Yhden illan (raparperi)juttu

Kesken kaiken kevättä laitoin kumisaappaat jalkaan ja lompsin sivupihalle. Tein liian pitkään ruohoon polun ja nousin pientä rinnettä ylös kainalossani raparperin varsia.

Pehmeä kuori irtosi ohuina nauhoina ja palat peittyivät piirakkaan. Kohta ne jo tulivat uunista tuoksuna ja oli ihan pakko nostaa pakastimesta jäätelöpaketti jo sulamaan.

Oli oikea ohjekin, mutta en jaksanut lähteä etsimään kaupasta kondensoitua maitoa. Ja halusin laittaa vehnäjauhojen sijaan pelkkiä grahamjauhoja. Ihan hyvä siitä tuli, mutta seuraavalla kerralla paistan vähän lempeämmällä löylyllä ja kauemmin.

Pohja:

100g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Päällinen:

Pieniä raparperikuutioita
Kanelia niiden päälle
Mansikoita pakastimesta, jonkun verran
Noin 2,5 desiä maustamatonta jugurttia
Puolikas prk rahkaa
1 kananmuna
Sopiva ripaus vaniljasokeria
Mantelilastuja päälle

175° vähän reilun puoli tuntia.

Tämä ohje on sovellettu ja suuntaa antava, aika usein sävellän, kun kaapista löytyy jonkin ainesosan sijaan jotain toista kelpoista. Tai itselle mieluisampaa.
Tämmöisellä kombolla en ole ennen raparperipiirakkaa leiponut, maku oli oikein hyvä.
Hiukan pidempi paistoaika olisi pehmittänyt raparperikuutioita vielä pehmeämmäksi, mutta kyllä tuo ääntä kohti näytti menevän noinkin.
Jäätelö kruunaa mun mielestä kaikki mahdolliset piirakat, jotka on tarkoitettu herkuteltavaksi lämpimänä. Ei tuota paljon jäljelle jäänyt jäähtymään...
Ehkä jätän uunista kiertoilman seuraavalla kerralla pois, silloin piirakka ei kypsy ihan niin vauhdilla.

Huomenna on perjantai, vihdoin!


Ellis

Pienet kökkäreet keittiössä

Tervetuloa! Seuraa pieni hetki keittiössä syntyneiden tuotosten ihmettelyä.
Minähän siis kyllä leivon ja laitan, vaikka sitä harvemmin dokumentoin tänne blogin puolelle.
Kovin usein käy niin, että aikaansaannos on ihan kelvollista (joskus harvoin jopa hämmästyttävän hyvää) ja ehtii huveta ääntä kohti, ennen kuin kamera ehtii mitään ikuistamaan. Joskus taas käy niin, että keittiöpuuhailuja seuraa grande catastrophe. Onneksi kuitenkin harvemmin ja varsinkin, jos muistan olla leipomatta kääretorttua.

Viime viikolla silmiini sattui jostain netin syövereistä (kenties jonkun blogista? En millään saa päähäni, missä tämä ohje oli...) ihan liian helppojen ja terveellisten pikkuleipien ohje. Ajattelin, että koska ainesosia on kolme ja taikinakaan ei voi epäonnistua, on näitä pakko kokeilla.

Kävin ostamassa kaksi banaania ja Fazerin suklaapatukan, tummaa suklaata. Kaurahiutaleita meilllä olikin jo valmiiksi kotona. Siinä olivatkin kaikki tarvittavat ainekset. Sekoitin taikinan pikaisesti, etten vain ehtisi syödä suklaapatukkaa ennen sitä.

Sitten vaan kökkäreet pellille ja uuniin hetkeksi. Uunista tulikin pian ihana tuoksu! Noin vartin kuluttua nostin kökkäreet uunista, jäähdytin... ja maistoin. Maku on banaaninen, suklainen ja jotenkin hivenen terveellinen.
Kun sokeria ei ole, eikä mitään muitakaan mausteita, maku on tosiaan pelkästään ainesten makuinen. Mutta, jos suupalaan osuu kunnon murunen suklaata, ei voi valittaa... :D

Näihin voi suklaan sijaan tai lisäksi laittaa vaikka pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, Marianne-murskaa, mitä vaan, jota on helppo heittää sekaan. Kotiraadin mukaan "ihan ok" :)

Hyvää huomista Äitienpäivää!

Ellis <3

3. luukku: Pipareita ja pitsiliinoja

Olihan se pakko kokeilla ja työntää niitä vanhoja pitsiliinoja piparitaikinan sekaankin :D
Älynväläys, joka tuli työmatkaa ajellessa tässä eräänä päivänä.

Tähän ei muuta tarvita kuin piparitaikinaa, kivoja muotteja, kaulin - niin ja niitä pitsiliinoja.

Löysin tuunauskaapista parikin mielestäni sopivaa pientä liinaa ja heitin ne tässä yhtenä iltana pyykkikoneeseen lakanapyykin sekaan. Niiden kuivuttua vähän suorin niitä ja sitten ryhdyin odottelemaan leipomisinspistä.

Tänään sitten kurvasin kaupan kautta ja turvauduin Myllyn parhaaseen taikinaan ja kaulitsin sen suoraan leivinpaperin päälle, jotta selviäisin ilman jauhoja. Aattelin, että pitsikuviot näkyisivät siten paremmin.

Jätin taikinan kaulitessa melko paksuksi, koska huomasin, että pitsiliina jäi helposti ihan ohueksi kaulittuun taikinaan kiinni. Sitten vaan liina taikinan päälle ja kaulitsemaan vielä vähän... liinan irrotus oli haastavaa, välillä koko homma meni uusiksi, mutta kun malttoi kaulita liinan taikinan päälle kevyesti, se irtosi kyllä taikinasta.

Vähän jänskätti, miten paljon piparit leviävät uunissa... mahtaako liinan kuvio upota ja levitä piparkakun pintaan..?

Tadaa...  jonkinlaisia pitsikuvioita oli havaittavissa valmiiden herkkujen pinnassa :)

Maku oli ihan yhtä hyvä, kuin aina ensimmäisten piparkakkujen kanssa. Kylmää maitoa ja kasa (ihan liian iso!) vielä lämpimiä piparkakkuja <3

Huomiseen,

Jauhopeukalo-Ellis <3

Edit. Aion kokeilla tätä uudelleen, mutta ihan pienenpienillä pitsikukilla. Voi olla kiva, kun pitsikukka näkyy kukkana vaikka keskellä piparkakkua :)
Että ei muuta kuin kaappia koluamaan...

11. luukku: must have...

Jos jotain jouluna, kahvipöytään siis, niin tätä ai-van ihanaa ja suussasulavaa herkkua <3
En osaa enkä voi kuvailla, se pitää kokea. Suklaan ja manteliliköörin lempeä salajuoni saa sinut tarttumaan kakkulautaseen kaksin käsin.
Näitä kannattaa leipoa kerralla kaksi - ei nimittäin tule riittämään kovin kauaa yksi tällainen :)

Syntisen hyvän kakun takia yksi ´must have`- juttu jouluksi on pullo mantelilikööriä. Tämä toki maistuu  konjakin korvikkeena kahvipöydässä noin niinkuin sellaisenaankin, mutta jos sen makua karvastaa pelkästään, kakun lisäksi on olemassa yksi mainio ja helppo jälkiruoka, johon tämä liemi sopii kuin nenä päähän.

Hedelmäsalaatti nimittäin!
Tässä oivallinen ohje ihanaan ja helppoon jälkiruokaan, vaikkapa riisipuuron asemesta jouluruuan päätteeksi:

Aikuisten annos:
Laita kulhoon hedelmäsalaattia ja päälle sopivankokoinen nokare vaniljajäätelöä. Palastele annokseen pari kolme piparkakkua ja lorauta koko komeuden päälle tujaus mantelilikööriä :)

Lapsille:
Muuten sama, mutta jätä likööritujaus pois, tilalle voi ropauttaa vaikka nonparelleja :)

Jee... meillä sataa vaihteeksi lunta. Huoh. Siis lapionvarteen...

See you tomorrow :))

 Ellis

Jauhot suussa

Tämän illan keittiöinspiraatio (oho!) tuotti tuloksena mustikka-grahampuuron ja elämäni ensimmäisen itse leipomani saaristolaisleivän :)

Leipä hiukkasen jännitti, kun taikinasta tuli mun mielestä kovin epämääräisen näköinen ja löysä... kunnes tajusin, että sen kaiketi kuuluukin olla sellainen, koska leipä kohotetaan ennen paistamistaan leipävuokassa - eipä se muualla pysyisikään!

Tapani mukaan menin kauppaan ennen kuin katsoin reseptiä, joten unohdin tietenkin ostaa piimän. No, onneksi jääkaapista löytyi puoli purkkia vielä hengissä olevaa piimää, joten sain kuin sainkin taikinan tehtyä ilman korjaavaa kauppareissua - tosin tein sitten vain puolikkaan annoksen taikinaa.
Toinen, mitä unohdin ostaa, oli pitkulaiset foliovuokat, koska en omista yhtään pitkulaista kakku- tai leipävuokaa. Mutta ei hätää!
Tämmöisen romunkerääjän kaapista löytyy aina jotain, mihin voi leivän leipoa - niinpä tälläsin taikinan leivinpaperilla vuorattuun vanhaan, pyöreään, alumiiniseen kakkuvuokaan. Meille tuli ihan passeli pyöreä saaristolaisleipä :)
Maku oli hyvä, varsinkin lämpimänä voin kanssa... Mmmm..







MUSTIKKA-GRAHAMPUURO

1 l vettä (laita ripaus suolaa joukkoon ja kiehauta)
2 dl täysjyvä grahamjauhoja (siivilöi jauhot veteen ja anna kiehua hiljalleen n. 5 min. välillä sekoittaen)
n. 1/2 l mustikoita (sekoita joukkoon ja anna hautua miedolla lämmöllä noin 5-8 min. välillä sekoittaen)
Mausta sokerilla.
Hyvää sekä lämpimänä, että kylmänä.




SAARISTOLAISLEIPÄ

1 l piimää
75 g hiivaa
3 dl vehnän leseitä
3 dl kaljamaltaita
3 dl ruisjauhoja
10 dl vehnäjauhoja
1 rkl suolaa
3 dl siirappia

Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään ja lisää muut (toisiinsa sekoitetut) aineet joukkoon.
Voitele 2 leipävuokaa ja jaa taikina vuokiin.
Anna leipien kohota noin 1,5 tuntia ja paista sitten 175° uunissa noin 2 tuntia.
1 1/2 tunnin jälkeen voitele leipien pinnat vesi-siirappiseoksella.

Huomasin juuri reseptiä kirjoittaessani tähän, että unohdin kokonaan laittaa suolan taikinaan. Vähän ehkä kaipasin sitä, nyt kun jälkeenpäin ajattelen. No, hyvää oli kuitenkin... voihan sitä voita laittaa vähän isomman nokareen. Voihan?

Ellis

Äkkipizza

Myöhäisen sunnuntai-illan äkkiruoka, pikainen pizza kaapista löytyvistä aineksista. Tosiasiassa meillä ei todellakaan aina ole sunnuntai-iltaisin tämmöistä varastoa juuri pizzaan sopivia aineksia kasassa, mutta nyt tänään sattui olemaan... jostain kumman syystä.


Lorautan pari desiä vettä kulhoon. Lämmitän vähän mikrossa, murennan hiivapalasta puolet veteen.
Sitten kumoan veteen oliiviöljyä pienen tilkkasen. Seuraavaksi rapsautan suolamyllystä muutaman kierroksen verran suolaa.
Lisään vehnäjauhoja niin paljon, että taikina irtoaa kivasti lusikasta.
Jo viimeksi päätin, että etsin netistä helpon karppaajien pizzapohjan, mutta taas olin jo taikinan melkein pyöräyttänyt, ennenkuin muistin... No, ensi kerralla sitten.
Tämä ohje on pomminvarma, tämä ei voi mennä pieleen. Ohje tulee niin selkäytimestä, etten koskaan mittaa aineksia. Näppituntumalla...

Painelen taikinan leivinpaperille ja kaulitsen ohueksi levyksi. En koskaan nostata pizzataikinaa, hiiva kyllä hoitaa asiansa uunissa sen veran kuin on tarvis. Tykkään ohuesta pohjasta, joten kaipa sitä voisi nostattaa, jos haluaisi paksumman pohjan..
Makuasioita kaikki tyynni :)

Pohjan päälle laitan tomaattipyreetä ja sen päälle ripottelen oreganokerroksen.
Sitten vaan täytteitä maun mukaan...
Tänään pizzaan päätyi savukinkkua, pepperonia, ananasta ja emmental-mozzarellaraastetta.




Pohjan ja täytteiden kasaamisessa meni aikaa noin 10 minuuttia ja pizza valmistui 250° uunissa (kiertoilmalla) 20 min.
Lautasella pizza oli siis reilun puolen tunnin kuluttua siitä, kun aloitin. Aika nopsa, jopa nälkäinen nuoriso jaksaa juuri ja juuri odottaa sen aikaa :)

Putka sai kuin saikin verhonsa tänään... tällainen siitä tuli:




Tuo "kattokruunu" roikkuu keittiössä kesät talvet. En malta luopua siitä.. (viime syksyn tai talven tuunauksia *klik* jos haluat kurkata )

Kangasta jäi vielä keittiöpyyhkeeseen, pikkuliinoihin, kassinvuoreksi tai mihin nyt keksii sitä ujuttaakin...

Mukavaa alkavaa viikkoa, hei sehän onkin jo juhannusviikko!!

Ellis

Mekko in action

Ensimmäistä kertaa (ja ehkä myös viimeistä) päivänasu. Ihan vaan uuden mekon innoittamana. Siis mekko in action :)




- trikoopaita: Ichi (secondhand, siis kirppikseltä joskus vuonna ?)
- mekko: ystävän ompelema handmade-ihanuus (kts. ed. postaus)
- farkkuleggarit: kapp ahl
- pitkät pitsivillasukat: Tallinnasta
- kumikalossit: kirppikseltä
- nahkarotsi: GreenHouse (puhvelinnahkaa, vanha mutta hyvä)


Eka kerta tässäkin lajissa:



Elämäni ensimmäinen itsetekemä voileipäkakku!! Hihii, ei se ollutkaan niin vaikeaa, kun luulin. Ja näin kauan odotin, ennenkuin uskalsin edes kokeilla. Maistui ihan...no, voileipäkakulta, hitsi vieköön :)




Entäs kalossit... todellinen löytö, maksoivat kokonaisen euron verran! Istuvat jalkaan kuin hanska käteen. Ostin jo joskus kauan sitten, mutta säilöin huolella kenkäkaapin perukoille, josta löysin tänä aamuna. Täydelliset :)

Näihin tunnelmiin (menen pelastamaan iltapalan uunista),

Ellis