Tänään tästä lomalaisesta tuntuu siltä, että juuri suunnittelematon "tee-mitä-huvittaa" -lomafiilis katkaisee parhaiten stressin ja hektisen arkirytmin. It feels good!
Koska tänään on karkauspäivä, ajattelin, että voisin tänään kosia etämiestä.
Mietin ensin vanhanaikaista kirjettä, sitten puhelinsoittoa ja joitakin muitakin vaihtoehtoja. Asian tiimoilta on meidän kesken vitsailtu - viimeksi neljä vuotta sitten - mutta tositoimiin en ole karkauspäivänä toimertunut kuitenkaan.
Asiaa mietittyäni ensin vitsinä ja sitten ihan jo tosissaankin, havahduin siihen tosiasiaan, että etämies on jo kosinut mua. Juu-u.
Kaksi vuotta sitten, eräänä joulukuun perjantai-iltana matkalla kaupunkiin jouluostoksille. Päivitimme työpäivän kuulumisia ja jutustelimme samalla niitä näitä. Lunta sateli hiljalleen ja radiosta soi Samulin ja Jipun Jos sä tahdot.
Yhtäkkiä siinä liikenteen virrassa, radion soidessa etämies sanoi, että haluaa ostaa mulle sormuksen. Tunsin, että jotain erityistä tapahtui juuri silloin... tiedättekö, kun joskus on hetkiä, jotka jäävät mieleen ja joihin liittyy paljon tunteita.
Perjantairuuhkan keskellä meillä oli tosi rauhallinen, seesteinen ja onnellinen - hämmästynytkin - hetki siellä autossa. Minut aika harvoin saa hiljaiseksi ja häkeltyneeksi, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti yksi niistä kerroista. Positiivisessa mielessä tietenkin :D
Meillä oli jo monta yhteistä vuotta takana, 70 kilometriä välillämme arkisin eikä kiirettä mihinkään. Asiasta ei oltu tosissaan koskaan puhuttu, muuta kuin että joskus sitten...
Samaisena iltana nimemme kaiverrettiin kuitenkin sormuksiin, jotka jouluaattona kaksi vuotta sitten pujotimme sormiimme ja joita nyt kannamme.
Mikään ei ole muuttunut, samat kilometrit erottavat meitä arkisin.
Mutta jokin side ehkä lujittui, jokin varmuus siitä, että jonakin päivänä meillä on yhteinen postilaatikko, jossa lukee sama nimi.
(Terkkuja etämies, tiedän että luet tämän <3)
Tämä aiemminkin täällä vilahtanut koru kertoo siitä, että rakkautta, iloa ja unelmia ei kai koskaan ole liikaa!
Elmakin tuossa vieressä huokailee... me ollan niin romanttisia tyttöjä :D
Mutta ihanaa ja harvinaista helmikuun 29. iltaa!
<3 Ellis
Ihan tarina:) Tuollaiset arjen parhaat hetket juuri jää mieleen. Ja kai kosintä missä tilanteessa tahansa on niin harvinaista herkkua, että taatusti pysyy muistissa. Hyvää karkauspäivää sinnekin, vaikka se päivä kohta on jo karannutkin käsistä!
VastaaPoistaKiitos :) Näinhän se on, jotkut hetket piirtyy aika tarkastikin mieleen. Kivaa myöhäistä karkauspäivän iltaa sinnekin, ihan kohta se tosiaan karkaa!
PoistaKaunista ja romanttista <3
VastaaPoistaMietin tässä juuri omaa kosintaani, vai olisiko enemminkin rakkauden tunnustus! :)
Suloista keskiviikkoiltaa!
Kiitos :) Kyllä elämässä ja arjessa tarvitaan - ainakin silloin tällöin - ripaus romantiikkaa <3
PoistaIhanaa keskiviikkoiltaa sinne myös!
Minäkin huokailen täällä, ihanaa että kerroit tämän tarinan! Ja olen sitä mieltä, että sun pitää suorittaa se kosinta perinteisesti polviltaan (vaikka olisit puhelimessa), jotta se menee kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ;)
VastaaPoistaArjen keskellä romantiikka taitaa olla parhaimmillaan, sen siirappisuus ja ihanuus jotenkin korostuu :D
PoistaKuuntelin tänään radiosta, kuinka eräs nainen kosi livelähetyksessä miestään - ja tämä tietenkin suostui! Aika huikeeta...
Ihana muisto ja meidänkin kappale on toi sama :) Kyl suhde pysyy lujana vaik on matkaaki jos niin haluaa ja rakkaut löytyy :) Illan jatkoa, sin päi :)
VastaaPoistaNiin on, tuollaista ei kyllä unohda! Ei se välimatka sydämestä toiseen ole onneksi pitkä, ne on vaan maantiekilometrejä :D
PoistaIhnaa keskiviikkoiltaa sinne myös!
Hienoa Ellis! Ja kauniin tarinan kerroit!
VastaaPoistaJa Sinulle on tunnustus blogissani;)
Kiitos :D Ja kiitos kovasti tunnustuksesta, käyn nappaamassa sen talteen :D
PoistaRomanttinen tarina ja kuten Johanna tuossa sanoi, rakkaus kestää lujana matkasta huolimatta :) Eksyin tänne sivullesi Johannan blogin kautta ja ihastuin ! Ihana mopsi teillä :D
VastaaPoistaNäin on, kestää se...
VastaaPoistaKiva, kun tulit - tervetuloa! Elma kiittää :D
siis tämähän haiskahtaa kosinnalta♥
VastaaPoistaeilenhän oli karkauspäivä.
Jee, karkauspäivän kunniaksi intouduin romanttiseksi :))
PoistaSormukset tosiaan vaihdettiin pari vuotta sitten, mutta hääpäivä tulee sitten joskus, jos on tullakseen... <3
Häät tiedossa?
VastaaPoistaMaybe some day :D
PoistaAjankohdasta ei sen kummemmin ole ollut puhetta... näin on ihan hyvä, mutta jos joskus saman katon alle saadaan itsemme, sitten varmaan viimeistään.
Tulin takaisin kertomaan, että blogistani löytyy sinulle tunnustus. :)
VastaaPoistaJa vielä itse aiheeseen palatakseni; minä ja mieheni olimme kihloissa kokonaiset seitsemän vuotta ennen kuin naimisiin päästiin... Eli eihän teillä vielä hätää, vaikkei päivämäärää olisikaan päätetty! :DD
heh, vastaus löytyy alempaa, menin ja kirjoitin vahingossa sinne :D
PoistaIhanan romanttinen hetki ja muisto! ♥
VastaaPoistaKarkauspäivästä tuli mieleeni, että pari viikkoa sitten Eurokankaassa poiketessani oli myyjät laittaneet kevään uusimpia hamekankaita näytille... Eli eivät ne karkauspäivän kosinnat aina putkeen mene...
en meinaa muistaa näitä erillisiä vastauslaatikoita... sinunkin vastaus tuossa alhaalla :D
PoistaAnna V : Kiitos ystäväinen! Juu, ei meilläkään ole kiirettä... naimisiinmeno ei tässä hetkessä muuttaisi yhtään mitään meidän arkikuvioista. Mutta kiva silti noin niinkuin karkauspäivän kunniaksi vähän leikitellä ajatuksella :DD
VastaaPoistaLiina: Kiitos Liina! Olispa kiva ihan oikeasti tietää, onko niitä hamekankaan ostajia ja minkälaisia kankaita ostavat :DD