Ihmeellistä... aurinko näyttäytyi parina päivänä! Meillä se osuu iltapäivällä kivasti takkahuoneeseen, jossa on valkoinen kirjahylly täynnä kirjoja. Siihen heti kameran kanssa - kassit riviin :))
Kuvailin vähän muuallakin noita viimeaikojen tuotoksia... selvästi huomaan, että
bägeihin on tullut syksyn mukana syksyisiä värejä:
tummanpunaista, lilaa, ruskeaa... farkutkin jotenkin tummempia.
Tein tilauksesta pari bägiä pelkillä olkahihnoilla, taas uutta mulle - ja tykkäsin itsekin, että ihan hyvin ne keikkui olkapäällä tai olan yli vedettynä tuollakin lailla, ilman pikkusankoja.
Eräänä päivänä edellisellä viikolla (lomaviikko) ompelukone sanoi sopimuksen irti. Koneesta kuului kamala ronksahdus... ja sitten... ei mitään. Ei tikkiäkään.
A-pu-va! Messut lähestyy, ei nyt voi mennä kone rikki!!!
Pikainen soitto kaupunkiin ja kohta olin jo autossa, Husqvarna vieressä menossa kohti huoltoa.
Apuakin sain, kone kuulemma vetelee jo aikalailla viimeisiään, joutuu sen verran koville farkun kanssa, mutta vielä tovin ehkä jaksaa...
Liikkeessä odotellessani sattui kuitenkin hämmentävä juttu. Vähän huvittavakin.
Liikkeen omistaja laittoi mulle esille käytetyn, korjaamansa ja huoltamansa koneen. Oikein vankkaa tekoa ja hyvän oloinen, laadukas kone.
Sain tilkun, jota aloin ompelemaan samalla, kun mies korjasi takahuoneessa mun konetta. Hetken ommeltuani ja kokeiltuani tuumin, että kone kyllä vaikutti tosi hyvältä. Nousin koneen ääreltä ja katselin sitä vähän kauempaa.
Yhtäkkiä kone alkoi tikkaamaan täyttä vauhtia ilman, etä kukaan koski siihen. Siinä se vaan huristeli ja samaan aikaan alkoi savua tupruttaa toisesta sivusta. Kääk!
Olin niin ihmeissäni, etten tajunnut edes mennä nyppäämään johtoa irti seinästä. Katsoin vain vuoroin täysiä itsestään eteenpäin ompelevaa konetta ja paininjalkaa, jota kukaan ei painanut. Huusin takahuoneeseen miehelle, että nyt tää kone sekosi täysin! Heh, ensimmäinen ajatus oli, että oonkohan mä jossain piilokamerassa... :D
En sentään ollut! Koneeseen oli tullut oikosulku ja joku proppu oli kärähtänyt koneen sisältä. Karmea katku leijaili liikkeessä hetken aikaa - minä tyydyin omaan huollettuun, vanhaan ystävääni ja köröttelin se vieressäni takaisin kotiin jatkamaan hommia. Hyvä juttu oli tietty se, että tuo sattui liikkeessä, enkä minä tai kukaan muukaan ollut ehtinyt ostaa konetta ja viedä sitä kotiin :)
Vaarallisia nää ompelukoneet...
Meillä on muuten juhlittu kaikkein pienimmän synttäreitä, Elma täytti vuoden eilen <3.
Näin rauhallisissa merkeissä sitä tosin harvoin päiväsaikaan näkee, on meinaan sen varran vauhdikas neitonen... :))
Täällä ilta pimenee entistä aikaisemmin... saiskohan sitä huijattua itsensä nukkumaankin edes vähän aikaisemmin?!
Mukavaa, kotoista sunnuntai-iltaa sinne ruutujen toisellekin puolelle!
Ellis <3
Juuri tuossa ihmettelinkin millaisella koneella kauniita farkkukassejasi ompelet!
VastaaPoistaOnneksi sait koneesi kuntoon pikavauhtia.
Lutuinen tuo teidän päivänsankarinne, onnea hurjasti ja mukavaa viikonalkua :)
Hih, hyvin on kestänyt tuo oranssi iki-ihana retrokone :) Jo aikanaan äitini on sillä ommellut vuosia ja taas vuosia. Nyt minä jo vuosia... :) Ihan pian on pakko päästää se eläkkeelle - hyvin ansaitulle ;)
PoistaElma on tosi lutuinen... vauhtia riittää, vaikka nyt nukkuukin mun jalkojen juuressa <3
Kivaa viikon alkua sinne myös!
Voi että nää siun kassit on kyllä niiiin ihania!!!
VastaaPoistaMukavaa viikkoa <3
Kiitos Saila <3
PoistaSamoin kiitos, mukavaa viikkoa :)
Voi ku sulossi kassei taas ja mikä lutune kuva Elmast ♥ Voi taivas senttäs, varmaa pelästyit kauhiast siel putiikis ku kone rupes itseksee ompelee torel ol ku piilokameras konsanaa ♥ Orota vaa parin kuukaure pääst, olet telkkaris piilokameras hahhaha ♥
VastaaPoistaKiitos Johanna, Elmakin kiittää <3
PoistaHeh, pelästyin kyllä todella - jälkeenpäin nauratti... olin varmaan aika näky. Ja varmaan tosiaan jossain piilokamerassa :D
Hui tota ompelukonehässeliä kaikkineen, ensin oma kone simahtaa ja sit toinen surraa omiaan, aikas spuuki meininki!
VastaaPoistaVaan voihan somaakin somemmat bägit! Sain stadista päin tyyyyytyväisen soiton yhdeltä uuden Elliksen omistajalta ;) Ainoa murhe oli "kuin tätä raaskii käyttää?" Sielläkin oli jo keksitty, että Ellis on oikein edukseen sisustuselementtinä, näytille ripustettuna. Heh, mut kannustin päästämään bägin myös tositoimiin, arkeen ja juhlaan mukaan pakattuna.
Elmalle onnenhaleja ja -rupsutuksia <3
No sanos muuta.. ne hetket, kun mietin, mitä ihmettä nyt tapahtuu??!!...
PoistaNo wautsi, kiva kuulla, että bägi on ollut mieluisa - ja ovat ehtineet viikonlopuksi perille :D
Jee, jos lanseeraan vaiks sellaisen sisustuskassin, joka on vaan sellainen kassinmuotoinen lärpäke :)) Sen vois laittaa sitten roikkumaan naulakkoon tai oven kahvaan, niinkuin olen eräässä ihanassa kodissa Tampereen kupeessa nähnyt tehtävän :)))
Elma kiittää ja lähettää märät pusut <3
Ja hei, vielä tuosta sisustusjutusta - mullakin roikkuu makkarin vaatekaapin ovessa yksi ihana Wirberry henkarissa... sisustuselementti parhaasta päästä! Makuuhuone ei näytä miltään ilman sitä :)
No huhheijaa, mikä tilanne! Vanhassa vara parempi siis.. :) Hyvä et masiina tuli kuntoon, niin pääset messuilemaan! On nää sun kassit kyllä niin kauniita. Ja ihana valo näissä kuvissa!
VastaaPoistaSanos muuta :) Kiitos Teija <3
PoistaONNEA ELMALLE♥
VastaaPoistaNo, kyllä tuollaisessa tilanteessa tuleekin tunne, että on piilokametassa...:D
Mukavaa tätä viikkoa sinulle.♥
Elma kiittää ja niiaa :)) Totta, ihan heti katsoin ympärilleni, että näkikö kukaan... vaikken itse siis mitään tehnytkään! Vaistomaista kait...
PoistaKivaa viikkoa sinne sulle myös, Irmastiina <3
Hui, sulla on siis ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita... Onneksi ei käynyt pahemmin.
VastaaPoistaIhanat maatuskat sulla vitriinissä, tahtois kans! Koiruliini on kanssa aivan söpö, onnea 1-vuotiaalle!
Totta... :) Maatuskat oon kantanut kotiin joskus aikoja sitten kirppikseltä... maksoi pari euroa, ihan täydellinen sarja, vaikkei tuossa esillä taida olla kuin kolme :)
PoistaElma kiittää ja heilauttaa häntää <3
Minä aina jaksan ihailla Elmaa! Onnea sankarille! Ja tietysti myös emännälle!
VastaaPoistaKiitos Marita, meiltä molemmilta <3
PoistaMulle kävi tuo sama homma kaverin ompelukoneen kanssa, jonka olin lainannut kun oma oli simahtanut.. Taas niitä kuuluisia viime hetken juttuja: siskon rippijuhlat tulossa, mekko tekeillä ja juuri edellisenä päivänä ompelukone sanoo sopimuksen irti. Ei muuta kuin oma kone korjaajalle, kaverin kone lainaan ja sitten se mokoma alkaa ittekseen ommella ja savuta keskellä keittiötä. Ei auta kuin napata mekkotekele mukaan vanhempien luo (missä ne juhlatkin siis oli) ja viimeistellä ompelus äitin 70-luvun vihreällä ikikestävällä Husqvarnalla juhlapäivän aamuna.. Ja kyseessä oli siis mun mekko, siskon rippimekko oli sentään ajoissa valmiina, äitin ompelema sillä samaisella Husqvarnalla:)
VastaaPoistaHih, mikähän siinäkin, että aina silloin, kun on joku kriittinen hetki... tosiaankin vanhassa vara parempi. Olin ajatellut voivani ostaa vaikka hyvän tuntuisen käytetyn koneen tuon rinnalle, mutta ko. tapauksen jälkeen oon ajatellut, että oiskohan uusi kuitenkin viisaampi hankinta... Takuu ainakin voimassa, eikä sisällä mitään kotitekoisia viritelmiä :)
Poista