Kotiblue(s)

Sataa sataa. Välillä taukoaa, mutta sitten taas taivaanranta tuo sadepilvet lähemmäs ja sataa.
Sisällä ja kotona, kulkemista ja katselua. Miettimistä, miten saisi virkistettyä, selkiytettyä ja freesattua väsyneitä nurkkia. Kameran linssin kautta on vaihteeksi mukava katsoa omaakin huushollia.
Voi rajata pommin jäljiltä olevat kulmat kätevästi pois. Omasta näkökentästä niitä ei kyllä saa piiloon, mutta ainakin voi huijata muita! :D
Sen sijaan voi ihmetellä, miten ihanan mekkosen olen saanut armaalta ystävältäni! Hän ompeli sen vanhasta pöytäliinasta. <3
Tai miten joskus vuosia sitten väkersin keittiöromusta tuulikelloja. Nyt niitä roikkuu ainakin yksi sisällä ja ainakin kaksi puutarhassa.

Tykkään vanhasta, uudesta, peritystä, ikeasta, sinisestä. Tykkään roskalavalöydöistä, kirjoista, astioista. Kukkia meillä ei juuri ruukussa näy, paitsi ulkona kesällä.

Lempivärini on sininen. Yllättäen sitä löytyi kotoakin aika paljon. Huomaamatta hiipinyt sinne tänne. 

 Kuvaöverit... I know :D Sorry!
Elmalta vielä kesäterkut <3

Ellis

Vaaleanpunaista, vihreää ja ripaus sinistä

Lomafiiliksissä jo ihan vähän...

Kiire on ohi, mutta sieltä kevätjuhlien kukkien ja lakkien havinasta, pianon takaa Suvivirren ja Gaudeamuksen nuottien äärestä kestää oma aikansa laskeutua. Ajatukset viipyilee viimeisissä kevään koulupäivissä, oman luokan pienten viimeisissä vilkutuksissa ja jätskipapereissa, vähän isompien kenraaliharjoitusten jännityksessä...

Tänä keväänä löysin juhlamekon kirppikseltä. Ihana pienikuvioinen, vihreän-sinisen-kukertava kevyt Indiskan puuvillamekko, hintaa kokonaiset 6 euroa! Henkarissa näyttää vähän säkiltä, mutta päällä istui ja laskeutui kivasti. Ihan mun mekko, vaikka vähän väriä emmin alkuun. Lisäsin asuun mekon pienten kuvioiden kontrastiksi ison sydänmedaljongin. Ja mustat kolputtimet, maijapoppaset, viime kesältä.

Ihan kokonaan en meinaa joutilaaksi heittääntyä... mua odottaa paitsi pieni kamala siivousurakka, myös yksi mieluisa ja odotettu kirjoitusurakka. Jälkimmäinen vaatii hiljaisuutta, rauhaa ja keskittymistä, joten se on saanut odottaa näihin päiviin. Luulenpa, että mä olen odottanut kirjoittamista ihan yhtä paljon, kuin se minua.

Hassua muuten, mä aina ajattelin, että en nyt niin kovasti perusta vaaleanpunaisesta. Ja mitä mä löysin, kun käppäilin pihassa illalla - vaaleanpunaisia kukkia!  <3

Ehkä ihanin pihan kukista on kuitenkin lemmikki. Hento ja vaatimaton. Tulee varovasti, mutta kun saa luvan, koristelee rinteen, marjapensaiden aluset ja nurmikon sieltä täältä satumaisen siniseksi.

 Jotenkin viileältä tuntuu illan tullen. Pitääkin mennä nostamaan yrtit kaappiin yöksi...
Toivottavasti pian tulee lämpöiset kesäyöt, kun voi nukkua ikkuna auki.

Mukavaa kesän alkua <3

Ellis

Fly with me, part 2

Perjantai on saanut taas ihan uuden merkityksen, kun työt alkoi. Vaikka tää olikin tämmöinen pätkäviikko, pehmeä lasku - kaksi päivää ja viikonloppu. Ja ihanaa, että on luvattu vielä(kin) lämmintä!!
Nyt mun oikeasti pitäisi olla Höyhensaarilla... tai ainakin jo matkalla sinne hyvää vauhtia, mutta mitä vielä! Täällä mä touhuan.

Jossain patalapun ja kassin välissä päätin surauttaa huomiseksi kaulaan jotain kesäistä ja kivaa.
Ystävän tekemien ihanien korujen inspiroimana marssin rautakauppaan ja ostin prikkoja. Aattelin kokeilla sopisko ne näihin mun farkkukoruihin... Ja voihan pojat! Oikeastaan prikka oli justiinsa se, mitä koru kaipasi - se tuo sopivasti painoa ja ryhtiä kankaiseen koruun.

Alunperin farkkukoru syntyi vahingossa - niinkuin moni asia tuppaa tekemään näiden tuunausten kanssa... pyörittelin vanhaa hopeista medaljonkea käsissäni ja kun ei ollut muuta tekemistä, ajattelin, että tuohan voisi näyttää kivalta piirrettynä lakanakankaalle. Niin sitten kohta oli muutama monogrammikoru jo valmiina. Näiden pienten ompelusten tekeminen on siitä kivaa, että ne valmistuu äkkiä. Vaikka oli mulla tänään ratkojakin kädessä, kun unohdin tietty ensin ommella prikan kiinni! ;)

Sudenkorentoja on muuten nyt paljon, katselkaas jos bongaatte niitä viikonloppuna <3


Ellis

Elokuu

Jos elokuu tarkoittaa sitä, että ei tajua kesän olevan lopullaan, että varpaat saavat kastua kasteen jälkeen nurmikolla, eikä villasukkia tarvita tai että aurinko laskee kauniisti pellon taakse ja värjää maiseman kullalla, se on lempein kuukausi ikinä.

Jos elokuussa kalastaja voi illan tullen käydä laiturilleen ja katsella sinipunaista horisonttia kalastuksen nimissä ja jos puutarha tuoksuu vadelmilta ja pitkään ruohoon on tullut siilin polku, elokuu on parasta.

Kasteisia aamuja, lempeitä iltoja!

Ellis

Fly with me

Nyt on helle sekoittanut mun pienen pään..
Mä näin jossain vilaukselta sudenkorennon kuvan ja sitten ei mikään ollut enää kuin ennen. Siis tänään.
Mun oli pakko hakea pala vanhaa lakanaa, ohut tussi ja ... no ei muuta.
Puolen tunnin kuluttua lakana oli pullollaan perhosia ja korentoja. Jokunen keijukainenkin saattoi olla ;)

No, nyt nää sydänkäpyset alkaa etsiytyyn pikkuhiljaa patalappuihin, kasseihin, essuihin, mihin nyt kukakin lennähtää...

Happy little dragonfly <3

Keep Calm...

Joskus kuvat kertovat niin paljon enemmän... varsinkin näin kesäkuumalla ;)

... keep calm and eat it <3

Ellis the baker

Heinäkuun sietämätön keveys

Yhtäkkiä sen huomaa... illat ja yöt hämärtyvät. Samettisen lämpöisiä ovat silti - kuikkaakaan ei hämäryys haittaa, kun se tuolla kauempana rannoilla huutelee.

Heinäkuussa päivät ovat aurinkoa, mansikkaa, poutapilveä, vihreää. Venettä, rantaa, kalliota.

Lämmintä ilmaa ja lämmintä vettä. Kasvavia kukkia, joille kannetaan kastelukannuilla vettä.

Vihreää ja vielä vähän vihreämpää. Keskikesää <3

Päivät ovat täysiä ja tyhjiä yhtäaikaa. Parasta on silloin, kun ne ajelehtivat ilman etukäteen sovittuja aikatauluja ja sitten äkkiä eteen tupsahtaa mahdollisuus, johon voi tarttua, viesti, johon voi vastata tai reppu, jonka pakata.

Heinäkuu on kuvia, jotka kertovat paljon enemmän kuin lauseet. Myöhään valvottuja öitä, jolloin voi pohtia elämäänsä ja haaveilla. Rakentaa linna pilviin - ja tikapuut, joilla voi kiivetä takaisin, jos sattuu putoamaan... ;)

.
Yöterkuin,

Ellis