Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei

Tere!

Tulin vaan kertomaan, että meillä on pikkasen ollut otsat rypyssä arkiaikataulujen kanssa... 

tuntuu vähän siltä, että joku käy kähveltämässä vähintään kolmasosan vuorokauden tunneista. Sama tyyppi lisää takuulla mun aamupuuroon jotain hitaushippusia, jotka saa mut toimimaan tahmeasti ja heräämään huonosti arkiaamuisin.

Mukavat, kiireettömät metsälenkit ovat vaihtuneet hektisiin pikapyrähdyksiin lähipoluilla.

Lintujen laulua ei enää kuulu. Johtuuko se siitä, että en ehdi kuunnella, vaan kuumeisesti mietin, missä välissä paistaisi kanat ja laittaisiko pyykkikoneeseen pikaohjelman vai ehtisikö kunnon pesuohjelma pyöriä sittenkin ennenkuin vuorokausi vaihtuu.

Voihan lintujen laulun lakkaaminen toki johtua siitäkin, että osa linnuista on jo pakannut Samsonitensa ja matkustanut viisaasti lämpimämmille hoodeille. 

Kiireisimpinä aamuina sukkalaatikossa on vain väärän värisiä sukkahousuja, kahvikupista kolahtaa korva rikki, avaimet jäävät sisälle ja päivästä tulee bad hair day.

Polkupyörä talon nurkalla on vaihtunut oravanpyöräksi, joka polkee paikallaan, vaikkei mihinkään liikukaan.

Tänä iltana päätin, että nyt tähän tulee stoppi. 

Kermakaikkiaan, niinkuin Pekka Töpöhäntäkin sanoo.

Vedetään henkeä, sytytetään kynttilä ja nostetaan jalat pöydälle. 

Ei se mitään, että eiliset kahvikupit on vielä ikkunalaudalla. Tai että edellisviikonkin lehdet on vielä lukematta. 

Otetaan iisisti, hetki kerrallaan. Aatellaan positiivisesti siitäkin vähästä, mitä ehditään, vaikkei paljoa ehdittäisikään. Meillä on sittenkin tää hetki ja aika - huomenna tää on jo mennyt ja tilalla on uusi hetki.

Carpe diem.

Ellis

Matkalippu laventelimaahan

Bonjour rakkaat siskot!

Tulkoon vaan syksy ja sateet, lehdettömät puut ja säkkipimeät illat. Käykää päälle, en pelkää!!
No ei vais... enhän mä niitä oikeasti ihan vielä halua - liihottelen vaan pikku hetken tässä maanantai-illan ranskalaisessa tunnelmassa.

Kävi näet niin, että eräänä elokuun iltana selasin työväenopiston esitettä ja silmiini osui - jokasyksyiseen tapaan - uusia alkavia kielikursseja.
Viimeksi jokunen vuosi sitten olin vähällä ilmoittautua espanjan kielen kurssille, mutta sitten se jäi muiden kiireiden alle, unohtui... ja jäin laiturille, kun juna meni jo.
Joskus meinasin puolivakavissani aloittaa kiinan opinnot. Japanin opintojakin odottelin, mutta niitä ei kuulunutkaan.
Meni vuosi, toinen. Tuli uusi esite. Ranskan kielen alkeet.

Tänään, ensimmäisen kouluillan jälkeen, osasin jo esitellä itseni. Sain itselleni ranskalaisen nimen ja opin, kuinka paljon Ranskassa on asukkaita, sekä miten ääntyy kuuluisien ranskalaisten taiteilijoiden nimet.
Tiedän neljä suurinta kaupunkia ja parhaimman punaviinialueen. Osaan luetella rajanaapurit ja sanoa "oui" tai tarvittaessa "non".

(kuva lainattu täältä )



Huomenna menen kirjakauppaan tilaamaan oppikirjan, haen matkalla patongin ja etsin baskerin talvivaatelaatikosta ;)

C ´est la vie, mon amie,

Louise  (tutummin Ellis)


PS. Ekskusemuaa, tässä vaiheessa uutukaisia opintoja innokkuus on taitoa suurempi.... lupaan olla käyttämättä ranskan kieltä jatkossa ;)
Ainakin melkein.
Ja sitten, jos ja kun kieli alkaa taipumaan ja jotain oikeasti tarttuu pääkoppaan, oon luvannut itselleni, että käytännön harjoitukset suoritetaan autenttisessa ympäristössä :D
Ihan vielä ei kuitenkaan matkalippua ole tilattu, eikä laukkua pakattu.