Äkkipizza

Myöhäisen sunnuntai-illan äkkiruoka, pikainen pizza kaapista löytyvistä aineksista. Tosiasiassa meillä ei todellakaan aina ole sunnuntai-iltaisin tämmöistä varastoa juuri pizzaan sopivia aineksia kasassa, mutta nyt tänään sattui olemaan... jostain kumman syystä.


Lorautan pari desiä vettä kulhoon. Lämmitän vähän mikrossa, murennan hiivapalasta puolet veteen.
Sitten kumoan veteen oliiviöljyä pienen tilkkasen. Seuraavaksi rapsautan suolamyllystä muutaman kierroksen verran suolaa.
Lisään vehnäjauhoja niin paljon, että taikina irtoaa kivasti lusikasta.
Jo viimeksi päätin, että etsin netistä helpon karppaajien pizzapohjan, mutta taas olin jo taikinan melkein pyöräyttänyt, ennenkuin muistin... No, ensi kerralla sitten.
Tämä ohje on pomminvarma, tämä ei voi mennä pieleen. Ohje tulee niin selkäytimestä, etten koskaan mittaa aineksia. Näppituntumalla...

Painelen taikinan leivinpaperille ja kaulitsen ohueksi levyksi. En koskaan nostata pizzataikinaa, hiiva kyllä hoitaa asiansa uunissa sen veran kuin on tarvis. Tykkään ohuesta pohjasta, joten kaipa sitä voisi nostattaa, jos haluaisi paksumman pohjan..
Makuasioita kaikki tyynni :)

Pohjan päälle laitan tomaattipyreetä ja sen päälle ripottelen oreganokerroksen.
Sitten vaan täytteitä maun mukaan...
Tänään pizzaan päätyi savukinkkua, pepperonia, ananasta ja emmental-mozzarellaraastetta.




Pohjan ja täytteiden kasaamisessa meni aikaa noin 10 minuuttia ja pizza valmistui 250° uunissa (kiertoilmalla) 20 min.
Lautasella pizza oli siis reilun puolen tunnin kuluttua siitä, kun aloitin. Aika nopsa, jopa nälkäinen nuoriso jaksaa juuri ja juuri odottaa sen aikaa :)

Putka sai kuin saikin verhonsa tänään... tällainen siitä tuli:




Tuo "kattokruunu" roikkuu keittiössä kesät talvet. En malta luopua siitä.. (viime syksyn tai talven tuunauksia *klik* jos haluat kurkata )

Kangasta jäi vielä keittiöpyyhkeeseen, pikkuliinoihin, kassinvuoreksi tai mihin nyt keksii sitä ujuttaakin...

Mukavaa alkavaa viikkoa, hei sehän onkin jo juhannusviikko!!

Ellis