8. luukku: Jouluherkkuja ja palaneita sormia

Hyvää Sibeliuksen syntymäpäivän iltaa!

Mun suklaakonvehtitehdas oli taas toiminnassa tänään yhden satsin verran.
Tää on nopeaa hommaa, sopii kiireisellekin vallan mainiosti iltapuhteiksi. Siinä ehtii sopivasti muiden hommien ohella sulattaa suklaat mikrossa, lusikoida ne muotteihin, koristella ja polttaa vielä sormensakin. Ihan vähän tulikuuma on nimittäin suklaakippo mikrosta tullessaan, joten jos ei pidä varaansa ja on hätäisesti (=kuola valuen) nappaamassa kuppia mikrosta ilman patalappua, saa taatusti rakot sormiinsa, kuten yksi malttamaton täällä.

Palaneet sormet saivat jäisen vesikylvyn ja konvehdit saivat tällä kertaa päälleen suolapähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, hopeakuulia ja nonparelleja.

Yhtään ei muuten tämän homman jälkeen harmita siistiä jälkiä... kuppien pohjalle voi ripauttaa muutaman pähkinän ja lusikoida äänen suuntaan. ;)

Tästä tuli eräänlainen pieni joulukukkanen. Eräälle valkosuklaan ja tumman suklaan ystävälle. Kumman ystävä sä olet? Mä valitsen mieluusti tuon tumman, suolapähkinällä terästetyn...

Ellis

Edit. Selvittelin vähän suklaan temperointia, kun eräs ystävällinen lukija mainitsi siitä suklaalusikoiden yhteydessä ja mua jäi kiinnostamaan, mitä se on ja miten se tehdään.
Jotta konvehdeista tulisi ihan täydellisiä, suklaa kannattaisi temperoida. Se on suklaan jäähdyttämistä tiettyyn lämpötilaan ja sitten sen uudelleen sulattamista/lämmittämistä taas tiettyyn lämpötilaan. Siihen on saatavissa oma lämpömittarinsa, koska summanmutikassa ei välttämättä osu oikeaan asteeseen. Eri suklaalajeille on lisäksi omat temperoitumislämpötilansa...
Juuh, mutta minä tein omat, temperoimattomat, mutta sitäkin tempperamenttisemmat konvehtini ja luotan siihen, että kun konvehti on saateltu suuhun, paluuta ei ole... ;)