Matkalippu laventelimaahan

Bonjour rakkaat siskot!

Tulkoon vaan syksy ja sateet, lehdettömät puut ja säkkipimeät illat. Käykää päälle, en pelkää!!
No ei vais... enhän mä niitä oikeasti ihan vielä halua - liihottelen vaan pikku hetken tässä maanantai-illan ranskalaisessa tunnelmassa.

Kävi näet niin, että eräänä elokuun iltana selasin työväenopiston esitettä ja silmiini osui - jokasyksyiseen tapaan - uusia alkavia kielikursseja.
Viimeksi jokunen vuosi sitten olin vähällä ilmoittautua espanjan kielen kurssille, mutta sitten se jäi muiden kiireiden alle, unohtui... ja jäin laiturille, kun juna meni jo.
Joskus meinasin puolivakavissani aloittaa kiinan opinnot. Japanin opintojakin odottelin, mutta niitä ei kuulunutkaan.
Meni vuosi, toinen. Tuli uusi esite. Ranskan kielen alkeet.

Tänään, ensimmäisen kouluillan jälkeen, osasin jo esitellä itseni. Sain itselleni ranskalaisen nimen ja opin, kuinka paljon Ranskassa on asukkaita, sekä miten ääntyy kuuluisien ranskalaisten taiteilijoiden nimet.
Tiedän neljä suurinta kaupunkia ja parhaimman punaviinialueen. Osaan luetella rajanaapurit ja sanoa "oui" tai tarvittaessa "non".

(kuva lainattu täältä )



Huomenna menen kirjakauppaan tilaamaan oppikirjan, haen matkalla patongin ja etsin baskerin talvivaatelaatikosta ;)

C ´est la vie, mon amie,

Louise  (tutummin Ellis)


PS. Ekskusemuaa, tässä vaiheessa uutukaisia opintoja innokkuus on taitoa suurempi.... lupaan olla käyttämättä ranskan kieltä jatkossa ;)
Ainakin melkein.
Ja sitten, jos ja kun kieli alkaa taipumaan ja jotain oikeasti tarttuu pääkoppaan, oon luvannut itselleni, että käytännön harjoitukset suoritetaan autenttisessa ympäristössä :D
Ihan vielä ei kuitenkaan matkalippua ole tilattu, eikä laukkua pakattu.