Love Joy Dream

Lomaviikko kallistuu keskiviikkoiltaan. Tavallinen, kiireetön, rauhallinen keskiviikko.

Tänään tästä lomalaisesta tuntuu siltä, että juuri suunnittelematon "tee-mitä-huvittaa" -lomafiilis katkaisee parhaiten stressin ja hektisen arkirytmin. It feels good!

Koska tänään on karkauspäivä, ajattelin, että voisin tänään kosia etämiestä.

Mietin ensin vanhanaikaista kirjettä, sitten puhelinsoittoa ja joitakin muitakin vaihtoehtoja. Asian tiimoilta on meidän kesken vitsailtu - viimeksi neljä vuotta sitten - mutta tositoimiin en ole karkauspäivänä toimertunut kuitenkaan.

Asiaa mietittyäni ensin vitsinä ja sitten ihan jo tosissaankin, havahduin siihen tosiasiaan, että etämies on jo kosinut mua. Juu-u.

Kaksi vuotta sitten, eräänä joulukuun perjantai-iltana matkalla kaupunkiin jouluostoksille. Päivitimme työpäivän kuulumisia ja jutustelimme samalla niitä näitä. Lunta sateli hiljalleen ja radiosta soi Samulin ja Jipun Jos sä tahdot.

Yhtäkkiä siinä liikenteen virrassa, radion soidessa etämies sanoi, että haluaa ostaa mulle sormuksen. Tunsin, että jotain erityistä tapahtui juuri silloin... tiedättekö, kun joskus on hetkiä, jotka jäävät mieleen ja joihin liittyy paljon tunteita.

Perjantairuuhkan keskellä meillä oli tosi rauhallinen, seesteinen ja onnellinen - hämmästynytkin - hetki siellä autossa. Minut aika harvoin saa hiljaiseksi ja häkeltyneeksi, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti yksi niistä kerroista. Positiivisessa mielessä tietenkin :D

Meillä oli jo monta yhteistä vuotta takana, 70 kilometriä välillämme arkisin eikä kiirettä mihinkään. Asiasta ei oltu tosissaan koskaan puhuttu, muuta kuin että joskus sitten...

Samaisena iltana nimemme kaiverrettiin kuitenkin sormuksiin, jotka jouluaattona kaksi vuotta sitten pujotimme sormiimme ja joita nyt kannamme.

Mikään ei ole muuttunut, samat kilometrit erottavat meitä arkisin.

Mutta jokin side ehkä lujittui, jokin varmuus siitä, että jonakin päivänä meillä on yhteinen postilaatikko, jossa lukee sama nimi.

(Terkkuja etämies, tiedän että luet tämän <3)

Tämä aiemminkin täällä vilahtanut koru kertoo siitä, että rakkautta, iloa ja unelmia ei kai koskaan ole liikaa!

Elmakin tuossa vieressä huokailee... me ollan niin romanttisia tyttöjä :D

Mutta ihanaa ja harvinaista helmikuun 29. iltaa!

<3 Ellis

Blondin sohva

Ensimmäisen lomapäivän kunniaksi päätin heti aamupäivästä vähän möbleerata... sohva (ed. postaus) kun oli edelleen takkahuoneessa odottelemassa pääsyä ompelu/vierashuoneeseen. Piankos minä sen sinne... Niin, piankos!

Heti alkuunsa kävi selväksi, että sohva ei suoriltaan mahtuisi kapeahkosta oviaukosta. Jotenkin se pitäisi keplotella ja huijata sisään.

Tämä juttu ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin strömsössä... sohva jäi muutaman punnertamisen jälkeen kiinni tiskikoneen kannen ja huoneen ovenkarmin väliin. Minä pitelin toista päätä, neiti punatukka toista päätä ja Elma hääri assistenttina jossakin kaiken keskellä.

Aika äkkiä kävi harvinaisen selväksi, ettei sohvaa saisi huoneeseen ilman toimenpiteitä. Mutta ensin piti irrottaa tiskikoneen kantta sen verran, että sohva saatiin irti jumista.

(Tässä vaiheessa tuli taas mieleen, että on se hyvä, ettei tässä sentään oltu tekemässä mitään sisustusohjelmaa...)

Erinäisten työkalujen ja muutaman painavan sanan jälkeen sohva oli neljänä kappaleena ja huoneeseen siirtyminen onnistui.

Jotta sohvasta ylipäänsä on hyötyä, se kannattaa koota. Se ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Pieniä holkkeja ja ruuveja oli ihan mahdotonta saada sovitetuksi takaisin yhteen ja ruuvit eivät tietenkään kiristyneet ilman puun sisään asetettavia holkkeja. Sitten tapahtui jonkinsortin välähdys... muistin ykskaks, että työkalulaatikossa on magneetteja. Tosi vahvoja sellaisia... puikkomaisia magneetteja. Löytyivät onneksi heti ja niinpä sain magneetin avulla pidettyä holkkia paikallaan ja ruuvit kiristyivät.

Sohva muistutti jälleen sohvaa ja minä paukuttelin henkseleitä, kun taas kerran ratkaisin ongelman ihan itte! Eikä aikaakaan kulunut kuin ehkä noin tunti... tai vähän reilu... :D

Elmaakin taisi vähän väsyttää moinen huushollin myllääminen, se löysi itselleen nokostelupaikan Ikean kassista, jossa kasa vaatteita odottaa pääsyään kirppikselle.

Anyway Elma is not for sale :D

Elman ottaessa siestaa minä otin kameran ja lähdin ulos aurinkoon.

Jäälle ei voinut mennä veden takia, mutta valohoitoa sai rannassakin...

Muutaman kuukauden kuluttua täällä tuoksuu taas mäntysuopa ja matot kuivuvat tuulessa...

Sain kotimatkakaveriksi ystäväni Päivin ja vähän isomman elman, nimittäin Telman :D

Nyt saunan lämmitykseen... mukavaa maanantai-iltaa kaikille!

Ellis

Äkkivapaa

Vaikka toimii samassa (omassa) huushollissa keittäjänä, siivoojana, pyykkääjänä, talonmiehenä, putkimiehenä, kodinhengettärenä ja mitä niitä nyt muita onkaan... tulee väistämättä eteen tilanteita, joista ei ihan yksin klaaraa.
Eilen oltiin taas sellaisen tilanteen edessä.

Illalla alkoi olemaan viileää - siis kotona, sisällä.
Ei, öljy ei ollut loppunut tällä kertaa. Pikavisiitti kellariin pannuhuoneeseen osoitti, että kiertovesipumppu ei pyörinyt, joten ilmalämmityksen putkistokaan ei lämmennyt.

Pistorasian tarkistuksen ja sulakkeen vaihdon jälkeen soitto tutulle putkimiehelle, joka lupasi tulla seuraavana aamuna katsomaan, minkälaisesta probleemasta on kyse.
Minä varustauduin ylimääräisten sähköpattereiden ja myöhään lämmitetyn saunan turvin viileähköön yöhön. Ja aattelin, että joskus olisi kiva, jos etämies oliskin lähimies, ettei mun aina tarvitsisi meisseleiden ja jakoavainten kanssa ihmetellä näitä talon huokailuja... varsinkaan, kun niistä ei tällainen hattara ihan hirrrrvveesti aina ymmärrä.

Muttamutta. Tästäkin selvittiin. Minä jäin kotiin päiväksi lämmittämään huushollia ja juuri, kun olin kantanut selkä vääränä liiteristä koivuhalkoja leivinuunia varten, ajoi putkimies paikalle. Viiden minuutin päästä hän lähti ja ilmoitti, että asia on kunnossa. Oli vääntänyt jotain ruuvia ja kas - pumppu pyörii jälleen.
Minä tietenkin olin jo kuvitellut ties vaikka minkälaisia kauhukuvia mittavista remonteista ja evakkoajasta jonkun toisen nurkissa. Huoh - loppu hyvin kaikki hyvin.

Ja mulla siis lähes koko päivä aikaa tehdäkin jotain muuta kuin lämmittää :D
Siispä aattelin alkaa huonekalustaa...



Meillä on ruokapöydän takana, pienen kahvikuppivitriinin alla majaillut monta vuotta puusohva, joka on tuossa paikassa aikas hallitseva elementti. Plus että... joku saattaa arvatakin, kuinka oivallinen parkki tuollainen iso sohva on kaikenlaisille koulukirjoille, puhtaille pyykeille, ... mille vaan pääasiassa nuorison käsistä jäävälle tarvikkeelle. Ei hyvä, aina jotenkin sekaisen näköistä.
En kuitenkaan halua luopua sohvasta kokonaan, joten se saakin nyt ensin olla pari päivää evakossa takkahuoneessa, jonka jälkeen siirtyy viikonloppuna ompeluhuoneeseen vieraspediksi.



Ruokapöydän kieppasin toisin päin, jolloin koko tilaan tuli enemmän valoa ja tilan tuntua, kun valkoinen paneliseinä näkyy paremmin ja sohva ei vie koko seinätilaa.
Löysin puodin nurkasta vielä pöydän päähän vanhan jakkaran, joka on mun lapsuuden kotoa meidän vanha ruokapöydän tuoli. Sopii aikas hyvin siihen päähän... tarttis vain ehkä sipaisun valkoista maalia pintaansa. Kellarista löysin vielä pikkuisen pöytälampun, joka antaa ruokailijoille kivan tunnelman :)

Huomenna taas töihin täältä kodin lämmöstä - sitten saakin viikon huokaista hiihtoloman merkeissä :DD
Ennen sitä kuitenkin lähden tästä rivitanssiin ihmettelemään, onko tanssikuviot tallella...

Ellis

Elämän tähtihetkiä

Elma, kohta 4 kk, viettää selvästi yhtä elämänsä tähtihetkeä.
On se ihana, vaikka loputon lattioiden pesu ja muu hulina onkin päivittäistä riemua.
Minä toivottoman huonona aamuihmisenä odotan kevään vaalenevia aamuja, että saisin itseni virkeämpänä ylös - aikaa kun tuo pieni ja kätevä emäntä vie aamullakin niin paljon kuin vain sitä on. Oon siis yrittänyt nousta, että ehditään piipahtaa ulkona ja juoda aamukaffeet yhdessä, Elman sumppi tosin koostuu lähinnä pentunappuloista, mutta yhtä lailla se odottaa sitä aamuisin kuin minä kuumaa kaffetta.

Muutenkin sellainen viikko, että ostaisin taas jostain niitä lisätunteja, jos vaan jossain myytäisiin. Tuntuu, että koko ajan olen hiukkasen jäljessä siitä, missä pitäisi olla ja mitä pitäis tehdä. Ja tiedän kyllä mitä haluaisin tehdä, jos vaan olisi aikaa ja jaksaisin kaiken työpäivän, pyykin, ruuan,... jälkeen. Ja kaikkien lumitöiden jälkeen. Niitä kun riittää lähes joka päivälle taas tälläkin viikolla.

Eilen olisi kyllä ollut piilokameran paikka, kun peruutin auton tienpenkkaan oman pihan kohdalla. Mun piti ihan vaan nopsasti siirtää auto pihaan takaisin lumitöiden jälkeen. Penkka imaisi auton kyljen ja ojanpuoleiset pyörät niin mukavasti syliinsä, että sain lapioida lähes puoli tuntia lunta penkan puolelta ja sitten, pienen maton avulla sain kuin sainkin taisteltua auton takaisin tielle. Huoh.
Aattelin, että onneksi naapureita ei näkynyt (vaikka mulla on tosi ihanat ja avuliaat naapurit), ei niidenkään tarvii ihan kaikkia mun tunarointeja tietää... tosin asian tiimoilta jäi penkkaan aika mittavat kaivaukset, joten taitaa olla mun iltapuuhat kaikille selvillä kuitenkin... :D

Saisi kevät jo mun puolesta tulla! Merkkejä on muutamia havaittu... eilen ihan selvästi tunsin ekaa kertaa sen kevään tuoksun, joka tulee, kun lumet alkaa sulaa ja räystäät tippua. Ja samalla hetkellä kuulin lintujen laulavan pihan puissa. Se oli kyllä jo aikamoinen lupaus se.

Tänään kotiin päin ajellessa tiet olivat sulat ja mut valtasi sellainen pääsiäisfiilis. Vaikea selittää... ehkä joku saattaa tunnistaa fiiliksen: suht. harmaa päivä, sulat tiet, ilmassa kosteutta ja vähän tuulta... se vaan tuntuu jotenkin keväältä ja erityisesti pääsiäiseltä :)
Kevään merkki sekin, että ensi viikolla on loma! Sitten, kun taas loman jälkeen ajelen töihin, onkin jo maaliskuu!!

Ihania tunnustuksia on tupsahtanut... jo aikapäivää sitten kauniista Sukkasillaan-blogista Sailalta, sekä ihanasta Hyvä mieli-blogista ja vielä tänään ihanaiselta Kirsikalta By Kirsikka-blogista! Kiitos teille, nämä tuovat kyllä hyvän mielen ja lämmittävät kaiken kiireen ja arjen keskellä!! Palailen näihin viimeistään viikonloppuna :D

Kaikille makoisaa laskiaisviikkoa ja kivoja kirkkaita talvipäiviä!

Ellis

Ihanaa harvinaista tavallista

Täällä vietetään harvinaista arkivapaata! Tuntuu jotenkin ihan luksukselle, kun normaalisti tiistait on mun pisimpiä päiviä koulussa ja nyt sai tänään jäädä nukkumaan ja aamukaffeelle ihan rauhassa. Tai noh, normiherätys, kun piti herättää (=kiskoa) nuoriso ylös ja muutenkin täällä odotti yksi nälkäinen koiranpentu aamuruokaansa. Mutta anyway, ihanaa jäädä aamulla kotiin...
...mutta kun on päivä vapaata koulusta, on sinne arvatenkin mentävä illalla. Meillä siis illan tullen koko koulu kokoontuu viettämään ystävänpäiväjuhlia! Minä sonnustaudun hiRRveen ihanaan, tiukkaan, mustaan ja leveälahkeiseen Danny-haalariin ja hopeasaappaisiin henkilökunnan ohjelmanumeroa varten. Huh :D





Aamutossuissa on hiihdelty koko päivä kotona, suppilovahvero-pekoni keittoa keitelty ja tuunattu yhdet vanhan villatakin hihat ranteen lämmittimiksi. Siinähän sitä puuhaa yhdelle tiistaille :D
Olihan mulla tuo kaveri - joka välillä sammahti.



Tästä onkin kohta lähdettävä kaivamaan autoa tuolta hangesta esiin... lunta tuiskuttaa taas ihan kunnolla. Sitä ennen toivotan teille kaikille ihanille

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ <3

Ellis

Edit. Tässä minä ja ihanat tanssitytöt tämän illan esityksen jälkeen :D Olimme osa isoa Leningrad Cowboys -joukkoa. Mukaan mahtui huivia, koppalakkia, suikkaa, sipulinutturaa, etutukkatötteröä... erilaista vaatetta 70-luvun henkeen tai sinne päin... Valitettavasti useimmat olivat jo ehtineet vaihtaa "normaalit" vaatteet ylleen, joten suurempaa ryhmäkuvaa ei tähän hätään ole.
Mutta hauskaa oli - sen kertoo jo hiukan heilahtanut kamerakin :D



Ja sillä aikaa, kun äiti paiski töitä (rankasti :D), kotona oli harjoiteltu wanhojen tansseja varten kampausta :) Kampaajalle neiti ei halunnut mennä, mutta näyttäähän tuo hoituvan omin avuinkin :D



Kauniita unia, parhaan ystävän kuvia <3

Ellis

Maanantai - Lunedi

Kiire ja muu (lue: Elma) on pitänyt niin tiukasti otteessaan, etten ole ehtinyt riviäkään kirjoittaa pitkään aikaan... vaikka mieli olisi tehnyt. Muiden kuulumisia olen sentään aina jossakin välissä ehtinyt käydä lukaisemassa. Nyt tuli niin kova ikävä tänne, että päätin tarttua kynään... tai siis koneeseen.

Luvassa on vähän sekalaisia kuulumisia ja kuvia - niillä ei välttämättä ole minkäänlaista yhteyttä toisiinsa, mutta se oikeestaan sopiikin tähän meidän arkisettiin tällä hetkellä, kun täällä eletään nyt vähän tällaista italialaista arkea. You know, kun siis otetaan ihan lungisti, syödään vähän myöhempään, ripustellaan pyykkejä vähän sinne ja tänne (ettei Elma yltä hyppäämään niihin...) ja sitä rataa... sillai positiivisesti siis kuitenkin :D

Täällä siis jaksellaan ihan hyvin, töissä meinaa olla välillä vähän kiirettä... huomenna alkaa hiihtokoulu ja ensi viikon ystävänpäiväjuhlia valmistellaan kovaa vauhtia :) Kotona ei olekaan muuta kuin kiirettä: roskapussi on koko ajan täynnä, pyykkikori on koko ajan täynnä, matot on laitettu evakkoon odottamaan kuivempia aikoja, lattiarätti on jokapäiväinen ystäväni... Joo, tää keskitalvi kovine pakkasineen ei ole ehkä maailman optimaalisin aika ottaa pientä koiranpentua, mutta toisaalta... eihän sille mitään voi, että Elman ja meidän tiet kohtasivat internetin ihmeellisessä maailmassa. Loppu onkin historiaa :)

Maailmanmatkalainenkin kävi ihastelemaan uutta perheenjäsentä... rakkaus oli molemminpuolista... <3




Etämies jäi vähän liian kauaksi aikaa paikoilleen... sillä aikaa tohvelin päälle ehti petinsä tekemään eräs pieni... zzzzzzzz....




Syksyisiltä kädentaitomessuilta (täältä) löysin itsellekin pienet tuliaiset, joista on pitänyt napata jo pitkään kuvat tännekin. Valkoista pellavaa - messupuodin loihtimat ihanat kukkarotaulut.




Liikuttavat, vanhat, ruttuiset ja vähän reppanat... olivat mua siellä odottamassa. Muistuttavat jollain tavalla ehkä mua siitä, että rahapussi on aika ihana kapistus - ainakin silloin, kun se ei ole ihan tyhjä ja silloin, kun se on tallessa...
Ovat myös muistuttamassa mua siitä, että ihania asioita varten voi pussiin kerätä ja säästää - toisaalta myös siitä, että raha on vain rahaa... parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia :D


Halit,

Ellis

PS. Mulla alkaa olla kevätfiilis. Tekee mieli alkaa tehdä kaikenlaisia listoja... to do-listoja. Kuten esim. Ennen kesää- lista. Siis mitä pitäisi tehdä ennen kesää kodille, kropalle, ...
Huolestuttavaa?
Niin minustakin :D