Tiedän, että olen aikaisessa, mutta kun nyt kerran kellojakin käännetään ensi yönä, ajattelin, että voisin jo kirjoittaa.
Kyllä täällä taas sinua odotetaan!
Puutarhakausi käynnistyi tänään virallisesti tässä pihassa, kun kaivelin vanhat kukkapurkit ja rikkinäiset marjapensaiden tuet ja verkot etelän puoleiselta seinustalta, pitkän heinän keskeltä. Miten olivatkaan sinne joutuneet... ja miten se ruohokin oli niin pitkäksi päässyt, ihan kuin ei olisi moneen kesään leikattu?!
Kun katkoin raparperinvarret (joita en ehtinyt syksyllä katkomaan), huomasin, että sieltä oli jo pilkistämässä pikkuruisia uusia alkuja. Kävi ihan mielessä, kuinkahan pitkä kasvukausi tulevana kesänä saadaankaan, kun maaliskuun lopulla raparperit tekee tuloaan? Kun nyt kerran aiot mitä ilmeisemmin tulla aikaiseen tänä keväänä, lupaathan sitten myös pysyä pitkään!
Tämä on kesässä ehkä yksi sen parhaita puolia. Alku. Kun kaikki on vielä pientä, alussa, siistiä ja hallittua.
Ei rikkaruohoja. Ei hyttysiä.
Odotus ja tietoisuus siitä, että koko pitkä kesä on vielä edessä!
Nimittäin... kun kesä ehtii ja mennään tuonne juhannuksen korville, alkaa täällä olla niin villiintynyt ja salainen puutarha, että sieltä ei meinaa löytää enää takaovea sisälle taloon.
Mä tykkään kasvattaa ja kylvää, odottaa nousevia ituja ja sitä ihmettä, että omin pikku kätösin on jotain tehty. Mutta sitten ihan jotain käsittämätöntä tapahtuu: kaikki ryöpsähtää yhtäkkiä!
Puutarhan, kukkapenkit, kasvimaan ja ojanpielet valtaa sellainen vihreä vallankumous, että mikään aika ja energia ei riitä sen aisoihin saamiseksi. Etenkin, kun puutarhurielämän lisäksi on elettävä muutamaa muutakin elämää. Ja syötävä jäätelöä! :D
Jos nyt tämän kesän ottaisi ihan iisisti. Kylväisi kasvimaan laatikoihin kahdeksan asian sijaan vaikka kolme tai neljä juttua ja koittaisi saada niistä pidettyä hyvää huolta.
Marjapensaat, nuo uskolliset ystävät kolmen vuosikymmenen takaa, pitävät ihan itse huolen itsestään. Omenasatoon ei voi hukkua, kun puput söivät ainokaisen säädyllistä satoa tuottavan puun jo viime keväänä. Raparperit kerätään ja keitetään mansikoiden kanssa mehuksi ja hilloksi. Nurmikko pidetään säädyllisessä kunnossa. Jos vaikka näin. Miltä kuulostaa?
Että ei muuta kuin tervetuloa!!
Toivoo Ellis
***
Oikeesti, ihan mieletöntä tämä kevään hurja vauhti. Muutaman valkolumisemman kuvan sain huijattua kameralle parin viikon takaisen takatalven aikaan, mutta ei jää epäselväksi, että kevät on jo pitkällä, kun joutsenetkin jo olivat palanneet talvilomiltaan.
Koulun pihassa on jo juostu tervapataa...
Iloa ja auringonsäteitä maaliskuun viimeiseen viikonloppuun!
Ellis
