Hillonkeittäjänmekko

Tämä mekko sai alkunsa silloin, kun kattilassa porisi karviaismarjat. Mekko oli alkujaan toisenlainen, mutta yhtäkaikki, kaksi villapaitaa oli siihen silloinkin löytänyt tiensä. Niin nytkin.

Alkuperäinen (tuunattu sekin kahdesta vanhasta villapaidasta yhdeksi hassuksi mekoksi) oli yläosaltaan taivaansininen ja hihaton. Jotenkin se kumminkin eksyi ylleni ihan liian harvoin. Varmaan siitäkin syystä, että vyötärölinja oli matalalla. En vaan osannut käyttää.
Ratkaisu löytyi kirpparilta pelastetusta euron firenzeläisestä angoraneuleesta.

Sininen yläosa sai väistyä (siitä tulikin muuten sitten ihana liivi!) ja tilalle surautin lilan neuleen. Siinä se, valmista tuli ja tuntui sekä näytti tosi kivalta. Alaosahan on myös erään vanhan villapaidan helmaosa. Kahden neuleen välissä leveä, vanha lakanapitsi. Taskun nappasin vanhoista farkuista ja avain... se nyt vaan tahtoi mukaan. ;)

Helmet on muuten olleet yksi tämän syksyn suosikkini. Pieni poika ne toi minulle erään kouluaamun alkajaisiksi.

Mikäs näissä on hilloja keitellä. <3

Ihanaa perjantai-iltaa!

Ellis

Kaksi punttia, kaksi vyötä

Tänään on vietetty Suomalaisen Käsityön Päivää. Pakenin haravointihommia ompeluhuoneeseen, ajattelin hyvällä syyllä tuunata jotain kivaa merkkipäivän kunniaksi. Mennessä kävin nappaamassa pyykkinarulta viime viikkoiset kirppisfarkut, joiden puntit näin jo kassajonossa kivana kassina.

Saan paljon tutuilta lahjoituksina roskiin tai kierrätykseen meneviä farkkuja (iso kiitos kaikille tänne farkkunsa kyytineille, ihania olette <3), joten oikeastaan mun ei tarvitsisi kovinkaan niitä kotiin kantaa kirppikseltä. Silti joskus vain jokin kolahtaa, niinkuin nyt näissä miesten kovasti pidetyissä ja varmasti jonkun lempifarkuiksi muodostuneissa ja viimein kirppiskassiin hylätyissä farkuissa. Yleensä se on tietty kauniin sininen farkun sävy, sopiva kulutus ja ehkä jokin kiva pieni yksityiskohta - näistä löytyi kaikki.. hyvä sininen, kiva kulutus ja hauska pieni nahkasomisteinen kellotasku. Hintaa taisi olla 1,5€, joten nämä lähtivät mukaan.

Ensin nappaan farkuista kotona hintalaput/kirppistarrat pois ja sitten ne päätyvät pyykkiin. Puhtaina ja raikkaina ovat sitten valmiina tuunattavaksi.

Kassista tuli vallan simppeli, mutta jotenkin omaan silmään niin hyvä just noin! Kapean ruskean nahkavyön palastelin bägiin sulkijaksi ja vähän leveämmästä vyöstä tuli oivalliset sangat.
Kassista tuli juurikin sopivan kokoinen esim. luentolehtiölle tai muulle A4-kokoiselle paperinipulle. Ja miksei siinä muutama maitopurkkikin kantaudu!

Hmm, aloin miettiä, että jotenkin näitä perin basic-mallisia, selkeitä ja simppeleitä farkkujuttuja tekee nykyisin mieli ommella eniten. Onkohan mun tyyli hiukan taittumassa kruusatuista, romanttisista bägeistä ja jutuista tämmöisiin selko-elliksiin? :D Kai se niin on, että vallalla olevalla muodilla ja tyylilinjauksillakin taitaa olla jokin sormi pelissä. Keep it simple!

Bägejä valmistuu lähipäivinä useampikin, Tampereen messut alkavat lähestyä!
Nyt on kuitenkin iltapuhteiksi piirrettävä vielä muutama Notebookin sivu, että sekin pääsee näkemään päivänvalon.

Hauskaa lokakuun uutta viikkoa - taitaakin olla jo viimeinen! Herttinen, miten aika kiitää.

Ellis

Ellis-kalenteri 2017

Kalenterin piirusteleminen on mukavaa puuhaa. Ensin ei paperille meinaa tulla mitään, mutta hetken päästä on jo kuvista ruuhkaa, kun kynä lähtee kulkemaan.

Tällä kertaa yksistä kansista löytyy vähän kaikkea... joissakin kuukausissa mennään simppelillä tyylillä, joissakin kynänjälkeä on hitusen enemmän - täysin fiilispohjalla taas. Ja vapaalla kädellä - joten turhan suoria viivoja on jälleen turha etsiä! :)

Kuvat ovat jälleen musta-valkoisia, joten värityskynille on käyttöä, ellei sitten satu pitämään just musta-valkoisesta, kuten minä itse tämän kohdalla. Sekin kun on ihan makuasia.

Kalenteri on jälleen saatavana irrallisina arkkeina, jotka on sidottu yhteen silkkinauhalla. Nauhaa voi käyttää vaikkapa kalenterin seinälle ripustamiseen (kunhan rei´ittää sen ensin). Minä itse käytän kalenteria arkki kerrallaan jääkaapin ovessa, kiinnitän sen magneetilla ja vaihdan sitten vaan arkin uuteen kuukauden vaihtuessa.
Kalenterin koko on jälleen A5, joten se on näppärän kokoinen arkki juurikin vaikka siihen jääkaapin oveen - ei täytä koko ovea, mutta näkyy silti riittävästi.

Huomenna vien tämän "lapsukaisen" painoon, joten luultavasti loppuviikosta pääsen pakkaamaan ensimmäisiä kalentereita.

Jos sinä haluat oman ellis-kalenterin tai haluat ilahduttaa ystävääsi sellaisella, kilauta sähköpostia osoitteeseen tingelstiina@hotmail.com.
Kalenterin hinta on 10€ + postikulut.

Piirustuspöydällä odottaa valmistumistaan joulukalenteri 2017... sekä yksi toinen prototyyppi, mutta saa nähdä huolinko sitä painoon asti. 
Arvatkaas muuten, kuka on pahin kriitikkoni näissä piirustelujutuissa??
No minä itte.
Nimim. paperikori täynnä...

Ja pakko vielä sanoa, että ne kuukauden päivät... ne on nyt moneen kertaan katsottu, tarkistettu ja vielä kerran tsekattu! :D Jos jollakulla vielä sattuu olemaan viime vuoden kalenterista Marraskuu 2016 vaihtamatta korjattuun versioon, kannattaa laittaa pikimmiten siitä viestiä, vielä ehdin postittaa uuden ennen kuin Movember koittaa.

Parhain terkuin,

Ellis

Himmeisiin iltoihin

Joka syksy löydän itseni näihin aikoihin ompelemasta heijastimia. Niin taas tänään.

Vanha kutistettu villapaidan hiha löytyi vähän vahingossa tilkkulaatikosta ja etsiytyi ranteeseen. Siitä se ajatus sitten lähti... syntyi hihaheijastin vanhaan puhvelinnahkaiseen takkiin. Koitan jo hivuttaa tätä takkia talviteloille, mutte se ei suostu menemään. Änkeää aina päälle, joten olen sovitellut sen päälle kivaa farkunsinistä toppaliiviä, että tarkenen. Menköön nyt sitten vielä vähän aikaa, kunhan huolii heijastimen hihaansa. :D

Toinen pikkuinen heijastin syntyi tutulla mallilla, nyt vain kiinnitin siihen metallisen "hampaan", jolla se on helppo napata kiinni taskun reunaan, huppuun tai helmaan.

Heijastinten ompelu on just sopivaa puuhaa, jos takana on ihanin retkiviikonloppu. Taas jälleen samoissa Isojärven kansallispuiston maisemissa seikkailtu ja vietetty muutenkin aikaa rakkaalla poppoolla liki 30 vuoden takaa. Aika kulkee, mutta niin kuljetaan mekin! Näistä vielä lisää myöhemmin..


Ellis

Metsään meni

Metsään meni, aivan täysin. Eilen.

Äiti, tyttö ja pieni koira siis.

Päättivät lähteä kulkemaan, pakkasivat vähän evästä reppuun ja laittoivat sinne myös aikaa ja päämäärättömyyttä.

Tulitikutkin muistivat, että saisivat nuotion.
Saivatkin, vaikka ei ensin meinannut syttyä. Viimein tuuli sitten puhalsi sopivasti eri suunnasta, eikä päässyt sammuttamaan seitsemättä yritystä.

Ei paljoa tarvita, mutta jos vähän aikaa ja pieni matka polkua, tuulta ja syksyn tuoksua.
Keltaisia lehtiä, kohmeisia sormia ja punaisia poskia.

Eväät ulkona ja savuntuoksu vaatteissa. Ja koiran turkissa. <3


Ellis

Torstai-illan puolukkapiirakka

Tulin tekaisseeksi illansuussa puolukoista piirakan, johon sain ohjeen taannoin ystävältämme (kiitos Risto). Suussasulavan muistikuvan ja muutaman hataran, kiireessä kännykän muistilapulle naputellun sanan (=ohjeen) turvin aloin vörkkiä piirakkaa.
Myönnän - koska en muistanut kysyä murotaikinan ohjetta, oikaisin vähän ja hain ekaa kertaa ikinä kaupan pakastealtaasta valmiin muropohjan. Oli kyllä nopsa ja kätsy taikina!

Sillä aikaa, kun kävelytin imuria, piirakkataikina makasi pöydällä sulamassa - noin puolen tunnin päästä se olikin jo valmiina kaulittavaksi.

Pohjan päälle sekoittelin kulhossa purkillisen (250g) maustamatonta jugurttirahkaa (Lidlistä), sekä yhden purkin (150g) Valion creme fraichea. Lisäsin yhden kananmunan ja arviolta reilun puoli desiä (ainakin!) sokeria... en mitannut sokerin määrää, vaan huljautin vaan purkista sopivan tuntuisen määrän. Taisin ripauttaa ihan vähän vaniljasokeriakin.
Kaadoin täytteen taikinan päälle ja ripottelin reilusti puolukoita pinnalle.

Koska mulla oli pyöreä vuoka ja "muotoilin" pohjan hyvin suurpiirteisesti, jäi taikinasta pieniä hukkapaloja. Ne kaulitsin lopuksi ja painoin pieniksi tähdiksi piparimuotilla.

Sitten vaan koko komeus uuniin 200° noin 20 minuuttia.

Piirakan kannattaa antaa vähän aikaa huilata uunista päästyään, että täyte vähän hyytyy ja pysyy paremmin kasassa.

Tämän vaivattomammin ei varmaan leipomus voi syntyä - taidankin hakea huomisen kauppareissulla yhden taikinan valmiiksi pakastimeen.

Sen lisäksi, että tekeminen on helppoa ja nopeaa, voin luvata, että lopputulos on hyvää! Raikasta, täyteläistä, makeaa ja ihanan puolukkaista.

Vaikka, ihan pienesti epäilen, mahdoinko silti unohtaa ohjeesta jonkun pienen ainesosan...pitänee ehkä tarkistaa vielä ohje leipurilta itseltään, sillä oman makumuistin mukaan tuntui siltä ihan kuin jokin viimeinen twist olisi jäänyt puuttumaan tästä omasta tekeleestä, vaikka hyvää tästäkin tuli.
Vai olisko se vaan ollut se mun surullisen kuuluisa "jauhopeukalo" (ainakin mitä tulee kääretorttuihin)? :D

Mutta siis, lämpimästi suosittelen kokeilemaan! Varo kuitenkin, että ei vie kieltä mennessään :D


Ellis

Syysmyys ja ihana pikku facegift

Syksy tuli sitten oikein rytinällä... toissailtana oli sellainen myräkkä, että pihan lehtipuut riisuivat ja lennättivät ainakin puolet lehdistään rankan sateen saattelemina ympäri pihamaata.

 

Iltaisin hämärä laskeutuu yhä aikaisemmin, joten valorimpsuja ja kynttilöitä on ripusteltu sinne tänne.
Syysmyyssiä oikein kunnolla taas. Tosin säätietojen mukaan aurinkoa on luvassa koko tulevalle viikolle, joten päiväsaikaan ainakin voi vähän yrittää huijata omaa talviuniin valmistautuvaa sisäistä rytmiä... 

Tänään saunan jälkeen muistin, että kylppärin kaapissa oli taannoin Lidlistä ruokaostosten lomassa kotiin kantautunut heräteostos - kasvonaamio!
Tämä on itseasiassa jo toinen laatuaan. Näitä löytyi muutamia erilaisia ja tässä nyt siis kokeilussa toinen, tämmöinen anti-age -versio. Ikääntyneemmälle :D :D Saas nähdä, vieläkö etämies tunnistaa omansa, kun malttaa nostaa katseensa telkkarista!

No, eihän tätä voi olla suosittelematta! Ihana, paksu voidemainen naamio, jonka yksi pussukka - siis esim. tuo yläosa, joka on avattu - riittää hyvin kaksiin kasvoihin. Laitoin lopun odottelemaan seuraavaa kertaa, muutaman päivän päästä. Jäljelle jää senkin jälkeen sitten vielä tuo alaosa (sama naamio) pariin hemmottelukertaan.

Kun pesin naamion pois, oli lopputulos ihanan raikas ja samettinen. Jotenkin ylellinen olo! Johtuiko kenties vain sitä, että on mennyt aivan liian kauan siitä, kun olen edes tämän verran ehtinyt panostamaan omaan ihon hyvinvointiin. Vaikka kasvot tuleekin puhdistettua aina päivän päätteeksi, on se pelkkä rituaalinen nopea puhdistus meikin poistoineen ja rasvaus tietysti. Mutta siinä se.. Nyt kyllä pitää alkaa tarjota omalle itselleen tämmöisiä arjen pikku nautintoja useammin säännöllisesti. Loppujen lopuksi, siinä ei mene juurikaan kauempaa, koska naamion ollessa kasvoilla (noin 10 minuuttia), sillä aikaa ehtii puuhata muuta. Ja kai sitä allekirjoittanut voisi opetella vain olemaan ja rauhoittumaan edes sen aikaa?!?!

 Tämä on muuten vielä siitä loistotuote, että se on helposti saatavilla - jos siis Lidliin ei ole pitkä matka. Ja sen lisäksi hintaa tällä tuplapussukalla oli vähän yli euron! Takuulla maksaa itsensä takaisin, koska jo pelkästään tuon viileän voiteen lätkiminen väsyneisiin naururyppyihin löysytti nutturaa kummasti. Suosittelen. Jos nyt ei ihan facelift, niin valtavan hyvä facegift anyway!

Kaunista lokakuun ensimmäistä!

Ellis <3



Ps. Mainittakoon vielä, että tämä ei ollut maksettu mainos - laitoin vain hyvän (vinkin) kiertämään. ;)