Tahtoisin toivoa sinulle...

Vuoden viimeinen ilta. Hetki sitten nousin ruokapöydästä ja siemaisin vielä tilkan viiniä. 

Aloin miettiä, mitä Elliksen vuoteen on mahtunut. Jotenkin olo tuntuu niin tasaiselta ja seesteiseltä, että tuli mieleen, olenko purjehtinut läpi vuoden ilman mitään suurempia tapahtumia ja highlightseja. 

Visiitti valokuvakansioon kertoi omaa kieltään... paljon on tapahtunut. Ja niitä highlight-hetkiä - niitähän elämä on täynnä. Ihan tavallinen arkipäiväkin voi yllättäen muuttua sellaiseksi tai sen voi halutessaan nähdä sellaisena. Suuri seikkailu. Sitähän elämä itsessään on. Sitä on tämäkin vuosi ollut.

Tasan vuosi sitten otimme uutta vuotta vastaan Thaimaan lämpimillä hiekkarannoilla. Lähetimme rannalta hyvän onnen paperilyhdyt mustaan Krabin yöhön, toiveiden kera totta kai.

Palauduimme reissusta tammikuun puolivälin paikkeilla, matka oli totisesti yksi viime talven kohokohtia.

Tuskin pääsimme kotiutumaan ja saimme reissupyykit pestyä, kun bongasin netistä meille uuden perheenjäsenen! Tammikuun lopulla käärimme matot rullalle, kun Elma tuli taloon - ja sydämiin <3

Kevättalven mahtavat retket jäällä ja saarissa muistuvat myös mieliin valokuvien kautta. Samoin kuin kevään kohina, tapaamiset ihanien ystävien kanssa.

Mökkisauna, kukkivat omenapuut, siskon perheen saariparatiisi, kummityttöjen rippijuhlat, matka Berliiniin hukkaamaan tuliaisia... niin ja ihanat issikkaretket hiljaisiin, humiseviin metsiin.

Syksyn tullen ompelukone pääsi taas tositoimiin ahkerammin, kun alkoi valmistautuminen joulumyyntiä ja käsityömessuja varten. 

Jouluviikko kuusenhakuineen ja tonttuineen... kotoilua yli talven pimeimmän ajan. Villasukat jalassa, kahvintuoksu nenässä. Mopsi kainalossa.

Ihan pian on aika siirtyä uuteen vuoteen, mutta ennen sitä haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia ihania, jotka siellä jaksatte lueskella näitä juttuja, ihmetellä mun kanssa tätä elämää ja silloin tällöin heittää kommentilla...  <3 

                                                      "Tahtoisin toivoa sinulle,

                                                        jotakin oikein hyvää.

                                                        Enkelin siipien havinaa 

                                                        ja iloa, onnea syvää..."

Ihanaa, onnekasta ja tapahtumarikasta seikkailua uuteen vuoteen!

Ellis <3

Tyynyliinatemppu

Pari kesää sitten huusin eräästä huutokaupasta ison laatikollisen ihania, vanhoja liinavaatteita pilkkahintaan. Retrokuosiset pussilakanat ja tyynyliinat ovat pikkuhiljaa päätyneet farkkubägien ja kännykkäpussien vuoriksi, mutta pellavaiset vanhat kapiotyynyliinat pitseineen ja monogrammeineen ovat odottaneet kaapissa inspiraatiota.
Sellaisenaan tyynyliinoiksi toki houkuttelevia, mutta jo sen verran ajan kellastamia, ettei pesukaan riittänyt niitä täysin valkaisemaan.

Tänään iski inspiraatio!

Oon katsellut meidän perusruokapöytäryhmää nyt muutamia vuosia ja mieli halajaa jo vähän vaihtelua. Kun nyt kuitenkaan koko ryhmän uusiminen ei ole ihan tässä hetkessä mielessä - ja toisaalta autotallissa on edelleen se i-ha-na vanha, iso peiliovi, jonka kerran ratsastusretkellä metsäladosta bongasin, josta siis on suunnitelmissa (etämiehen skeptisyydestä huolimatta) jonakin kauniina päivänä uusi ruokapöytä - niin... päätinpä siis aloittaa tuunaamalla tuoleille uutta ilmettä :)

Vähän tilkkua ja tekstiä tyynyliinan selkään, parit lisänauhat toiseen päähän (yläpäähän tuolia) ja avot!!
Tuolilla on uusi ihku vaate, kiva huppu, jonka voi huoletta heittää selkänojan päälle raikastamaan ilmettä ja tuomaan pienen pieni persoonallinen vivahde muuten tavallisiin ja vähän jo käytössä kulahtaneisiin tuoleihin.

Tyynyliinan koko oli juurikin passeli tuolin selkänojaan, joten mitään sen kummempia kavennus / lyhennysompeluita ei tarvinnut suorittaa. Tekstailin jokaiseen tuoliin numeron ja jonkun keittiöaiheisen pikkutekstin ja kiinnitin lakanatilkun farkkutilkkuun - kuinkas muuten :D

^ vähän vertailua... osassa tuoleista huppu päällä, osassa ei...

enkä muuten viitsinyt silittää... eikös juu, että pellava saa olla vähän ryppyistä? :)

Näissä ei kauan nokka tuhissut... tyynyliinoja jäi vielä toinen mokoma 6 kpl jäljelle... jos vaikka joskus tuoleja on enemmän. Tai sitten voi tehdä jonkun toisen inspiraation innoittamana vähän toisentyyppiset päälliset.

Täällä on lauantai vierähtänyt sukkelaan, kotinurkissa villasukat jalassa. Viimeinen suklaarasia aukesi juuri äsken ja sauna on kohta lämmin.

Nyt tuolla Elma katselee hihnaansa eteisessä sen näköisenä, että se on mentävä!

Kivaa viikonlopun jatkoa muillekin!


Ellis <3

Tässä talossa, näissä huoneissa

Lähdin hetki sitten talon takapihalle sytyttämään kynttilöitä. Taskussa oli puhelin ja hetken mielijohteesta tallentui muutama kuva ulkoa sisälle, ikkunan takaa.

Mietin, tältäkö tontusta tuntuu, kun se talvi-iltana kurkistaa ja tarkistaa, missä niitä kilttejä lapsia (ja äitejä) asuu... :) Täällä asuu edellä mainittujen lisäksi ainakin yksi kiltti mopsi... varsinainen linssilude, joka ehti jo tällätä itsensä kahteen kuvaan - löydätkö?

Tässä talossa ja näiden seinien suojissa on vietetty varsin leppoisa joulu. On syöty kinkkua ja muita perinteisiä ihania jouluruokia, katseltu elokuvia, luettu, höpötetty, saunottu, naurettu, pelattu korttia, nukuttu ja valvottu.
Annettu ja saatu ihania joululahjoja.
Poltettu kynttilöitä ja nukuttu päiväunia.

***

Tänään, ekana arkipäivänä, piipahdin kaupungissa. En ollut varmaan tuntia kauempaa, vain sen verran, että nuorimmainen pääsi ostamaan itselleen uudet housut. Ehdin siinä ajassa haahuilla sinne tänne ja mitään etsimättä löysin itsellenikin kivat housut, lilat farkkuleggarit huikeaan 5 euron hintaan :)) Tällaisista alennusmyynneistä tykkään!
Jotenkin tuntui kivalta hurauttaa takaisin kotiin, vetää villasukat jalkaan ja ottaa kirja käteen.
Joulunpyhäfiilis jatkuu mulla vielä.

Huomasin muuten, että tämän Elliksen kaappi alkaa olla täynnä tavoitefarkkuja. Tarkoittaa, ettei mikään meinaa mahtua päälle. Kääks.
Syytän tietenkin polvea, jonka takia en ole voinut kunnolla liikkua... eihän epätoivoinen housutilanne voi tietenkään johtua olemattomasta itsekuristani herkkujen ja ylipäätään ruuan suhteen... eihän?

Noh, onneksi meitä on jo muutama ilmoittautunut mukaan heti vuodenvaihteen jälkeiseen "uuteen elämään" Nyt ei siis enää sanota, että jotain tarttis tehdä. Nyt tehdään jotain.
Ugh!

Mutta... onneksi tässä on vielä muutama päivä aikaa orientoitua ja syödä loput suklaat kaapista pois :)
Taidankin lähteä katsastamaan kaappiin... ja kokeilemaan uusia, pukin tuomia ompelusaksia!

Kivoja hetkiä tähän lumiseen torstai-iltaan <3

Ellis

24. luukku: Joulu on täällä!

Joulusauna alkaa pikkuhiljaa olla valmis, uunista tulee ihana perunalaatikon tuoksu.
Lunta satelee hiljalleen ja kynttilät on sytytetty.

Meidän joulu alkaa sillä, että kävellään läheiselle lentokentälle, johon joka jouluaatto puolen päivän jälkeen laskeutuu joulupukin lentokone. Ihmisiä on paikalla joka vuosi valtavasti, kukaan ei halua jättää näkemättä itse pukkia, joka kiireistään huolimatta saapuu tänne ja tuo mukanaan ison säkillisen karkkia kilteille lapsille... ja aikuisille :)

Sitten kävellään kotiin ja aletaan lämmittää saunaa. Ruokapöytään kokoonnutaan saunapuhtaina. Sitten ilta jo alkaakin hämärtyä...

Joulun rauhaa ja lämmin halaus teille kaikille <3

Ellis

23. luukku: tulkoon joulu

Tervetuloa meille, joulu!
Nyt saat oikeasti jo tulla,  sillä olen saanut siivottua ja otin juuri kakun uunista. Kinkku on myös paistettu ja kuorrutettu - ja ihan vähän maistettu... :)

Ei meillä kyllä jouluverhoja ole tänäkään vuonna, koristelin vain hiukan noita tavallisia arkiverhojani.

Joulukoristeet ovat paikoillaan ja kuusikin jo koristeltu.

Jos sinulla menee myöhään, ei hätää... sytytän kynttilöitä sinua varten, että näet tulla.
Olen kyllä kotona koko päivän.

Jouluterveisin,

Ellis <3

22. luukku: eka kerta... ja ihan luvan kanssa

Tänään havahduin omaan verkkaisuuteeni joulun suhteen. Olen tainnut ottaa liiankin lunkisti, kun miltei kaikki on vielä tekemättä - ja mitä tekee Ellis? Se vaan viheltelee ja kirjoittelee muistilappuja!!
Onhan se hyvä asia, ettei stressaa ja tuleehan se joulu vähemmällä kohkaamisella, mutta KUN se nyt joka tapauksessa tulee - joulu siis - voisi kai sitä vähän orientoitua.

Tänään siis aloitin :)

Koska kuusi oli hankkimatta, päätin aloittaa siitä.

Sain luvan käydä hakemassa tuttavan metsästä kuusen, joten sonnustauduin toppavaatteisiin ja rimpautin ystävälleni Päiville... tuntui nimittäin, että tässä tarvittaisiin nyt vähän naisenergiaa... :)

Ajoimme metsän laitaan ja siitä sitten vaan ripein askelin kohti kuusikkoa. Lunta oli, muttei niin paljoa kuin olisi voinut kuvitella. Kolauttelin sahalla lumisia kuusia, mutta lähes kaikissa oli lumen painon vuoksi oksat taipuneet alaspäin. Tai sitten olivat muuten muotopuolia.

Pienen patikoinnin jäkeen paras mahdollinen kuusi löytyi (kiitos kamu, kun huomasit sen), joten ei muuta kuin sahaamaan.
Enpä ole aiemmin itse kuusta metsästä hakenut! Tässä kuusessa onkin varmaan ihan spesiaali tunnelma, kun se saa huomenna koristeet ja kynttilät ylleen :))

Pakko vielä paljastaa, etten ole liiemmin muutenkaan sahaillut puita metsässä... tai ylipäätään yhtään missään.
Onnistuin nimittäin ihan heti kättelyssä irrottamaan sahan terän, kun luulin terää paikallaan pitävää salpaa jonkinlaiseksi kivaksi kahvaksi, joka aukaistaan, jotta sahaaminen sujuu paremmin. Hehhee, avasin kahvan, jolloin salpa aukesi ja terä tipahti. Näppäränä tyttönä sain kuitenkin terän käden käänteessä takaisin paikoilleen!
(Etämiehelle vinkkivinkki... kivasta kuusenhakureissusta huolimatta en pistä pahakseni, jos jostain ilmaantuu kiva ja nätti kuusi ensi vuoden jouluksi <3)

Muutakin sain tänään aikaiseksi: viimeiset joululahjat tuli hankittua ja ruokapuoli alkaa olla mietittynä ja pääosin jo ostettunakin. Samoin muutama muu käytännön juttu.
Siivous pääsi alkuun ja jatkuu vielä huomenna.
Joulumuistamiset ja -tervehdykset hoituvat osittain ajatuksen voimalla. Päätinkin jo tietoisesti, että varsinaista korttirumbaa ei nyt tule, vaan korvaan sen tänä jouluna muunlaisilla viesteillä tai visiiteillä.
Korttien ja pakettien suhteen, niiden vähäistenkin, joita piti saada lähtemään, olin toivottoman myöhässä. Olin siinä uskossa, että keskiviikkona paketit vielä ehtivät. Ja höpsis! Taas myöhässä...
Luotan siihen, että minut tuntevat rakkaat <3-ystävät (ne sieltä ihan lapsuudesta asti mukana kulkeneet, sekä myöhemmin elämääni tupsahtaneet) tietävät ja tuntevat minut niin hyvin, että taitaisivat olla huolissaan, jos olisin joskus ajoissa.
Moni saakin minulta ihanan uudenvuodentoivotuksen tai -paketin.

Optimistisuudessani kuvittelen vuosi toisensa jälkeen ehtiväni tehdä ja nähdä kaikki ja ehtiväni käydä siellä täällä ja tuolla. Eihän se niin mene. Huomaan, että minusta on tullut armollinen itselleni... en jaksa  enää olla itselleni edes vihainen... tällainen olen ja that´s it.
Ihanat ystäväni, olette rakkaita <3 ja tiedätte sen! Joulukortilla tai ilman!

Lämpimin halauksin,

Ellis

21. luukku: joulukalenteri

Löysin pari vuotta sitten eräältä viehättävältä kotikirppikseltä puusta ja vanerista tehdyn pienen hyllykön. Tummaksi petsatun. Vanhakin se taitaa oikeasti olla, sillä kulumaa ja patinaa on havaittavissa.

Hetkeäkään epäröimättä koppasin hyllykön 8 euron hinnalla kainalooni ja kiikutin kotiin.

Pian se löysikin paikan ruokailutilan ikkunan viereltä. Ei aikaakaan, kun siihen alkoin kertyä kaikenlaista pientä tarviketta ja koristetta. Yhtään pientä esinettä en ole hyllykköön vartavasten ostanut - kaikki on kotoa jo valmiina löydettyä kromua  (kromu = keittiöromu :)).

 

Yhtenä iltana katseeni harhaili hyllykköön ja huomasin, että lokeroiden lukumäärän perusteella se sopiikin oivallisesti ensi joulun joulukalenteriksi! Toinen juttu on sitten se, miten muistan ensi joulun kynnyksellä tämän suunnitelman...

Noh, ehkä kaivankin esiin 1. luukun muistikirjan ja kirjaan loistavan suunnitelman siihen NYT :))

***

Tänään oli lukukauden viimeinen koulupäivä riisipuuron ja tokareiden merkeissä... aamulla pieni tyttö kaivoi repustaan ruutupaperin palasen ja toi sen hymyillen minulle. Siihen oli kirjoitettu joulunpunaisella tussilla:

"Ikävöin sinua tosi paljon... 

ja vielä hyvää joulua

sydämmellä..."

<3 <3 <3

Ellis

20. luukku: Kielo

Kun joulukoristeet etsiytyvät pikkuhiljaa taas huusholliin, tulee vähän katsottua muutenkin ympärilleen.
Meillä on eteisessä asukas, joka on muuttanut lähes yhtä monta kertaa kuin minä aikuisiällä. Se löytää aina paikkansa - sille löytyy aina paikka.

Se käyttää sammaleen vihreää plyyshimekkoa, johon on pienillä lasihelmillä kirjottu ikään kuin kastepisaroita. Silmät sillä on siniset, kuin metsälammet. Se katsoo vakavana, mutta on aina ystävällinen, rauhallinen ja hiljaisen arvokas. Ikää sillä on liki 25 vuotta - keijujen iässä se on jo aika iso ikä, mutta toisaalta se on niin iätön.

Metsänkeiju Kielo.

Valmistin Kielon omin pikku kätösin aikanaan opiskeluaikana, kun teimme jollain kurssilla keppinukkeja johonkin näytelmiin ja esityksiin.

Kielo rakastaa tonttuja. Olen varma, että öiseen aikaan se tapaa salaa meidän talon kotitonttua. Huomaan sen siitä, että sillä on joskus puna poskillaan vielä aamusta, hiuksissa punaista tonttulakin nöyhtää ja jotenkin epätavallisen kirkas tuike silmissään...

 ***
Muuten päivä on ollut taas huisketta - tulin vasta iltamyöhällä kotiin koulun joulujuhlasta. Nuotit kassissa ja hyvä mieli sydämessä ajelin kirkkaan puolikuun loisteessa hiljaista tienoota pitkin ja ajattelin, että joulu on jo aika lähellä.
Vielä on paljon tekemistä, ennenkuin voi rauhoittua ja relaantua viettämään lomaa - mutta toisaalta siivous ja kotityöt ovat vastapainoa tälle kiireiselle koulun arjelle näin joulun alla.
Huomenna vielä kuitenkin koululle joulupuurolle ja todistukset jakamaan - sitten hetkeksi painetaan luokan ovi kiinni... takaisin palataan vasta ensi vuonna :))

Nyt mekko henkariin ja ihmettelemään, malttaisiko uni jo tulla... juhlien ja myöhään menneen, tapahtumarikkaan työillan jälkeen on kierrokset sen verran korkealla, että ihan heti kotiin tultua se ei onnistu.
Hmm.. taidan vielä kurkata blogisiskojen kuulumisia pikaisesti... :)

Jälleen taas kerran yöterkkusin,

Ellis <3

19. luukku: joulu saapuu jokaiselle

Joulu saapuu myös meidän wc:n Audrey Hepburnille. On saapunut joka vuosi, niin kauan kuin ollaan tässä talossa asuttu ja yhtä kauan, kuin Audrey on hengaillut meidän toiletin seinällä.

Mulla on joitakin joulukoristeita, joilla on vakiopaikka. Vuodesta toiseen. Again and again.
Tuo pieni kuusi (hyllyn päällä), samoin kuin sen vieressä seisova tonttutyttö, ne asuvat jouluna wc:n pienen seinäkaapin päällä. Vastakkaiselta seinältä Audrey katsoo kuusta haaveksien. Samoin Marilyn viereiseltä seinältä, vaikka ette ehkä huomaa...

En itseasiassa kovin paljoa ripottele joulukoristeita ympäriinsä, mutta tietyt vakiot ovat ja pysyvät. Takan reunan enkeli, astiavitriinin ovenkahvassa roikkuva henkselitonttu, kirjakaapin joulusukat, lumiukko eteisen lipaston päällä. Heh, onhan niitä koko joukko sitten kuitenkin.
Niiden myötä tulee joulu taloon... Noh, tarvitaan siihen myös jouluruokien ihanat tuoksut.
Ja kynttilät. Kuusi. Musiikki. Ja piparkakut. Ja jouluaaton Lumiukko-elokuva. Ja joulupukki, joka tulee tänne pieneen kylään aina lentäen ja jota koko kylä kerääntyy lentokentälle vastaanottamaan.
Ja ja ja...

Mitä lähemmäs joulu tulee, sitä kauemmas karkaa mun nukkumaanmenoaika...
Nyt täytyy mennä vielä katsomaan, että huomista joulujuhlaa varten on nuotit kassissa, mekko ojennuksessa ja muistilappu kirjoitettuna.

Öinen tervehdys jälleen kaikille muille yökyöpeleille - ja niillekin, jotka jo kauniita unia katselevat!

Ellis <3

18. luukku: oi kuusipuu

Meille kotiutui jo parisen viikkoa sitten (ennen näitä huimia hankia) eräältä metsäreissulta pieni kuusi. Se asettui vanhaan ruskeaan lasipulloon eteisen sinisen lipaston päälle.

Kävin koluamassa kuusenkoristeita ja löysin pieneen kuuseen kokoisiaan puisia pikkukoristeita. Olin jo ollut aikeissa heittää nämä jonnekin kirppiskasaan - onneksi en taaskaan ehtinyt, kun ne löysivätkin niin kivasti paikkansa tuosta menninkäisten kuusesta.















Meillä ei ole aiemmin pikkukuusta ollutkaan, mutta jee... tykkään :)




Mitä mahtaa tuo ao. assistentti tuumata jouluna isosta
kuusesta?? Voi olla, ettei tarvii ihan alimmille oksille tänä vuonna koristeita ripustaa :)))
Aikanaan, kun Justus oli pentu, kävi se nostamassa jalkaa kuusen juurella :D

On muuten ollut ihanaa huomata, että joulukalenteria on käynyt moni lukemassa :) Ja kommentteja on myös saanut lukea jokaisen päivän päätteeksi - kiitos niistä <3 ootte ihania <3

Yöhön se kääntyy tämäkin päivä. Tulin juuri pois tuolta ompelukoneen välistä... hommaa riittää vielä :)
Huomenna meillä on töissä joulujuhlan kenraaliharjoitukset ja viimeinen kokonainen koulupäivä tällä lukukaudella. Se häämöttää jo - loma :)

Tiistaiyön terveisin,

Ellis

17. luukku: pikkuhiljaa...

Koti on vielä täynnä keskeneräisiä projekteja. Ompeluksia ja lankarullia pöydänkulmilla. Pikkuhiljaa varastosta kantautuvia joulukoristeita. Joulukortteja joulusukassa. Kinkku pakkasessa.
Lahjapaperia sängyn alla...

Pikkuhiljaa joulu tulee. Ensin se asuu mielessä, tekee suunnitelmiaan. Pikkuhiljaa tuoksut tulevat ensin kukkien mukana, sitten leivotaan. Pieniä paketteja piilotetaan, toiveita kysellään ja kuunnellaan.
Ajatellaan paljon läheisiä ja sitä, mitä on ihana antaa kellekin <3

Kaikesta kiireestä huolimatta on ihanaa valmistautua jouluun. Kukin omalla tavallaan.
Minä vedän villasukat jalkaan, ompelen vielä muutaman sauman, sytytän kynttilän pianon päälle ja jatkan ihanan Bridget Jonesin katsomista :))

Kiireetöntä ja kivaa viikon alkua!


Ellis

16. luukku: hyvää mieltä eteenpäin

Ompelukone on surrannut pieniä tontun töitä.. farkkuja ja pitsiä, taskuja ja nauhoja seikkailee ympäriinsä. Monenmoista pientä valmista alkaa kertyä pukin paketteihin...

Vihdoin viimein valmiina lähtemään matkaan ovat myös nämä pienet hyvän mielen paketit <3
Halusin tehdä jotakin pientä henkilökohtaista... niinpä oman nimen kirjain koristaa näitä monogrammikoruja.
Säädettävän hihnan kanssa voi korun jättää vaikkapa neuleen kanssa pitkäksi - taas toisaalta kiva joskus viritellä lyhyemmäksikin kaulalle.

Nämä lähtevät huomisen postin mukana eteenpäin AnnaV:lle, Hurjalle-Hannalle, Elinalle, Sailalle ja Katjuskalle, jouluksi ehtivät perille, vaikka viikkoa aiemmaksi kaavailin...
Elinan pakettiin sujahtaa mukaan lisäksi taannoinen arvontavoitto :)

Meillä odotellaan viimeistä koulu- ja työviikkoa - kiireistä sellaista - alkavaksi.
Kolmas adventtisunnuntai on jo illassa. Mua odottelee ulko-ovella pieni mustakuonoinen kippurahäntä, joten se on mentävä nyt :)

Leppoisaa ja mukavaa sunnuntai-iltaa <3

Ellis

PS. Tässä jokunen aika sitten posti toi minulle oman hyvän mielen paketin :)) Ihana Kirsikka oli tehnyt suloisen maatuskaessun (olen häärinyt tämänkin viikonlopun essu ylläni)! Niin ihana! Laitan tänne kuvaa essusta jossain vaiheessa - lämmin kiitos vielä tätäkin kautta Kirsikka <3

15. luukku: saaressa

Saavumme saareen.
Lumista ja jäistä tietä pitkin on jo ajanut auto jos toinenkin, saarelaisia, jotka tuntevat nämä tienoot kuin omat taskunsa.
Meillä auto jää kuitenkin rantaan ja päätämme - tottumattomat (=minä, joka en suostunut menemään autoon jäällä, en vielä!)  - patikoida muutaman sadan metrin matkan. Mopsi hyppelehtii iloisesti muutaman metrin edellä.

Päivä alkaa pikkuhiljaa hämärtyä ja kääntyä sinertäväksi talvi-iltapäiväksi.
Rannassa isompi auto on nostanut vettä jäälle, mutta onneksi saappaat pitävät huolen siitä, että jalat eivät kastu.
Jo kaukaa näkyy punaisen tuvan savukiemura ja ikkunasta pilkottava valo.
Kuistilla nenään tulee jo ihana karjalanpaistin tuoksu...

Täällä, siskon perheen saariparatiisissa, on vietetty monet kesäpäivät ja syöty monet jouluateriat. Äitienpäiväkahveista puhumattakaan.
Tänään kiireetöntä lauantai-iltapäivää viettämässä, talvista saarta ihmettelemässä.

Jokin kauneus ja rauha tässä talvisessa luonnossa on.
Kun pimeässä kävelee valkoista jäätietä, voi pysähtyä... ja jos onnistaa, voi nähdä kerralla koko tähtitaivaan ja kuulla hiljaisuuden...

Joulukuun puolenvälin terkuin,


Ellis <3

14. luukku: perjantain pöhlöt jutut ja päätökset

Perjantai, päivistä paras! Kiireisen viikon jälkeen... mikä on ihanampaa kuin se, että viikonloppu on edessä!!

Viimeöinen kassi tuli valmiiksi... vasta kuitenkin tänään työpäivän päätteeksi :)
Siivoilin kuva-arkistojani ja vastaan tuli tämä kassi... muistatteko vielä huivitempun *klik* ?

Otin huivin pois ja virittelin tilalle vanhan kulahtaneen nahkavyön. Toimii ihan noinkin, varsinkin näin talviaikaan. Täytyy värkätä tähän vielä yliolan-hihna, kulkee sitten mukana vielä helpommin.

******

Joulukuussa perjantaisin ei häiritse edes se, että koti on kuin pommin jäljiltä. Se, että työviikko ja hoidettavat asiat on hoideltu, on niin huojentavaa, että ketä nyt pieni kotoinen huvikumpu-look haittaa?
Sitäpaitsi, kaksi kokonaista pitkää päivää edessä vapaata!

Olen tänään jotenkin päättäväisellä tuulella. Olen tehnyt ainakin kaksi päätöstä, sellaisia (lähi)tulevaisuuteen suuntaavia, jos nyt niin voidaan sanoa...

1. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että aion viettää joulun kaapissa. Kyllä.
Yhdessä tai kahdessa keittiön kaapissa. Marttojen sloganin mukaan kaappeja kun ei kannata jouluksi siivota, jos ei aio viettää jouluaan siellä... noh, minä olen päättänyt siivota ainakin kaksi kaappia jouluksi.
Ei minun tule siivottua koskaan ikinä kaappeja ihan huvin vuoksi vain... Jos joulu on sellainen syy, mikä saa edes yhden kaapin verran siivousintoa aikaan, olkoon sitten niin - kyllä se sopii :)

2. Joulun jälkeen alkaa Elliksen uusi elämä, part 56 :)) Ihan totta. Taas kerran.
Eilen jostain tuli taas sellainen... olo. On vaan pakko tehdä jotain. Kyllä minä tiedän, mistä se olo tuli.
Katsoin itseäni peilistä, ihan kunnolla. Huoh.
Polvi on ollut pakollinenkin syy olla hiki-liikkumatta... mutta heti alkuvuodesta on luvassa tähystys, jonka jälkeen (ja jota ennenkin) on ihan tärkeätä alkaa saada lihaksia kuntoon. (Mitä lihaksia??)
Motivaatio alkaa hivuttaa päätään pikkuhiljaa... ihanaa!!
Anyone with me??

******





Nyt vain nautin perjantai-illasta. Etämies on tullut taloon, kahvi odottaa juomista ja sauna on kohta lämmin.
Mitä muuta sitä tässä kohtaa enää voi toivoa?



Paitsi että toivon teillekin kaikille ihanaa viikonloppua <3



Ellis

13. luukku: Rakas Joulupukki!

Rakas Joulupukki!

Kirjoitan tätä sinulle myöhään yöllä, ompelukoneen vieressä. Tekeillä on kassi, jonka pitäisi olla valmis huomenna - tiedän, että kiltit tytöt nukkuvat jo tähän aikaan, mutta vaikka yritän kuinka, en vaan ehdi ajoissa nukkumaan.

Tänään olen ollut pieni tonttu tohelo. Ensin auton käsijarru jäätyi kiinni ja ajelin kotiin yksi pyörä lukossa. Ihan pienen matkan vaan... autosta jäi samanlainen jälki lumiseen tiehen, kuin joku olisi vetänyt sitä narun perässä niinkuin leikkiautoa.
Menin kiireessä ohjekirjan kanssa sisälle tutkimaan, mikä kumma on vikana, kun niin paljon erilaisia valoja syttyi autoon. Vika korjaantui hetkessä, sain siskon mieheltä puhelinapua ja jarru irtosi.
Oma etämies oli taas etäällä, kun olisi ollut lähitarvetta. Selvisin silti :)

Sitten menin kauppaan. Olin ypöyksin juustohyllyllä, kun yhtäkkiä kokonainen Oltermanni hyppäsi hyllystä noin metrin päässä minusta. Ei sentään varpaille tullut. Nostin sen takaisin hyllyyn ja jatkoin matkaa. Leivonnaisten kohdalla Pågensin pikkupullat putosivat lattialle ennenkuin ehdin edes koskea pussiin. En olisi edes ostanut niitä... nostin nekin takaisin hyllyyn.
Juomaosastolla törmäsin kärryillä pahviseen sipsitorniin. Sain juuri kiinni, ennenkuin koko torni kaatui.
Silloin ajattelin, että minun on parasta jättää kauppareissu huomiseen. Nappasin vain kanansiipiä, niitä tulisia Hornetteja, ja pinkaisin kassalle.

Muuten olen ollut tosi kiltti. Ei minulla mitään isompia toiveita ole, mutta jos voisit tuoda minulle vähän järjestelmällisyyttä ja malttia. Tulisin ihan varmaan vielä kiltimmäksi, jos saisin myös vähän lisää aikaa.
Käyttäisin sen ihan vaan olemiseen.

Kiitos vaan, kun järjestit lunta, sitä toivoinkin jouluksi. Nyt kiitos ei enää tarvita, meidän pihaan ainakaan. Meillä on ihanan valkoista ja aika korkeat hanget jo.

Ehdithän varmasti pistäytyä jouluna meillä?
Mutta älä tule savupiipusta, jookos. En ole muistanut kutsua nuohoojaa...


Toivoo Ellis <3

12. luukku: kohta niitä taas tulee...

... joulukortteja!

Meillä ne sujahtavat sukkaan. Kukaan ei varmaankaan arvaa, mistä se on tehty??!

Kortteja on ihana saada... ja lähettää. Tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt tehdä toisin.
Olen päättänyt kortin lähettämisen sijaan kirjoittaa pienen jouluviestin tai soittaa joulupuhelun - muistaa siis kaikkia kuten ennenkin, mutta vähän toisella tavalla.

Mulla jää korttien kirjoittaminen aina viimetippaan. Joskus jopa ihan viimeiseen tuntiin. Nyt ajattelin, että vältän korttihässäkän, kiireen ja paniikin ja käytän pitkät työmatkat näiden joulupuhelujen soittamiseen. Niille, joita en tavoita, laitan muutaman rivin kuulumisia ja hyvän joulun toivotuksen sähköpostin tai kännykän kautta.
Näin tänä vuonna. Ensi vuonna varmaan rustaan kortteja entiseen tapaan... ellei tämä kokeilu osoittaudu niin loistavaksi, että jatkan sitä :)

Muutaman kortin takuuvarmasti kuienkin kirjoitan. On olemassa sellaisia ihania, vuosien takaisia ystäviä, jonka kanssa yhteys pelaa nimenomaan joulukortilla. En koskaan voisi olla lähettämättä korttia näille ystäville, joihin en kenties muuten enää saisi yhteyttäkään. Se ei ole tämmöisessä tapauksessa koskaan pelkkä joulukortti.
Se on paljon enemmän. "Täällä ollaan, kaikki on ok :)  ihanaa että olet siellä! Olet tärkeä, en koskaan unohda sinua!"


Ellis <3

11. luukku: must have...

Jos jotain jouluna, kahvipöytään siis, niin tätä ai-van ihanaa ja suussasulavaa herkkua <3
En osaa enkä voi kuvailla, se pitää kokea. Suklaan ja manteliliköörin lempeä salajuoni saa sinut tarttumaan kakkulautaseen kaksin käsin.
Näitä kannattaa leipoa kerralla kaksi - ei nimittäin tule riittämään kovin kauaa yksi tällainen :)

Syntisen hyvän kakun takia yksi ´must have`- juttu jouluksi on pullo mantelilikööriä. Tämä toki maistuu  konjakin korvikkeena kahvipöydässä noin niinkuin sellaisenaankin, mutta jos sen makua karvastaa pelkästään, kakun lisäksi on olemassa yksi mainio ja helppo jälkiruoka, johon tämä liemi sopii kuin nenä päähän.

Hedelmäsalaatti nimittäin!
Tässä oivallinen ohje ihanaan ja helppoon jälkiruokaan, vaikkapa riisipuuron asemesta jouluruuan päätteeksi:

Aikuisten annos:
Laita kulhoon hedelmäsalaattia ja päälle sopivankokoinen nokare vaniljajäätelöä. Palastele annokseen pari kolme piparkakkua ja lorauta koko komeuden päälle tujaus mantelilikööriä :)

Lapsille:
Muuten sama, mutta jätä likööritujaus pois, tilalle voi ropauttaa vaikka nonparelleja :)

Jee... meillä sataa vaihteeksi lunta. Huoh. Siis lapionvarteen...

See you tomorrow :))

 Ellis

10. luukku: pikku apulainen ja pikku diy

Ensimmäisen luukun joulukirja ei ollut ainoa laatuaan. Muistikirja nimittäin.
Jotenkin vaan muistettavaa, välttämättömiä asioita, must do, must go, päivämääriä, ideoita.... kaikkea kertyy ja putkahtaa mieleen sellaista tahtia, ainakin välillä, että niitä on pakko laittaa ylös.

Lahjaideoita tulvii mieleen mitä kummallisemmissa paikoissa ja tilanteissa, muttei useinkaan juuri silloin, kun on kiireessä lahjaostoksilla. Voi että, miten helppoa silloin olisikaan, kun voisi marssia täsmäostoksille! Sen kun vaan hurauttaisi kaupasta toiseen, osastolta toiselle ja napsisi lahjat... ja voisi vaikka vetää listalta yli nimen toisensa jälkeen.
Jäisi varmaan kivasti aikaa vielä istahtaa kaffekupposelle tai glögille jossain ihanassa kuppilassa :))

Mä olen yrittänyt auttaa itseäni kaikenlaisten asioiden muistamisessa hankkimalla käsilaukkuun tällaisen pikku apulaisen:

Väsyin irtonaisiin muistlappuihin ja niiden etsimiseen... usein oli kyllä asiat kirjattu, mutta sit ne olikin jossain kotona, vanhan sanomalehden reunassa - ja lehti viety keräykseen...
Mutta tää pikkuinen vihkonen, tää on hyvä! Ei paina paljoa, mahtuu pieneenkin veskaan. Ei enää irtolappuja ja niiden hukkaamista ja loputonta etsimistä! Suosittelen :) Ja toimii ihan ympäri vuoden, kaikenlaisten asioiden kanssa!
Tää kulkee mukana useimmiten... joo, toki mullakin on heikko kohtani, joskus unohdan sen toiseen laukkuun. Muistan viimeistään silloin, kun mieleen tulee joku loistoidea, mitä voisi ommella farkuista tai joku oiva lahjaidea.

Mikä kiva lahjaidea muuten tällainen muistikirja sellaiselle, jonka tietää kiireiseksi ja sopivan höseliksi.. :)) Ja valikoimaa riittää! Näppärä tekee itse, mutta minä ostin omani ihanasta Kapsäkistä.

Jääkaapin ovi on varmaan useimmilla kotona muistilappujen ja -listojen parkkipaikka. Siihen voi helposti askarrella kivoja muistilapun pidikkeitä vaikka patinoituneista vanhoista pikkukakkumuoteista.

Tarvitset:
* kakkumuotteja tai muuta pientä, sopivaa keittiöromua
* pieniä magneetteja (löytyy askartelukaupoista, Tiimarista...)
* pikaliimaa (sellaista, joka liimaa metalliakin)

Kokeilin kiinnittää joskus näitä myös kuumaliimalla, mutta magneetti ei tahdo kestää yhtään kolhuja, vaan irtoaa pienenkin kolahduksen jälkeen muotista. Pikaliiman kanssa ei ole tätä pulmaa, pysyy ja pysyy!

Päivän päätteeksi nollataan muisti... sub-leffa iki-ihana Bridget Jones on siihen ihan parasta lääkettä <3

Muistamisiin :)

Ellis

9. luukku: ain laulain työtäs tee...

Tämän päivän luukusta tupsahtaa varmaan monelle jo tuttukin vinkki - siivoukseen!

Jo hetimiten joulukuun alussa alan syöttää imurille kanelia. Varsinkin pölypussin vaihdon jälkeen, mutta myös muuten aloittaessani imurointia kasaan pienen keon sen eteen lattialle ja kiltisti se nappaa sisuksiinsa kaiken, viimeisenkin murusen.

Tämän jälkeen onkin imurointi vähän kivempaa... nimittäin tuoksu, jota imuri henkäisee ulos, on ihana ja jouluinen :)

Vaniljasokeri toimii tässä asiassa ihan yhtä hyvin, samoin kaardemumma - pikaisestakin imuroinnista jää leijumaan ainakin hetkeksi ihana tuoksu <3
Joihinkin imureihin on saatavana tuoksusuodattimia, mutta meillä on täällä vielä toistaiseksi ainakin sen verran vanhanaikainen imuri, etten ole edes hoksannut etsiä siihen moista. Maustekaapille siis ennen siivousta!

Kodinhengetär voi sonnustautua joulun alla aiheeseen sopivaan essuun... Kädenulottuvilla roikkuu silloin niin piparimuotit kuin pyykkipojatkin :)

Tämä essu on tehty vanhasta farkkuhameesta. Helmaan on lisätty vähän nauhoja koristeeksi, samoin taskuun, joka ei myöskään ole alunperin kuulunut tähän hameeseen. Pari piparkakkumuottia, pitsiliinaa ja pyykkipojat vielä... se on siinä!
Ja nauhat tottakai - täytyyhän essu saada kiinni :)

Se onkin sitten jo toinen adventti tänään! Ei meilläkään nyt sentään tänään ole imuria taluteltu, mutta ostin kuitenkin kanelia lisää, kun kaupassa piipahdin :)

Valkoista ja kaunista toisen adventin iltaa!

Ellis

8. luukku: aina ei tartte...

Ota joulun alla yksi päivä, jolloin et tee mitään järkevää. Et siivoa, luuttua, leivo, pakasta, puunaa tai tuunaa.
Otat suunnan itsellesi mieluisaan paikkaan: kivaan kaupunkiin, tapahtumaan, metsään tai vaikka elokuviin.
Lähdet hakemaan itsellesi hyvää mieltä reippailemalla luonnossa tai haahuilet kaupungin kaduilla jouluvalojen tuikkeessa niitä kiireisiä, stressaantuneita muita ihmisiä väistellen. Taskussasi ei ole kilometrin mittaista kauppalistaa eikä kädessäsi kelloa, jonka kanssa pitäisi juosta kilpaa.

Mulle tällainen päivä koitti tänään. Oma "must go"-paikka ennen joulua on Tampere. Vaikkakin sen kadut ovatkin näinä aikoina täyttyneet jouluostoksilla juoksevista tai pikkujoulufiiliksin eteenpäin kiiruhtavista ihmisistä - ihan hyväntuulisista sellaisista - oma päiväni soljui sekä mukavassa seurassa, että itsekseen kiireettä kuljeskellen ja kaupungin joulua aistien.

Yksi ehdoton lemppari Tampereella on ihana, vanha kauppahalli <3
Sen kujat ovat tähän(kin) aikaan vuodesta täynnä tuoksuja ja kauniita asetelmia, maistiaisia, pikku kahviloita...
Tänään istahdimme hallin perällä olevaan ihanaan kotiruokaravintolaan nauttimaan ihanasta lounaasta.
Kuvia napsin näköjään vain silmilläni, sillä vain yksi hedelmäkoju tuli jostain syystä ikuistettua kauppahallissa.

Kauppahallista lähdin kävelemään Näsinlinnaa kohti. Milavida-tapahtuma oli kerännyt niin hengästyttävän määrän ihmisiä paikalle, että myyjäistapahtuman huoneisiin oli paikoin vaikeaa päästä. Kuviakaan en napannut.
Fiilistelin ihanan vanhan rakennuksen tunnelmaa hetken aikaa ja ihailin kauniita asioita, minkä jälkeen suuntasin kulkuni Tallipihalle. Tästäkin tuli "läpiajo", sillä mulla ei ollut varsinaista tarvetta tai asiaa poiketa tällä kertaa peremmälle. Ihailin pientä pihlajaa, joka kantoi oksillaan sekä marjat, lumet, että pienet suloiset joulutuikut :)
Pikkuisen yläikkunankin tallipihalta bongasin. Joku oli sinnekin kiivennyt ripustamaan tunnelmalliset valot.

Tallipihalta lähdin etsiytymään eräälle pienelle kadunpätkälle. Ojakadulle nimittäin. Ojakatu sijaitsee jossakin Stockmannin tavaratalon, Pikkukakkosen puiston ja Satakunnankadun väljässä välimaastossa. Jo muinoin 80-luvulla Ojakatu tuli tutuksi, kun silloin kadulla sijainneesta Valjaspuodista käytiin ostamassa satulasaippuaa ja uudet ratsastussaappaat :))
Nyt mua vetää Ojakadulle ehkä maailman suloisin pieni kahvila <3 love it <3

Tunnetteko vastapaistetun vohvelin tuoksun?
Tänään otin kahvin seuraksi mansikkahillolla ja kermavaahdolla terästetyn vohvelin. Kahvilasta löytää sekä suolaisten, että makeiden vohveleiden listan... aah!
Toinenkin vohvelikahvila Tampereella on, tämän liikkeen sisarliike. Sijaintia en osaa neuvoa, sillä tää on mulle se one and only!

Tämä riitti mulle Tampereesta tänään. Sain haahuilla sieluni kyllyydestä, tuliaisina vain ja ainoastaan farkkuellikseen sopivaa pientä...

Kivaa joulukuun kahdeksannen iltaa :)

Ellis