Puutarhurille, with love

Kevätsateen inspiroimana tuunasin leveähköstä farkun lahkeesta simppelin essun puutarhurille. 

Selkeä muoto ja essun pieni koko antavat tilaa liikkua ja mukaan voi napata istutuslapion ja siemenet.

 

Kun menin takapihan terassille kuvaamaan essua, vedin keuhkot täyteen kevätilmaa, sateen raikastamaa. 

Mikään, ei niin mikään voi voittaa kevään tuoksua. <3

Ellis

Sinivuokot

Muhun on iskenyt joku pääsiäisnoidan kevätflunssa. Kaikki suuttimet niin tukossa, että iltapäivällä ei voinut kuin kaatua pitelemään sohvaa selässä, kunnes muistin napata äidiltäni saaman nuhapillerin. Avot, meni tunti, niin johan oli taas hengitys helpompaa ja mieli teki lähteä haravan varteen.

Kuljeskelin (=suunnittelin) pihalla ja fiilistelin tulevan kesän projekteja, kunnes huomasin rinteessä muutaman viime kesältä tutun tyypin ;)
Sinivuokot... mukavaa huomata, että ne vuosi toisensa jälkeen levittäytyvät.
Ensin, vuosia sitten, niitä oli vain pari hentoa kukkaa. Sitten seuraavana kesänä muutama lisää.
Sitten taas vähän enemmän - ja nyt jo kymmeniä. Tuskin koskaan niitä tulee ihan siniseksi matoksi asti, mutta ei haittaa, saavat kuitenkin kasvaa ja levitä ihan rauhassa. Maljakkoon ei näitä pihasta keräillä!

Mun kaulassa keikkunut nappikoru, joka on jo muutama vuosi sitten virkattu hopeoidusta kuparilangasta, on edelleen mun yksi lemppareista. Kevyt ja sopivan kokoinen. Uniikki.
Tajusin tänään, että mun nappikorun nappi on täsmälleen sinivuokon värinen.

Vuosia sitten mun kaikenlainen tuunailu sai oikeastaan alkunsa napeista ja näistä koruista, joita silloin tein kymmenittäin. Niitä tuli pyöreitä, nelikulmaisia tai kukkia - yhteistä kaikille, että käytin niihin yksityiskohtina vanhoja, kauniita nappeja.

Välillä koruihin päätyivät ihan tavallisetkin napit, jotka korussa muuttuivatkin ihan erityisiksi napeiksi. Ehkä mun lempparikoruiksi tulivat kuitenkin ne, joihin päätyivät vanhat peltinapit. 

Ne just sopivasti kulahtaneet :)

Virkkasin koruja kotona, kokouksissa, automatkoilla kyydissä istuessani, kahvilassa, kylässä... mulla oli lähes aina mukana pieni penaali, jossa oli pikkuinen koukku ja hopea-kuparilankaa, parit pihdit, lukkoja, sulkimia ja tietysti - nappeja!
Sitten aloin väkertää nappikorujen ohella tuulikelloja ja muita keittiöromu-härpäkkeitä.
Tauluja myös syntyi vanhoista lusikoista ja kupeista.
Finally, löysin elämääni vanhat farkut <3 <3

Aattelin vielä jokin aika sitten, että korujen aika on mun kohdalta ohi... kunnes muutama viikko sitten löysin vanhan pussukan lankoineen ja koukkuineen, nappeineen ja lukkoineen.

Never say never!

Ellis

Tervapataa ja auringonpaistetta

Rakas Kesä!

Tiedän, että olen aikaisessa, mutta kun nyt kerran kellojakin käännetään ensi yönä, ajattelin, että voisin jo kirjoittaa.
Kyllä täällä taas sinua odotetaan!










































Puutarhakausi käynnistyi tänään virallisesti tässä pihassa, kun kaivelin vanhat kukkapurkit ja rikkinäiset marjapensaiden tuet ja verkot etelän puoleiselta seinustalta, pitkän heinän keskeltä. Miten olivatkaan sinne joutuneet... ja miten se ruohokin oli niin pitkäksi päässyt, ihan kuin ei olisi moneen kesään leikattu?!


Kun katkoin raparperinvarret (joita en ehtinyt syksyllä katkomaan), huomasin, että sieltä oli jo pilkistämässä pikkuruisia uusia alkuja. Kävi ihan mielessä, kuinkahan pitkä kasvukausi tulevana kesänä saadaankaan, kun maaliskuun lopulla raparperit tekee tuloaan? Kun nyt kerran aiot mitä ilmeisemmin tulla aikaiseen tänä keväänä, lupaathan sitten myös pysyä pitkään!

Tämä on kesässä ehkä yksi sen parhaita puolia. Alku. Kun kaikki on vielä pientä, alussa, siistiä ja hallittua.
Ei rikkaruohoja. Ei hyttysiä.
Odotus ja tietoisuus siitä, että koko pitkä kesä on vielä edessä!
Nimittäin... kun kesä ehtii ja mennään tuonne juhannuksen korville, alkaa täällä olla niin villiintynyt ja salainen puutarha, että sieltä ei meinaa löytää enää takaovea sisälle taloon.

Mä tykkään kasvattaa ja kylvää, odottaa nousevia ituja ja sitä ihmettä, että omin pikku kätösin on jotain tehty. Mutta sitten ihan jotain käsittämätöntä tapahtuu: kaikki ryöpsähtää yhtäkkiä!
Puutarhan, kukkapenkit, kasvimaan ja ojanpielet valtaa sellainen vihreä vallankumous, että mikään aika ja energia ei riitä sen aisoihin saamiseksi. Etenkin, kun puutarhurielämän lisäksi on elettävä muutamaa muutakin elämää. Ja syötävä jäätelöä! :D

Jos nyt tämän kesän ottaisi ihan iisisti. Kylväisi kasvimaan laatikoihin kahdeksan asian sijaan vaikka kolme tai neljä juttua ja koittaisi saada niistä pidettyä hyvää huolta.
Marjapensaat, nuo uskolliset ystävät kolmen vuosikymmenen takaa, pitävät ihan itse huolen itsestään. Omenasatoon ei voi hukkua, kun puput söivät ainokaisen säädyllistä satoa tuottavan puun jo viime keväänä. Raparperit kerätään ja keitetään mansikoiden kanssa mehuksi ja hilloksi. Nurmikko pidetään säädyllisessä kunnossa. Jos vaikka näin. Miltä kuulostaa?
Että ei muuta kuin tervetuloa!!

Toivoo Ellis

***

Oikeesti, ihan mieletöntä tämä kevään hurja vauhti. Muutaman valkolumisemman kuvan sain huijattua kameralle parin viikon takaisen takatalven aikaan, mutta ei jää epäselväksi, että kevät on jo pitkällä, kun joutsenetkin jo olivat palanneet talvilomiltaan.

 Koulun pihassa on jo juostu tervapataa...

... ja vietetty lähimetsässä seikkailupäivää mm. vaijeria pitkin laskemalla!

Iloa ja auringonsäteitä maaliskuun viimeiseen viikonloppuun!

Ellis

Täti punainen...

... toivottaa teille kaikille ihanille iloista ja hauskaa Wappua!

Mulla on tuollainen vanha, jo useita vuosia mukana kulkenut kevättakki, trenssi. Punainen.
Joskus hetken mielijohteesta Tampereen Sokokselta alerekistä mukaan tarttunut Soaked in luxury, josta tykkään... ja en tykkää.

Se on se väri. Se sai mut aikanaan haksahtamaan tuohon takkiin ja se väri on myös se, mikä saa sen useimmiten jäämään kaapiin.
Punaisen kanssa oon täysin poissa omalta mukavuusalueeltani. Silloin tällöin oon jo laittamassa takkia kierrätykseen, kun taas tulee se päivä, jolloin haluan olla jotain muuta kuin yleensä... kaukana omasta väriskaalasta. Silloin tää takki etsiytyy mun ylleni, kuin vanha ystävä se asettuu päälle niin mukavasti, että se lunastaa paikkansa taas kerran ja uudelleen mun sydämessä.

Ja kun en värillä tunnusta mitään aatetta, olkoon tää väri mulle elämän, ilon ja rakkauden väri.

Iloista kevättä, hauskuutta, elämää ja rakkautta,

Ellis

Tilkkuja

Joskus elämä on kuin tilkkutäkki. Koostuu monesta palasesta, hetkestä ja välähdyksestä - varsinkin kiireessä ja arjessa. Pieniä tilkkuja, joista jotkut erottuvat kirkkaampina kuin toiset.

Joitakin tilkkuja menneeltä viikolta:

* paljon töitä, pitkiä päiviä: koulutusta ja retki
* sulavat lumihanget
* joutsenia
* ensimmäiset krookukset
* kaksi kisailevaa sitruunaperhosta
* lämmin tapaaminen ystävän kanssa
* tiskivuori ja kurainen eteinen
* kesänopeusrajoitukset ja sulat tiet
* papan syntymäpäivät
* hajamielisyyttä
* aamu-unisuutta
* KEVÄTTÄ

Suloisia ja iloisia tilkkuja päiviinne!

Ellis

Live while you are alive

Huhtikuu jo! Yhtäaikaa kaikkea... ihanaa ja kamalaa, kiirettä, huisketta, valoa, kevättä.
Kaikkea mahdollista tuppaa taas kerralla - ja niin isolla kauhalla, että ei meinaa mahtua kalenteriin eikä elämänmenoon ollenkaan.

Joka kevät sama juttu. Koulutyö lähestyy hyvää vauhtia ruuhkahuippuaan kiireen suhteen, kesäsuunnitelmia pitäisi tehdä  - jos ei muuten, niin ainakin joidenkin juttujen aikatauluja pitäisi suunnitella, että ehtii tarvittavat valmistelut.
Lisäksi tulossa tyttösen yo-juhlat, jotka siis on ehdottomasti tämän kevään kruunu tai mansikka kakun päällä, mutta aiheuttaa myös samalla tiettyä painetta kotinurkkien suhteen.. you know what I mean?!
Yhtä kaikki... mukavia juttuja, vaikka kevätkalenteri niin niin täynnä.

Silloin kun kiire ja hekti iskee, yritän elää hetkessä ja ottaa päivän kerrallaan. Vaikeaa, tiedän... mutta jos kovasti yrittää, se auttaa!

Löysin viime viikolla kauan hukassa olleen muistikirjani!! Arvatkaa, hihkuinko ilosta?
Käytin eräänä yönä vajaan tunnin laatikoiden penkomiseen - tiedättekö, kun joskus iskee pakkomielle jonkun asian tai tavaran löytämisestä - ja olin päättänyt löytää kirjan, oli kello mitä hyvänsä.
Etsiminen palkittiin ja kirja löytyi :)
Tiedänkin jo miksi... etusivulle olen vuosia sitten kirjoittanut lempirunoni. Sen pitikin tulla mua juuri nyt vastaan, että muistan taas oleellisen.

Runon on kirjoittanut nigerialainen, Booker- palkittu kirjailija Ben Okri.
Tämä runo - tai elämänviisaus - tuli mua vastaan joskus kymmenisen vuotta sitten, kun luin Maija Asunta-Johnstonin kirjaa.
Olkaapa hyvät, jaan teille mun sunnuntai-illan aarteeni:


"To an English Friend in Africa"
               - Ben Okri

Be grateful for the freedom
To see other dreams.
Bless your loneliness as much as you drank
Of your former companionships.
All that you are experiencing now
Will become moods of future joys
So bless it all.
Do not think your way superior
To another´s
Do not venture to judge
But see things with fresh and open eyes
Do not condemn
But praise when you can
And when you can´t, be silent.

Time now is a gift for you
A gift of freedom
To think and remember and understand
The ever perplexing past
And to re-create yourself anew
In order to transform time.

Live while you are alive.
Learn the ways of silence and wisdom
Learn to act, learn a new speech
Learn to be what you are in the seed of your spirit
Learn to free yourself from all the things
That have moulded you
And which limit your secret and undiscovered road.

Remember that all the things that happen
To you are raw materials
Endlessly fertile
Endlessly yielding of thoughts that could change
Your life and go on doing so forever.

Never forget to pray and be thankful
For all the things good or bad on the rich road;
For everything is changeable
So long as you live while you are alive.

Fear not, but be full of light and love;
Fear not, but be alert and receptive;
Fear not, but act decisively, when you should;
Fear not, but know when to stop;
Fear not, for you are loved by me;
Fear not, for death is not the real terror,
But life - magically - is.

Be joyful in your silence
Be strong in your patience
Do not try to wrestle with the universe
But be sometimes like water or air
Sometimes like fire
And constant like earth.

Live slowly, think slowly, for time is a mystery.
Never forget that love
Requires always that you be
The greatest person you are capable of being,
Self-regenerating and strong and gentle -
Your own hero and star.

Love demands the best in us
To always and in time overcome the worst
And lowest in our souls.
Love the world wisely.
It is love alone that is the greatest weapon
And the deepest and hardest secret.

So fear not, my friend.
The darkness is gentler than you think.
Be grateful for the manifold
Dreams of creation
And the many ways of the unnumbered peoples.

Be grateful for life as you live it.
And may a wonderful light 
Always guide you on the unfolding road.

(March 1991)


<3

Ellis

Pitkäperjantai

Kun päivä on pitkä, siihen mahtuu paljon.
Kiireettömiä pääsiäisen pyhiä on aina meillä liputettu - päivä on mukavasti pidentynyt kevättä kohti ja kun mikään paikka ei juurikaan ole edes auki (onneksi), ei päivän ohjelma voi edes kilpailla suosiostaan jonkin kauppareissun tai muun vastaavan kanssa.

Tänään aurinko paistoi verhon raosta heti aamulla. Heräsin, kun mies viritteli tulia uuniinsa ja keitteli aamukahvia villasukissaan.

Jo heti aamupäivällä pakattiin nelijalkaiset kyytiin ja ajeltiin rantaan.

 Jäällä oli jos minkälaista kulkijaa... ehkä eniten kuitenkin kävelijöitä, mutta suksillakin liikkui kohtuullinen joukko auringonvalosta nauttivia. Ainakin parilta rantakalliolta kiemurteli iloinen savukiemura retkeilijöiden tekemistä nuotioista.

Me nökötettiin kaartuneen koivun rungon päällä ja otettiin talteen valonsäteitä ja nappailtiin valokuvia... miehellä himppasen parempi kamera, mutta on se myös himppasen painavampi kuin mun pieni iPhone, joka kulkee taskun pohjalla...

Ei mikään voi ladata akkuja paremmin kuin levännyt mieli, joka saa vielä valohoitoa täydeltä terältä paistavalta kevätauringolta.
Jotenkin viimeistään tässä vaiheessa kevättä tajuaa sen tosiasian, että talvi alkaa jäädä taakse ja edessä on pitkä valoisa jakso!

Jäältä me eksyttiin jälleen siihen erääseen uskomattomaan, pieneen kahvilaan, jossa ollaan vierailtu ennenkin pääsiäisenä (KLIK).

Tätä kahvilaa ei oikeastaan taida olla olemassakaan.... se on aivan ihana ja harvinainen jäänne menneestä maailmasta - vanha, liki 80-vuotias mummo keittää kyökissä pannukaffeet puuhellalla, tarjoilee ne pöytään pienellä pyöreällä tarjottimella. Tarjottimella nököttää myös Arabian vanha kermanekka, jos sattuu haluamaan maitoa kahviinsa.

Pullaa oli tänään tarjolla kahta sorttia: kanelikiekkoa tai rahkapullaa. Kahvi pullalla maksaa kokonaiset kaksi euroa!

Joka pöydässä on liina ja kukkakimppu ja pöytien kulmilla on vanhoja lehtiä, joita voi ajankulukseen selata.  Verhoista siivilöityy auringonvalo sisälle kauniisti.
Vanhan myyntitiskin takana on tikkareita, suklaata ja muuta makeaa isoissa, lasisissa karkkipurkeissa. Täällä voi oikeasti aistia ajan pysähtyneisyyden...

Yhtäkkiä meillä ei ole kiire mihinkään. Tumma pannukahvi on kuumaa, sitä ei voi edes nopsasti hörpätä! Tästä fiiliksestä ja visiitistä on ikuistettava muutama hetki...

Kahvilan mummo on aikanaan pyörittänyt työmaaruokalaa paikallisen vaneritehtaan työntekijöille. Sittemmin vanha, Päijänteen rannassa oleva ruokala-kahvila on tarjonnut kahvia siellä poikkeaville. Silloin, kun sattuu olemaan auki.

Muistan, kun ekan kerran eksyttiin tänne. Silmät teevadin kokoisina ihmeteltiin, voiko tällaisia paikkoja enää olla. Kuultiin, että kahvila on auki silloin, kun mummo jaksaa kahveja keitellä. Meillä kävi taas tänään tuuri, mummo vaikutti tosi pirteältä ja aurinkoiselta!

Päivä jatkui ruuanvalmistuksen merkeissä. Lautaselta löytyi tänään etämiehen valmistamaa (ja pyydystämää) riekkoa...

Herkutelun jälkeen ajeltiin vielä huutokauppaan. Iskin silmäni vanhaan Pariisi-tauluun, mutta se ei ehtinyt tulla myyntiin meidän aikana - ei jaksettu kovin kauaa olla paikalla, kun ihmisiä oli niin paljon, ettei takapenkkiin nähnyt mitään muuta kuin käytävällä seisovien selkiä :)

Ehkä kevään kaunein päivä!
Huomenna suunnataan Tampereelle - ensin vähän kauppoihin ja sitten päivän päätteeksi stand-up -komiikkaa katsomaan ja kuuntelemaan.

Nautitaan näistä ihanista vapaista ja tästä keväästä, jookos!

Ellis <3

Vapaa!

Järvenselkä velloo taas vettä vapaana! Näky on monen kuukauden jälkeen taas hetkeksi pysäyttävä, mutta ensi viikolla kuljetaan taas rannan ohi näkemättä noita harmaan ja sinisen vivahteita tai kuulematta laineiden loiskumista rantaan. Niin se menee.. Eilen oli vielä kauempana mattolaiturin luona jäälauttojen kokoontumisajot, mutta tänään ei näkynyt niistä enää kuin ehkä pienet muistot.

Töissä saatiin kuunnella tänään vasaroiden pauketta. Tässä valmistuu (itse)hiotusta laudanpalasta ja 16 naulasta pieni geolauta, johon voi kumilenkin kanssa tehdä kuvioita. Aika monta geolautaa valmistui tänään ja pääsi repussa kotiin :D
Itsetehty - ihan parasta!

Taidan mennä kurkkaamaan, mikä on tilanne Suomi - Valkovenäjä pelissä... kovin kamalaa meteliä ei tuolta telkkarin äärestä vielä kuulu...

Kivaa perjantai-iltaa!

Ellis

Pink therapy & vappuilua

Viikon lopulla auton nokka kääntyi taas työpäivän päätteeksi Raisan putiikin suuntaan - tätä aikaa olikin odotettu pitkään ja syystä: harmaa juurikasvu, siis oikeasti  h.a.r.m.a.a, sellainen hopeanharmaa. Työkaverit olivat kylläkin sitä mieltä, että olisi ihan vinkeä väri, jos antaisin kasvaa, mutta... ajattelin kuitenkin säästää lähemmäs eläkeikää :D
Joten ei muuta kuin pinkkiin ihanaan käsittelyyn, pinkkiin terapiaan - mikä olikin aivan ihanaa varsin tunteellisen viikon jälkeen!

Raisa jo odottelikin, olin nimittäin noin puoli tuntia myöhässä (hups),  omassa kalenterissa vähän epämääräinen aika kysymysmerkin kera... mutta vihdoin pääsin istahtamaan pinkkiin tuoliin!

Ja kuten varmaan arvaatte, täällä pinkki väri ei ole mikään pikku tehoste - se on olennaisin väri niin hanskoissa, harjoissa kuin föönissäkin - puhumattakaan koko putiikin ulkoasusta ja taiturin omasta lookista :D

Jostain syystä kuvat olivat joko ihan vinoja tai sitten ihan liian heilahtaneita... muutaman kyllä silti kelpuutin mukaan. Otin myös muutamankin kuvan Raisasta Marilynmukinsa kanssa, mutta niistä ei saanut mitään selvää...

Tälläkin kertaa kampaamosta poistui tyytyväinen Ellis uusissa kirkkaissa kutreissaan ja mieli keveänä -
kiitos Raisa jälleen kerran :D Uusi aikakin on jo plakkarissa - ja kalenterissa ISOLLA, en sitten ainakaan myöhästy!

Vappukin tuli, oli ja meni. Vanhimman tyttären kanssa käytiin aattona vappuajelulla ja ohikulkumatkalla pistäydyttiin Vääksyssä Ihanassa Lauran kaupassa.

Siellä on kuulkaa tavaraa, uutta ja vanhaa, vaatetta ja astiaa, kukkaa ja huonekaluja... melkein tekisi mieli sanoa, että mitä siellä ei ole, sitä ei ihminen tarvitse.
En kuitenkaan voi tällä kertaa sanoa tuota, koska menin metsästämään siniseen lipastoon *KLIK* nuppeja - ja niitä siellä ei ollut. Paitsi muutama metallinen vedin.

Mutta kauppa on kuitenkin kerrassaan viehättävä, joten jos ohi kuljette, poiketkaa!!!
Sain sieltä kuitenkin mukaani muutaman orvokin ja ystävällisen palvelun :D
Muutakin olisi varmasti mukaan tarttunut, jos tytär ei olisi juuri silloin soittanut, että "viitsitkö äiti tulla tänne jonkun pussin kanssa, Elma kakkasi keskelle tietä kamalan kasan... "
Niinpä lähdin, saatuani pussin kassalta, vakaana aikomuksena poiketa taas seuraavan kerran ohi ajaessani tuonne ihanaan puotiin!

Samalla kadulla Lauran kaupan kanssa on pieni idyllinen kahvila erään talon kivijalassa. Toiveikkaana piipahdimme katsomaan, olisiko se ollut auki...

... mutta lappu ovessa kertoi, että kahvila aukeaa vasta 2.6.


Anyway... nupit löytyivät kuin löytyivätkin sisustusliikkeestä (jonka nimeä en hoksannut painaa mieleeni) samaisen kadun varrelta.
Ja AIVAN ihanat nupit löysinkin :D

Sain ne juuri vaihdettua, mutta en vielä ehtinyt nappaamaan kuvia lipastosta. Siitä siis lisää myöhemmin. Sen verran kuitenkin, että mielessä oli koko ajan valkoiset posliininupit, kunnes kaupassa olevat ihanat nupit sekoittivat täysin pääni, joten... valkoisesta ei ole tietoakaan näissä!
Onneksi oli hyvä makutuomari mukana, saatiin sekoitettua vieläpä kahta erilaista nuppia samaan lipastoon - lopputulos on (mun mielestä) eri hyvä!!


Tänään vappupäivänä on muuten ollut kaunis, tosin tuulinen ilma. Nappasin muutaman kuvan lenkiltä Elman kanssa.

Näinkin mahtavia herkkuja voi tulla lenkillä vastaan (kuohuviinilasillisesta puhumattakaan) :D Kiitos Satu!

Lämmitä ja leppoisaa toukokuun alkua!

Ellis

Iltasatu

Olipa kerran eräänä aivan tavallisena sunnuntaina harvinaisen kaunis päivä.
Kevät oli jo ehtinyt pikkuiseen saareen ja sulattanut puiden välistä pienen kaitaleen ruskeaa varvikkoa.



Se oli myös tarttunut männynoksaan ja herätellyt pikkukävyt oksiltaan.



Aurinko, sininen taivas ja valkoinen järvenpinta olivat liittoutuneet ja tehneet maailmasta kauniin.





Kaksi kulkijaa, kaksi koiraa, kaksi kameraa.
Ei tuulta. Vain mustan takin selkämykseen kuumottava aurinko ja hymy, joka väkisin nousi kasvoille.




Mittaamattoman matkan he taivalsivat, neljän saaren rantaan ajautuivat.
Löysivät kaisloja, joita tuuli oli katkonut ja railoja, joita vesi oli muovannut.



Pilkkijöiden reijistä kokeilivat, miltä sula vesi tuntuu ja kysyivät, lupaako se lämmetä kesäksi.



Tiesivät lähtiessään, etteivät ehkä enää näillä jäillä saa samanlaista sunnuntaita, samalla valolla varustettua.

Kenties jonakin kauniina kesäiltana vene vie tutuille vesireiteille.

Samat kaislat soittelevat tuulessa laulujaan ja laineet liplattavat lämmintä vettään veneen kylkiin ja saarten rantakiviin...

Sen pituinen se.

*** *** ***

Ja sitten vielä Elma´s Corner eli vähän kuulumisia Elmalta...

Elmalla on keittiössä oma peti... vanhasta petarista taiteltu, hiukan väliaikainen versio. Elma alkoi pureskella rottinkista koiranpetiään, joten peti odottaa nyt rauhallisempia aikoja ja niinpä neiti nukkuu tässä "vuoteessaan", kunnes pahin puruvimma talttuu.
Jo jonkin aikaa ollaan huomattu, että Elma tekee itselleen pienen poteron petariin aina iltaisin. Pieni ruttukuono edellä se kaivautuu poteroonsa ja nukahtaa sinne tyytyväisenä.
Liikkis <3






Mukavaa maaliskuista viikon alkua!

Ellis