Maailmani, puutarhani

Blogimaailma on kuin suuri siirtolapuutarha. Oma blogi pieni mökki siellä. Oma paikka, oma palsta.
Olen käyskennellyt täällä siirtolapuutarhassa lähes päivittäin, käynyt kurkkimassa muiden mökkien ikkunoista... joissakin mökeissä on ahkerasti laitettu pääsiäistä, joissakin leivottu - ihanat tuoksut ovat nostaneet vedet kielelle. Muutamasta mökistä on kuulunut puikkojen kilkutusta ja ompelukoneen surinaa! Joidenkin mökkien verhot ovat olleet visusti kiinni - ovat varmaan matkoilla?

Minä olen ollut omassa puutarhamökissäni visusti. Kaikessa rauhassa... odottanut kevättä ja antanut päivien kulua. Olen iloinnut uusista ystävistä tässä mökkikylässä ja ajatellut, että on se vaan kiva, että on tämmöinen paikka, ihan oma maailmansa ja sen omat persoonalliset asukkaat. Te siellä ruutujen takana <3

Mietin tässä eräänä päivänä ajan kulua... kuinka päivät ja viikot vierivät hujauksessa. Niinkuin vuodetkin, kun niitä katsoo taaksepäin. Ja kuinka merkityksellistä sellainenkin aika on, jolloin ei tunnu tapahtuvan mitään erityistä. Se ihan tavallinen arki.
Silloin juuri mietin, miten kiva on, että voi kirjoittaa sitä arkeaan ja sitäkin, kun joskus on jotain erityistä, jonka haluaa tehdä näkyväksi itselleen ja muille. Raottaa vähän oman siirtolapuutarhamökin ovea - tai lennättää sen ikkunan sepposen selälleen, jos siltä tuntuu!

Nyt viimeisten viikkojen aikana elämä on ollut pitkiä työpäiviä, ystävyyden vaalimista, kivoja paikkoja, vanhoja taloja, kahvia, litroittain kahvia, vähän teetäkin ;)

Retkiä metsään, saareen ja rannoille. Kallioille ja kiville.

Suunnitelmia, omaa aikaa ja aikaa rakkaille. Siivoamista, Kon Maria ja vielä vähän siivoamista...
Välillä jo ihmettelin itsekin, jouduinko jätesäkkien nielaisemaksi? Hukuinko hukkaputkeen?

Kon Mari todella koukuttaa! Sen myötä moni tavara on päätynyt paikasta ja talosta toiseen. Projekti on kesken, mutta hyvällä alulla ja hyvällä fiiliksellä!

Kaiken siivoamisen ja ihmettelyn aikana kevät tuli salaa näille nurkille. Se kävi lakaisemassa vähän maata näkyviin ja sulatti vesilammikot liiterin eteen, niinkuin joka vuosi. Sinne tänne alkoi juosta pieniä puroja ja aurinko näytti, että osaa se lämmittää.

Nyt täällä on talo täynnä elämää, kenkien määrä eteisen lattialla sama kuin ennen vanhaan. Sauna lämpenee, pelikortit pöydässä, suklaata suussa ja kynttilät lepattamassa pääsiäistä. Ihanaa, niin ihanaa <3

Pääsiäisyön terveisin,

Ellis

Talvikoira ja Metrinpuodin kuulumisia

Sunnuntai. Päätettiin tänään myöhäisen aamupalan jälkeen lähteä pienelle metsäpyrähdykselle. Elma tietenkin etunenässä lähdössä mukaan... Onneksi varauduin, sillä kovin montaa "koirankusemaa" ei päästy, kun neiti hyytyi pakkaseen. Niinpä kääräisin mopsin paksuun villapontsoon ja hujautin koko paketin ikean kassiin ja olkapäälle. Sieltä kelpasi kurkkia, mihin muut menivät. Talvikoira. <3

Pitkää tarpomista ei tällä kertaa tullut, pieni pyrähdys vain, koska isommankin koiran asiat tuli hoidettua ja näin kylmässä pakkassäässä riittää kevyempi ulkoilu. Lenkin jälkeen Elman voi aina löytää mielipuuhastaan.. ;)

Olin laittanut ennen lähtöä uuniin isot Rosamundat ja reippailun jälkeen sekoittelin täytteen kermaviilistä, kylmäsavulohesta, kurkkupikkelssistä ja sitruunamehusta. Rovautin mukaan vielä tilliä, suolaa ja pippuria.  Hyvä ja vaivaton sunnuntairuoka.

Tänään oli juuri sopiva päivä laittaa ensimmäiset jutut Metrinpuodin hyllylle. Sieltä löytyy tällä hetkellä esittelytekstin lisäksi muutamia piirrostuotteita - kalentereita ja kortteja, joita on vilahtanut täälläkin. Kaipa sinne jossain vaiheessa voi eksyä muutakin... :D

Mistä oikein on kysymys? No tästä:


Tervetuloa peremmälle Metrinpuotiin!

Tämä on todella pikkuinen puoti. Tavaraa tulee silloin kun tulee, jos on tullakseen ollenkaan.

Tuotteet ovat uniikkeja, käsintehtyjä ja niitä ei useinkaan ole montaa kappaletta - ainakaan kerrallaan.

Kaikki tuotteet on valmistettu rakkaudella, niille on juteltu paljon ja ne ovat usein syntyneet jatkoajan saaneista rakkaimmista farkuista tai villapaidoista tai muuten elämää nähneistä, puhtaista ja siisteistä  materiaaleista. Kierrättäminen onkin lähellä sydäntäni ja ilman sitä tuskin olisi olemassa Metrinpuotiakaan.

Välillä syntyy jotain ihan uuttakin, sillä tämän pajan materiaalit ovat monenlaisia: joskus iskee inspiraatio virkata koruja hopealangasta, toisinaan taas virkkuukoukulla on farkkumatto tai huomaan saksivani vanhaa villapaitaa lapasiksi...

Nyt viime aikoina piirustuskynä on ollut se mieluisin työskentelyväline.

Tämä on siis paikka, johon löytää tiensä sellaiset kädentyöt, jotka ovat itselle tarpeettomia tai jääneet ylimääräiseksi vakkapa messuilta.

Ostaminen tapahtuu sähköpostin kautta tai viestiä laittamalla ja eri tuotteita voi löytää sivupalkissa olevan tunniste -palkin kautta.

Koska tämä on minulle rakas harrastus ja tästä saatu sivutulo on sen verran pieni, yrittäjyys ei tule tässä kohtaa kyseeseen. Olen kuitenkin ilmoitusvelvollinen kaikista myynneistä verottajalle, joten minulla tämä velvollisuus hoituu veroilmoituksen kautta.

Tervetuloa <3

Pääset sinne TÄSTÄ ja sinne vie myös ovi tuossa blogin sivupalkissa.
Se on sitten kai virallisesti auki! :D
Ei siitä sen kummempaa kauppaa tule, mutta ajattelin, että on joku paikka, mihin voin kootusti laittaa ylimääräisiä juttuja myyntiin. Itselle ylimääräisiä tai messuilta myymättä jääneitä.
Jos on tarvetta vaikka pienille muistamisille tai lahjoille, eikä meinaa millään keksiä, voi Metrinpuodin hyllyillä lymyillä kenties juuri sellainen juttu, mitä etsit.


Täällä rätisee vielä tuli leivinuunissa. Taidan tehdä Elmat ja kaivautua sohvan uumeniin hetkeksi...
Kivaa uutta viikkoa sinne ruutujen taakse!


Ellis

Kotiblue(s)

Sataa sataa. Välillä taukoaa, mutta sitten taas taivaanranta tuo sadepilvet lähemmäs ja sataa.
Sisällä ja kotona, kulkemista ja katselua. Miettimistä, miten saisi virkistettyä, selkiytettyä ja freesattua väsyneitä nurkkia. Kameran linssin kautta on vaihteeksi mukava katsoa omaakin huushollia.
Voi rajata pommin jäljiltä olevat kulmat kätevästi pois. Omasta näkökentästä niitä ei kyllä saa piiloon, mutta ainakin voi huijata muita! :D
Sen sijaan voi ihmetellä, miten ihanan mekkosen olen saanut armaalta ystävältäni! Hän ompeli sen vanhasta pöytäliinasta. <3
Tai miten joskus vuosia sitten väkersin keittiöromusta tuulikelloja. Nyt niitä roikkuu ainakin yksi sisällä ja ainakin kaksi puutarhassa.

Tykkään vanhasta, uudesta, peritystä, ikeasta, sinisestä. Tykkään roskalavalöydöistä, kirjoista, astioista. Kukkia meillä ei juuri ruukussa näy, paitsi ulkona kesällä.

Lempivärini on sininen. Yllättäen sitä löytyi kotoakin aika paljon. Huomaamatta hiipinyt sinne tänne. 

 Kuvaöverit... I know :D Sorry!
Elmalta vielä kesäterkut <3

Ellis

Tuhannen ja yhden farkun matto

No ei vaiskaan... oliskos tähän pieneen 70 cm:n halkaisijan mattoon uponnut seitsemän farkun lahkeet.

Valkkasin farkkukaapista pinon paksuhkoja farkkuja ja niitä, joissa oli jotain kauneusvirhettä tai muuta, jonka takia eivät niin hyvin käy kassien tai essujen ompeluun.
Ja ei muuta kuin saksimaan.
Farkun leikkaaminen matonkuteeksi on ehdottomasti tämän projektin työläin vaihe. Ja tylsin.
Saksien on parasta olla terävät ja mielellään isot, muuten menee sekä sormet, että hermot :D
Nyt meni vain sormet. Ainakin melkein...

Aina, kun olin yhdet lahkeet leikannut, tartuin virkkuukoukkuun ja annoin mennä. Sitten taas uudet lahkeet käsittelyyn jne.

Välillä oli tietenkin pakko heittää matontekele lattialle ja kokeilla, kuinka ison pläntin tuo jo peittää. Ja Elma auttoi! Ihan loistava assistentti :D
Se riensi paikalle kuin Nato-ohjus ja istahti maton päälle välittömästi ;)
Saksitut farkunsuikaleet saivat tällä kertaa olla ihan rauhassa, ne eivät jaksaneet sitä tänään kiinnostaa.

Muutama tunti myöhemmin alkoi matto saavuttaa lopullista kokoaan. Kokeeksi heitin vielä vähän pitsejä päälle - ajattelin että toisivat mattoon vähän jotain hassua ja persoonallista vinkkeliä. Lopulta aattelin koristaa maton vain tuolla yhdellä keskipitsillä.
Mitäs mieltä te olette? Kaipaako matto muuta? Siis noita pieniä pitsitähtiä?

Mun pää pursuaa taas ideoita... mitähän mä saisin pari kättä lisää??

Ellis

Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei

Tere!

Tulin vaan kertomaan, että meillä on pikkasen ollut otsat rypyssä arkiaikataulujen kanssa... 

tuntuu vähän siltä, että joku käy kähveltämässä vähintään kolmasosan vuorokauden tunneista. Sama tyyppi lisää takuulla mun aamupuuroon jotain hitaushippusia, jotka saa mut toimimaan tahmeasti ja heräämään huonosti arkiaamuisin.

Mukavat, kiireettömät metsälenkit ovat vaihtuneet hektisiin pikapyrähdyksiin lähipoluilla.

Lintujen laulua ei enää kuulu. Johtuuko se siitä, että en ehdi kuunnella, vaan kuumeisesti mietin, missä välissä paistaisi kanat ja laittaisiko pyykkikoneeseen pikaohjelman vai ehtisikö kunnon pesuohjelma pyöriä sittenkin ennenkuin vuorokausi vaihtuu.

Voihan lintujen laulun lakkaaminen toki johtua siitäkin, että osa linnuista on jo pakannut Samsonitensa ja matkustanut viisaasti lämpimämmille hoodeille. 

Kiireisimpinä aamuina sukkalaatikossa on vain väärän värisiä sukkahousuja, kahvikupista kolahtaa korva rikki, avaimet jäävät sisälle ja päivästä tulee bad hair day.

Polkupyörä talon nurkalla on vaihtunut oravanpyöräksi, joka polkee paikallaan, vaikkei mihinkään liikukaan.

Tänä iltana päätin, että nyt tähän tulee stoppi. 

Kermakaikkiaan, niinkuin Pekka Töpöhäntäkin sanoo.

Vedetään henkeä, sytytetään kynttilä ja nostetaan jalat pöydälle. 

Ei se mitään, että eiliset kahvikupit on vielä ikkunalaudalla. Tai että edellisviikonkin lehdet on vielä lukematta. 

Otetaan iisisti, hetki kerrallaan. Aatellaan positiivisesti siitäkin vähästä, mitä ehditään, vaikkei paljoa ehdittäisikään. Meillä on sittenkin tää hetki ja aika - huomenna tää on jo mennyt ja tilalla on uusi hetki.

Carpe diem.

Ellis

Mummun kanssa kalassa

Kesäpäivänä:

- Lähdetäänkö vähän onkimaan, ihan tuohon lähelle, luodolle?
- Mennään vaan! Ankkuri pitää hakea. Ja matoämpäri. Mä soudan ja otan kuvia, sä voit onkia!

Lopulta ongittiin molemmat. Mummu kaksin käsin :)
Rannalla pappa ja mopsi tähyilivät venettä, joka keikkui ankkurissa.
Veneen tappi löytyi, mutta vettä tuli pohjalle siitä huolimatta - ei se haitannut, kun kuuppa oli kyydissä.

Kalat. Ne pääsivät takaisin uimaan omaan kotiinsa :)

 

Joku, joka olisi halunnut mukaan, muttei päässyt...


Leppoisin kesäterkuin,

Ellis

 

Äidin aarteet

Eilen illalla ja tänään - koko päivän - on hihat heiluneet ja kotona on siivottu oikein kunnolla.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun ompeluhuoneeseen oli kehkeytynyt kunnon laskeuma... farkkuja, pitsiliinoja, keskeneräisiä töitä ja kirppiksiltä haalittuja vuorikankaita kasapäin. Kattolampun polttimo sopivasti palanut, joten kun huoneeseen ei edes syttynyt lamppu, ei siellä mitenkään voinut siivota!
Koska vanhin tytär oli tulossa äitienpäiväviikonlopuksi kotiin, oli huoneelle pakko tehdä jotain. Ja kun ottaa huomioon  kolmen viikon kuluttua juhlittavat lakkiaiset,  syytä siivoukselle löytyi vielä enemmän.

Alkuun päästyäni en malttanut lopettaa. Tyhjensin kaikki komerot, lajittelin farkut ja muut materiaalit, vei roskaa pois kilokaupalla... Molempien tyttärien huoneena toiminut nykyinen ompeluhuone kätki kaappeihinsa vieläkin kaikenlaista tyttöjen koulukrääsää ja pehmoleluja. Yhteensä jätesäkillinen pois. Huh!

Lopulta innostuin vielä kääntämään mööpeleitä ompeluhuoneessa niin, että sain vihdoinkin ompelukoneen järkevästi ikkunasta tulevaan valoon nähden. Hyvä, että edes joskus pukkaa näitä ahaa-elämyksiä :D (Päivitän kuvin ompeluhuoneen tännekin jonakin kauniina päivänä).
Eihän muukaan huusholli välttynyt tältä puuskalta... nuorukaisen ja keskimmäisen huoneita lukuunottamatta (sinne en siivousintoani ulota, saavat itse hoitaa oman lääninsä :))
muuallakin tuli taas hetkeksi kivan siistiä ja puhtoista.


Illan hämärtyessä napatut kuvat rajaantuvat yhteen aarekaappiin...
Kaapin kätköissä mun rakkaudella vaalimani vanhat Arabiat, omat aarteeni <3
Raotin kaappia tänään ja laskin kuppiparit tulevia lakkiaisia silmällä pitäen. Meillä on ehkä vähän eriskummallinen juhlakattaus... erilaisia vanhoja Arabioita... mutta niillä mennään - ja on menty mm. kolmet rippijuhlat ja yhdet lakkiaiset, pienemmistä juhlista puhumattakaan. Ja hyvin on mentykin!
Nämä on siitä hauskat astiat juhlapöytäänkin, että kirvoittavat poikkeuksetta kahvipöytäkeskustelua. Vieraista vähintään muutama intoutuu muistelemaan, mitä kuppeja omassa lapsuudenkodissa tai mummulassa on ollut. Ihan läheltä, kirjahyllystä löytyy kirja, josta voi tarkistaa kuppien nimet ja vuosikerrat, joten kysymysmerkkien kanssa ei tarvitse juhlista kotiin lähteä.

Huomenna en imuriin koske... me karataan päiväksi Tampereelle ihmettelemään, onko kesä jo ehtinyt sinne asti.

Kivaa lauantaita, aurinkoa ja lämmintä tuulta...

Ellis <3

PS. Iso aarre tämäkin ihana... <3 Mutta tästä ja näistä äidin kolmesta muusta aarteesta enemmän sunnuntaina...