Kivi taskussa

Tykkäätkö kivistä?
Jo pikkutyttönä keräsin kiviä, laiteltiin niitä naapurin pojan kanssa riviin ja verrattiin, kumpi on löytänyt hienompia. Pitkulaiset oli niitä parhaita. (Terkkuja T, jos seikkailet täällä :))
Kesälomien autoreissuilta oli ainakin yksi hieno kivi taskussa tuliaisena, hienoimmat pääsi esille hyllyn reunalle. Ne, missä valkoinen viiva kiersi kiven ympäri - joissakin viivoja oli useampikin.

Kivi on hieno olemalla oma itsensä. Se ei voi muuntautua miellyttämään, se joko on hieno tai ei ole sitä. Materiaalina aito, koruton ja jotenkin kaunis. Ikiaikainen.

Kiviä löytyy kotoa edelleen. Takan reunalla iso pyöreä kivi. Olohuoneen ikkunalla sinisessä maljassa muutama kivi, en edes muista, mistä ovat peräisin. Joku merkitys niillä on ollut, kun olen ne kotiin kantanut jostain... en muista mistä. Tykkään.

Kaukomailta toin viime talvena tuliaisina oman luokan lapsille kullekin oman meren sileäksi huuhtoman kauniin kiven. Aarteen. Simpukoitakin joukossa oli. Kivet sujahtivat taskuun ja kun lapset kuuntelivat matkakertomuksiani tuliaiskarkit poskissa, huomasin monen pienen nyrkin puristuvan kiven ympärille tutkimaan sen muotoa ja pintaa vaivihkaa... <3


Pari vuotta siten löysin Sokoksen sisustusosaston poistopöydästä lautasliinarenkaat. Kivistä ja narusta tehdyt. Koruttomat ja kauniit. Olivat pitkään keittiön ikkunan yllä hyllyllä Riihimäen lasipurkissa, meillä kun ei juuri kankaisia lautasliinoja tule käytettyä.

Heivasin renkaat pari viikkoa sitten kirppikselle ja kun eivät menneet kaupaksi, aloin tarkastelemaan niitä paremmin. Hulluko meinasin olla?!
Onneksi eivät kelvanneet kenellekään, nyt pääsevät lähemmäs ruokapöytää ja esille, kaunokaiset <3

Ikean reissulta viikko sitten ostin - yllättäen - pussillisen sileitä pikkukiviä. Kynttilöiden alle koristeeksi... Niissä on muutama, josta aattelin tehdä magneetin, pienen tekstin kera. Jos onnistuu, laitan vinkin tännekin.

Viikon "kohokohta" oli muuten eräs pyykinpesu... tämä ei liity aiheeseen mitenkään, mutta lopputulos on jotenkin niin mykistävä. Mun ihanat torivanttuut (rannekkeet) heitin koneeseen... siihen samaan ohjelmaan, jossa villasukatkin ihan hyvin ja kutistumatta peseentyvät. Mutta... kuinkas sitten kävikään??!!

Eli Viipi, my dear friend... uudet tilaukseen...
Onneksi en viitsinyt hakea Viipin samasta 100% alpakka-langasta mulle neulomaa pontsoa samaan koneeseen :)) Sitten olisi voinut jo itku päästä!

Lauantai etenee harmaassa säässä. Villapaita päällä ja mopsi kainalossa tämä kivitasku menee nyt keittämään kupin kahvia. Etämies huristelee kohta omilta kiireiltään kotiin, joten meillä taitaa olla edessä viikonlopun kirppisturnee. Ja ruokakaupan kautta kotiin, punajuuret on haettava lindströmin pihvejä varten.

Ai niin, ajettiin eilen illalla kaupunkiin ja käytiin eilen katsomassa Puhdistus. Vahva ja rankka elokuva, realistisuudessaan tosi karua katseltavaa. Roolisuoritukset, varsinkin Laura Birnin, ihan huikaiseva ja riipaiseva. Vaikutti minuun. En ihmettelisi, jos tästä Jussi-patsaitakin ropisisi, taitaapa olla Suomen virallinen Oscar-ehdokaskin tämä leffa.

Kotiin mennessä kierrettiin Kirkkopuisto, joka oli valaistu näin:

Leppoisaa syyslauantaita kaikille,

Ellis