sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Pitkästä aikaa

Huhuu! Täällä yksi pöllö huutelee... kuuleeko kukaan? :D




Lauantai-ilta alkaa olla jo aika myöhäinen, kun päätän ryhtyä kirjoittamaan blogiin. Tauko on ollut pitkä, joten tuntuu vähän vaikealta palata kirjoittamisen pariin. Vaikka se on sinänsä helppoa, kun sitä(kin) rakastan. Samalla tulee mieleen pohtia, miksi oikein olen ollut täältä pois niin kauan. Ei kai mitään erityistä syytä, elämää vain, niinkuin jokainen kirjoittaja varmasti tietää.

Päätän tehdä, niinkuin aina ennenkin: pudottelen sanoja fiiliksen mukaan ja siitä se taas alkaa sujua, toivon niin. Olemalla oma itsensä ei tarvitse liikoja miettiä tai alkaa pohtia, mitä joku haluaisi kuulla tai mitä joku ajattelee lukiessaan.

Täällä ruudun toisella puolen eletään aika lailla mukavaa ja hektistäkin arkea. Kun lapset ovat lentäneet maailmalle, on töiden jälkeen entistä enemmän aikaa omille harrastuksille ja itselle tärkeille asioille.




Unelmien toteuttamisen päätin aloittaa konkreettisesti reilu vuosi sitten, kun aikani emmittyäni perustin pienen yhden naisen yrityksen, Rebelliksen.
Tämä 1-vuotias selvisi hienosti ensimmäisestä vuodestaan - vaikka en millään ehdi tehdä niin paljon piirros- ym. juttuja kuin haluaisin, on töiden määrä kasvanut koko ajan tasaisesti. Pienellä liekillä silti mennään ja hitaasti kiiruhdetaan - kun on monta rautaa tulessa, pitää muistaa huolehtia myös siitä, että mikään rauta ei kärvähdä ;)

Oivalluksia on tullut matkan varrella. Yksi tärkeimmistä on se, että jos joskus aiemmin haaveilinkin siitä, että voisin heittäytyä täysipäiväiseksi yrittäjäksi ja tekisin onnellisena töitä kotoa käsin, on tietoisuus ja realismi sen asian mahdottomuudesta saavuttanut tämänkin taivaanrannanmaalarin mielen. Haaveillahan aina voi, mutta koska pitää elääkin, on helpompaa hyväksyä se tosiasia, että tämänkaltainen yrittäjyys vaatii todellisia onnenpotkuja ja ehkä pienen lottovoitonkin, jotta se voisi elättää kunnolla.
Voin siis huoletta unohtaa utopiat ja keskittyä positiivisin mielin omaan työkenttääni niin päivätöissäni, kuin omassa kotipajassa. Ainakin tällä hetkellä - lottokuponkia en ole ehtinyt vielä tarkistaa tämän illan arvonnan jälkeen.. :D




Superisot suositukset muuten maanmainiolle opukselle "Unelmahommissa", jonka olen jo kahteen kertaan kuunnellut äänikirjana (ainakin BookBeatista löytyy). Tämä tosi inspiroiva teos valottaa juuri sitä, miten voisi olla mahdollista tehdä omasta unelmastaan työ. Mut kyllä vakuutti ja loi uskoa siihen omaan. Opettipa juuri tuonkin, miten voi koota oman työkenttänsä monesta erillisestä palasesta - jos et voi saada toimeentuloa siitä yhdestä ja ainoasta, voit kurkotella unelmaasi ja saavuttaakin sen, muokkaanalla vähän omia vaatimuksiasi. Tässä kai pätee sekin vanha totuut: jos et voi muuttaa olosuhteita, muuta asennoitumista. Toimii!!
Ainakin yhdellä muistilistallani lukee:
                                 
                                         * käy ostamassa Unelmahommissa -kirja itselle


Voi jukra. Vähän hölmistyneenä lukaisen juuri kirjoittamani tekstin ja ajattelen: pystyin siihen.
En voi luvata, että jatkoa seuraa, mutta toivon niin. Oli kiva kurkata täältä puolen ikkunaa sinne.

Voikaa hyvin, palataan pian!
Ja hyvää sunnuntaita - sekin on nyt jo alkanut!

Ellis