Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei

Tere!

Tulin vaan kertomaan, että meillä on pikkasen ollut otsat rypyssä arkiaikataulujen kanssa... 

tuntuu vähän siltä, että joku käy kähveltämässä vähintään kolmasosan vuorokauden tunneista. Sama tyyppi lisää takuulla mun aamupuuroon jotain hitaushippusia, jotka saa mut toimimaan tahmeasti ja heräämään huonosti arkiaamuisin.

Mukavat, kiireettömät metsälenkit ovat vaihtuneet hektisiin pikapyrähdyksiin lähipoluilla.

Lintujen laulua ei enää kuulu. Johtuuko se siitä, että en ehdi kuunnella, vaan kuumeisesti mietin, missä välissä paistaisi kanat ja laittaisiko pyykkikoneeseen pikaohjelman vai ehtisikö kunnon pesuohjelma pyöriä sittenkin ennenkuin vuorokausi vaihtuu.

Voihan lintujen laulun lakkaaminen toki johtua siitäkin, että osa linnuista on jo pakannut Samsonitensa ja matkustanut viisaasti lämpimämmille hoodeille. 

Kiireisimpinä aamuina sukkalaatikossa on vain väärän värisiä sukkahousuja, kahvikupista kolahtaa korva rikki, avaimet jäävät sisälle ja päivästä tulee bad hair day.

Polkupyörä talon nurkalla on vaihtunut oravanpyöräksi, joka polkee paikallaan, vaikkei mihinkään liikukaan.

Tänä iltana päätin, että nyt tähän tulee stoppi. 

Kermakaikkiaan, niinkuin Pekka Töpöhäntäkin sanoo.

Vedetään henkeä, sytytetään kynttilä ja nostetaan jalat pöydälle. 

Ei se mitään, että eiliset kahvikupit on vielä ikkunalaudalla. Tai että edellisviikonkin lehdet on vielä lukematta. 

Otetaan iisisti, hetki kerrallaan. Aatellaan positiivisesti siitäkin vähästä, mitä ehditään, vaikkei paljoa ehdittäisikään. Meillä on sittenkin tää hetki ja aika - huomenna tää on jo mennyt ja tilalla on uusi hetki.

Carpe diem.

Ellis