3. luukku: Pipareita ja pitsiliinoja

Olihan se pakko kokeilla ja työntää niitä vanhoja pitsiliinoja piparitaikinan sekaankin :D
Älynväläys, joka tuli työmatkaa ajellessa tässä eräänä päivänä.

Tähän ei muuta tarvita kuin piparitaikinaa, kivoja muotteja, kaulin - niin ja niitä pitsiliinoja.

Löysin tuunauskaapista parikin mielestäni sopivaa pientä liinaa ja heitin ne tässä yhtenä iltana pyykkikoneeseen lakanapyykin sekaan. Niiden kuivuttua vähän suorin niitä ja sitten ryhdyin odottelemaan leipomisinspistä.

Tänään sitten kurvasin kaupan kautta ja turvauduin Myllyn parhaaseen taikinaan ja kaulitsin sen suoraan leivinpaperin päälle, jotta selviäisin ilman jauhoja. Aattelin, että pitsikuviot näkyisivät siten paremmin.

Jätin taikinan kaulitessa melko paksuksi, koska huomasin, että pitsiliina jäi helposti ihan ohueksi kaulittuun taikinaan kiinni. Sitten vaan liina taikinan päälle ja kaulitsemaan vielä vähän... liinan irrotus oli haastavaa, välillä koko homma meni uusiksi, mutta kun malttoi kaulita liinan taikinan päälle kevyesti, se irtosi kyllä taikinasta.

Vähän jänskätti, miten paljon piparit leviävät uunissa... mahtaako liinan kuvio upota ja levitä piparkakun pintaan..?

Tadaa...  jonkinlaisia pitsikuvioita oli havaittavissa valmiiden herkkujen pinnassa :)

Maku oli ihan yhtä hyvä, kuin aina ensimmäisten piparkakkujen kanssa. Kylmää maitoa ja kasa (ihan liian iso!) vielä lämpimiä piparkakkuja <3

Huomiseen,

Jauhopeukalo-Ellis <3

Edit. Aion kokeilla tätä uudelleen, mutta ihan pienenpienillä pitsikukilla. Voi olla kiva, kun pitsikukka näkyy kukkana vaikka keskellä piparkakkua :)
Että ei muuta kuin kaappia koluamaan...