lauantai 28. toukokuuta 2016

Pullon henki ja muita kauneustuotteita

Kun olin lapsi, meillä oli keittiön seinällä koristeena puinen leikkuulauta, jossa luki elämänviisauksia. Muistan joitakin niistä yhä - yhdessä kohdassa luki "kauneus kun katoaa, rumuus senkun lisääntyy".
Ei kai sentään... Eihän kauneutta voi edes mitata. Se on katsojan silmissä ja etenkin sydämessä.

Kukapa olisi uskonut, että minä kirjoitan joskus postauksen kauneudenhoitotuotteista ja sen sellaisesta hömpästä?! Tässä se nyt kuitenkin tulee, joten kiinnittäkää istuinvyönne ja laittakaa suojalasit silmillenne - nyt mennään.




Ajatus tähän postaukseen tuli tänä aamuna, kun katsoin kylpyhuoneen peiliin. Näky ei tod ollut mikään imarteleva, vaan ihan normi ilmestys hyvin nukutun yön jälkeen. Hiukset edellisen illan saunomisen jäljiltä hiukan pörrössä ja poskessa tyynyn kuva.




Aamukahvien jälkeen, kun olin saanut silmät kunnolla auki, linnoittauduin kylppäriin muutaman luottotuotteen kanssa, kuten yleensä aina teen ennen ihmisten ilmoille lähtöä. En häpeile tunnustaa, että kuulun siihen osaan hameväkeä, joka ei poistu postilaatikkoa kauemmaksi ilman mitään ehostusta. Ei siksi, että kuvittelisin olevani mitenkään kauniimpi ehostettuna - olen vain niin tottunut siihen, että hiukan sipaisen sävyttävää päivävoidetta, ripsiväriä ja huulimaalia. Se tuntuu samalta, kuin olisi mukavat vaatteet päällä. Osa minua. Mahdatteko saada kiinni tästä ajatuksesta?
Ja tämä ei siis missään nimessä tarkoita, että väheksyisin jotenkin niitä kanssasisaria, jotka liikkuvat paikassa kuin paikassa luomuna, ilman mitään ehostusta. Päinvastoin, olen ehkä himpan verran kateellinen ja toivoisin voivani itsekin tehdä niin. Jokin selkäytimeen asti kirjautunut totuttu tapa saa minut kuitenkin toistamaan samat rituaalit joka aamu.




Kauneudenhoitotuotteissa suosin hyvää hinta-laatu -suhdetta. En tuijota koskaan merkkiä, vaan sitä, mikä sopii minulle. Ei ole väliä, löytyykö tuote Halpa-Hallista, marketista vai kosmetologilta, kunhan se toimii ja tuntuu hyvältä. Monesti olen yllättynyt siitä, miten jokin kallis merkki ei kuitenkaan tunnu yhtään sen kummemmalta kuin huokeampi. Onpa niinkin käynyt, että vallan edullisesta tuotteesta on jäänyt pysyvä suosikki, koska se toimii parhaiten. Minulle. Olen tietysti siitä onnellisessa asemassa, että en ole allerginen enkä mitenkään herkkähipiäinen - ihoni siis sietää kaikenlaisia tuotteita.




Joka aamuinen ehostus vie aikaa vähemmän kuin kymmenen minuuttia. Kiireessä ei sitäkään vähää. Kun homma menee rutiinilla, silmien piirtämisessä ei kauaa kestä, mutta niiden piirtämättä jättäminen olisi kuin ulos lähteminen ilman vaatteita... ;)




Tässä pullossa asuu henki. Kun hieraisen pullon kylkeä ja avaan korkin, pullon henki tirauttaa ison helmen kokoisen öljytipan kämmenpohjaani, josta levittelen sen hiuksiini. Bonacuren Oil Miracle -öljy sopii karheille ja pörröisille luonnonkiharoilleni kuin nenä päähän. Pelottaa edes ajatella, miltä näyttäisin ilman tätä, kun jo tämän kanssakin pörrö lähtee välillä lapasesta. Koostumus on sellainen, että hiukset eivät jää rasvaisen näköisiksi/oloisiksi, vaikka tämä öljyä onkin.
Laitan tätä yleensä hiuksiini pesun jälkeen, mutta toisinaan vasta aamulla hiuksia suoriessani. Ihmeidentekijä, joka jättää hiuksiin ihanan tuoksun.

Hiukset saan parhaiten suorittua Tangle Teaser -harjalla, jonka sain pari-kolme vuotta sitten äitienpäiväpaketista. En voisi enää kuvitella itselleni muuta harjaa!




Kasvoille levitän iltaisin Cien Q10 täyteläisen yövoiteen. Se imeytyy loistavasti, ei jätä rasvaista kalvoa, mutta kosteuttaa juuri sopivasti. Laitan tätä myös aamuisin, mutta hiukan keveämmän levityksen.
Tämä voide löytyy Lidlistä muutaman euron hintaan!! Ostin kokeeksi kerran, kun olin lukenut jonkun blogista suositukset. Jäin koukkuun. En edes tiedä, kuinka mones purkki nyt on menossa. Välillä olen käyttänyt jotain apteekin voidetta, samoin laivan tax-freestä ostettua "merkkikamaa". Tähän kuitenkin aina palaan - on vaan ihan paras mulle. Lämpimästi suosittelen. Tässä on myös miellyttävä ja puhdas , ehkä vähän niveamainen tuoksu (josta tulee lapsuus mieleen..)
Tästä voiteesta on saatavilla myös päivävoide.




Purkin päällä nököttää toinen sininen juttu, jota en voi olla mainitsematta - hammaslanka! En pärjää ilman sitä. Pelastaja.




Aamuisin sipaisen kasvoille kevyen BB-voiteen. Nyt on menossa Garnierin voide toistamiseen. Tuntuu ja tuoksuu hyvälle. Löytyy kotikulmien kaupoista, joten ei tarvitse tämänkään takia lähteä merta edemmäs kalaan...




Seuraavaksi tupsutan vähän irtopuuteria. Huis hais. Noin. Lumenen irtopuuteri toimii minulla. Välillä on ollut mineraalipuutereita, mutta sitten on ollut taas pakko turvautua tuotteeseen, joka löytyy läheltä. Lumene löytyy ja ajaa saman asian. Sitten poskipäiden alle aavistus punaa. Se on Body Shopin kaksivärinen kivipaletti, joka rittää varmaan vielä seuraavat 30 vuotta.




Silmien rajauksissa olen jo valovuosia käyttänyt samaa Rimmelin nestemäistä eyelineria, jossa on minulle sopivan ohut ja pehmeä kärki. Ei suttaa, vaan piirtää ohuen, kauniin ja kestävän viivan.
Arkena laitan tämän kanssa ripsivärin, joka on nyt jo useamman kuukauden ollut Maybellinen Lash Sensational.
Vuosia ja taas vuosia käytin Sensain (entinen Kanebo) 38° -ripsaria, mutta sitten tulin kokeilleeksi tuota Maybellinea - ja tykkäsin! Pysyy ainakin minun ripsissä yhtä hyvin siistinä iltaan asti. Tässä ripsarissa on hyvä, jämäkkä ja hiukan kaareva harjasosa, sellaista juuri kaipasin Sensaihin, joten vaihto kannatti.




Kulmia sävytän välillä ihan tavallisella ruskealla Lumenen kulmakynällä, mutta jos kulmat on äskettäin kestovärjätty, ei kynää tarvita. Lumenen kulmageeli on myös hyvä, sellainenkin meikkipussista löytyy, vaikkei näistä kulmavälineistä nyt kuvaa tullutkaan.




Huuliin sipaisen aika naturellin väristä huulikiiltoa tai -punaa arkena. Ikisuosikki on ihanan tuoksuinen Clarinsin Eclat Minute, jota on saatavana useissa väreissä. Nykyisin onneksi myös löytyy ihania sävyllisiä huulirasvoja. Sellainen kulkeekin varulta mukana käsilaukussa/ takin taskussa - verratton arjen pikku pelastaja. <3




Monen monituista muutakin purkkia mahtuu pienen kylpyhuoneen hyllyille. On kuitenkin vielä yksi pieni, mutta itselleni tärkeä elementti, joka kuuluu jokaiseen päivään. Kuin aluspaita tai toinen iho. Se on tuoksu. Pieni pullo, suuri tunne.

Pullot asuvat pikkuisen wc:n avohyllyn toiseksi ylimmällä hyllyllä. Tänään(kin) se on pieni kaunis timantin muotoinen pullo hiottua lasia. Tuoksua on vaikeaa kuvailla, mutta se on kuitenkin se kaikkein rakkain tuoksu. Pullo alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi tätä Emporio Armanin timanttia (Diamonds) yhä saa.




Vaikka purkeista ja voiteista löytyy helpotusta, maailman ehdottomasti parhain ehostus ei maksa mitään! Hymy - tehokkain kasvojenkohotus ikinä.
Se tunne, että olet tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet, on tärkeintä. Sitä ei voi ostaa kaupasta, eikä sitä voi levittää illalla kasvoille ja kaulan iholle. Salli itsellesi iän tuomat vuosirenkaat ja hanki suurentava peili. Silloin ainakin näet hymykuopat paremmin. :)




Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet. Niinä huonoinakin aamuina, kun luulet, että kukaan ei voi olla näin ryppyinen ja ruma. Kun luulet, että kukaan ei katso sinua. Luulet vain! Olet kaunis <3





                                                          Jos haluat kauniit huulet,
                                                          puhu kauniita sanoja
                                                          ja ystävällisiä lauseita.
                                                          Jos kauniit silmät,
                                                          etsi hyvää ihmisissä.
                                                          Jos hoikan vartalon,
                                                          jaa ruokasi nälkäisten kanssa.
                                                          Jos kauniit hiukset,
                                                          anna lapsen koskettaa niitä kerran päivässä.
                                                          Jos tasapainoa ja itsevarmuutta,
                                                          kulje tiedon ja kokemusten kanssa,
                                                          etkä koskaan kulje yksin.

                                                          - Audrey Hepburn






Pus <3

Ellis

tiistai 24. toukokuuta 2016

Kukkakaupassa

Ihania uutisia!
Meidän lähelle, ihan tuohon viereen on avattu uusi kukkis. Ihana sellainen vähän rönsyilevä ja boheemi puoti! Näin kyltin, kun tulin töistä kotiin ja ajattelin, että tuonne pinkaisen heti tänään!

Pikaisen iltapäiväkahvin jälkeen otin Elman ja sakset ja lähdin ostoksille. Astuin takaovesta suoraan kukkakauppaan... omaan puutarhaan. Ihan parasta... sadoittain lemmikkejä, iso vanha koristeomenapuu, jonka alla kielot. Vähän kauempana kullerot, nuo keltaiset pohjoisen pallot.
Valkovuokkoja ja vuohenjuurta sekä kivikkokasveja, joiden nimet unohdan joka kevät.
Näiden lisäksi paljon muitakin, joskin useimmat vielä nupuillaan odottamassa omaa vuoroaan. Unikot, pionit, nauhukset... kesä on edessä! :)

Tässä tämänpäiväiset kimput:




Näitä kukkakauppoja on nyt vähän kaikkialla. Monilla siellä omankin oven takana.  Käykää niissä, käykää ihmeessä! Vaikka vain käyskentelemässä. Ja toki ostoksillakin - kimput kun eivät maksa mitään muuta kuin puutarhassa kävelemisen vaivan.

Ihania toukokuun päiviä!


Ellis





sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Toukokuun tilannekatsaus

Oi ihana toukokuu!! Kiitos, että tulit ja teit kesän. Ei haittaa, vaikka tuttu kevätkoomakin ilmestyi kuvioihin... se jokavuotinen loppukevään kamu, joka pitää huolen siitä, että hommia ja deadlineja riittää niin töissä kuin kotona ja että päivät venyvät ja paukkuvat - itse asiassa tuntuu, että koko ajan on uusi maanantai tai jo seuraava perjantai.




Elämää se on, täyttä sellaista. Yritän parhaani, että saisin siitä kiireen siivilöityä pois. Välillä olen lähellä onnistua.. Muistuttelen itseäni, että maltan pysähtyä aamuisin kuuntelemaan lintujen laulua. Vien pyykit ulos kuivumaan. Kävelen kauppaan mahdollisimman usein. Hymyilen satunnaiselle vastaantulijalle. Talletan hetkiä kameraan ja mielen sopukoihin. Teen muistilappuja (jotka sitten toki hukkaan). Olen yritän olla itselleni armollinen. <3




Tänä viikonloppuna sain kaikki lapset kotiin! Luin erään ystäväni fb-sivulta mietteen: "Äitienpäivänä lapseni luulevat, että juhlimme minua. Oikeasti minä juhlin heitä." :D Jotenkin osuvasti sanottu. Kun katson jo aikuisia lapsiani, salaa (ja onnellisena) ajattelen, että nuo kolme ovat syy siihen, miksi hymyilen, miksi hiukseni ovat harmaantuneet ohimoilta ja miksi minua kutsutaan äidiksi. <3

Tänään meillä tehtiin homemade-hampurilaisia, käytiin mummulassa ja syötiin kakkua. Niinkuin aina tällaisena päivänä, muistelin aikoja, jolloin lapset olivat vielä pieniä. Jolloin välimatkaksi riitti huoneiden väliset seinät ja meillä kaikilla oli samanlainen kotiavain. Those were the days <3


Kirjoitin viime kesänä pienen ohjekirjan äideille... se oli päivä, jolloin nuorimmaiseni lähti armeijaan. Tunteikas päivä ja jonkinlainen käännekohta omalla äitipolulla.
Linkitän sen tuonne loppuun, jotenkin kai passaa tähänkin päivään, joka äideille on nimetty. 
(Tosin tähänkin asiaan tuli eilen hauska tarkennus. Keskimmäinen kikkarapää, joka suuntaa taas huomenna kohti Kokkolaa tuumasi, että "äiti meillä toi äitienpäivä on kyllä joka päivä, me puhutaan joka päivä puhelimessa..." Niinhän se onkin! <3 <3 <3) 



Tämän myötä ihanaa, aurinkoista sunnuntaita ja hyvää äitienpäivää!!