Marraskuu

Tervehdys marraskuun pimenevästä isänpäiväsunnuntain illasta!
Tuntuu, että vastahan kirjoitin, mutta... onhan siitä jo parisen viikkoa. Herttinen!
Mihin nämä päivät menee? Katoaako ne vain johonkin mustaan aukkoon, käytettyjen ja menneiden päivien piiloon? Näistä marraskuun päivistä jäljelle jää päivämääriä, muttei varsinaisesti mitään tarkempaa muistikuvaa, mitä minäkin päivänä on tapahtunut... lisäksi koko ajan tuntuu, kuin olisi ilta - päivä ei juuri valkene, jos ei satu olemaan ihan poikkeuksellisen aurinkoinen ja kirkas päivä.
Kai se on tätä marraskuuta.

Tänään on kaikkialla juhlittu isiä <3
Me kokoonnuimme mummulaan, mun lapsuudenkotiin, missä koolla oli oman perheen lisäksi siskon perhe. Nämä on niitä hetkiä tähän pimeimpään vuodenaikaan, joista saa iloa ja voimaa... yhteiset tapaamiset ja ilo siitä, että voidaan kaikki kokoontua syömään mummun keittämää lohisoppaa ja ihanaa Britakakkua <3
Sen jälkeen (yleensä me naiset, siis mummu ja me siskokset plus jonkinlainen otos meidän lapsia) maataan "ruokaperäisillä" kylki kyljessä mummun ja papan isossa sängyssa, muistellaan menneitä tai höpötetään tulevia. Samaan aikaan pappa ja muu miesväki päivittää urheilu-uutisia tai jutustelee omia juttujansa olohuoneen puolella. Joku lapsista (niistä jo aikuisista tai melkein aikuisista :)) yleensä hakee valokuva-albumin, josta aina uudelleen ja uudelleen löytyy helmiä lapsuuden kultaisilta vuosilta. Sitten tarkastetaan makuuhuoneen ovenkarmiin vuosia sitten piirretyt pituusviivat: "oonko mä joskus ollut noin pieni??"
Ihan parasta, että voi rutistaa omaa isää ja viedä paketin, pienen mutta tärkeän!

Sellainen sunnuntai täällä.

Muutoin kuuluu vaihtelevaa... innolla odotellaan ensi viikonlopun kädentaitomessuja, mutta samalla yritetään taltuttaa vihoittelevaa polvea. Visiitti ortopedin luona menneellä viikolla toi määräyksen magneettikuviin ja passituksen sairaslomalle. Liikkuakin kuulemma saa, sen mukaan, mitä jalka antaa myöten - mutta rauhassa on otettava ja levättäväkin on. Jos jonakin päivänä kuvittelenkin iloissani, että nyt tuntuu vähän paremmalle, on seuraava päivä taatusti taas yhtä konkkaamista. Ja viimeistään yöllä muistan jalan olemassaolon... joka kerta, kun vaihdan kylkeä, herään...
Jos kuulkaa tämä tästä vielä tulee entiseen kuntoon, lupaan alkaa huolehtia fyysisestä kunnostani IHAN TOSISSANI!!!
Vaivana ja murheena tämä on oikeesti pieni, jos ajattelee, mitä kaikkea voi eteen tupsahtaa. Mutta mikä kumma siinä onkin, että silloin terveyden ja hyvän kunnon merkityksen vasta tajuaa, kun jokin paikka tai raaja sanoo sopimuksen irti. Höh!
No, nyt vaan odotellaan, mitä tuleman pitää ja edetään sen mukaan.
Messuille kömmin oman jakkaran kanssa vaikka yhdellä jalalla. Samahan tuo istunko siellä vai kotona!
Hyvä mieli tuntuu ihan varmana polvessa asti, se on vissi juttu se :)

Ensi perjantaista sunnuntaihin (16.-18.11.2012) siis Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa Suomen Kädentaidot- messut. Kipin kapin sinne kaikki näkemään, kokemaan ja tapaamaan mukavia ihmisiä :)
Ellis, Wirberry ja MINNA.nuu löytyvät piskuisesta metrin pöydänpätkästä C-hallin takaosasta, lähes messukahvilan vierestä ja viistosti messujen päälavasta oikealle.
Pöytämme numero on P176.
Tulkaa ihmeessä nykäisemään hihasta ja moikkaamaan, jos messuille eksytte!!
Meidän pikkupuotimme tarjoaa tuunattujen farkkujuttujen (made by Ellis) lisäksi uniikkeja pellavaluomuksia ja ihanan lämpimiä alpakkaneuleita sekä pitsimattoja (made by Wirberry) ja tänä vuonna uutuutena eilispäivän luonnonkuituisista pöytäliinoista ja verhoista valmistettuja uniikkeja vaatteita ja asusteita (made by MINNA.nuu). Tulkaatulkaa <3 <3 <3
Jos klikkaat blogin sivupalkissa olevaa messulogoa, pääset messujen kotisivuille ja voit katsoa mm. kivan messuohjelman sieltä :)

En muuten ole ottanut kuvan kuvaa lähipäivinä... tai lähiviikkoina. On niin pimeää... Tuo postauksen ylhäällä oleva vanha räpsy on iPhonen Vintage Cam- kokeilu olohuoneesta. Siinä jotenkin selkeimmin näkyvissä yksi supertärkeä asia... musiikki <3
Ainoa rekvisiittasoitin on pianon päällä asustava vanha vintage-trumpetti. Kerran kokeilin, saisinko siitä jonkinlaisen äänen... Juu sain. Mutta en sitten viitsinytkään toista kertaa koittaa :))) Mutta on se niin nätti <3
Ajattelin muuten, että voisi olla pienen marraskuisen arvonnan paikka. Jotain pientä, sinistä, tuunattua...
Lähipäivinä :D

Iloa ja valoa marraskuun pimeään!


Ellis