Pitkäperjantai

Kun päivä on pitkä, siihen mahtuu paljon.
Kiireettömiä pääsiäisen pyhiä on aina meillä liputettu - päivä on mukavasti pidentynyt kevättä kohti ja kun mikään paikka ei juurikaan ole edes auki (onneksi), ei päivän ohjelma voi edes kilpailla suosiostaan jonkin kauppareissun tai muun vastaavan kanssa.

Tänään aurinko paistoi verhon raosta heti aamulla. Heräsin, kun mies viritteli tulia uuniinsa ja keitteli aamukahvia villasukissaan.

Jo heti aamupäivällä pakattiin nelijalkaiset kyytiin ja ajeltiin rantaan.

 Jäällä oli jos minkälaista kulkijaa... ehkä eniten kuitenkin kävelijöitä, mutta suksillakin liikkui kohtuullinen joukko auringonvalosta nauttivia. Ainakin parilta rantakalliolta kiemurteli iloinen savukiemura retkeilijöiden tekemistä nuotioista.

Me nökötettiin kaartuneen koivun rungon päällä ja otettiin talteen valonsäteitä ja nappailtiin valokuvia... miehellä himppasen parempi kamera, mutta on se myös himppasen painavampi kuin mun pieni iPhone, joka kulkee taskun pohjalla...

Ei mikään voi ladata akkuja paremmin kuin levännyt mieli, joka saa vielä valohoitoa täydeltä terältä paistavalta kevätauringolta.
Jotenkin viimeistään tässä vaiheessa kevättä tajuaa sen tosiasian, että talvi alkaa jäädä taakse ja edessä on pitkä valoisa jakso!

Jäältä me eksyttiin jälleen siihen erääseen uskomattomaan, pieneen kahvilaan, jossa ollaan vierailtu ennenkin pääsiäisenä (KLIK).

Tätä kahvilaa ei oikeastaan taida olla olemassakaan.... se on aivan ihana ja harvinainen jäänne menneestä maailmasta - vanha, liki 80-vuotias mummo keittää kyökissä pannukaffeet puuhellalla, tarjoilee ne pöytään pienellä pyöreällä tarjottimella. Tarjottimella nököttää myös Arabian vanha kermanekka, jos sattuu haluamaan maitoa kahviinsa.

Pullaa oli tänään tarjolla kahta sorttia: kanelikiekkoa tai rahkapullaa. Kahvi pullalla maksaa kokonaiset kaksi euroa!

Joka pöydässä on liina ja kukkakimppu ja pöytien kulmilla on vanhoja lehtiä, joita voi ajankulukseen selata.  Verhoista siivilöityy auringonvalo sisälle kauniisti.
Vanhan myyntitiskin takana on tikkareita, suklaata ja muuta makeaa isoissa, lasisissa karkkipurkeissa. Täällä voi oikeasti aistia ajan pysähtyneisyyden...

Yhtäkkiä meillä ei ole kiire mihinkään. Tumma pannukahvi on kuumaa, sitä ei voi edes nopsasti hörpätä! Tästä fiiliksestä ja visiitistä on ikuistettava muutama hetki...

Kahvilan mummo on aikanaan pyörittänyt työmaaruokalaa paikallisen vaneritehtaan työntekijöille. Sittemmin vanha, Päijänteen rannassa oleva ruokala-kahvila on tarjonnut kahvia siellä poikkeaville. Silloin, kun sattuu olemaan auki.

Muistan, kun ekan kerran eksyttiin tänne. Silmät teevadin kokoisina ihmeteltiin, voiko tällaisia paikkoja enää olla. Kuultiin, että kahvila on auki silloin, kun mummo jaksaa kahveja keitellä. Meillä kävi taas tänään tuuri, mummo vaikutti tosi pirteältä ja aurinkoiselta!

Päivä jatkui ruuanvalmistuksen merkeissä. Lautaselta löytyi tänään etämiehen valmistamaa (ja pyydystämää) riekkoa...

Herkutelun jälkeen ajeltiin vielä huutokauppaan. Iskin silmäni vanhaan Pariisi-tauluun, mutta se ei ehtinyt tulla myyntiin meidän aikana - ei jaksettu kovin kauaa olla paikalla, kun ihmisiä oli niin paljon, ettei takapenkkiin nähnyt mitään muuta kuin käytävällä seisovien selkiä :)

Ehkä kevään kaunein päivä!
Huomenna suunnataan Tampereelle - ensin vähän kauppoihin ja sitten päivän päätteeksi stand-up -komiikkaa katsomaan ja kuuntelemaan.

Nautitaan näistä ihanista vapaista ja tästä keväästä, jookos!

Ellis <3