Etappeja

Heipsansaa!

Pakenin tänne hetkeksi... tai pian voi käydä niin, että vatkaimet tarttuu mun tukkaan tai imuri nielaisee mut.

Ja ikkunanpesin ahdistelee mua tuossa pöydällä, se huutaa, että pari ikkunaa on edelleen pesemättä!

Mutta siis, täällä on meneillään työleiri ensi lauantain lakkiaisia odotellessa. Kun työelämä nielaisee ison osan aikaa ja omaa lomaa en voi tähän kiireisimpään aikaan oikein itselleni lunastaa, on tää meininki täällä vähän sellaista, että "tehdään sitten vaikka yöllä"  :D

Mekot on hankittu, kakkupohjat pakkasessa, leivonta-asiat muutenkin plakkarissa (ihanat mummut <3), verhot pesty ja suurin osa ikkunoista, piha siistitty, servetit hankittu ja astiat laskettu. Niin ja pumpputermarit varattu. Ja ihana ystäväni kahvinkaatajaksi <3 

Ihan kokoaikaiseksi työn orjaksi ei musta sentään olisi, ehdin tänään kauniin ja tuulisen sunnuntain kunniaksi kipaista etämiehen kanssa 25 km:n polkupyörälenkin. Vieläkin tuntuu jaloissa vastatuuleen poljetut ylämäet...

Ja on tässä yksi ihan mieluinen projektikin saatettu perille, ainakin välietappiinsa... nimittäin olen hukannut itsestäni 10 kiloa vuodenvaihteesta lähtien. Päämäärä tuli vastaan vaivihkaa viime perjantaina ja voi sitä riemua, kun tajusin, että tässä se nyt on!!!

Ihan yksin en sentään ole kilojen kanssa uurastanut, vaan mukana on kulkenut mahtava porukka, josta jo kerroinkin aiemmin täällä *kliks*. Mutta fiilis onnistumisesta on mahtava :D 

Eikä tämä tähän jää, nyt alkaa se ylläpitovaihe... vaikka toisaalta, kun uudet ruokailutottumukset on tulleet jäädäkseen, niistä on tullut jo tapa, ei kai voi olla mahdotonta jatkaa samaa rataa?

Meillä muuten taitaa (yö)sauna olla lämmin. Suloisiin löylyihin on hyvä päättää sunnuntai... 

Aurinkoa ja lämpöä viikkoonne!

Ellis

Paikka auringossa

Täällä nurkassa, kaikkien purkkien ja vanhan oranssin ystäväni takana olen onnellinen. 

Vanhalla samettipäällysteisellä tuolilla nojaan välillä käsinojiin ja ajattelen, miksen keksinyt siirtää pöytää toisaalle jo monta vuotta sitten. 

Täällä tuoksuu vienosti tervalle ja puhtaille farkuille. Pyykkinaruille, poutapilville ja perhosille.

Vanha radio juttelee itsekseen, välillä se soittaa kivan kappaleen sille, joka istuu mietteissään ja ajattelee seuraavan sauman kohtaa, taskun koristetta ja sitä, pitäisikö puolata lisää.

Lähes kaikki on käden ulottuvilla. Tai ainakin melkein. Ja se, mitä ei heti löydy, sitä ei tänään tarvita...

Farkkuterkuin,

Ellis

Äidin aarteet

Eilen illalla ja tänään - koko päivän - on hihat heiluneet ja kotona on siivottu oikein kunnolla.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun ompeluhuoneeseen oli kehkeytynyt kunnon laskeuma... farkkuja, pitsiliinoja, keskeneräisiä töitä ja kirppiksiltä haalittuja vuorikankaita kasapäin. Kattolampun polttimo sopivasti palanut, joten kun huoneeseen ei edes syttynyt lamppu, ei siellä mitenkään voinut siivota!
Koska vanhin tytär oli tulossa äitienpäiväviikonlopuksi kotiin, oli huoneelle pakko tehdä jotain. Ja kun ottaa huomioon  kolmen viikon kuluttua juhlittavat lakkiaiset,  syytä siivoukselle löytyi vielä enemmän.

Alkuun päästyäni en malttanut lopettaa. Tyhjensin kaikki komerot, lajittelin farkut ja muut materiaalit, vei roskaa pois kilokaupalla... Molempien tyttärien huoneena toiminut nykyinen ompeluhuone kätki kaappeihinsa vieläkin kaikenlaista tyttöjen koulukrääsää ja pehmoleluja. Yhteensä jätesäkillinen pois. Huh!

Lopulta innostuin vielä kääntämään mööpeleitä ompeluhuoneessa niin, että sain vihdoinkin ompelukoneen järkevästi ikkunasta tulevaan valoon nähden. Hyvä, että edes joskus pukkaa näitä ahaa-elämyksiä :D (Päivitän kuvin ompeluhuoneen tännekin jonakin kauniina päivänä).
Eihän muukaan huusholli välttynyt tältä puuskalta... nuorukaisen ja keskimmäisen huoneita lukuunottamatta (sinne en siivousintoani ulota, saavat itse hoitaa oman lääninsä :))
muuallakin tuli taas hetkeksi kivan siistiä ja puhtoista.


Illan hämärtyessä napatut kuvat rajaantuvat yhteen aarekaappiin...
Kaapin kätköissä mun rakkaudella vaalimani vanhat Arabiat, omat aarteeni <3
Raotin kaappia tänään ja laskin kuppiparit tulevia lakkiaisia silmällä pitäen. Meillä on ehkä vähän eriskummallinen juhlakattaus... erilaisia vanhoja Arabioita... mutta niillä mennään - ja on menty mm. kolmet rippijuhlat ja yhdet lakkiaiset, pienemmistä juhlista puhumattakaan. Ja hyvin on mentykin!
Nämä on siitä hauskat astiat juhlapöytäänkin, että kirvoittavat poikkeuksetta kahvipöytäkeskustelua. Vieraista vähintään muutama intoutuu muistelemaan, mitä kuppeja omassa lapsuudenkodissa tai mummulassa on ollut. Ihan läheltä, kirjahyllystä löytyy kirja, josta voi tarkistaa kuppien nimet ja vuosikerrat, joten kysymysmerkkien kanssa ei tarvitse juhlista kotiin lähteä.

Huomenna en imuriin koske... me karataan päiväksi Tampereelle ihmettelemään, onko kesä jo ehtinyt sinne asti.

Kivaa lauantaita, aurinkoa ja lämmintä tuulta...

Ellis <3

PS. Iso aarre tämäkin ihana... <3 Mutta tästä ja näistä äidin kolmesta muusta aarteesta enemmän sunnuntaina...