Heinäkuuta parhaimmillaan

Heissan ja ihanaa heinäkuuta!

On vierähtänyt tovi ja toinenkin, niiden lomassa positiivista tohinaa ja kesäkivoja juttuja.
En osaa päättää, mistä aloittaisin, mutta koska ikkunasta näen suoraan omalle rakkaalle pikku potagerille, en malta olla kertomatta sen kuulumisia heti alkuun!

Kaivoin ja rakensin vanhoista kuormalavoista, patinoituneista tiilistä ja isoista ruukuista tuohon keittiön äärelle takapihalle pienen keittiöpuutarhan. Siellä kasvaa perunoita (Ikean kassissa!!), sipulia, minttua, ruohosipulia, pinaattia, basilikaa, rosmariinia ja tilliä. Niin, laventelia unohtamatta <3
Osa näistä on toki ruukuissa, sillä laatikoita on vain kaksi - mutta ne ovatkin sitten kunnolla pohjustettu ja kahden lavan korkuisia, kummassakin siis kaksi lavaa päällekkäin.

En voisi olla ylpeämpi tästä omasta pikku puutarhaunelmasta, joka toteutui tänä kesänä!!!
Minä, antiviherpeukalo, uskotteko??! Instan puolella seurailijat ovatkin jo päässeet alusta alkaen mukaan tähän tämän kesän villitykseeni. Teen kesän aikana potagerin syntymästä ihan oman postauksensa, jotta sen vaiheet jäävät itsellekin muistiin. Ja onpahan vinkiksi jollekin muulle pihatumpelolle... jos minä onnistun, kuka vaan voi onnistua!

Tänne kotirintamalle kuuluu muuten vasaran pauketta ja remonttia: pieni wc on juuri kokemassa ehkä isointa mullistustansa koko 38-vuotisen elämänsä aikana. Vanhat okran väriset posliinit saavat väistyä, paneelit muuttuvat valkoiseksi ja lattia saa tumman laatan. Tästä lisää myöhemmin - juuri nyt ei edes voi ottaa mitään väliaikakuvia, koska vajaan kahden neliön tila on tällä hetkellä purettu ja ihan atomeina.

Saatatte muistaa, kuinka viime kesänä laitoin tämän kodin myyntiin. Asuntojen myynti on hidasta ja minä elän hetkessä - en halunnut roikottaa taloa myyntilistalla kauempaa, kun mitään tapahtumia ei sillä saralla ollut, joten nyt sitten kohennetaan tämän talon kuntoa ja tehdään siitä vielä entistäkin viihtyisämpi ja kivempi koti meille.

Yksi asia, jonka tavoite ja tarkoitus on kesän myötä kirkastunut, on Rebellis. Tähän liittyy niin iso henkilökohtaisen kasvun tarina, että se ansaitsee ihan oman juttunsa. Mutta lyhykäisesti, Rebellikselle kuuluu hyvää, eikä vähiten siksi, että tälle kesälle suunniteltu naistenviikon nimipäiväkortti osoittautui kunnon hitiksi! :) Kortti sopii jokaiselle ko. viikon sankarille - kunhan vaan muistaa ympyröidä tai alleviivata oikean päivänsankarin nimen ;)

Olen saanut tilata painosta korttia lisää jo muutamaan otteeseen ja tuntuu kyllä tosi kivalta, että joku näistä tykkää <3 Kiitos siitä!
Onni on sekin, että yhteistyökumppaniksi on löytynyt läheltä todella hyvä, joustava ja laadukas painotalo (Pasicopy), jossa hoituu nopeasti lisätilaukset ja muutkin asiaan liittyvät palvelut!

Vielä on naistenviikkoon aikaa, joten jos tarvetta tämmöiselle yleispätevälle nimipäiväkortille löytyy, niitä voi tilata sekä verkkokaupan kautta, että toki myös sähköpostitse. Verkkokaupassa on myynnissä korttia sekä yksittäin, että neljän kappaleen nipussa - kaikki verkkokaupan tilaukset sisältävät postimaksun Suomessa.
Tässä vielä linkki puotiin:
www.rebellis.fi

Milloinkaan ei ole myöhäistä toteuttaa omia haaveitaan, sellaisin miettein tänään <3

Aurinkoa päiviinne!

Ellis

Keep Calm...

Joskus kuvat kertovat niin paljon enemmän... varsinkin näin kesäkuumalla ;)

... keep calm and eat it <3

Ellis the baker

Heinäkuun sietämätön keveys

Yhtäkkiä sen huomaa... illat ja yöt hämärtyvät. Samettisen lämpöisiä ovat silti - kuikkaakaan ei hämäryys haittaa, kun se tuolla kauempana rannoilla huutelee.

Heinäkuussa päivät ovat aurinkoa, mansikkaa, poutapilveä, vihreää. Venettä, rantaa, kalliota.

Lämmintä ilmaa ja lämmintä vettä. Kasvavia kukkia, joille kannetaan kastelukannuilla vettä.

Vihreää ja vielä vähän vihreämpää. Keskikesää <3

Päivät ovat täysiä ja tyhjiä yhtäaikaa. Parasta on silloin, kun ne ajelehtivat ilman etukäteen sovittuja aikatauluja ja sitten äkkiä eteen tupsahtaa mahdollisuus, johon voi tarttua, viesti, johon voi vastata tai reppu, jonka pakata.

Heinäkuu on kuvia, jotka kertovat paljon enemmän kuin lauseet. Myöhään valvottuja öitä, jolloin voi pohtia elämäänsä ja haaveilla. Rakentaa linna pilviin - ja tikapuut, joilla voi kiivetä takaisin, jos sattuu putoamaan... ;)

.
Yöterkuin,

Ellis

Berlin

Suurkaupunkia ei kolmessa päivässä valloiteta, mutta vähän siellä ja vähän täällä ehdittiin pyörimään ja jotakin näkemään ja kokemaankin.

Sunnuntaiaamuna olimme jo hyvissä ajoin perillä ja hotellihuoneen saatuamme suuntasimme päiväksi Prentzlauer Bergissä sijaitsevan Mauer-parkin isolle ulkoilmakirppikselle.
Siis wau! Puisto oli täynnä kojuja ja telttoja, ihmisiä, puheensorinaa, vilinää, myyjiä...
Eikä siinä kaikki, puiston laitamilla saattoi lepuuttaa väsyneitä jalkojaan ja kuunnella puistomusisointia parhaasta päästä :)


Erilaisia huimia, taitavia, upeita, nuoria (ja ei-ehkä-enää-niin-nuoria) ja etenkin äärimmäisen lahjakkaita muusikoita erilaisine kokoonpanoineen ja koosteineen... Aah ja huoh :))))

Aleksanderplatzin ja Kurfurstendammin ostosparatiiseista sai mainiosti hankittua mm. uudet ihanat kengät - ja sen jälkeen mahtavat rakot jalkoihinsa!
Koskahan muistan, että kaupungissa ei kannata kävellä tuntitolkulla ilman sukkia - tai ei ainakaan uusilla nahkakengillä??  :((

Tänä aamuna en sitten meinannutkaan saada yksiäkään kenkiä jalkaan. Linkutin jo illalla niin kärsivän näköisenä hotellin aulaan, että respan ystävällinen nainen tuppasi mulle melkein paketillisen laastaria :) Muutaman seuraavan päivän kävelen ehkä reinoilla, flip flapeilla, kumisaappailla tai ilman kenkiä...

Ostosparatiisissa kannattaa myös ehdottomasti väsyttää itsensä niin, että päätyy ottamaan hieronnan ostoskeskuksen ihanassa hierontatuoliparkissa. Näin mekin etämiehen kanssa tehtiin.
Hieronnan (2€ -> 10 min.) jälkeen nousin tuolista niin nirvanassa, että unohdin tuliaiskassin tuolin käsinojalle... ja kun noin 15 minuutin (ja yhden kenkäkaupan) jälkeen muistin kassin, se oli jo poissa. All gone!
Muutaman ruman sanan ja ajatuksen jälkeen tyydyin kohtalooni - kun en muuta voinut. Mutta se harmi on kuulkaa siinä kohtaa mittava. On se. Ja vielä, kun se on oma syy...

Etämies lohdutteli onnistuneesti meksikolaisen oluen kanssa ja pian kadonnut kauppakassi oli jo unohtunut. Onni onnettomuudessa kassin mukana ei kadonnut mitään mittaamattoman arvokasta, rahallinen menetys ei siten ollut kovinkaan suuri - enemmän se mielipaha kirveli.

Uudet tuliaiset saatiin hankittua ja Elliskin näytti jo vähän iloisemmalta.. :)

Historian havinaa ei voi olla Berliinissä kuulematta.

Mm. Potsdamer Platzilla muurin (tai palasia, osia siitä) voi käydä todentamassa, samoin siellä sijaitsee kuuluisa Checkpoint Charlie - entinen rajanylityspaikka Itä- ja Länsi-Berliinin (Mitte - Kreuzberg- kaupunginosien) välillä. Paikalla on edelleen vanha rajanylityskoppi, jonka kautta ennen mm. diplomaatit pääsivät kulkemaan.

Wilhelmstrasselta löytyy infotaulu ja piirustukset natsivallan maanalaisesta bunkkerista ja komentokeskuksesta joka paikalla aikoinaan sijaitsi. Satuimme sopivasti paikalle juuri, kun brittiopas valotti paikan taustoista turistiryhmälle.
Vain pienen matkan päässä, holokaustin muistomerkillä, lukemattomat kivipaasit muistuttavat hiljaisina ja vakavina vanhoista, surullisista tapahtumista.



Lyhyessäkin ajassa näkee ja kuulee paljon, varsinkin jos hyppää sight-seeing-bussin kyytiin. Näitä busseja körötteli non-stoppina jatkuvasti ohi, joten mekin päätettiin hetken mielijohteesta hypätä sellaiseen. Museoissa ei tällä kertaa vierailtu, vaan katseltiin kaupunkia ja nähtävyyksiä bussin avokattoisesta yläkerrasta käsin.

Tuli ihan vaan mieleen, että voiko naisella olla koskaan liikaa kenkiä?
- Ei kai!

v Tämä kenkäkauppa myi vain ja ainoastaan vintage-kenkiä!

Kerrottakoon, että en ostanut kuin kaksi paria, joista toiset kirppikseltä ja toiset pienestä kenkäkaupasta. Miksiköhän muuten kenkäkaupat on jotenkin muualla aina niin houkuttelevia?

Kivan loman, mukavien hetkien ja tapaamisten, metroajeluiden, kaatosateen, kuuman auringon, ihanan jäätelön ja hyvän ruuan jälkeen on taas monta kokemusta rikkaampi.

Elmakin taisi nauttia täysihoidosta (tyttären luona)........vai mitä mieltä olette? :)))

Elmalla on siis eka juoksuaika menossa, siksi nuo housut jalassa, heh.

Kotona taas. Huusholli ojennukseen huomenna (vapiskaa villakoirat) ja sen jälkeen ehkä ompelukoneelle...

Heinäkuun myöhäisen yön terveisin,

Ellis

Uusi Ellis

Iiks! Oon haaveillut uudesta blogin ulkoasusta vaikka kuinka kauan - nyt se on totta :)))
Tein ensin oman kuvakollaasin (öhöm...ihan itte!)

Se osoittautuikin ihan väärän kokoiseksi. Pöh.
Minähän en kamalasti näistä muokkausjutuista ymmärrä... tai ehkä ymmärtäisin, mutta en ole jaksanut perehtyä ja opetella. Niinpä sitten keskimmäinen, neiti kesäheinä (ent. nti punatukka) otti koneen haltuunsa, eikä mennyt kauaa, kun jo kollaasi oli oikeissa mittasuhteissaan.
Sitten katsottiin vielä uudet taustat - ja siinä se on!
I like!
Toivottavasti tekin.

Nyt meen sadepäivän päätteeksi saunaan ja sitten elokuviin - ihan vaan kotisohvalle :)

Ihanaa keskikesän iltaa sinne ruudun toisellekin puolelle!

Ellis

Rojektit

Eiliselle päivälle suunnitellut kotihommat meinasivat...hmm... jäädä mukavampien hommien jalkoihin.
Olin nääs päättänyt pestä ikkunat ja minä jos kuka olen mestari siirtämään töiden aloitusta. Varmaan siinä toivossa, että jostain ilmaantuu jotain mukavampaa puuhaa.



Kun ei alkanut ilmaantua, keksin alkaa maalaamaan makuuhuoneen vanhaa pallojalkalipastoa. Olin jo ostanut ihanat uudet nupit lipastoon ja äkkiä sainkin lipaston tyhjennettyä. Kannettiin se keskimmäisen kanssa takkahuoneeseen ja samantien pesin sen.
Sitten vaan maalipurkille, sille valkoiselle.

Ylläri! Maali oli kuivunut. Piste.
That´s it. Lipasto jäi siihen odottamaan, että pääsen maalikauppaan... Mrrr.

Ei siis auttanut muu kuin alkaa pesemään noita ihania 3-kerrosikkunoita. Joita ei ole ihan vähän.
Kun sisuunnuin ja aloitin, kello kävi jo kymmentä kohti illalla. Puolen yön maissa suurin osa ikkunoista oli pesty ja vain ne muutamat, jotka pesen vain sisä- ja ulkopuolelta jäivät jäljelle.




Piti vielä aamulla tehdä tarkistuskierros, kestääkö pesujälki päivänvaloa. No joo, kelpuutetaan... ihan jo siitäkin syystä, että en kyllä olisi samaan urakkaan tänään lähtenyt.


Keskiyön puutarha, unikot hehkuu...


Huomenna matka vie Ruotsiin, muutaman päivän kiertueelle... suunta ei vielä ole ihan selvä, mutta sinne minne nenä näyttää. Tarkoitus on poikkeilla matkan varrelle osuneissa loppiksissa ja antiikkiliikkeissä. Parin kesän kokemuksen mukaan automme taitaa olla melko täysi kotiin palatessa...

Mukavia, lämpimiä ja mansikanmakuisia päiviä kaikille!

Ellis