Hurahtamisia

Hurahtamisia, osa1

Kukapa olisi uskonut, että kun kesällä varovasti värittelin ensin yhtä kalenterin kuvaa ja sitten vähän toista, muutama kuukausi myöhemmin keittiönpöytä notkuu vesikuppia, purkkia, väripalettia, sivellintä ja arkkia.

Osa kuivumassa, osa odottamassa, että piirrän ääriviivoja kuvaan tussilla. Osa on jo painossa, että pääsee mukaan ensi viikon messureissulle!
Näin se homma etenee - ja lähtee vähän myös lapasesta :D :D

Hurahtamisia, osa 2

Äänikirjat. Työmatkoilla, siivotessa, lenkillä, nukkumaan mennessä, ruokaa laittaessa, piirtäessä, ...
Nyt olin viikon verran Bretagnessa. Ajatelkaa, ilman lentomatkaa ja pakkaamista. Näin meren ja tutustuin mahtaviin tyyppeihin. Asuin vanhassa hotellissa ja kuuntelin iltaisin haitarin soittoa. Bretagnessa, marraskuussa. Awesome <3

Onko muita hurahtaneita?
Eipä mulla muuta, kuullaan taas!
Ja ihanaa viikonloppua tietty <3

Ellis

Täältä sinne ja takaisin

Tiesin, että tämä päivä tulisi, ennemmin tai myöhemmin... siis se, että palaan tänne kuin olisin viivähtänyt vain pari päivää muualla. Kolme kuukautta on pitkä aika ilman päivityksiä ja kuulumisia, mutta toisaalta - blogi on kuin hyvä ystävä, jonka kanssa jatketaan siitä, mihin on edellisellä kerralla jääty.

Insta on nopeudellaan ja välittömyydellään vienyt mukanaan siinä määrin, että sinne tulee päivitettyä kuvia ja elämää liki päivittäin (@ellisrebellis). Sitä kautta myös moni blogiystävä on pysynyt kärryillä minunkin menostani, mutta sain myös jokusen huolestuneen viestin, mihin oikein hävisin, kun jo ennestäänkin harvat postaukset loppuivat kokonaan.

Elämä on joskus sellaista, että se tempaa mukaansa ja pakottaa jättämään asioita vähemmälle. Niin kävi heinäkuun jälkeen blogillekin. Helteinen kesä ja potager. Lukuisat syntymäpäiväjuhlat, joista täyttyi useampi viikonloppu. Uudet suunnitelmat piirrostuotteiden valikoimaan. Uuden lukuvuoden polkaiseminen käyntiin uusien pikkuoppilaiden kanssa. Remontti. Perhe. Elämä.

Olisi niin paljon kerrottavaa, että ei tiedä, mistä aloittaisi. Päällimmäisenä nyt ainakin se, että Rebelliksen kuvioihin kuuluu hyvää! Olen työstänyt toiveesta pientä kokoelmaa muistoadresseja, jotka sekä kuvitin, että runoilin itse. Niistä kaksi ensimmäistä on valmiina ja olen nyt niiden kanssa liikkeellä tulevana viikkona. Suuntaan vähän kotikulmia kauemmas, kun saivat hyvän vastaanoton tässä lähellä heti painosta tultuaan viime viikolla.

Uusi kalenterikin on jo ilmoilla! Tänä vuonna aiheena on koti <3
Yritän tänään ehtiä kuvaamaan sen, että se pääsee esittelyyn ja myös verkkokauppaan.

Ja ettei tässä ihan jämähdetä pelkkään samaan kaavaan, innostuin kesällä kaivamaan esiin vesivärilaatikkoni. Oikeastaan se kävi vähän vahingossa, kun päätin kurkistaa työhuoneen Lundian ylähyllyn vanhaan piknik-koriin.. että mitähän sekin kätkee sisäänsä. No, mun kaksi vanhaa vesivärilaatikkoa ja jokusen vanhan akvarellityön. Ihanat löydöt! 

Siitähän se ajatus sitten lähti. Kaikenlaisten kohtaamisten ja sattumuksien jälkeen löysin itseni viime viikolla taidepiiristä, jossa ajattelin alkaa kokeilemaan vähän isomman pinnan piirtämistä ja taiteilua vesiväreillä. Kun on ikänsä piirtänyt pienesti, ei ole ollenkaan helppoa ajatella eteensä isoa arkkia. Saa nähdä, mitä siitä tulee, mutta oli kyllä mukaansatempaavaa!

Täällä ollaan! <3

Ellis

Heinäkuuta parhaimmillaan

Heissan ja ihanaa heinäkuuta!

On vierähtänyt tovi ja toinenkin, niiden lomassa positiivista tohinaa ja kesäkivoja juttuja.
En osaa päättää, mistä aloittaisin, mutta koska ikkunasta näen suoraan omalle rakkaalle pikku potagerille, en malta olla kertomatta sen kuulumisia heti alkuun!

Kaivoin ja rakensin vanhoista kuormalavoista, patinoituneista tiilistä ja isoista ruukuista tuohon keittiön äärelle takapihalle pienen keittiöpuutarhan. Siellä kasvaa perunoita (Ikean kassissa!!), sipulia, minttua, ruohosipulia, pinaattia, basilikaa, rosmariinia ja tilliä. Niin, laventelia unohtamatta <3
Osa näistä on toki ruukuissa, sillä laatikoita on vain kaksi - mutta ne ovatkin sitten kunnolla pohjustettu ja kahden lavan korkuisia, kummassakin siis kaksi lavaa päällekkäin.

En voisi olla ylpeämpi tästä omasta pikku puutarhaunelmasta, joka toteutui tänä kesänä!!!
Minä, antiviherpeukalo, uskotteko??! Instan puolella seurailijat ovatkin jo päässeet alusta alkaen mukaan tähän tämän kesän villitykseeni. Teen kesän aikana potagerin syntymästä ihan oman postauksensa, jotta sen vaiheet jäävät itsellekin muistiin. Ja onpahan vinkiksi jollekin muulle pihatumpelolle... jos minä onnistun, kuka vaan voi onnistua!

Tänne kotirintamalle kuuluu muuten vasaran pauketta ja remonttia: pieni wc on juuri kokemassa ehkä isointa mullistustansa koko 38-vuotisen elämänsä aikana. Vanhat okran väriset posliinit saavat väistyä, paneelit muuttuvat valkoiseksi ja lattia saa tumman laatan. Tästä lisää myöhemmin - juuri nyt ei edes voi ottaa mitään väliaikakuvia, koska vajaan kahden neliön tila on tällä hetkellä purettu ja ihan atomeina.

Saatatte muistaa, kuinka viime kesänä laitoin tämän kodin myyntiin. Asuntojen myynti on hidasta ja minä elän hetkessä - en halunnut roikottaa taloa myyntilistalla kauempaa, kun mitään tapahtumia ei sillä saralla ollut, joten nyt sitten kohennetaan tämän talon kuntoa ja tehdään siitä vielä entistäkin viihtyisämpi ja kivempi koti meille.

Yksi asia, jonka tavoite ja tarkoitus on kesän myötä kirkastunut, on Rebellis. Tähän liittyy niin iso henkilökohtaisen kasvun tarina, että se ansaitsee ihan oman juttunsa. Mutta lyhykäisesti, Rebellikselle kuuluu hyvää, eikä vähiten siksi, että tälle kesälle suunniteltu naistenviikon nimipäiväkortti osoittautui kunnon hitiksi! :) Kortti sopii jokaiselle ko. viikon sankarille - kunhan vaan muistaa ympyröidä tai alleviivata oikean päivänsankarin nimen ;)

Olen saanut tilata painosta korttia lisää jo muutamaan otteeseen ja tuntuu kyllä tosi kivalta, että joku näistä tykkää <3 Kiitos siitä!
Onni on sekin, että yhteistyökumppaniksi on löytynyt läheltä todella hyvä, joustava ja laadukas painotalo (Pasicopy), jossa hoituu nopeasti lisätilaukset ja muutkin asiaan liittyvät palvelut!

Vielä on naistenviikkoon aikaa, joten jos tarvetta tämmöiselle yleispätevälle nimipäiväkortille löytyy, niitä voi tilata sekä verkkokaupan kautta, että toki myös sähköpostitse. Verkkokaupassa on myynnissä korttia sekä yksittäin, että neljän kappaleen nipussa - kaikki verkkokaupan tilaukset sisältävät postimaksun Suomessa.
Tässä vielä linkki puotiin:
www.rebellis.fi

Milloinkaan ei ole myöhäistä toteuttaa omia haaveitaan, sellaisin miettein tänään <3

Aurinkoa päiviinne!

Ellis

Todeksi tulleet

Muistatteko, kuinka "takavuosina" (hah mikä määritelmä) oli valloillaan aarrekarttavillitys?

Täytyy tunnustaa, että olen autuaan tietämätön, vaikka trendi olisi jatkunut näihin päiviin asti - joka tapauksessa omalla kohdallani innostuin asiasta muutamia vuosia sitten. Oon aina ollut kova haaveilemaan, mutta kerrankin ajattelin, että teen sen konkreettisesti vörkkimällä itselleni oman aarrekartan.

Olin silloin heittämässä isoa satsia lehtiä kierrätykseen, kun vielä selasin niitä saksien kanssa ja leikkelin irti itselle tärkeäksi kokemiani kuvia. Niitä, joita voisin sitten liimailla esiin muistuttamaan haaveista ja unelmista. Niitä, joilla sain ainakin osan haaveistani näkyviksi. Talletin kuvat isoon kirjekuoreen ja laitoin talteen. Hyvään talteen.

Tänään aamupäivä alkoi työhuoneen isoa paperikasaa selvitellen. Aloin kaikessa rauhassa ja sateen ikkunaan ropistessa etsiä yhtä kadonnutta luonnosta, mutta löysinkin paljon enemmän.
Löysin haaveeni ja unelmani, löysin todeksi tulleet seikkailut Toscanassa, kattohuoneiston ikkunanäkymän lähes identtisenä!

Löysin lenkkarit ja sen oman itseni arvostamisen, jota tarvitsen. Löysin sen riemun, mikä tulee, kun tajuaa, että osa haaveista on muuttunut todeksi. <3

Oli hauskaa huomata, miten olin leikannut kuvan työpöydästä pukkijalkojen päällä. Nimittäin tällä hetkellä oma tuleva piirustuspöytä - vanha pieni ovi - odottaa vielä pukkijalkojaan ja lasikanttaan, mutta on jo toivottavasti pian työhuoneessa! 

Mun oma vahva uskoni aarrekarttaa kohtaan lähti välttömästi nousukiitoon. Mietin, kuinka vahvana mun mielessä on nuo kuvat ja haaveet olleet, kun olen näköjään lähtenyt niitä kohti pyrkimään, vaikka itse kartta onkin ollut vasta kuvina kirjekuoressa. Jotenkin kuitenkin olen asiat jo kuvia löytäessä visualisoinut mieleeni.

Kuvien kanssa samaan kuoreen oli sujahtanut jo valmiiksi piirtämäni kansilehti Aarrekarttakirjaa varten. Kiva, että sekin löytyi, koska heti huomenna kiikutan sen painoon. Tilaan itselleni ihan konkreettisen karttakirjan, johon saan kuvat liimattua.
Vaikka moni varmaan kokoaa omaa aarrekarttaa Pinterestiin ja muualle sähköiseen muotoon, mikään ei vedä vertoja sille näpräämisen ja liimaamisen konkreetille tunnelmalle. Ja niille paksuille leikekirjamaisille sivuille, joita on ihana silloin tällöin aukoa ja selata. Ikkuna unelmille <3

Tällä hetkellä yksi isoimpia haaveita liittyy Rebellikseen. Haaveen toteutumiseen tarvitaan aikaa, sitkeyttä, iloa ja paljon paljon paperia. Vähän mustaa ohutta kynääkin ja ripaus onnea.
Pukkijaloillaan seisova piirustuspöytä ei kai sekään ole pahasta, joten ei muuta kuin rautakauppaan, kun tästä arki koittaa.. :)


Toukokuun terveisin,

Ellis

Viisi kynttilää

Heissan!

Huomasin juuri, miten aika rientää... viisi vuotta sitten aloitin tämän blogin kirjoittamisen tarkoituksenani oppia käyttämään uutukaista tietokonettani ja harjoitellakseni valokuvien muokkaamista ja siirtämistä ja sen sellaista.

Enimmäkseen onkin tainnut olla tuota "sen sellaista"... sillä niin vaan blogin kirjoittaminen vei mennessään ja jossain vaiheessa huomasin, että siitä oli tullut oma ihana paikka, johon hiipiä tapaamaan muita samanlaisia. Siitä on tullut myös rakas harrastus. Koskaan ei ole tarvinnut väkisin tai velvollisuudentunnosta kirjoittaa riviäkään. En ole ollut kirjoittamisesta velkaa kenellekään.

Blogista tuli jo aika varhain hyvä ystäväni. Opin luottamaan siihen ja saatoin tulla sen äärelle aina, kun siltä tuntui. Niin yhäkin teen.

Blogi toimii loistavana päiväkirjana ja kuvakirjana omista töistä. Se on myös oiva ajankuva omasta perheestä ja elämästä. Sinne on tullut purettua monet elämää ravisuttaneet hetket. Se kesäinen päivä, kun ensimmäinen mopsimme Justus lähti koirien taivaaseen. Tai ne talon haikeat huokaukset, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Sellaisina hetkinä on kirkastunut se, että elämä on oikeastaan pieni ohikiitävä hetki. Siihen hetkeen pitää tarttua, se pitää kokea, tuntea ja elää. Ei kannata purjehtia hetkien ohi silmät suljettuina, sillä elämä koostuu päivistä, päivät tunneista, tunnit hetkistä...
Carpe diem - tartu hetkeen!

Välillä blogiin on tullut kirjoitettua omia haaveita - näin niistä on tullut näkyviä ja ne ovat alkaneet pikkuhiljaa elää omaa elämäänsä.

Tuhannesti kiitos, kun olette kannustaneet, jakaneet ajatuksianne ja vaikka vain olleet siellä ruudun takana. Arvostan suuresti jokaista pientä ja suurta persoonaa, joka siellä ruudun takana vaivautuu klikkaamaan auki tämänkin sivun ja lukemaan kuulumisia tai mitä milloinkin tänne kirjoittelen. Yhtään ikävää kommenttia ei ole näihin vuosiin mahtunut - sekin jo kertoo, miten mahtavaa porukkaa siellä ruutujen takana on! <3 <3 <3

Jos nyt olisi suuren suuri kakku, sytyttäisin sen päälle viisi kynttilää. Vetäisin henkeä ja puhaltaisin kynttilät sammuksiin niin, että kaunis ja vähän heiluva savukiehkura nousisi viimeisestä kynttilästä kohti kattoa. Sen jälkeen ojentaisin palan kakkua jokaiselle teistä. Se voisi maistua juuri sellaiselta, kuin kunkin lempikakku maistuu. Suklaalta, marsipaanilta, toffeelta, vaniljalta - vähän niinkuin Tangelstiinan yllätyskananmunista leivottu kakku Ruusukujalla! :)

Tässä loman vedellessä viimeisiä päiviään olen ehtinyt viimein istua sen verran aloillani, että uusi marraskuu on valmis. Siis korjattu versio kalenteriosasta, päivistä, jossa marraskuu alkaa nyt tiistaista, ihan niinkuin pitääkin. (Jos joku on missannut, mistä tässä on kyse, kannattaa vilkaista ed. postaus... ;)
Ja vielä tähänkin isot kiitokset ihanista kommenteista ja siitä, että epäonnistuminen ja virheiden tekeminenkin on sittenkin inhimillistä ja anteeksi annettavaa... <3

Kun marraskuu oli valmis ja kun kerran piirustusvihko oli siinä niin sopivasti, en malttanut... ja toisaalta, ystävänpäivä on ihan pian!
Syntyi pitkään päässä hautunut prototyyppi. Olin ajatellut tarttua ihanan ystäväni Viipin ilmoille heittämään vinkkiin aikuisten ystäväkirjasta. Ja kun olin jo hahmotellut ystävänpäivä-tervehdystä kortin muotoon, syntyikin sopivasti näiden kahden kombo!

A5 - kokoinen sivu/ arkki/ kortti, jonka voi mainiosti postittaa korttina ja valmiiksi ystävää varten täytettynä ja väritettynä - tai sitten näitä voi kerätä omilta ystäviltään nipun ja kiinnittää ne sitten yhteen silkkinauhalla omaksi ystäväkirjaksi.
Mikä mukavampaa, kuin ottaa näitä nippu mukaan vaikka hyvien ystävien tapaamiseen tai illanistujaisiin ja laittaa kortit pöytään täytettäväksi.

Olette ehkä huomanneet, että tuohon sivupalkkiin ilmestyi loppuvuoden aikana pieni kyltti "Metrinpuoti". Puodin hyllyt ovat vielä tyhjinä, mutta seinät siellä jo on valmiina. Kun nämä ystävä-arkit tulevat perjantaina painosta, niitä löytyy sitten myös Metrinpuodin hyllyltä, jos niitä joku muukin haluaa. Puodin tarkoitus on koota yhteen helposti löydettäväksi sellaiset ellikset, joita riittää myyntiin asti.
Metrinpuoti -nimi tulee tietenkin Wirberryn ja Elliksen Tampereen messujen puodista - pienestä metrin pätkästä pöytää, joka notkuu kaikkea mahdollista, mitä näissä pajoissa valmistuu. <3
Onhan Nalle Puhillakin Puolen Hehtaarin Metsä ;)

Pus <3


Ellis

PS. Kuvat ovat vuosien varrelta, oman koneen uumenista - osa blogissakin joskus vilahtaneita.