Kasseja ja kirjoja

Flunssan ja kiireen siivittämä viikko on vierähtänyt sunnuntaihin. Tuntuu, että justiinhan olin lomalla, kiireettömiä päiviä viettämässä... Tänään on sentään päivä tuntunut hiukkasen pitemmältä, kun kellot siirrettiin. Ei sillä, mun mielestä voitaisiin jättää siirtämättä, en tykkää yhtään siitä, että kelloja ylipäätään pitää siirtää eteen ja taakse, höh.

Ihmeellistä... aurinko näyttäytyi parina päivänä! Meillä se osuu iltapäivällä kivasti takkahuoneeseen, jossa on valkoinen kirjahylly täynnä kirjoja. Siihen heti kameran kanssa - kassit riviin :))

Kuvailin vähän muuallakin noita viimeaikojen tuotoksia... selvästi huomaan, että

bägeihin on tullut syksyn mukana syksyisiä värejä: 

tummanpunaista, lilaa, ruskeaa... farkutkin jotenkin tummempia. 

Tein tilauksesta pari bägiä pelkillä olkahihnoilla, taas uutta mulle - ja tykkäsin itsekin, että ihan hyvin ne keikkui olkapäällä tai olan yli vedettynä tuollakin lailla, ilman pikkusankoja.

Eräänä päivänä edellisellä viikolla (lomaviikko) ompelukone sanoi sopimuksen irti. Koneesta kuului kamala ronksahdus... ja sitten... ei mitään. Ei tikkiäkään.

A-pu-va! Messut lähestyy, ei nyt voi mennä kone rikki!!!

Pikainen soitto kaupunkiin ja kohta olin jo autossa, Husqvarna vieressä menossa kohti huoltoa.

Apuakin sain, kone kuulemma vetelee jo aikalailla viimeisiään, joutuu sen verran koville farkun kanssa, mutta vielä tovin ehkä jaksaa... 

Liikkeessä odotellessani sattui kuitenkin hämmentävä juttu. Vähän huvittavakin.

Liikkeen omistaja laittoi mulle esille käytetyn, korjaamansa ja huoltamansa koneen. Oikein vankkaa tekoa ja hyvän oloinen, laadukas kone. 

Sain tilkun, jota aloin ompelemaan samalla, kun mies korjasi takahuoneessa mun konetta. Hetken ommeltuani ja kokeiltuani tuumin, että kone kyllä vaikutti tosi hyvältä. Nousin koneen ääreltä ja katselin sitä vähän kauempaa.

Yhtäkkiä kone alkoi tikkaamaan täyttä vauhtia ilman, etä kukaan koski siihen. Siinä se vaan huristeli ja samaan aikaan alkoi savua tupruttaa toisesta sivusta. Kääk!

Olin niin ihmeissäni, etten tajunnut edes mennä nyppäämään johtoa irti seinästä. Katsoin vain vuoroin täysiä itsestään eteenpäin ompelevaa konetta ja paininjalkaa, jota kukaan ei painanut. Huusin takahuoneeseen miehelle, että nyt tää kone sekosi täysin! Heh, ensimmäinen ajatus oli, että oonkohan mä jossain piilokamerassa... :D

En sentään ollut! Koneeseen oli tullut oikosulku ja joku proppu oli kärähtänyt koneen sisältä. Karmea katku leijaili liikkeessä hetken aikaa - minä tyydyin omaan huollettuun, vanhaan ystävääni ja köröttelin se vieressäni takaisin kotiin jatkamaan hommia. Hyvä juttu oli tietty se, että tuo sattui liikkeessä, enkä minä tai kukaan muukaan ollut ehtinyt ostaa konetta ja viedä sitä kotiin :)

Vaarallisia nää ompelukoneet...

Meillä on muuten juhlittu kaikkein pienimmän synttäreitä, Elma täytti vuoden eilen <3.

Näin rauhallisissa merkeissä sitä tosin harvoin päiväsaikaan näkee, on meinaan sen varran vauhdikas neitonen... :))

Täällä ilta pimenee entistä aikaisemmin... saiskohan sitä huijattua itsensä nukkumaankin edes vähän aikaisemmin?!

Mukavaa, kotoista sunnuntai-iltaa sinne ruutujen toisellekin puolelle!

Ellis <3

Tänään

Täällä sataa ja tuulee... meillä ei ole kukaan koskenut vielä haravaan. Pitäisi ehkä?
Lehtiä tulee kenkien ja tassujen mukana sisällekin... ja keittiön pöytä muistuttaa lankarullineen ja kankaineen täpötäyttä markkinalaivaa... siivotakin pitäisi, eikö?

Mitä tekee Ellis?
Se keittää kahvia, katsoo ikkunasta ulos, kun tuuli viskoo tammesta lehtiä ja raivaa ompelujen keskelle tilaa kahvikupilleen.
Se ottaa persiljanpilkkomissakset ja leikkaa irti lahkeen. Sitten toisen. Ottaa lasipurkista pitsiä ja repii vähän vanhaa kauluspaitaa. Leikkaa pätkän samettinauhaa ja vielä toisenkin.
Se ajattelee, että tämä riittäisi hyvin. Tämä tämmöinen elämä. Jos postilaatikossa ei olisi ikinä enää laskuja odottamassa. Jos ei tarvitsisi kuin leipää ja maitoa kaupasta. Tämän viikon voi leikkiä tätä leikkiä.

Aika kuluu. Tunnit kuluvat.

Ihana loma <3

Ellis

Lappuliisa matkustaa

Täällä taas... aika kuluu niin hurjaa vauhtia, että roikun kaksin käsin kalenterin sivuissa kiinni pysyäkseni kyydissä. Paljon kaikkea - pääasiassa mukavaa - on parissa viikossa ehtinyt tapahtua.

Ensiksi... sain tässä taannoin paketin!! Ihana Saila neuloi mulle toiveideni mukaiset säärystimet kirjoneuletta, lettejä ja silkkinauhoja säästelemättä... Ovat lämpimät, kauniit, ihanat - kiitos vielä Saila ja lämpimät terkut sinne <3
Kotona nämä lämmittävät ihanasti sukkien jatkeena ja ulos mennessä vedän jalkaan tämän tästä niin nilkkureiden, kumppareiden kuin kävelypopojenkin kaveriksi - lempparit!!

Säärystimien ja seikkailumielen kanssa suuntasin sitten ystäväni Minnan kanssa Tallinnaan käsityömatkalle.




 Reissu alkoi toissa viikon torstaina, kun hyppäsimme käsityöläisten bussin kyytiin... ihana elämys... taisimme olla ryhmän nuorimmat - ihanan turvallista, monta mummoa (ja pari pappaakin) matkassa <3



















Laivalla oli monenlaisia herkkuja: kalaa, paistia, salaatteja, sorbettia, Elastinen... jou!

Mutta Tallinnassa odottikin ihan toisenlainen herkku, mulle uusi kokemus: KARNALUKS!
Moni varmaan siellä on jo vieraillutkin, mutta täytyy sen verran hehkuttaa, että huh heijaa, mikä määrä tavaraa!!

*nauhoja*pitsejä*nappeja*kahvoja*kankaita*solkia* ....... ihan vain mainitakseni lyhykäisesti mun ostoksia. Ja hinnat - pääosin ainakin mun valitsemat tuotteet paljon kotomaan hintatasoa edullisempia.
Seuraavalla Tallinnan visiitillä vilahdan taksilla satamasta suoraa päätä Karnaluksiin viettämään laatuaikaa :))

Karnaluksista matkamme jatkui Viimsiä kohti. Marja Matiisen tilkkutalon ovella tuli taivaallinen kahvin tuoksu vastaan. Ja mikä nainen!!!

Mikä uskomaton tarina hänellä oli kerrottavanaan tilkkujensa myötä!
HUH, tiedättekö, kun olin juuri käynyt katsomassa Puhdistus-leffan ja nyt kuulin livenä tämän taiteilijan kertovan omaa tarinaansa ja oman sukunsa historiaa tuohon naapurimaamme lähihistorian traagiseen aikaan liittyen. Omassa viehättävässä pikku talossaan, vieraanvaraisena, lämminhenkisenä ja kotoisasti...

Meitä oli niin monta, että kahvia keitettiin monta pannullista ja silityslautakin oli valjastettu pöytäliinan avulla kahvipöydäksi.
Kananlihalla ja välillä vedet silmissä nauraen kuuntelimme Marjan tarinoita ja hämmästelimme sitä luovuuden määrää, joka meidät talossa ympäröi. Hänen kotonaan sai vapaasti valokuvata - ja ihania yksityiskohtia riittikin paljon... kun vaan olisi malttanut / ehtinyt kuvata enemmän.

En voi muuta kuin lämpimästi suositella vierailua hänen luonaan, jos aikaa riittää Tallinna-visiiteillänne.  Marja Matiisen tilkkutalosta löytyy tietoa googlettamalla.

***

Viime viikon työ- ym. kiireiden jälkeen nyt alkanut viikon syysloma tuntuu ihanalta :)
Loman alkajaisiksi eilen aamulla kääntyi auton nokka ensin Lahteen, jonne jäivät päiväänsä viettämään etämies ja mun kuopus. Minä ja vanhin tytär jatkoimme bussilla matkaa Helsinkiin.
Aateltiin mennä ihastelemaan Helenen taulut Ateneumiin - joku muukin oli aatellut samalla tavalla. Risteykseen asti mateleva jono oli niin tyrmäävä, että päätin katsastaa maalauksia (taas kerran) kotona Schjerfbeckin elämäkerrasta. Huoh!
Tässä asiassa mun kuuluisa viimetippa, joka aina yleensä toimii pettämättömästi, teki ihan kunnon oharit!

Meidän reissuun mahtuikin sitten paljon muita mukavia asioita: ihanat kahvit ja leivokset, idyllisiä pikkukatuja, viehättävät Villa Harmonie-puoti & Nanna, ravintola Vapiano...
On pakko tunnustaa, että olen Helsingissä käydessäni lähes kuin ulkomailla. Paikka on mulle niin vieras. Ihan totta. Tää asia jaksaa riemastuttaa etämiestä kerta toisensa jälkeen, kun mennään Helsinkiin. Maalainen... :D

Muuten, aivan ihanaa ruokaa Vapianossa... kokki valmistaa annoksesi nenäsi edessä, jolloin saat jo heti pannulta kaikki ihanat tuoksut nenääsi... <3

Paikka on kivasti sisustettu ja konsepti vaikuttaa toimivan erittäin hyvin. Tarjolla on erilaisten tuorepasta-annosten lisäksi erilaisia antipasteja ja pizzoja.

Ikkunalaudalla toisiinsa nojailivat Lappuliisan laukku ja ihku vintage-Vuitton, jonka tyttönen toi mukanaan Japanista taannoin. Love at first sight - I mean the bags <3

Tämmöistä tänne Elliksen syysarkeen kuuluu. Entä polvi? Noh, se oikkuilee edelleen. Viime viikolla kolahti postilaatikkoon marraskuun alkuun osuva aika ortopedille. Asia etenee... we´ll see...
Ja odotellessa ommellaan... Tampereen messut lähestyvät :)))

Elliksen voi laukkuineen ja patalappuineen bongata C-hallista osastolta P 176. Sama paikka kuin kahtena ed. vuotena.
Mukana on jälleen Viipi ihanien Wirberryjensä kanssa -neuleet, pellavamekot ym. ihanuudet, sekä tällä kertaa lisäksi Minna pöytäliinoista tuunattujen uniikkien MINNA.nuu -asujen kanssa. Tulkaa käymään ja ihastelemaan!!!

***

Täällä odotellaan tulevaa viikkoa innolla, monenmoista pientä kivaa suunnitelmaa ja viritystä on ilmassa. Pääasiassa kuitenkin kotoillaan. Nautitaan siitä, ettei tarvitse lähteä töihin aamulla. Laitetaan kynttilä aamukahvipöytään ja villasukat jalkaan <3

Sunnuntaiyön terkuin,

Ellis