Elma-arkea

Meillä vietettiin eilen synttäreitä, kun neiti punatukka täytti 18v.
Iso kakku, iso joukko ystäviä... ja minä taas ihmettelemässä, miten mulla voi olla noin isoja lapsia??!!



Vanhin opiskelemassa ja reissaamassa kahden mantereen väliä... nyt taas kotona.

Keskimmäinen vanhojentanssikeväässään... aikuistumisensa alussa.

Nuorimmainen ensimmäisten valintojensa edessä, viime kesän rippilapsi.

Ja entäs minä... lapset vaan kasvaa, mutta minä en vanhene koskaan :D

Onneksi tasapaino säilyy... kun tuli Elma, on talossa taas pieni lapsi <3

Elma on hauska tapaus. Se kulkee perässä joka paikkaan... liiteriin puita hakemaan, keittiöön, saunaan... Jos haluaa vaalia yksityisyyttä vessassa, kannattaa olla ovela ja heittää lelu Elmalle ja samalla luikahtaa itse asioilleen. Muuten oven välistä vilahtaa ääntäkin nopeampi pieni mopsi, joka odottaa jo pöntön vieressä valmiina :D

Ulos näillä pakkasilla ei oikein vielä tarkene... Elma hyytyy jo ulko-ovella, vaikka päällä olisi villapaita... noh, me odotellaan vähän lauhempia kelejä ihan rauhassa. Puuliiteri on paikka, johon Elma kuitenkin kylmästä huolimatta mun perässä kipaisee.

Ruoka maistuu ja uni myös. Kun Elma sammahtaa, talo hiljenee yhtäkkiä ja jostain alkaa kuulua tasaista pientä tuhinaa.

Täytyy myöntää, että aamuisin on hiukkas vaikeaa lähteä töihin... olis vaan niin paljon kivempaa jäädä kotiin tuon käärön kanssa...

Mukavaa viikon puoliväliä,

Ellis

Elma tuli taloon

Moikkelis <3 Mä olen Elma. Ikää 11 viikkoa ja risat. Mut oli kyllä varattu, mut ei mua koskaan haettukaan, joten mulle alettiin etsiä uutta kotia. Tänään mä sit muutin tänne Elliksen kotiin. Mä oon syöny ja kakannu, saanu oman petipaikan ja uusia leluja. Kävin mä ulkonakin, mut mun mielestä lumi oli kauheen kylmää! Mä luulen, et ne tykkää musta... Mä alan jo viihtyä täällä, mulla on ollu niin kiva päivä :D Pusut teille kaikille <3 Elma







***

Kyllä elämä on sitten ihmeellistä... viime tiistaina surffailin netissä ja ajatuksissani eksyin lemmikkieläinsivustolle, jossa aina silloin tällöin olen katsastanut, olisiko yhtään mopsia vailla kotia.
Siis en mitenkään tosissani. Mutta kuitenkin.
Oltiin koko ajan puhuttu kotona, että ensi kesänä... sitten otetaan se pentu...

Yhtäkkiä sivulta katsoi minuun pieni, vähän surumielisen näköinen mopsi. Vailla kotia. Samantien kirjoittelin sähköpostin ilmoituksen jättäneelle ja seuraavana päivänä sain vastauksen. Eilen ajelimme katsomaan ja tänään Elma muutti meille!

Täällä eletään nyt koiranpennun tuoksuista iltaa... tutustutaan toisiimme ja mietitään huomenna alkavan arkiviikon järjestelyjä Elman kannalta.
Se tärkein - Elma - nukkuu keittiössä, vahtii uunissa olevaa pannaria ja näkee unta kulmat kurtussa.
Jotenkin vähän sanaton olo... <3

Kivaa alkavaa viikkoa!

Ellis

Terveisiä kaukaa

Pieni kylä, Ao Nang, otti meidät vastaan parin vuoden jälkeen kuin vanhan ystävän. Niin paljon mahtuu kahteen viikkoon, kuin pieni elämä.

Kiireettömyys ja oleminen, ajan kuluttaminen tekemällä tai tekemättä - miten vain sattui tuntumaan.

Välillä mentiin koko porukan (viisi) voimilla, välillä kuljeskelin itsekseni tai vain lojuin rannalla ananas suupielessä. Jokaisen loma sai tuntua juuri sellaiselta kuin kukin sen halusi tuntea ja kokea.

Ihanat ihmiset, liikuttavat jälleennäkemiset.

Herkulliset ruuat, raikkaat hedelmät, kahvilat.

Hyvien kirjojen maailmaan uppoutuminen... ehkä paras koskaan lukemani kirja "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja" oli yksi liikahduttava elämys sinänsä. Sain uppoutua siihen rauhassa ja antaa sen kuljettaa minua maailmoihinsa. Siksi se kai niin osui ja upposi.

Voimaannuttavaa valohoitoa, lämmintä ja aurinkoa. Rankkasadetta ja hyvän onnen paperilyhtyjä. Paljaat varpaat ja kahden viikon sukattomuus.

Kunpa voisin välittää tänne sen hyvän olon tunteen ja valon, jonka sain kokea tähän pimeimpään aikaan... ehkäpä kuvat kertovat jotakin, mihin sanat eivät riitä.

Kuten aina, tälläkin kertaa yksi ihana hetki oli kotiin paluu. Kun huomaa, että alkaa kaipaamaan oman elämänsä ympyröitä ja kotia ihan fyysisenä paikkanakin - saati omia lähimpiä ja ystäviä - on loma tainnut tehdä tehtävänsä.

Bloggaamista ja teitä ihania ystäviä täällä myös aloin jo kaipailla... vaikkakin kävin muutamia kertoja kurkkaamassa hotellin koneella iltapäivälehtien lisäksi pikaisesti blogimaailman kuulumisia, päätin ottaa lomaa tästäkin, jätin oman koneen lepäämään ja lomailemaan kotiin.

Huomenna vedän untuvat päälle ja pipon korville ja heitän repun selkään. Sinne on jo pakattu pienet, tärkeät tuliaiset <3

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Ellis

PS. Oikein hyvää alkanutta vuotta 2012 ihan kaikille <3