Isolla kirkolla

Viime lauantaina hyppäsin junaan ja hurauttelin Helsinkiin. Harvakseen kun siellä käy, on olo vähän kuin menisi kauemmaksikin. Toki viime vuosina pääkaupunkiseudulla on tullut käytyä sentään vähän ahkerammin, onhan siellä nykyisin 2/3 lapsukaisista (jo aikuisista) asumassa ja opiskelemassa.  Mutta se junamatka. Sanonpa, että junamatka se vasta eksoottista olikin...

Täällä "maalla" sitä on tottunut liikkumaan joka paikkaan autolla, ihan siitä syystä, että bussit eivät kulje. Tai sitten kulkevat kerran päivässä, mutta väärään aikaan. Ilman autoa täällä on käytännössä jumissa, kun töihinkin tulee matkaa reilut 60 km yhteen suuntaan.
Ja kun sillä omalla autolla on niin helppoa lähteä liikenteeseen, tulee pidempiäkin reissuja tehtyä useimmiten omalla autolla.
Tällä kertaa valitsin kuitenkin junan - niinpä etämies ajoi minut lauantaiaamuna asemalle ja löysin sieltä oikeaan suuntaan menevän kulkupelin.

Omaa paikkaani en sitten junassa löytänytkään. En, vaikka kuljin käytävän pariin kertaan, kurkkasin yhteen sivuosastoon ja kiipesin yläkertaan. Varaamaani paikkaa ei vain etsinnöistä huolimatta löytynyt. No, ei mikään ihmekään - penkkiä ei ollut olemassakaan. Oikea paikkanumero löytyi lopulta vähän vahingossa ikkunalautaan kiinnitettynä. Sen vieressä oli tyhjä iso tila ja lattiassa pyörätuolin kuva - olin vahingossa varannut pyörätuolipaikan. Viereinen paikka oli onneksi vapaana, joten hyvällä tuurilla sain istua koko matkan siinä. Keneltäkään oikeasti pyörätuolipaikkaa tarvitsevalta en onneksi paikkaa vienyt, koska käytävän toisella puolella oli toinen samanlainen paikka, ilman matkustajaa sekin.

Matka sujui siis lopulta ihan hyvin ja leppoisasti ;)

Oi Helsinki, Helsinki! Miten olen oppinut tykkäämään tästä merellisestä maamme pääkallopaikasta. Jopa oppinut hiukan suunnistamaan sen kaduilla, päätyen oikeisiin paikkoihin. Alkuun kiertoteitä, sitten myöhemmin vahingossa, nykyään jo kokemuksen ohjaamana. (Jätän suosiolla kertomatta muuan taannoisen eksymiseni maanalaiseen huoltokäytävään, kun ajattelin vähän "oikaista" ...  kaikki päättyi onneksi hyvin,  kun jostain pressun alta tupsahdin lopulta Forumiin :D)

Tällä kertaa tapasin sekä esikoista kahvilatärskyjen merkeissä, että ihanaa ja hullunhauskaa ystäväpoppoota, vähän pidemmällä kaavalla. Ja muutamalla viinipullolla, pizzaa unohtamatta.

Sunnuntaiaamuna kävelin läpi hiljaisen Helsingin Katajanokalta rautatieasemalle. Varasin matkaan aikaa, joten ehdin nappailla kuvia.

Paluumatkalla löytyi oma istumapaikkakin penkkeineen heti ensi yrittämällä.
Junat ja naiset, vai miten se menikään? ;)

Arkiviikko porskuttaa jo puolessa välissä. Mulla on tässä juuri käsillä mielenkiintoinen ja ihana piirrosprojekti, joten taidan hipsiä hakemaan kynät ja paperit tähän sohvan mutkaan. Elma täällä jo odottaakin <3


Talviterkuin,

Ellis

Tammikuun puolenvälin tilinpäätös

Tammikuun faktoja:

* härkäviikot
* liian lyhyet yöunet
* nurkissa vetää

* luistimet kiristää
* aina on jo ilta
* kynä kulkee
* uuden oppiminen koukuttaa
* pitäisi- lista on pitkä
* malttamattomuuden tunne
* pipokelit ja bad hair dayt
* viimeiset joulusuklaat

* kevään odotus
* lumesta nauttiminen
* luistinten sitomista
* arki
* satunnaisista auringonpilkahduksista riemastuminen
* paikallaan junnaava romaani yöpöydällä
* villasukat jalassa, all the time

* keitetyt kananmunat
* listojen tekeminen
* listojen yliviivaaminen
* listojen hukkaaminen
* uusien listojen tekeminen
* virastopuhelut
* verkkokaupan rakentaminen
* järjetön innostus edelliseen

* krooninen vilu
* mopsipeitto sohvalla
* Kaurapuuro ja mansikat


Puss & kram,

Ellis

Sunnuntain kuvia ja kertomuksia

Joulu on kaikkineen ohi. En millään olisi luopunut kuusesta vieläkään, mutta koska leivinuuniin sytytettiin perinteiset joulukuusenpoltto-valkeat, en voinut ripustautua kuuseen. Sain sen sijaan pudotettua lattialle kaksi lasista kuusenpalloa. Rikkihän ne toki menivät ja sirpaleita oli joka paikassa. Päätin ajatella, että tulossa taitaa olla onnekas viikko - sirpaleet tuovat onnea!

Tänään sain miehen huijattua vasaranvarteen. Olin joskus lapsuudenkodistani ottanut talteen vanhan, saunan eteisessä olleen 60 -luvun naulakon. Tukevan, metallisen, pyöreänuppisen. Se pyöri pitkään autotallissa vailla virkaa, mutta kun eteisen koiranhihna -naulakko räsähti eräänä päivänä joulun jälkeen lattialle, tuli vanhalle naulakolle heti komennus. Itse asiassa, siitä poistettiin vanha rima, jossa naulakot olivat kiinni. Ne siis vaan kiinnitettiin seinälle sellaisenaan. Love it!! Ja varsinkin, koska tunnearvo.

Kauniista päivästäkin ehdittiin nauttimaan pitkällä metsälenkillä. Aurinkoinen ja valoisa päivä mahdollisti pitkästä aikaa myös valokuvaamisen ulkona. Kannoin alustaksi vanhan harmaantuneen lautaseinän palasen ja nappasin tuotekuvia verkkokauppaa varten. Muutaman päivän päästä luulisin saavani kaupan siihen malliin, että voidaan pitää Rebellis -avajaiset! :D

Arki palaa kehiin huomenna. Hyvä niin, ainakin uskottelen itselleni. Tiedättehän, kaikki ne mantrat siitä, että uni- ja ruokailurytmi palaa normaaliin ja tolkuton suklaan syönti loppuu.
Ehkä enemmän kuin mitään rytmin muutoksia odotan sitä, että saan käyntiin kevään odotuksen.
Julistan sen virallisesti alkavaksi heti huomenna!

Kuinkahan monta kukon askelta päivä on jo pidentynyt? Veikkaan muutamaa. Aurinkoisia päiviä on luvattu viikolle, joten toivotaan, että kukkokin ottaa oikein pitkiä harppauksia.

Hyvää talvista viikon alkua,

Ellis

Piirrosrakkautta ja tavoitteita vuodelle 2018

Hyvää uutta vuotta, hyvää uutta alkua!

En luvannut mitään juhlallisia lupauksia tälle juuri alkaneelle vuodelle. Sen sijaan listasin muutaman - no okei, niitä tuli kymmenen (vahingossa) - tavoitteen, joihin voi yrittää päästä. Siis ihan siinä omassa arjessa. Päivittäin, viikottain.

Itselleni räätälöityjä, omaan tarpeeseen, omiin heikkoihin kohtiin. Tunnen itseni sen verran hyvin, että liian tiukalla kurilla en saa asioihin ruotua, mutta positiivisen kautta, tavoitteet itselleni huijaamalla se voisi onnistua.

Hauskointa tässä kaikessa on se, että on uusi alku. Uusi mahdollisuus, josta taas lähteä liikkeelle. Lopulta matka päämääriin on se tärkein, ei välttämättä aina se, tuleeko kaikki saavutettua pilkun tarkasti.

Kaikki minut tuntevat arvaavat jo, mitä tarkoitan, kun puhun piirrosrakkaudesta.  Love for drawing. Ne mun omat koukeroiset tekstaukset ja piirrokset, joista tulee aina sellaisia kuin sattuu tulemaan. Vasemmalla kädellä ja rakkaudella <3

Uusi lehti kääntyy ihan pian, kun saan verkkokaupan niin valmiiksi, että oven voi avata selälleen. Nyt se on jo raollaan ja kauppa valmiina, mutta hyllyjen päällä ei ole vielä paljon muuta kuin hyllypaperit ;)

Tällaisen oven takaa se sitten hetken päästä löytyy.

Nimen taakse kätkeytyy vähän symboliikkaa tai ellis-filosofiaa. Rebellis tuli aikanaan instanimeen elliksen perään ihan vahingossa. Kun aloin vakavissani miettiä pienelle yritykselle ja kaupalle nimeä, oli Rebellis siinä valmiina. Kun en millään meinannut keksiä omalta kuulostavaa nimeä, olin jo luovuttaa. Sitten yhtäkkiä hokasin.- tietysti Rebellis! Joskus oikeat jutut löytyvät ihan oman nenän alta... niin taitaa käydä aika useinkin. ;)

Rebellis on latinaa ja tarkoittaa kapinallista, kapinoivaa. Minä, itse lehmänhermo ja rauhallisuus - mutta se tapa, jolla piirrän ja luon - itsepäisyyttä ja omaa tahtoa, sieltä sitä löytyy. 
Lisäksi Rebellis kätkee sisäänsä hauskasti nimen Ellis ja jos sanan pilkkoo kahtia re bellis, se tarkoittaa uutta kaunista. Se taas puolestaan sopii kaikkiin kierrätysjuttuihin, jotka niin ikään jossain muodossa seuraavat mukana Rebellis-puotiin.

Sellaista täällä, tammikuun toisena.

See you soon,

Ellis

PS. Kuvista tuli kummallisen tuhruja. Latasin kahdenkin eri selaimen kautta, mutta tänään taitaa olla vähän sellainen tuhru-ilta, joten olkoon :D