Tämä aikansa palvellut yksilö on löytänyt tiensä virkattuun kaulakoruun, jonka oon tehnyt muutama vuosi sitten.
Ohjettakaan tähän ei ole, minä ja virkkausohjeet kun ei puhuta samaa kieltä (niinkuin ainakin ystäväni Viipi hyvin tietää eräänkin pitsimattoprojektin tiimoilta ;) )
Virkatun osan olen pujottanut koruvaijeriin ja lukot kiinnittänyt sitten vaijerin päihin.
Tämä on kuulkaa koru, joka taatusti kääntää katseita... poikkeuksetta on tullut ihmetystä tulvillaan olevia / huvittuneita / epäuskoisia / kummastuneita ja ihastuneitakin kommentteja tästä korusta.
No, ei tää nyt ehkä linnan juhliin sopisi, mutta eipä ole kutsuakaan tullut :D
Tätä korumallia voi soveltaa muuhunkin vanhaan romuun:
Melkein tekisi mieli kaivaa virkkuukoukku plakkarista :)
Ellis
Kyllä sïnä olet luova! Aivan ihania koruja.
VastaaPoistaKiitos Marianna <3
PoistaKauniita koruja!
VastaaPoistaKiitos Hanne!
PoistaMutta hei, siitä tekemästäsi farkkumatosta tuli ihan perfect! Noi korut ovat herkkiksiä ja nytpä tiedän, minkä korun laitan huomenna kaulaani. Saatanpa innostua laittamaan samaa Ellis-sarjaa myös ranteeseeni <3
VastaaPoistaBy the way, olikos sulla ylimääräinen farkunsininen ontelokuitukerä jossain jemmassa?
No joo... jos saa tehdä vaan pelkkää pyörylää, se kyllä multakin jopa onnistuu :D
PoistaNää korut on sellaisia, että aika ajoin pyrkivät kaulaan/ranteeseen, sitten taas menee pitkä aika, kun roikkuvat naulassa...
Joo, jossain ehkä pitäisi, saattaisi olla... missähän se muuten on? :)
Upeita, uniiikkeja luomuksia!
VastaaPoistaKiitti Anni :)
PoistaHieno koruja...:)
VastaaPoistaKiitokset Irmastiina :)
Poista