22. luukku: Rakas Joulupukki

Rakas Joulupukki,


Ellis täällä jälleen... taas on vuosi vierähtänyt!

Olen pahoillani, että en lähettänyt juhannuksen tienoilla postikorttia, vaikka olin aikonut. Olisin halunnut kertoa, että olen hoitanut kasvimaata ahkerasti, mutta kun siinähän kävikin niin, että ennätin istuttaa vain sipulit ennen heinäkuun loppua. Ja linnut taisivat syödä nekin, jotka ehtivät itää.
Kukkamaani näytti kukoistavalta. Sellaista perennapenkkiä ei ole kyllä kellään... toistakymmentä perennalajiketta (ja toistasataa rikkakasvilajiketta). Mutta minusta suurpiirteiset ja romanttisella tavalla salaiset, villiintyneet puutarhat ovat aina olleet niitä kauneimpia!

Minä olen yrittänyt olla taas tosi kiltti. Se on kyllä onnistunutkin, melkein aina. Ainoastaan työmatkoilla meinaan yhä hermostua töppöihin autoilijoihin. Jos totta puhutaan, olen miettinyt, voisinko jo liittyä anonyymeihin rattiraivoajiin... Mutta totuuden nimissä, raivoan vain silloin, kun on kiire (=aina) ja ollessani autossa yksin (=lähes aina).

Täällä kotona kaikki on hyvin. Kerrankin olen ajoissa ja nyt kun jouluun on vielä kokonaista kolme yötä, ehdin mainiosti pestä uunin, jääkaapin, saunan, pesuhuoneen, suursiivota, ostaa ja paketoida lahjat, tehdä jäälyhdyt, sulattaa pakastimen, kaataa metsästä kuusen, etsiä koristeet, pestä pyykkikorit tyhjiksi, vaihtaa lakanat, paistaa kinkun, piparit, kakut, tortut, laatikot, juosta viemään kaikki unohtuneet joulukortit, rentoutua ja nukkua 11 tunnin yöunet. Unohdin jouluelokuvat... ne kaksi, joille aina pyhitän joulua edeltävät illat: Holiday ja Rakkautta vain.

Tänä vuonna teen yhden poikkeuksen: en oikeastaan toivo itselleni mitään. Olen tyytyväinen, jos omilla rakkaillani ja läheisilläni on jouluna hyvä ja lämmin mieli ja onnellinen olo. Silloin minullakin on.
Aion viettää kiireetöntä aikaa heidän kanssaan, syödä hyvin ja rauhassa, pelata vanhoja lautapelejä ja nauttia elämästä.
En aio laittaa herätyskelloa soimaan aamuisin. Juon aamukahvin rauhassa. Jos en ole ehtinyt siivota joka nurkkaa, käännän katseeni toisaalle. En ole itselleni ankara niiden monien asioiden vuoksi, jotka jäävät tekemättä. Tärkeimmät on kuitenkin hoidettu, sillä minähän vain juksasin sinua tuossa aiemmin!

Kiitän talvesta ja kauniista lumihiutaleista, jotka saivat maan valkoiseksi ja kauniiksi. Toivottavasti järvet ehtivät saada jääpeitteen, että siskoni poppoo pääsee saaresta mantereelle ja mantereelta takaisin saareen.

Tulen taas aattona katsomaan, kun laskeudut lentokentälle. Ilostun kovasti, jos poikkeat meillä! Jos olet kiireinen, voit toki taas jättää lahjasäkin oven taakse. Jos säkki on kovin painava, tööttää kolme kertaa, tulen apuun kantamaan... ;)


Turvallisia lentokelejä!

Ellis <3

16. luukku: Koruarvonnan voittaja

Hip hei! Arvonta on suoritettu ja loppuillaksi jumituin tv:n ääreen pitkästä aikaa näin arki-iltana. Sub-leffa Amelia vei mukanaan.. Hyvä kiireisen viikon pieni irtiotto kaikesta ja mielenkiintoinen ja kaunis tarina rohkeasta naisesta.

Onnettarena toimi nuorukainen (tietämättään, pyysin häntä valitsemaan numeron) ja arpaonni suosi tällä kertaa facen puolella arpalipun jättänyttä Maria, ONNEA! :D

Koru on pakattu ja odottaa päästä matkaan, joten ollaanhan Mari yhteydessä!

Kiitos osallistumisesta ja kivoista arvontalipuista joulutoivotuksineen <3

Huomenna minä ripottelen vähän kanelia ja vaniljasokeria lattialle, imuroin ne ja kävelytän sen jälkeen imuria ympäri huushollia. Vinkki, jonka joskus lukaisin jotain... kaneli ja vaniljasokeri imurissa puhaltaa hyvää ja jouluista tuoksua kotiin - vähän niinkuin imuroinnin bonuksena ;)

Toivottavasti tää kiireen tuntu ja tahti vähän hellittää... nyt tuntuu olevan niin töissä kuin kotonakin ne hektisimmät hetket käsillä.

Ellis

13. luukku: Ihan pieni jouluarvonta

Kaunista Lucian-päivän iltaa!

Täällä on vauhti ollut muutaman päivän sellainen, että jokunen luukkukin jo putosi kyydistä! Vaan mitäs siitä, riittäähän noita päiviä ja luukkuja vielä vaikka kuinka.

MUTTA! Nyt arvotaan... aika alkaa nyt ja päättyy tiistai-iltana klo 20, jonka jälkeen kipitän viemään kuoren kyläkaupan postiin. Näin se ehtii jouluksi perille, eikä jää edes ihan viime tippaan. Vaikka mä olenkin vannoutunut viime tipan fanittaja! 

Tällä kertaa arvonnan palkintona matkaan lähtee riipus - voittaja saa valita itselleen sudenkorento- tai sulkariipuksen. Ja onhan enkelinsiipiäkin... niistä vain ei tähän hätään tullut kuvaa mukaan. <3 

Mukaan arvontaan pääset entiseen tapaan jättämällä "arvan" tähän postaukseen! Myös fb:n puolella voit osallistua!

Sitten vielä ilmoitusluontoinen asia: MEILLÄ ON LUNTA!!!

Lauantai-illan valkoisin terveisin,

Ellis

10. luukku: Köökkilahja pullamaakarille

Mulla on ystävä, joka häärää keittiössä ja on kova leipomaan. Ajattelin, että hänellä on varmaan jo pakastin leivottu täyteen herkkuja, joten päätin säästää hänet omiltani ;)

Sen sijaan, miksi en veisi jotain, minkä tiedän taatusti tulevan käyttöön ja hyödyksi. Niinpä kasasin hänelle pienen korin keittiöviemisiä: farkkupatalappu, piparkakkumuotti, paperisia muffinssivuokia, kaardemumma-putkilo ja itsetehtyä mansikkahilloa. Taitaa pohjalla olla vielä paketti kanelitankoja, vaikka eivät näy tuolta.
Kori saa vielä päällensä sellofaania ja ison rusetin.

Kun kori on tyhjentynyt, siinä voi säilyttää vaikka sipulia tai kananmunia - mulla on itsellä samanlainen kori kananmunia varten. Niitä munia en kumminkaan viitsinyt lahjaan liittää... no, ehkä keittettynä olisivat kestäneet ehjinä... :D

Kiitos muuten tässä samalla kommenteista suklaakonvehtipostaukseen, oli kiva lukea teidän suosikeista!

Ellis

9. luukku: Namusia ripustettu...

Tällä kertaa ei kuitenkaan namusia, vaan sukka. Ripustettu omalle paikalleen eteiseen odottelemaan jouluposteja.

Kotona tapahtuu vaivihkaa pieniä asioita. Yksi asia siirtyy toisaalle, tavaroita nostetaan komeroon talteen ja tilalle ilmestyy jotain muuta, jotain jouluista. Kovin suuria meidän kodin muutokset eivät jouluksi ole. Jouluverhoja en ole vuosiin vaihtanut, muutama kiva koriste tutuille paikoilleen, kynttilöitä ja jokunen kiva jouluhyasintti tuomaan tuoksua. Ja kuusi tottakai!

Sukka on yksi noista pienistä asioista, joita ilmestyy joulukuun aikana esille. Sen sisässä on visussa tallessa viime vuotiset joulupostit, jotka kaivan sieltä esiin, kun tulee omien korttien lähettämisen aika. Siis ihan pian!!
Edellisen vuoden posteista on helppo katsoa, ettei kukaan jää ilman...

Ellis

8. luukku: Jouluherkkuja ja palaneita sormia

Hyvää Sibeliuksen syntymäpäivän iltaa!

Mun suklaakonvehtitehdas oli taas toiminnassa tänään yhden satsin verran.
Tää on nopeaa hommaa, sopii kiireisellekin vallan mainiosti iltapuhteiksi. Siinä ehtii sopivasti muiden hommien ohella sulattaa suklaat mikrossa, lusikoida ne muotteihin, koristella ja polttaa vielä sormensakin. Ihan vähän tulikuuma on nimittäin suklaakippo mikrosta tullessaan, joten jos ei pidä varaansa ja on hätäisesti (=kuola valuen) nappaamassa kuppia mikrosta ilman patalappua, saa taatusti rakot sormiinsa, kuten yksi malttamaton täällä.

Palaneet sormet saivat jäisen vesikylvyn ja konvehdit saivat tällä kertaa päälleen suolapähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, hopeakuulia ja nonparelleja.

Yhtään ei muuten tämän homman jälkeen harmita siistiä jälkiä... kuppien pohjalle voi ripauttaa muutaman pähkinän ja lusikoida äänen suuntaan. ;)

Tästä tuli eräänlainen pieni joulukukkanen. Eräälle valkosuklaan ja tumman suklaan ystävälle. Kumman ystävä sä olet? Mä valitsen mieluusti tuon tumman, suolapähkinällä terästetyn...

Ellis

Edit. Selvittelin vähän suklaan temperointia, kun eräs ystävällinen lukija mainitsi siitä suklaalusikoiden yhteydessä ja mua jäi kiinnostamaan, mitä se on ja miten se tehdään.
Jotta konvehdeista tulisi ihan täydellisiä, suklaa kannattaisi temperoida. Se on suklaan jäähdyttämistä tiettyyn lämpötilaan ja sitten sen uudelleen sulattamista/lämmittämistä taas tiettyyn lämpötilaan. Siihen on saatavissa oma lämpömittarinsa, koska summanmutikassa ei välttämättä osu oikeaan asteeseen. Eri suklaalajeille on lisäksi omat temperoitumislämpötilansa...
Juuh, mutta minä tein omat, temperoimattomat, mutta sitäkin tempperamenttisemmat konvehtini ja luotan siihen, että kun konvehti on saateltu suuhun, paluuta ei ole... ;)

7. luukku: Yhden illan juttu

Tai oikeastaan pitäisi sanoa, että muutaman minuutin juttu. Niin nopea tää nimittäin on.
Pieni somistus. Ja edullinenkin vielä!

Löysin kirpparilta jonkun sinne hylkäämän pienen joulukahvipurkin. Hintaa oli kokoneiset 0,60 €, joten eihän purkkia voinut sinne jättää!

Lidlistä mukaan tarttui muutama hyasintti, niitä pikkuisia ja nuppuisia euron minihyasintteja. Ostin kukat jo pari viikkoa sitten ja nyt ovat auenneet kauniiksi ja antavat joulun tuoksua huusholliin, jossa kaikki vielä muuten mullin mallin.

Ensin mietin, että tuosta saankin hyvän pienen jouluviemisen, mut... njääh.... tarkemmin ajateltuna, tuo purkki ei lähde mihinkään! Niin tykkään siitä!

Ellis

6. luukku

5. luukku: Suklaalusikat

Tänään menin kauppaan hakemaan tarvikkeita pikku konvehtikokeiluja varten. Kuinka ollakaan... konvehdit jäi tekemättä, sen sijaan päädyin nopsaan suklaalusikkaan!

Tämäkin ohje on napattu tämän vuoden joululehdestä, kun vain muistaisin mistä...
Ohje on kuitenkin maailman helpoin.
Minä käytin sitä vanhaa kunnon taloussuklaata, mutta tää onnistunee varmaan mistä vain suklaasta ja millä vain lisukkeella, mikä suklaan kanssa passaa - ja mikä mahtuu lusikkaan :D

Sulata pienessä kulhossa suklaata mikrossa. Sekoittele välillä ja varo, ettei suklaa kärähdä!!
Toki vesihauteessa kattilassa onnistuu ilman kärähdysvaaraa...

Kun suklaa on sulanut, annostele se lusikoihin ja ripottele päälle jotain kivaa koristetta. Mä käytin vanhaa kunnon nonparelliraetta.

Laita kylmään. Mä laitoin pakastimeen hetkeksi.

Nauti kuuman maidon tai kahvin kanssa. Voin kertoa: oli tosi hyvää!
Maistoin yhden, loput vien huomenna työkamuille <3
Lisää teen taatusti jonakin päivänä. Nämä on muuten oivallisia pikku jouluviemisiä myös!
Kunpa vain joku keksisi tehdä kauniita kertakäyttölusikoita...

Ellis <3

4. luukku: Joulu kaapissa?

Mun oli tarkoitus tuunata yksi joululiina tänään. Olisin tarvinnut siihen puhtaan pöydän - ja siistin, mutta se jäi haaveeksi... pöytä on nimittäin täydessä lastissa, kun tyhjensin astiavitriinistä siihen liki 50 kuppiparia, noita iloisia puhalluskuvioisia Arabioita.

Kupit kermakkoineen ja isoine pullalautasineen lähtevät huomenna kyläilemään ystäväni luo. Pääsevät siellä viikonloppuna nuoren, uuden ylioppilaan lakkiaiskahvipöytään <3
Hyvillä mielin siis pakkaan kupposet koriin, on ihanaa auttaa jollakin tavalla!

Saanhan mä nyt toki hyvän syyn pyyhkäistä tuon kaapin, kun sen asukkaat ovat poissa hetken. Vaikken aio jouluani kaapissa viettääkään ;)
Tää on se mulle sopiva tapa siivoilla kaappeja - oli sitten joulu tai muu aika. Silloin, kun siihen tulee luonteva tilaisuus, niinkuin nyt.

Toinen kaappi, jonka aion pyyhkäistä lähiaikoina, on lapsuudenkodista meille muuttanut vanha lääkekaappi. Se odottaa rohtoja sisäänsä, mutta pitäisi kai ensin vähän pyyhkäistä sitä...

Muuten aion siivoilla maltilla. Tulee se joulu joka tapauksessa.
Mä en tehnyt tänä vuonna mitään to do -listaa jouluksi, niinkuin oon listoja rakastavana jo monena vuotena tehnyt. Listan sijaan aattelin tehdä ne asiat, jotka katson välttämättömiksi (pakastin sulatetava ja uuni pestävä) ja tarpeellisiksi (manteliliköörijoulukakku!).
Sitten tulee tietenkin tehtyä asioita, joita haluaa tehdä, niitä omia tärkeitä juttuja, joita ilman oma joulu ei tule...
Niinkuin se, että naapurilta vuosia sitten saatu tonttu ripustetaan roikkumaan astiakaapin nuppiin ja sen housut, jotka on ihan liian isot, täytetään karkeilla. Tai se, että riisipuuro poltetaan vuosi toisensa jälkeen leivinuuniin... ne joulun tuoksut ;) 


Ellis

3. luukku: Helppo kranssikortti

Kohta on joulupostien aika...

Jos haluat tehdä jotain simppeliä mutta uniikkia, piirrä kiva kortti omin pikku kätösin ja ota siitä kopioita mieluisan väriselle paperille, liimaa kuvat korttipohjiin - valmista!

Ensi hätään et tarvitse muuta kuin paperia ja hyvän piirustuskynän, mielellään mustan.
Sitten vaan taiteilemaan... kokosin kranssista pienen "ohjeen". Se kun koostuu hyvin simppeleistä osasista.

Aloita "silmukoilla" ja lisäile matkan varrella lehtiä, tähkiä, pipareita, kanelitankoja, omenoita ja kiemuroita... mielikuvitus rajana!
Muotokin voi olla vaikka sydän tai kaunis kaari - minä tekaisin tällä kertaa tuommoisen perinteisen pyöreän.

Jos et halua piirtää joulukranssia, voit aina tehdä oikean - kiva joulutervehdys sekin <3


Ellis

2. luukku: Hukkapätkäkuusipaita

Mulla on roikkunut vaatehuoneessa vuosia paita, jota on siirrelty hyllyltä toiselle, kirppiskasasta kaappiin ja toisin päin. Aina se on kuitenkin saanut jatkoaikaa, vaikka ei näytä miltään. Mutta tuntuu sitäkin mukavammalta - silloin kerran vuodessa, kun eksyy päälle vahingossa. Kietaisumalli silkkinauhoilla. Pehmeää fleeceä, jossa pikantti lisä mopsin karvaa. Sitä rataa.

Patalappujen ja korujen ompelusta on jäänyt iso kasa kauniita, mutta ihan liian lyhyitä nauhanpätkiä. Oon säästänyt ne (yllätys! ;) ) ja nyt keksinkin, mihin voin niitä hukata...

Tämänkin idean alkulähteen bongasin joskus netin ihmeellisessä maailmassa. Joku oli tehnyt joulukortin samalla periaatteella, taisi olla teipillä toteutettu.
Aattelin kokeilla, josko tuo toimisi nauhojen kanssa vaatteessa samalla lailla. Toimiihan se!

Mulla on nyt virallinen joulupaita. Hukkapätkäkuusipaita. Jee!


Ellis

1. luukku: Pieni kylä lasipurkissa

Tässä taannoin jumituin selaamaan joululehtiä ison marketin isolle lehtiosastolle. Mieleen tarttui muutama hauska jouluinen juttu - niitä simppeleitä ja helposti toteutettavia, of course. :)

Nyt kun tuli leivottua ensimmäinen satsi piparkakkuja, tuli mieleen kokeilla yhtä huikeeta idistä lehdestä (oon armollisesti unohtanut, mikä joululehti oli kyseessä...) ja koska siitä tuli mun mielestä aikas kivan näköinen, päätin vilauttaa sitä teillekin.

Kylä valmistui näin:

Kaulitsin taikinan ja "piirsin" veitsellä pari taloa. Pienellä veitsellä sai myös hyvin napattua ikkunat, torniin tein pienellä sydänmuotilla ikkunat. Muutama kuusi vielä joukkoon, pitäähän kylässä puita olla!

Kun piparit oli paistettu, annoin niiden jäähtyä vähän aikaa. Kaadoin hienoa sokeria purkin pohjalle lumeksi. Ennen talojen ja puiden pystytystä ripottelin vielä niiden päälle vähän tomusokeria, oli nääs satanut lunta! ;)

Sitten vaan talot ja kuuset hankeen pystyyn. Siellä ovat! Laitoin purkin taakse tuikkukynttilän palamaan, antaa kivasti valoa kylään.

Idea ei siis ole omani, mutta tosi kiva jaettavaksi. Tää on aika hauska ja ennen kaikkea helppo vaihtoehto esim. piparkakkutalolle.  <3

Ellis

24. luukku: Jollei jouluna ole lunta...

... voiko joulupukki tullakaan??
Kyllä voi!

Tänään taas perinteisesti joulupuuron ja Lumiukon jälkeen meidän katras suuntasi askeleensa ylämäkeen, kohti pientä lentokenttää.
Pian 40 vuotta on pukki laskeutunut tänne piskuisella lentokoneella hetikohta puolenpäivän jälkeen. Vuosi vuodelta ihmiset vaeltavat kentälle: läheltä tullaan kävellen, sillä auton kanssa siihen ruuhkaan ei viitsi lähteä... kentälle johtaa autojen lakkaamaton letka. Mutta vaikka tulemme kävellen, saamme mekin kulkea lähes kulkueessa, niin paljon ihmisiä vaeltaa kohti lentokenttää kävelytietä pitkin. Kun saavumme perille, paikalla on valehtelematta muutama sata ihmistä.

Olemme ajoissa, kävellen ei kestä kuin kymmenisen minuuttia - ihan sopiva päiväulkoilu ennen joulusaunaa.

Kentällä katse etsii tuttuja. Ja löytääkin. Monia, joita ei muuten useinkaan näe, tapaa juuri jouluaattona lentokentällä.
Joulupukki on lentänyt aattona tänne joka vuosi aina 70-luvun puolivälin paikkeilta asti, joten moni, joka on lapsena ollut itse vanhempineen katsomassa joulupukin saapumista tähän pikkukylään, on siellä nyt oman perheensä ja oman jälkikasvunsa kanssa. Perinteitä vaalitaan!

Hetken päästä alkaa kuulua säkätystä. Helikopteri! Tänä vuonna joulupukki on vaihtanut potkurikoneen toisenlaiseen ilma-alukseen.

Pieni, sympaattisen näköinen kopteri lähestyy kenttää. Lähemmäs tullessaan se muistuttaa vähän Nukkumatin helikopteria... ja onhan tälläkin kyydissään hiippalakki, tosin punainen :D
Kopteri kaartaa muutaman kierroksen ihmisjoukon yläpuolella, jotta kaikki näkevät, kuinka pukki huiskuttaa ikkunasta. Lopulta kopteri laskeutuu ja joulupukki pääsee toimittamaan asiaansa: tuomaan kyläläisille karkkia ja kuuntelemaan viimeisiä toiveita ja kuulumisia.

Tapahtuma on ohi yhtä nopeasti, kuin alkoikin. Ihmiset alkavat valua takaisin koteihinsa ja autoillensa. Viimeiset joulutervehdykset tuttujen kanssa, joku ehkä vaihtaa vielä paketteja - sekin tuntuu joillekin olevan perinne, pakettien vaihtaminen lentokentällä :)
Kaikessa lyhykäisyydessään jotenkin ihana, konstailematon ja persoonallinen perinne, jota tämä kylä vaalii ja joka yhdistää sen asukkaita ainutlaatuisella tavalla.

Tästä alkaa meidänkin perheen joulu. Tämän perinteen lapseni tulevat muistamaan ikänsä, ehkä he saapuvat jonakin päivänä katsomaan joulupukin saapumista omien lastensa kanssa...


Ihanaa Joulua kaikille <3

Ellis

22. ja 23. luukut: Joulukiireitä loppusuoralla

Huiskis haiskis!

Onpa ollut touhua ja vipinää!
Eilen saatiin jouluvieraita - tuttuja kylläkin - kun vanhin tytär tuli myöhäisinä yön tunteina kotiin ja toi tullessaan kamunsa Japanista. Meillä ihmeteltiin vielä koristeitta olkkarissa tönöttävää kuusta, joka adoptoitiin naapurin takapihalta. Se raasu olisi muuten joutunut viettämään joulunsa ihan ilman kynttilöitä ja koristeita.
Tänään aamulla innokkaita nuoria aikuisia parveili yhden kuusen ympärillä ihan ruuhkaksi asti - toimitusta oli kyllä kiva seurata! Ja kuusesta tuli kaunis! :D
















Tontun retkille lähdettiin iltapäivästä, kun osa lahjoista oli saatu kääreisiin. Tärkeiden näkemisien lisäksi illan pimetessä poikkesin kotimatkalla vielä molempien isovanhempieni haudoilla. Siellä pimeässä loisti jo tänä iltana mykistävä ja hiljentävä kynttilämeri. Liikuttavan kaunista <3'

Vielä joulutortut uunista ja meillä alkaa olla joulu valmiina.

Meillä on täällä muuten ihan oma pieni tonttu. Punaisessa nutussaan. Nelijalkainen.
Se käy vaivihkaa nappaamassa joulukoristeita, siirtää niitä paikasta toiseen ja jos joku ei satu miellyttämään, voi se vaikka vähän retusoida sitä mieleisekseen. Tänään yksi sohvapöydällä näköttävä lumiukko pääsi eroon silmistään ja porkkananenästään...

 Huomenna on jouluaatto...

Ellis <3

21. luukku: Tampereella tänään

Sininen hetki jouluisessa kaupungissa.
Lempikaupungissa.



Lauantaiterkuin,

Ellis <3

20. luukku: Zzzzzz...

Heipsansaa! 

Juuri nyt tuntuu tuolta ;) Peitto vaan korville ja sitten pitelemään tyynyä pään alla.

Koulun kauneimmissa joululauluissa tänä iltana oli kyllä tunnelma kohdillaan. Laulut raikasivat täpötäydessä salissa, kyntteliköt valaisivat.

Huomenna vielä pikku tuokio joulupuuron ja tokareiden kanssa, sitten seuraavan kerran työmaalle vasta ensi vuonna!

Loma, aina yhtä odotettu... 

Ellis <3

19. luukku: Piparkakku taskuun ja kirkkoon

Etsin tänään tietoa piparkakusta - ja löysinkin, Wikipediasta. Ihmeellinen paikka muuten... aattelin, että jos en muuten löydä, kurkkaan sinne ;)

No mutta. Piparkakkujen edeltäjiä valmistettiin jo faaraoiden Egyptissä! Eivät siis ihan mitään uusia keksintöjä ole nämä jouluiset herkut.

Laitanpa tähän pienen tarinan, joka valottaa piparkakunkin historiaa. Taru kuulostaa paitsi yhdeltä tutulta lasten sadulta, myös aika pelottavalta..

Kas tässä, suoraan Wikipediasta:

Harva tietää, että esimerkiksi kansan suussa muovautunut lapsille suunnattu satu Hannusta ja Kertusta on itse asiassa tositarinan innoittama. Grimmin veljesten satu pohjautuu julmaan tosikertomukseen leipuri Katarina Schraderin kohtalosta 1600-luvun puolivälissä.

Katarinan surmaaminen ja uunissa polttaminen johtui kahden leipurin välisestä riidasta, jossa toisena osapuolena oli leipuri Hans Metzler. Katarina Schrader kyllästyi riitaan ja muutti pois Nürnbergistä. Myöhemmin hän kuitenkin palasi läheiselle metsäseudulle, osti sieltä mökin ja perusti leipomon. Katarina kehitteli omia piparkakkujaan ja myi niitä hyvällä menestyksellä kartanoihin ja luostareihin. Tämä suututti kateellista Hans Meztleriä niin, että hän päätti kostaa. Metzler väitti käräjäoikeudelle, että Schrader oli noita, joka ottaa vangikseen lapsia, lihottaa heitä ja pistelee lopuksi poskeensa.

Käräjäoikeus päätti peukaloruuvikokeen perusteella, ettei Katarina Schrader ollut noita. Metzler tuohtui asiasta pahanpäiväisesti, otti mukaansa sisarensa Gretelin ja lähti tapaamaan Katarinaa. Perillä sisarukset surmasivat Katarinan ja polttivat hänet uunissa. Kaameasta tarinasta vääntyi kansan suussa vähitellen satu Hannusta ja Kertusta.

Kaikenmoisia uskomuksia pipareista myös löytyi. Aikoinaan uskottiin, että jos piti piparia taskussaan kirkonmenojen ajan, välttyi sairauksilta. Piparkakkuun siunaantui voimaa ja kun pipari sitten syötiin, vältyttiin tarttuvilta, vakavilta sairauksilta. Olispa se noin helppoa! Meillä leivottaisiin kesät-talvet piparkakkuja ja muruja olis taskunpohjat täynnä :D

Mä taidan huomenna pitää leipomispäivän. Jos vaikka edes jotain... Kouluun lähden vasta silloin, kun iltahämärä alkaa laskeutua. Joulujuhlaa tiedossa... :)

Niitä odotellessa,
Ellis

18. luukku: Leikitäänkö kukkakauppaa?

Tänään töissä:

Tarvikkeet:

- vanhoja joulukukka-asetelmien ruukkuja
- vanhoja jouluisia ruukkukoristeita
- vihreitä pikku sypressejä
- multaa
- meriheinää
- käpyjä
- folio-silkkipaperia
- hopealankaa paketin sitomiseen


Arvaattekin jo?

Viime viikkoisesta tyky-iltapäivästä intoutuneena marssin tässä eräänä iltapäivänä kylän ihanaan kukkakauppaan ja hain vähän tarviketta. Ruukkuja ja vanhoja koristeita sekä multaa tosin löytyi jo valmiiksi, mutta havut, meriheinä ja kävyt matkasivat auton perässä koululle.

Jokainen eskari sai taiteilla itselleen joulukukkasen kotiinviemisiksi. Ihania, uniikkeja asetelmia syntyi pikku kätösten jäljiltä ja saimme tehdä pienet muistamiset liikuntatoimen väellekin... jaksavat taas jäädyttää meille luistinrataa ja tehdä latuja pienille hiihtäjille. Kun sitten joskus saadaan talvi takaisin.

Mukavaa puuhaa!
Hyvä mieli tuli sivutuotteena <3

Ellis

17. luukku: Löytöjä

Joskus kannattaa hakea jakkara ja kiivetä yläkaapille.
Löysin tänään kaapin kätköistä kauan aikaa sitten ostamiani tyynyjä, jotka jostain syystä olin jättänyt ihan huomiotta marinoitumaan yläkomeroon.

Pääsivät pois kaapista ja asettuivat nyt ensin takkahuoneen nojatuoleihin, kunnes varmaan pian siirtyvät sohvalle olohuoneeseen.
Vaikka ovat kovin keveitä ja väreiltäänkin vaaleita, sopivat mun mielestä oivasti joulun väreihin ja tunnelmaan

On se toisaalta kiva, että joskus löytyy näitä yllätyksiä ihan läheltäkin. Huomiselle oon varannut taas parin yläkaapin kurkistuksen. Koskaan kun ei tiedä, mitä löytyy. Ja ihan omilta jäljiltä!

Mä menen nyt painamaan pääni vähän isommalle tyynylle, nähdään taas huomenna :)

Ellis