tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuoden viimeinen

Kulunut vuosi vilkuttaa kohta hyvästit ja vilahtaa nurkan taakse. Monta kaunista ja hyvää muistoa rikkaampana matka jatkuu kohti tulevia seikkailuja.

Blogivuosi on tuonut mukanaan monta uutta ystävää :D
Kaikkea ei voi taltioida elävästä elämästä, mutta ehkä kuitenkin vuoden merkittävimmät käänteet ja se tärkein, jonninjoutava höpsötys, jota elämästä ei saa unohtaa ja josta unelmat kasvavat, se on tallessa näidenkin sivujen kätköissä ;)





Lämmin kiitos ja iso rutistus kaikille, jotka ovat Elliksen matkassa roikkuneet kuluneen vuoden. Seuraavaan blogivuoteen on mietinnässä pientä uutta kujetta, mutta katsellaan sitä sitten, kun sen aika tulee...

Toivon kaikille erinomaisen mukavaa vuodenvaihdetta ja onnenkantamoisia uuteen vuoteen 2014!


Ellis <3


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

24. luukku: Jollei jouluna ole lunta...

... voiko joulupukki tullakaan??
Kyllä voi!

Tänään taas perinteisesti joulupuuron ja Lumiukon jälkeen meidän katras suuntasi askeleensa ylämäkeen, kohti pientä lentokenttää.
Pian 40 vuotta on pukki laskeutunut tänne piskuisella lentokoneella hetikohta puolenpäivän jälkeen. Vuosi vuodelta ihmiset vaeltavat kentälle: läheltä tullaan kävellen, sillä auton kanssa siihen ruuhkaan ei viitsi lähteä... kentälle johtaa autojen lakkaamaton letka. Mutta vaikka tulemme kävellen, saamme mekin kulkea lähes kulkueessa, niin paljon ihmisiä vaeltaa kohti lentokenttää kävelytietä pitkin. Kun saavumme perille, paikalla on valehtelematta muutama sata ihmistä.

Olemme ajoissa, kävellen ei kestä kuin kymmenisen minuuttia - ihan sopiva päiväulkoilu ennen joulusaunaa.

Kentällä katse etsii tuttuja. Ja löytääkin. Monia, joita ei muuten useinkaan näe, tapaa juuri jouluaattona lentokentällä.
Joulupukki on lentänyt aattona tänne joka vuosi aina 70-luvun puolivälin paikkeilta asti, joten moni, joka on lapsena ollut itse vanhempineen katsomassa joulupukin saapumista tähän pikkukylään, on siellä nyt oman perheensä ja oman jälkikasvunsa kanssa. Perinteitä vaalitaan!

Hetken päästä alkaa kuulua säkätystä. Helikopteri! Tänä vuonna joulupukki on vaihtanut potkurikoneen toisenlaiseen ilma-alukseen.




Pieni, sympaattisen näköinen kopteri lähestyy kenttää. Lähemmäs tullessaan se muistuttaa vähän Nukkumatin helikopteria... ja onhan tälläkin kyydissään hiippalakki, tosin punainen :D
Kopteri kaartaa muutaman kierroksen ihmisjoukon yläpuolella, jotta kaikki näkevät, kuinka pukki huiskuttaa ikkunasta. Lopulta kopteri laskeutuu ja joulupukki pääsee toimittamaan asiaansa: tuomaan kyläläisille karkkia ja kuuntelemaan viimeisiä toiveita ja kuulumisia.








































Tapahtuma on ohi yhtä nopeasti, kuin alkoikin. Ihmiset alkavat valua takaisin koteihinsa ja autoillensa. Viimeiset joulutervehdykset tuttujen kanssa, joku ehkä vaihtaa vielä paketteja - sekin tuntuu joillekin olevan perinne, pakettien vaihtaminen lentokentällä :)
Kaikessa lyhykäisyydessään jotenkin ihana, konstailematon ja persoonallinen perinne, jota tämä kylä vaalii ja joka yhdistää sen asukkaita ainutlaatuisella tavalla.

Tästä alkaa meidänkin perheen joulu. Tämän perinteen lapseni tulevat muistamaan ikänsä, ehkä he saapuvat jonakin päivänä katsomaan joulupukin saapumista omien lastensa kanssa...


Ihanaa Joulua kaikille <3

Ellis


tiistai 24. joulukuuta 2013

22. ja 23. luukut: Joulukiireitä loppusuoralla

Huiskis haiskis!

Onpa ollut touhua ja vipinää!
Eilen saatiin jouluvieraita - tuttuja kylläkin - kun vanhin tytär tuli myöhäisinä yön tunteina kotiin ja toi tullessaan kamunsa Japanista. Meillä ihmeteltiin vielä koristeitta olkkarissa tönöttävää kuusta, joka adoptoitiin naapurin takapihalta. Se raasu olisi muuten joutunut viettämään joulunsa ihan ilman kynttilöitä ja koristeita.
Tänään aamulla innokkaita nuoria aikuisia parveili yhden kuusen ympärillä ihan ruuhkaksi asti - toimitusta oli kyllä kiva seurata! Ja kuusesta tuli kaunis! :D
















Tontun retkille lähdettiin iltapäivästä, kun osa lahjoista oli saatu kääreisiin. Tärkeiden näkemisien lisäksi illan pimetessä poikkesin kotimatkalla vielä molempien isovanhempieni haudoilla. Siellä pimeässä loisti jo tänä iltana mykistävä ja hiljentävä kynttilämeri. Liikuttavan kaunista <3'












Vielä joulutortut uunista ja meillä alkaa olla joulu valmiina.









Meillä on täällä muuten ihan oma pieni tonttu. Punaisessa nutussaan. Nelijalkainen.
Se käy vaivihkaa nappaamassa joulukoristeita, siirtää niitä paikasta toiseen ja jos joku ei satu miellyttämään, voi se vaikka vähän retusoida sitä mieleisekseen. Tänään yksi sohvapöydällä näköttävä lumiukko pääsi eroon silmistään ja porkkananenästään...



 Huomenna on jouluaatto...

Ellis <3

lauantai 21. joulukuuta 2013

21. luukku: Tampereella tänään

Sininen hetki jouluisessa kaupungissa.
Lempikaupungissa.



Lauantaiterkuin,

Ellis <3

20. luukku: Zzzzzz...



Heipsansaa! 

Juuri nyt tuntuu tuolta ;) Peitto vaan korville ja sitten pitelemään tyynyä pään alla.
Koulun kauneimmissa joululauluissa tänä iltana oli kyllä tunnelma kohdillaan. Laulut raikasivat täpötäydessä salissa, kyntteliköt valaisivat.

Huomenna vielä pikku tuokio joulupuuron ja tokareiden kanssa, sitten seuraavan kerran työmaalle vasta ensi vuonna!

Loma, aina yhtä odotettu... 

Ellis <3



perjantai 20. joulukuuta 2013

19. luukku: Piparkakku taskuun ja kirkkoon

Etsin tänään tietoa piparkakusta - ja löysinkin, Wikipediasta. Ihmeellinen paikka muuten... aattelin, että jos en muuten löydä, kurkkaan sinne ;)

No mutta. Piparkakkujen edeltäjiä valmistettiin jo faaraoiden Egyptissä! Eivät siis ihan mitään uusia keksintöjä ole nämä jouluiset herkut.



Laitanpa tähän pienen tarinan, joka valottaa piparkakunkin historiaa. Taru kuulostaa paitsi yhdeltä tutulta lasten sadulta, myös aika pelottavalta..
Kas tässä, suoraan Wikipediasta:


Harva tietää, että esimerkiksi kansan suussa muovautunut lapsille suunnattu satu Hannusta ja Kertusta on itse asiassa tositarinan innoittama. Grimmin veljesten satu pohjautuu julmaan tosikertomukseen leipuri Katarina Schraderin kohtalosta 1600-luvun puolivälissä.
Katarinan surmaaminen ja uunissa polttaminen johtui kahden leipurin välisestä riidasta, jossa toisena osapuolena oli leipuri Hans Metzler. Katarina Schrader kyllästyi riitaan ja muutti pois Nürnbergistä. Myöhemmin hän kuitenkin palasi läheiselle metsäseudulle, osti sieltä mökin ja perusti leipomon. Katarina kehitteli omia piparkakkujaan ja myi niitä hyvällä menestyksellä kartanoihin ja luostareihin. Tämä suututti kateellista Hans Meztleriä niin, että hän päätti kostaa. Metzler väitti käräjäoikeudelle, että Schrader oli noita, joka ottaa vangikseen lapsia, lihottaa heitä ja pistelee lopuksi poskeensa.
Käräjäoikeus päätti peukaloruuvikokeen perusteella, ettei Katarina Schrader ollut noita. Metzler tuohtui asiasta pahanpäiväisesti, otti mukaansa sisarensa Gretelin ja lähti tapaamaan Katarinaa. Perillä sisarukset surmasivat Katarinan ja polttivat hänet uunissa. Kaameasta tarinasta vääntyi kansan suussa vähitellen satu Hannusta ja Kertusta.



Kaikenmoisia uskomuksia pipareista myös löytyi. Aikoinaan uskottiin, että jos piti piparia taskussaan kirkonmenojen ajan, välttyi sairauksilta. Piparkakkuun siunaantui voimaa ja kun pipari sitten syötiin, vältyttiin tarttuvilta, vakavilta sairauksilta. Olispa se noin helppoa! Meillä leivottaisiin kesät-talvet piparkakkuja ja muruja olis taskunpohjat täynnä :D

Mä taidan huomenna pitää leipomispäivän. Jos vaikka edes jotain... Kouluun lähden vasta silloin, kun iltahämärä alkaa laskeutua. Joulujuhlaa tiedossa... :)

Niitä odotellessa,
Ellis



torstai 19. joulukuuta 2013

18. luukku: Leikitäänkö kukkakauppaa?

Tänään töissä:

Tarvikkeet:

- vanhoja joulukukka-asetelmien ruukkuja
- vanhoja jouluisia ruukkukoristeita
- vihreitä pikku sypressejä
- multaa
- meriheinää
- käpyjä
- folio-silkkipaperia
- hopealankaa paketin sitomiseen


Arvaattekin jo?

Viime viikkoisesta tyky-iltapäivästä intoutuneena marssin tässä eräänä iltapäivänä kylän ihanaan kukkakauppaan ja hain vähän tarviketta. Ruukkuja ja vanhoja koristeita sekä multaa tosin löytyi jo valmiiksi, mutta havut, meriheinä ja kävyt matkasivat auton perässä koululle.



Jokainen eskari sai taiteilla itselleen joulukukkasen kotiinviemisiksi. Ihania, uniikkeja asetelmia syntyi pikku kätösten jäljiltä ja saimme tehdä pienet muistamiset liikuntatoimen väellekin... jaksavat taas jäädyttää meille luistinrataa ja tehdä latuja pienille hiihtäjille. Kun sitten joskus saadaan talvi takaisin.



Mukavaa puuhaa!
Hyvä mieli tuli sivutuotteena <3

Ellis

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

17. luukku: Löytöjä

Joskus kannattaa hakea jakkara ja kiivetä yläkaapille.
Löysin tänään kaapin kätköistä kauan aikaa sitten ostamiani tyynyjä, jotka jostain syystä olin jättänyt ihan huomiotta marinoitumaan yläkomeroon.

Pääsivät pois kaapista ja asettuivat nyt ensin takkahuoneen nojatuoleihin, kunnes varmaan pian siirtyvät sohvalle olohuoneeseen.
Vaikka ovat kovin keveitä ja väreiltäänkin vaaleita, sopivat mun mielestä oivasti joulun väreihin ja tunnelmaan





On se toisaalta kiva, että joskus löytyy näitä yllätyksiä ihan läheltäkin. Huomiselle oon varannut taas parin yläkaapin kurkistuksen. Koskaan kun ei tiedä, mitä löytyy. Ja ihan omilta jäljiltä!

Mä menen nyt painamaan pääni vähän isommalle tyynylle, nähdään taas huomenna :)

Ellis

tiistai 17. joulukuuta 2013

16. luukku: Joulu tulee joka paikkaan

Kun ajatus ei kulje, jätän muut hommat sivummalle ja koppaan matontekeleen käsiini. Vessa saa (toivottavasti) uuden maton lattiaansa jouluksi.

Vähän erivärisiä farkkuja, niin tulee raitaa ihan luonnostaan. Mukaan aattelin ujuttaa vähän punapilkullista kanttinauhaa. Yhden raidan verran :)






Kun pujottaa punaisen raidan valmiiseen mattoon "harsimalla", voi sen helposti nykäistä pois, jos sattuu alkaa kyllästyttämään.

Se olis huomenna jo tiistai... enää 5 yötä joululomaan! Vai lasketaanko tätä nyt enää...

Ellis


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

15. luukku: Kivi... eikun liima, paperi, sakset

Joulukorttipajassa syntyi nopsasti kasa kortteja.
Koto-living lehti sai tulla mukaan tähän kimppaan lahjoittamalla sivuiltaan jouluisia kuvia ;)
Lehti kun oli luettu ja selattu, päätin hyödyntää siitä käyttökelpoisia kuvia joulukortteihin.
Liimapuikko ja sakset, sekä korttipohjat kera vanhan lehden - that's it!




Viime vuonna en laittanut kortin korttia, mutta sain kyllä ison kasan - kuten joka joulu. Nyt on taas kortit postitettu ja odotellaan innolla tänne päin saapuvia posteja :D








































Se onkin jo 3. adventti-ilta. Luminen ja kaunis <3

Ellis



lauantai 14. joulukuuta 2013

14. luukku: Hämäläinen Lucia-neito

Taivaalla tähtivyö, kirkkaana loistaa....
Me syntyjämme ja varsinkin sielultamme hämäläiset vietetään Lucian päivääkin vähän myöhässä.
Mutta haittaakse?

Ja tärkeitä kai, että neito on kaunis, vai mitä? :D



Lauantaiterkuin,

Ellis <3

perjantai 13. joulukuuta 2013

13. luukku: Piparimuotti evp.

Perjantai, 13. päivä.

Ihan hyvä päivä silti, vaikka aamulla ajoinkin pitkät pätkät suola-auton ja säiliörekan perässä ja vaikka töistä uhkasi olla sähköt poikki klo 15 asti. No, ei onneksi ollutkaan.
Lapset olivat pettyneitä.. ajattelivat varmaan, että sähkökatko olisi tarjonnut jotain ekstremeä - ehheh, eivät ole tainneet huomata, että päivällä on luokasta aina valot sammutettu, varsinkin jos aurinko paistaa.

Päivä meni menojaan, huonosti nukutun yön jälkeen ajattelin, että kunhan kotiin pääsen, pitelen sohvaa selässäni iltaan asti. Mitä vielä! Sain jostain virtapiikin ja heitin matot ulos ja aloin kävelyttää imuria huushollissa.
Sitten vaan kynttilät palamaan, ruoka uuniin ja sitä rataa.
Sellainen perjantai :)

Haluaisin esitellä vielä pienen rouvan, joka päivystää eteisen puolipaneelin päällä. Vanha piparkakkumuotti, jonka pelastin taas jälleen jostain romukasasta. En ole oikeasti tainnut itse ikinä leipoa tämän muorin kanssa.
Sitaisin sille pätkän puuvillanauhaa vyötäisille, on jotenkin niin topakka tyttö heti.




Huomenna mä istun ompelukoneelle. Ja ulkoilutan itseäni ja Elmaa etämiehen ja Mertsin kanssa, toivottavasti aurinkoisessa säässä :)
Aurinkoa toivon teidän muidenkin päiväänne!

Ellis


torstai 12. joulukuuta 2013

12. luukku: Dear Santa...

 

12.12.13                                                   Rakas Joulupukki!


Ellis täällä taas kirjoittaa... vuosi onkin jo ehtinyt kulua edellisestä kirjeestäni.
Kuten arvaat, olen ollut tosi kiltti tyttö koko vuoden! Jos oikein muistelen, en ole tehnyt yhtään tuhmuuksia - jos nyt ei lasketa sitä, kun pinna meinaa palaa kanssa-autoilijoihin, varsinkin aamuliikenteessä. Tai siis.. palaa se. Useimpina aamuina...
Mutta toisaalta, olen lähes aina yksin liikkeellä ja kukaan ei kuule, kun huudan ja raivoan. Milloinkaan, en milloinkaan tee niin, jos joku ihanista työkavereistani tulee kyydissäni!

Luulen, että minusta on tullut himpun verran huolellisempi (sitähän taisin toivoa viime vuonna).
Vain aniharvoin olen hukannut avaimeni, puhelimeni tai lompakkoni. Ja jos lapseni väittävät muuta, ei heitä kannata uskoa. Lapset ovat lapsia!
Vain yhden kerran unohdin rahapussin työpaikalle 60 km:n päähän. Enkä minä sitä vessapaperia oikeasti edes sinä päivänä olisi kaupasta tarvinnutkaan.
Kertaakaan en sitäpaitsi ajanut koko vuonna rahapussi tai kännykkä auton katolla!

Jos nyt joku väittää nähneensä tontun tänä aamuna kello 7 meidän pihalla, ikkunaa hakkaamassa, se ei pidä ollenkaan paikkaansa!
Minä se vain olin, pyjama päällä ja reinot jalassa, kun jäin lukkojen taakse ilman avaimia. Onneksi meillä oli vielä nuorisoa kotona nukkumassa. Tai no, eihän sellaisen metakan jälkeen kai enää nukuttanut. Mutta pääsin kuitenkin sisälle ja ehdin vielä töihinkin!

Olisi tosiaan mukavaa, jos ehtisit pistäytyä jouluna.
Jos et, voit jättää säkin vaikka etuovelle siinä kuuden maissa illalla. Takaovelle sitä tuskin kannattaa kantaa, kun se lienee sen verran painava.

Jos et millään keksi muuta (esim. hajuvettä, matkalahjakorttia, nastalenkkareita, silkkiyöpaitaa, uutta ompelukonetta, käsilaukkua, järkkäriä,...), voisin tarvita uutta kattilaa sen yhden hyvän pohjaanpalaneen tilalle. Munakellokin olisi kätevä, muistaisin siirtää kattilan ajoissa hellalta pois...

                                  Kaikkea hyvää sinne Korvatunturille ja pikaisiin näkemisiin,

                                                                           Ellis <3


               
                                                                         




keskiviikko 11. joulukuuta 2013

11. luukku: Kukkia ja sidontaa

Hip hip hurraa!

Meillä oli tänään töissä tykyilyä - tiiättehän sitä, kun on jotain kivaa?
Työnantaja muistaa meitä työntekijöitä aina jouluisin pienellä yllätyksellä, mutta tänä vuonna saimmekin tehdä muistamisemme omin pikku kätösin :)

Kun koulutunnit olivat ohi, raahauduimme joukolla isoon kuvisluokkaan. Sinne oli raahautunut myös pitkä pöydällinen joulukukkia, havuja, käpyjä, rusetteja, meriheinää, jouluperhosia, joulupalloja, istutusastioita..... Ja tietenkin kylän ihana kukkakauppias Taina!
Luokka oli muuttunut pieneksi joulupuutarhaksi. Yhtäkkiä siellä hääräsi iso joukko innostuneita, hihansa käärineitä tonttuja hanskat käsissään. Lennokas puheensorina täytti luokan samalla, kun
multa roiskui ja kukkapöydän antimet vähenivät sitä mukaa, kun istutusastiat alkoivat täyttyä.
Kukkia ja muita oli tarjolla moneen makuun: eri värisiä hyasintteja, tulilatvoja, joulutähtiä, ananaskukkaa, murattia, erilaisia havuja, käpyjä, kaikenlaisia koristeita :D

Mukaan oli saanut ottaa halutessaan myös oman astian. Minä olin napannut vanhan, jalallisen lasikulhon ja pienen Arabian kulhon. Kun kuulin, että jokainen saa tehdä yhden ison tai kaksi pientä asetelmaa, tiesin heti, että kaksi pientä oli minun vaihtoehtoni!





Ensin kävin valitsemassa kasvit kirkkaaseen lasimaljaan: valkoinen hyasintti (ihan nupussa), vihreä havu ja muratti. Kaveriksi meriheinää, käpyjä, pari kultapalloa ja tähti havuun. Oijoi, miten tykkäsin heti tästä :D

Arabian kulhoon päätyi vain ja ainoastaan yksi sininen hyasintti. Muuta siihen ei tosin olisi mahtunutkaan. Ympärilleen hyasintti sai meriheinää ja juurelleen muutaman erikokoisen kävyn ja nauhasta taiteillun pienen rusetin.

Mä kun kuitenkin olen aika simppelin ystävä, pysyttelin maltillisessa väriskaalassa ;) Tosin oli kyllä kiva katsoa joidenkin tekemiä värikkäämpiä luomuksia, kauniita nekin!
Ja onhan se niin, että oli kukka-asetelma minkälainen hyvänsä, sellainen on aina ihanaa saada!

Ellis

PS. Niin tohkeissani olin istutushommissa, että eipä tullut mieleenkään kaivaa kännykkää laukusta edes paria kuvaa varten. Siitä tohinasta olis kyllä ollut kiva muutama otos napatakin :)


tiistai 10. joulukuuta 2013

10. luukku: Carol of Bells

Eräs ystäväni tutustutti minut ihanan joulukalenteriprojektin myötä Libera-kuoroon ja tähän nimenomaiseen kappaleeseen. Olin myyty!

Kuoro on englantilainen anglikaaninen poikakuoro, joka koostuu noin 40 laulajasta. Iältään kuorolaiset ovat 7-16 -vuotiaita.

Tämän päivän luukun piti kyllä näyttää ihan toiselta ;)
Tein - tai kokeilin - äsken nimittäin ensimmäistä kertaa postauksen tekemistä puhelimella.
Se tuntui kyllä helpolta (mikä sinänsä on jo hiukka huolestuttavaa, kun puhutaan tietotekniikasta, helppoudesta ja minusta samassa lauseessa :))  ja sitäpaitsi iPhonen blogger-sovellus on muuten kätsyn tuntuinen...
En vain tiedä, mihin kummaan valmis, pieni kymppiluukku sitten katosi. Tai sitten se tekee tulonsa tänne vasta niin viiveellä, että vaikka hämäläinen olenkin, en jaksa odottaa :D

Mutta koska tämä musiikki oli joka tapauksessa aikeissa putkahtaa jonakin päivänä joulukalenterin luukusta, tulkoon nyt sitten vaikka tänä tiistaina, kun lunta pyryttää ja ilta jo on muuttumassa yöksi...

Lempeää viikon puoliväliä,

Ellis <3


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

8. luukku: Vanhan villasukan uusi elämä

Meille on jostain kulkeutuneet vanhat, pitkät villasukat. Harmaat, pitkävartiset, ison miehen sukat.
Enpä ihmettelisi, vaikka olisin pelastanut sukat jostain roskakuormasta... hehe.

Sukat saivat kutistuskäsittelyn:  pesukoneeseen 60°, siinäpä se!
Tämän jälkeen sukat ovat niin huopuneet, että niistä voi huoletta leikata ja ommella huolittelematta - eivät purkaannu :)

Tämä sukkapari muuttuu lapasiksi (niistä myöhemmin), mutta varsista jäi vielä kivat pätkät, joten tekaisin toisesta pienen kukkaron.




Vanha kutistettu villa on mainio tuunattava! Varsinkin talvella.

***

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!!
Päätin arpoa maljasta yhden sijaan kolme voittajaa, joille lähetän pienen yllätyksen :)
Onnettarena toimin itse, kun muita ei ollut lähimaastossa. Vasen käsi sekoitteli lappuja, oikealla nostin arvat :)
Seuraavat nimet sieltä nousi:

RIITTA
AM
TARJA V

Onnea!!!

Osoitetta kaipailisin Riitalta! AM sekä Tarja V:n yllätykset taitavatkin kulkeutua perille muulla konstilla - vai olenkohan oikeassa? :D
Arpominen on aina yhtä kivaa, taidan järkätä pienet arpajaiset tästä lähtien vähän useammin :)

Toinen adventti alkaa kääntyä iltaan. Uusi viikko häämöttää...

Ellis


lauantai 7. joulukuuta 2013

7. luukku: Ken sukat nuo saa?

Oltiin tänään jouluostoksilla, etämies ja minä. Ahdistus ei iskenyt, ei kiire eikä toivottomuus. Ei tullut hätiköityjä paniikkiostoksia, kassalle jonottaminenkaan ei haitannut yhtään.
Mulla oli listassa tälle päivälle yksi ainoa asia. Olin salaa päättänyt valjastaa etämiehenkin mukaan tähän tontun tärkeään tehtävään... ja se onnistuikin ihan täydellisesti :)




Ihan aluksi etsittiin kiva kahvila, juotiin kupit kahvia ja ihmeteltiin ihmisvilinää.
Sen jälkeen suunnattiin Jyväskylän Forumin alakertaan.
Siellä, liukuportaiden vieressä oli joulukuusi, jonka vieressä kyltti "Joulupuu-keräys".
Hyväntekeväisyyskampanja, jossa voi lahjoittaa joululahjan lapselle tai nuorelle, joka muutoin saattaisi jäädä ilman Joulupukin tuomisia.

Jonoa ei ollut, joten ihan rauhassa katsottiin, minkä ikäisille lapsille oli paketteja jätetty kaikkein vähiten.

Vauvat, taaperot ja pienet lapset ovat sitä ikäryhmää, joille paketteja tulee eniten. Heidän toiveisiinsa on myös ehkä helpointa vastata.
Teini-ikäisille ja nuorille sen sijaan ostetaan vähiten. Ikäryhmä, jossa on ehkä haasteellisinta se, kohtaavatko toive ja saatu lahja toisiaan - mutta... jos ajattelee, että sinun lahjasi saattaa olla lapselle tai nuorelle se ainoa joulun paketti, on jokainen lahja varmasti tervetullut <3




Joulupuu- keräys (klik) on myös listannut kuhunkin ikäluokkaan yleisiä toiveita, se hiukan helpottaa lahjan hankkimista. Joissakin paikoissa saattavat toiveet olla yksilöityjä, joka toki helpottaa ja ilahduttaa sekä lahjan antajaa, että saajaa vieläkin enemmän.
Lahjat päätyvät keräyksen jälkeen sosiaalitoimelle tai muulle eteenpäin toimittavalle järjestölle, joka kohdistaa ne suoraan niille lapsille ja nuorille, jotka muutoin uhkaavat jäädä ilman ainuttakaan joululahjaa.

Pienen ostoskierroksen ja pakentoinnin jälkeen kävimme jättämässä kuusen juurelle kaksi pakettia ikäryhmään 15-17 v., toisen tytölle, toisen pojalle.


Hyvää Joulua ja lämmin ajatus niille, joille paketit sitten päätyvätkään <3




Mieleen putkahti jostain kaukaa, omien kouluaikojen englannin tunnilta runo, joka on jäänyt mieleen - liekö ollut ulkoa opeteltava läksy aikanaan... sopi kuitenkin tämän päivän ajatukseen:




"Many of the things we need can wait,
  the child can not.
  Right now he is growing.
  Right now he is beginning to see,
  and to feel
  and to understand.
  We cannot say "tomorrow" to him.
  His name is Today."


Ellis


perjantai 6. joulukuuta 2013

6. luukku: Ella-tädin muistovihko

Lapsuudenkodin kätköistä löytyi siivotessa vanha, mustakantinen vihko. Sen kannet olivat taipuilleet ja sivun punareunat jo kuluneet, mutta arvokkuutensa ja ryhtinsä se oli säilyttänyt.




Varovasti avasin vihkon ja huomasin sen kuuluneen Ella-tädilleni, äidin vanhimmalle siskolle.
"Muistoja sota-ajalta 1942..."  luki koristeellisin kirjaimin ensimmäisellä sivulla.
Pitelin kädessäni pientä palaa oman sukuni historiaa. Pieniä siivuja Suomen historiaa on myös kirjattuna vihkon sivuille.

Ella-täti oli nuorena aikuisena lähtenyt rintamalle ilmavalvonta-lotaksi, kuten Irja-tätinikin, sisarkolmikon keskimmäinen. Äitini oli pahnanpohjimmaisena vielä silloin pieni tyttö.

Vihko on kannesta kanteen täynnä monien lotta-sisarten ja rintamasotilaiden kirjoituksia, laulunsanoja, yhdessä koettujen ja vietettyjen hetkien tunnelmia vuosilta 1942-44.
Rivien väleistä, päivämääristä ja paikoista voi päätellä, missä nuori Ella-lotta on kulkenut, keitä hän on tavannut ja mitä hän on ajatellut.
Minä muistan lempeän Ella-tädin ystävällisenä ja taiteellisena persoonana. Olisin halunnut kuulla hänen kokemuksiaan ja kertomuksiaan sota-ajalta, mutta niitä en koskaan ehtinyt kysellä.

Töissä koin sykähdyttävän hetken, kun lapset harjoittelivat itsenäisyysjuhlallisuuksia varten Synnyinmaa -laulua.
Olin edellisenä iltana selannut vihkoa... saman laulun sanat Ella-täti oli kirjoittanut
Rovaniemellä 11.3.1944, jatkosodan aikana.





Pian ilta tummuu ja kynttilät syttyvät. Ajatukset täynnä kiitollisuutta <3

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää!

Ellis




torstai 5. joulukuuta 2013

5. luukku: Jouluarpajaiset

Olen jo jonkin aikaa aatellut arpoa jotain kivaa. Ihan muuten vaan.
Se vaan on jäänyt - ja lopulta päätinkin säästää sen joulukalenteriin :)






Jos siis haluat osallistua, jätä kommenttisi tähän postaukseen. Jos kommentoit anonyymisti, muista jättää nimimerkki tai sähköpostiosoitteesi :)


Arvonta päättyy tulevana sunnuntai-iltana klo 21, jotta ehdin postittaa voiton onnekkaalle ensi viikon aikana.

Palkintona on jotain itsetehtyä, pehmeää, kivaa... en kerro enempää :D
Arvontaan mukaan kip kap!

Ellis




keskiviikko 4. joulukuuta 2013

4. luukku: Jos ei aina jaksa leipoa...

Voihan niitä muotteja käyttää muuhunkin!

Tämä aikansa palvellut yksilö on löytänyt tiensä virkattuun kaulakoruun, jonka oon tehnyt muutama vuosi sitten.




Tarvikkeena tässä on ollut ohutta, hopeoitua kuparilankaa, jonka olen virkannut aika pienellä koukulla - en kyllä yhtään muista numeroa. 3 tai 4?
Ohjettakaan tähän ei ole, minä ja virkkausohjeet kun ei puhuta samaa kieltä (niinkuin ainakin ystäväni Viipi hyvin tietää eräänkin pitsimattoprojektin tiimoilta ;) )

Virkatun osan olen pujottanut koruvaijeriin ja lukot kiinnittänyt sitten vaijerin päihin.

Tämä on kuulkaa koru, joka taatusti kääntää katseita... poikkeuksetta on tullut ihmetystä tulvillaan olevia / huvittuneita / epäuskoisia / kummastuneita ja ihastuneitakin kommentteja tästä korusta.
No, ei tää nyt ehkä linnan juhliin sopisi, mutta eipä ole kutsuakaan tullut :D

Tätä korumallia voi soveltaa muuhunkin vanhaan romuun:


































Melkein tekisi mieli kaivaa virkkuukoukku plakkarista :)


Ellis

tiistai 3. joulukuuta 2013

3. luukku: Pipareita ja pitsiliinoja

Olihan se pakko kokeilla ja työntää niitä vanhoja pitsiliinoja piparitaikinan sekaankin :D
Älynväläys, joka tuli työmatkaa ajellessa tässä eräänä päivänä.

Tähän ei muuta tarvita kuin piparitaikinaa, kivoja muotteja, kaulin - niin ja niitä pitsiliinoja.

Löysin tuunauskaapista parikin mielestäni sopivaa pientä liinaa ja heitin ne tässä yhtenä iltana pyykkikoneeseen lakanapyykin sekaan. Niiden kuivuttua vähän suorin niitä ja sitten ryhdyin odottelemaan leipomisinspistä.



Tänään sitten kurvasin kaupan kautta ja turvauduin Myllyn parhaaseen taikinaan ja kaulitsin sen suoraan leivinpaperin päälle, jotta selviäisin ilman jauhoja. Aattelin, että pitsikuviot näkyisivät siten paremmin.

Jätin taikinan kaulitessa melko paksuksi, koska huomasin, että pitsiliina jäi helposti ihan ohueksi kaulittuun taikinaan kiinni. Sitten vaan liina taikinan päälle ja kaulitsemaan vielä vähän... liinan irrotus oli haastavaa, välillä koko homma meni uusiksi, mutta kun malttoi kaulita liinan taikinan päälle kevyesti, se irtosi kyllä taikinasta.



Vähän jänskätti, miten paljon piparit leviävät uunissa... mahtaako liinan kuvio upota ja levitä piparkakun pintaan..?

Tadaa...  jonkinlaisia pitsikuvioita oli havaittavissa valmiiden herkkujen pinnassa :)



Maku oli ihan yhtä hyvä, kuin aina ensimmäisten piparkakkujen kanssa. Kylmää maitoa ja kasa (ihan liian iso!) vielä lämpimiä piparkakkuja <3

Huomiseen,

Jauhopeukalo-Ellis <3

Edit. Aion kokeilla tätä uudelleen, mutta ihan pienenpienillä pitsikukilla. Voi olla kiva, kun pitsikukka näkyy kukkana vaikka keskellä piparkakkua :)
Että ei muuta kuin kaappia koluamaan...





maanantai 2. joulukuuta 2013

2. luukku: Vanha, vanha villapaita - vol.1.

Vanha villapaita on ihana, pehmeä, kaunis ja ekologinen materiaali käyttää uudelleen.
Tämä vanha Benettonin hupparimallinen villis löytyi kirpparilta yhdellä vaivaisella eurolla!




Heitin sen koneeseen 60°, jossa se huopui ehkä vähän liikaakin. Luulen, että 40° olisi riittänyt ja siitä olisi jäänyt vielä vähän pehmeämpi.
Mutta huopunut mikä huopunut. Valmiina uusiokäyttöön!

Tälle paidalle on suunnitelmissa muutama pieni juttu, mutta näin alkuun sen toinen hiha päätyi pullonlämmittimeksi.




Huovutettu, kutistettu villapaita on siitä hyvä, että sitä voi saksilla leikata ilman, että se alkaa purkautumaan.
Huppua kiertävän nyörin kiedoin pullonkaulaan.







































Jos joskus kyllästyn tähän, voin käyttää hihan uudelleen. Siitä saa kädenkäänteessä vaikka ranteenlämmittimen leikkaamalla peukaloviillon sopivaan kohtaan :)

Muuten tänään on kaivettu lumikola autotallista - lunta on tuiskuttanut niin, että alkaa näyttää jo ihan joululta :) Nyt täällä vietetään leppoisaa iltaa nelosen hassun ja romanttisen elokuvan kanssa...

Huomiseen,

Ellis



sunnuntai 1. joulukuuta 2013

1. luukku: Pieni kuusi

Tänään lähdin metsään koiran ja sahan kanssa. Pienen tarpomisen ja hakemisen jälkeen löysinkin etsimäni.









































Meille muutti tänään kaunis pieni kuusi. Se asettui mummun maalaamaan posliinimaljakkoon ja sai ylleen pelkät pienet kynttilät ja vierelleen seinälle joulusukan, johon joulukortit kerätään.









Ensimmäinen askel joulua kohti... meillä kotia ei radikaalisti pueta joulukuosiin, mutta pikku juttuja ilmaantuu vähitellen.
Nämä ensimmäiset osuvat silmiin heti, kun ulko-oven avaa.. enempää ei ensimmäisellä viikolla tarvitakaan.

Hyvää ensimmäisen adventin iltaa,

toivottelee Ellis



Oho!

Oho! Joulukuu. Miten niin se tuli vähän äkkiä?









































Marraskuukin hujahti silmissä talvea odotellessa, messuillessa ja muuta kiirettä pidellessä. Ei voi kuin vain ihmetellä, miten päivät seuraa toisiaan ja viikot vierähtää tähän vuodenaikaan, jolloin päivänvaloa on tarjolla vain pieni kajo keskellä päivää, kun ollaan kiinni työn touhussa.
Onneksi on keksitty kynttilät ja tunnelmointi, jouluvalot ja hyvät elokuvat :)

Messuilla vierähti marraskuun puolenvälin tietämillä yksi kokonainen viikonloppu.
Kohtaamisia, jälleennäkemisiä, yllätyksiä, tyytyväisiä asiakkaita, löytöretkeilijöitä, ideoita, tunnelmaa, ystävyyttä, jakamista, tulevan suunnittelua, kahvia termarista, suklaata, omia löytöjä.
Pieniä otoksia tunnelmaa...

Väkeä oli liikkeellä ihan hurjasti jälleen. Viikonlopun aikana messuilla kävijöitä kirjattiin yli 36 000 - ihan järjettömän paljon siis!!!
Iloisen messukansan joukossa oli myös blogituttuja liikkeellä. Lappeenrannasta asti matkaan oli lähtenyt Saila. Ihanat tuliaislapaset ovat jo kovassa käytössä, kiitos ihana <3
Elina, Anni ja Hanna, teitäkin oli taas mukava nähdä! Hanna, pikkuleivät olivat taivaallisen ihania, niistä tuolla alempana hiukan enemmän :)


Palataanpas ihan alkuun... perjantaiaamuun.
Ensimmäisenä messuaamuna lähes ekat puotiin pyrähtäjät olivat jo tuttuun tapaan vakkariasiakkaamme Katja ja Taina. Upeat mimmit olivat tällä kertaa varustautuneet perässävedettävillä kapsäkeillä, joihin olikin kieltämättä kätsyä kerätä päivän saalista!
Kapsäkkeihin tulikin täytettä jo heti alkuun meidän kojusta, mutta kun tytöt pyörähtivät vielä myöhemmin meitä moikkaamassa, oli kapsäkit paitsi täynnä, myös osoittautuneet erittäin käteviksi ahtaassa messuvilinässä :)
Katjan ja Tainan messuseikkailuja voit käydä kurkkaamassa täältä ja täältä!











Messupuodin näkymiä! Alhaalla oikealla mun uusi mekko made by Wirberry <3 <3
Mekko istui kuin hansikas, Viipi oli tietty salaa tehnyt sen mulle, vaikkei sitä vielä itsekään tiennyt silloin! 
Love at first sight!!



Ihanat, suussasulavat lämpimäiset, jotka Maitolaiturin Kyllikkien Hanna toi tullessaan. Ihan meitä varten... Kiitos Hanna, nämä menivät kaikki, viimeistä murua myöten. Veivät melkein kielenkin mennessään...  <3


Välillä ehdittiin tehdä messukampauksia ja hömpsötellä... niinkuin asiaan kuuluu... 
Wirberry <3

Messutunnelmia on lopulta aina vaikeaa pukea sanoiksi asti, mutta se on jo varmaa, että samalta kulmalta meidän metrin WE <3 -puoti (Wirberry&Ellis) jälleen löytyy ensi syksynä! 



Näistä tunnelmista siirrytäänkin ihan pian vähän jouluisempiin... oon puuhastellut taas joulukalenteria. Samaiseen diy-henkeen, kuin viime vuonna, mutta hiukan eri metkuilla höystettynä kuitenkin. Sellaisia juttuja, joita täällä meillä puuhataan ja mitä voi itse tehdä vaikkapa vanhoista farkuista, villapaidoista tai muista vanhoista, tarpeettomista tavaroista!

Eka luukku aukeaa jo tänä iltana, nähdään siis ihan pian!

Ellis