinen maustepippureita.
Lopuksi maistoin ja lisäsin himpan verran suolaa.
Ennen kuin soppa päätyi lautaselle, kipaisin vielä kasvimaalta persiljaa... en ole kaikkea vielä(kään) sieltä kerännyt talteen..

Meillä ei valitttavasti kaali ole ihan kaikkien perheenjäsenten parhainta herkkua. Nuoriso kyllä syö, jos on pakko ja muuta ei ole tarjolla, mutta tänään oli. Huominen synttärisankari, kuopus (kohta 16!) toivoi eräänä päivänä, että tekisin pitkästä aikaa cannelloneja. Pitihän nuoren herran toive toteuttaa, joten uuniin pääsi vuokallinen noita ihania täytettyjä isoja pasta-pötkylöitä. Hyvin kelpasivat nuorisolle, me etämiehen kanssa pitäydyttiin kaalikeitossa, jota menikin heti pari lautasellista mieheen...

Oho, olen muuten tainnut postata ruokajuttuja enemmän kuin koskaan aiemmin... Nou hätä, ei tästä mitään tapaa tule... Nämä mun kokkaukset kun on tällaisia tuiki tavallisia koti-koe-keittiö-kamaa.
Mutta huomenna täällä kyllä syödään kakkua, siitä oon varma :))

Nyt lähden tuonne kynttilänvaloon... kivaa huomista sunnuntaita kaikille!


Ellis the cook

PS. Taitaa tämäkin soppa päätyä patalappuun... :)

Elliksen syyspihvit

Tänään meillä on syöty syksyn pihvejä, niitä Lindströmejä :)
Jostain syystä näitä tulee enimmäkseen kokattua juuri syksyisin, sadonkorjuun aikaan. Onhan niitä punajuuria kaupassa talvellakin, mutta kai se on niin, että syksyllä tulee jostain syystä enemmän kannettua tuoretta satoa kotiin: kaalia, punajuuria...

Pihveihin etämies keitti punajuuret - ja pilkkoi ne :) Minä jatkoin laittamalla jauhelihaa, sipulia (jauheena tällä kertaa), kananmunan, suolaa ja morttelissa rouheeksi hakattua maustepippuria. Taisin heittää sekaan vielä vähän yrttipippurisekoitustakin.
Sitten vaan pannulle, voin kanssa paistumaan. Tai noh, taisi olla Oivariinia...

Tänään näitten kanssa keitettiin perunoita, joiden päälle ropsautin vähän rosmariinia ennen kuin kannoin pöytään.
Oivaa syyssunnuntain ruokaa :)

Etämies tilasi keittiöönsä uudet patalaput vanhojen ja kulahtaneiden tilalle. Sanoi, ettei ihan välttämättä tarvii laittaa mitään pitsiä :)) En voinut vastustaa kiusausta laittaa kuitenkin pientä ellismäistä kädenjälkeä mukaan, joten pikkuruinen vaaleanpunainen samettirusetti oli pakko laittaa - siitä voi sitäpaitsi ripustaa patalapun roikkumaan. Täytyykin väkertää vielä toinen ja rustata siihen vaikkapa etämiehen drinklist :D

Mukavaa pian starttaavaa uutta viikkoa - syyskuun viimeistä!

Ellis

Kivi taskussa

Tykkäätkö kivistä?
Jo pikkutyttönä keräsin kiviä, laiteltiin niitä naapurin pojan kanssa riviin ja verrattiin, kumpi on löytänyt hienompia. Pitkulaiset oli niitä parhaita. (Terkkuja T, jos seikkailet täällä :))
Kesälomien autoreissuilta oli ainakin yksi hieno kivi taskussa tuliaisena, hienoimmat pääsi esille hyllyn reunalle. Ne, missä valkoinen viiva kiersi kiven ympäri - joissakin viivoja oli useampikin.

Kivi on hieno olemalla oma itsensä. Se ei voi muuntautua miellyttämään, se joko on hieno tai ei ole sitä. Materiaalina aito, koruton ja jotenkin kaunis. Ikiaikainen.

Kiviä löytyy kotoa edelleen. Takan reunalla iso pyöreä kivi. Olohuoneen ikkunalla sinisessä maljassa muutama kivi, en edes muista, mistä ovat peräisin. Joku merkitys niillä on ollut, kun olen ne kotiin kantanut jostain... en muista mistä. Tykkään.

Kaukomailta toin viime talvena tuliaisina oman luokan lapsille kullekin oman meren sileäksi huuhtoman kauniin kiven. Aarteen. Simpukoitakin joukossa oli. Kivet sujahtivat taskuun ja kun lapset kuuntelivat matkakertomuksiani tuliaiskarkit poskissa, huomasin monen pienen nyrkin puristuvan kiven ympärille tutkimaan sen muotoa ja pintaa vaivihkaa... <3


Pari vuotta siten löysin Sokoksen sisustusosaston poistopöydästä lautasliinarenkaat. Kivistä ja narusta tehdyt. Koruttomat ja kauniit. Olivat pitkään keittiön ikkunan yllä hyllyllä Riihimäen lasipurkissa, meillä kun ei juuri kankaisia lautasliinoja tule käytettyä.

Heivasin renkaat pari viikkoa sitten kirppikselle ja kun eivät menneet kaupaksi, aloin tarkastelemaan niitä paremmin. Hulluko meinasin olla?!
Onneksi eivät kelvanneet kenellekään, nyt pääsevät lähemmäs ruokapöytää ja esille, kaunokaiset <3

Ikean reissulta viikko sitten ostin - yllättäen - pussillisen sileitä pikkukiviä. Kynttilöiden alle koristeeksi... Niissä on muutama, josta aattelin tehdä magneetin, pienen tekstin kera. Jos onnistuu, laitan vinkin tännekin.

Viikon "kohokohta" oli muuten eräs pyykinpesu... tämä ei liity aiheeseen mitenkään, mutta lopputulos on jotenkin niin mykistävä. Mun ihanat torivanttuut (rannekkeet) heitin koneeseen... siihen samaan ohjelmaan, jossa villasukatkin ihan hyvin ja kutistumatta peseentyvät. Mutta... kuinkas sitten kävikään??!!

Eli Viipi, my dear friend... uudet tilaukseen...
Onneksi en viitsinyt hakea Viipin samasta 100% alpakka-langasta mulle neulomaa pontsoa samaan koneeseen :)) Sitten olisi voinut jo itku päästä!

Lauantai etenee harmaassa säässä. Villapaita päällä ja mopsi kainalossa tämä kivitasku menee nyt keittämään kupin kahvia. Etämies huristelee kohta omilta kiireiltään kotiin, joten meillä taitaa olla edessä viikonlopun kirppisturnee. Ja ruokakaupan kautta kotiin, punajuuret on haettava lindströmin pihvejä varten.

Ai niin, ajettiin eilen illalla kaupunkiin ja käytiin eilen katsomassa Puhdistus. Vahva ja rankka elokuva, realistisuudessaan tosi karua katseltavaa. Roolisuoritukset, varsinkin Laura Birnin, ihan huikaiseva ja riipaiseva. Vaikutti minuun. En ihmettelisi, jos tästä Jussi-patsaitakin ropisisi, taitaapa olla Suomen virallinen Oscar-ehdokaskin tämä leffa.

Kotiin mennessä kierrettiin Kirkkopuisto, joka oli valaistu näin:

Leppoisaa syyslauantaita kaikille,

Ellis

Kiitoksia, kuulumisia ja pieniä ideoita

Tänään varmaan suurin osa Suomea on kylpenyt syysauringossa... aivan mahtavaa valohoitoa!
Heti aamukahvin jälkeen lähdin pihaan katsastamaan, mitä hommia olisi syyspuutarhassa tarjolla. Myönnän, että hommat jäi suunnitteluasteelle vielä... keskityin ihmettelemään aurinkoa ja syksyn värejä. Ja räpsimään kuvia sieltä täältä pihamaalta :)

Syksy ja arki on taas niin vahvasti vienyt mukanaan, että aika tuntuu lentävän. Havahduin huomaamaan, että koulua on käyty jo useampi viikko ja syksy alkaa olla kohta pitkällä. Taas olisin valmis ostamaan niitä lisätunteja, kun tekemistä on kamalasti ja tuntuu, että koko ajan on ilta.

Elliksen maailmaan kuuluu muuten ihan hyvää arkea. Sellaista peruskauraa... päivät vierähtää töissä, illat kotona tavanomaisten arkipuuhailujen parissa (pyykkiä, ruokaa, nuorisoa, Elmaa, käsitöitä... you know..) Vain liikunta puuttuu nyt tuosta listasta. Sen kuuluisi olla siinä. Haluaisin, että se on siinä. Mutta polvi kiukuttelee edelleen, rivitanssia ja kävelylenkkejä (lue: löntystelyjä) lukuunottamatta muuta ei pysty. Sapettaa vietävästi, koska tahtoa olisi. Ohjelmassa on huomenaamulla soitto ajanvaraukseen... jotain on tehtävä, syy on selvitettävä ja polvi saatettava kuntoon. Puolen viikon lepo ja voltaren-kuuri parisen viikkoa sitten ei auttanut :(
Noh, jospa se siitä.

Etämies kotiutui eilen illalla viikon pohjoisen riekkoturneelta. Ihana metsämies viikon risupartoineen ja lapinrieskoineen <3
Me käytiin tyttären kanssa puolestaan Ikean turneella, saaliina taas ihania tuoksukynttilöitä ja muuta pientä iloa syksyyn.

Blogirintamallekin kuuluu hyvää... Oon saanut aivan ihania tarralappuja - kolme kappaletta!!!

Lämpimät halaukset ja kiitokset näistä muistamisista Johannalle, Kirsikalle ja Hyvälle Mielelle <3
Heistä kaikista on pikku hiljaa tullut mulle ihania blogisiskoja, siksipä nämä tunnustukset niin paljon mieltä lämmittävätkin!
Tämä tarralappu on kiertänyt jo niin paljon ympäri blogimaailmaa, että en laita sitä kenellekkään erityisesti eteenpäin... Toisaalta haluaisin laittaa sen kaikkiin omiin suosikkiblogeihini, mutta niitä on niin paljon, että ... <3


Pienet diyt vielä tähän myöhäiseen sunnuntai-iltaan:

* Ensimmäinen diy *
Meillä on ulko-oven syvennyksessä tuulikello. Noh, näitä kyllä roikkuu sisälläkin ainakin pari kappaletta - tykkään vaan niin näistä härpäkkeistä. Näitä tulee silloin tällöin väännettyä (kirjaimellisesti saa vääntää rautalangasta :))
"Kattona" käytän sosemyllyn siiviläosaa. Valitsen muutaman toisiinsa sopivan keittiötarvikkeen - mitä kulahtaneempi, sen paremmin sopii tuohon.
Kukkakaupasta saa ostaa rautalankatikkuja, joita kai käytetään kukkien sidontaan. Ne on sopivan kovia, mutta niitä on kuitenkin helppo vääntää. Sitten vaan vääntämään pihdeillä rautalangat kiinni siiviläosaan ja toiseen päähän rautalankaa keittiöhärpäkkeet killumaan. Rautalankojen pituudella ja tavaroiden paikalla kikkailemalla saa tuulimyllyn tasapainon hyvin kohdilleen. Joukkoon voi ujuttaa myös helmiä tai kristallia kruunaamaan koko komeuden. Tässä tuulikellossa ei näköjään ollutkaan bling blingiä mukana lainkaan, mutta eteisessä roikkuu ylhäällä ikkunalla vähän fiinimpi versio :)

* Toinen diy *
Ostin Ikeasta niitä ihania tuoksukynttilöitä, jotka on lasissa. Oon ripotellut niitä ympäri huushollia ja nyt täällä leijailee tänä iltana ihana, lämmin vaniljan tuoksu <3
Halusin laittaa yhden myös keittiöön. En kiireessä saanut irrotettua tarraa lasin kyljestä pois tarpeeksi siististi, joten ajattelin, että jospa laitankin kynttilän piiloon johonkin kivaan kippoon. Sopivaa kippoa ei tullut vastaan, mutta sen sijaan löysinkin kaapista vanhan joutilaan kahvipurkin... Siinä oli mukana vielä ihana kahvin tuoksu..mmmm....
Kynttilä solahti kahvipurkkiin ja olikin ihan hauskan näköinen ruokapöydässä. Metallisen purkin uumenista hehkuu pieni valonkajo ja tuoksu leijailee sieltä mukavasti. Ja on paloturvallinen :)

Että sellaiset diyt täällä tänään...

Nyt taidan tehdä kynttilänsammutuskierroksen täällä huushollissa... sitten peitto korviin ja uutta viikkoa odottelemaan.

Hejssan kamut, puss och kram,

Ellis

Hamekyttä, osa 1