Viisi kynttilää

Heissan!

Huomasin juuri, miten aika rientää... viisi vuotta sitten aloitin tämän blogin kirjoittamisen tarkoituksenani oppia käyttämään uutukaista tietokonettani ja harjoitellakseni valokuvien muokkaamista ja siirtämistä ja sen sellaista.

Enimmäkseen onkin tainnut olla tuota "sen sellaista"... sillä niin vaan blogin kirjoittaminen vei mennessään ja jossain vaiheessa huomasin, että siitä oli tullut oma ihana paikka, johon hiipiä tapaamaan muita samanlaisia. Siitä on tullut myös rakas harrastus. Koskaan ei ole tarvinnut väkisin tai velvollisuudentunnosta kirjoittaa riviäkään. En ole ollut kirjoittamisesta velkaa kenellekään.

Blogista tuli jo aika varhain hyvä ystäväni. Opin luottamaan siihen ja saatoin tulla sen äärelle aina, kun siltä tuntui. Niin yhäkin teen.

Blogi toimii loistavana päiväkirjana ja kuvakirjana omista töistä. Se on myös oiva ajankuva omasta perheestä ja elämästä. Sinne on tullut purettua monet elämää ravisuttaneet hetket. Se kesäinen päivä, kun ensimmäinen mopsimme Justus lähti koirien taivaaseen. Tai ne talon haikeat huokaukset, kun lapset ovat lentäneet pesästä.

Sellaisina hetkinä on kirkastunut se, että elämä on oikeastaan pieni ohikiitävä hetki. Siihen hetkeen pitää tarttua, se pitää kokea, tuntea ja elää. Ei kannata purjehtia hetkien ohi silmät suljettuina, sillä elämä koostuu päivistä, päivät tunneista, tunnit hetkistä...
Carpe diem - tartu hetkeen!

Välillä blogiin on tullut kirjoitettua omia haaveita - näin niistä on tullut näkyviä ja ne ovat alkaneet pikkuhiljaa elää omaa elämäänsä.

Tuhannesti kiitos, kun olette kannustaneet, jakaneet ajatuksianne ja vaikka vain olleet siellä ruudun takana. Arvostan suuresti jokaista pientä ja suurta persoonaa, joka siellä ruudun takana vaivautuu klikkaamaan auki tämänkin sivun ja lukemaan kuulumisia tai mitä milloinkin tänne kirjoittelen. Yhtään ikävää kommenttia ei ole näihin vuosiin mahtunut - sekin jo kertoo, miten mahtavaa porukkaa siellä ruutujen takana on! <3 <3 <3

Jos nyt olisi suuren suuri kakku, sytyttäisin sen päälle viisi kynttilää. Vetäisin henkeä ja puhaltaisin kynttilät sammuksiin niin, että kaunis ja vähän heiluva savukiehkura nousisi viimeisestä kynttilästä kohti kattoa. Sen jälkeen ojentaisin palan kakkua jokaiselle teistä. Se voisi maistua juuri sellaiselta, kuin kunkin lempikakku maistuu. Suklaalta, marsipaanilta, toffeelta, vaniljalta - vähän niinkuin Tangelstiinan yllätyskananmunista leivottu kakku Ruusukujalla! :)

Tässä loman vedellessä viimeisiä päiviään olen ehtinyt viimein istua sen verran aloillani, että uusi marraskuu on valmis. Siis korjattu versio kalenteriosasta, päivistä, jossa marraskuu alkaa nyt tiistaista, ihan niinkuin pitääkin. (Jos joku on missannut, mistä tässä on kyse, kannattaa vilkaista ed. postaus... ;)
Ja vielä tähänkin isot kiitokset ihanista kommenteista ja siitä, että epäonnistuminen ja virheiden tekeminenkin on sittenkin inhimillistä ja anteeksi annettavaa... <3

Kun marraskuu oli valmis ja kun kerran piirustusvihko oli siinä niin sopivasti, en malttanut... ja toisaalta, ystävänpäivä on ihan pian!
Syntyi pitkään päässä hautunut prototyyppi. Olin ajatellut tarttua ihanan ystäväni Viipin ilmoille heittämään vinkkiin aikuisten ystäväkirjasta. Ja kun olin jo hahmotellut ystävänpäivä-tervehdystä kortin muotoon, syntyikin sopivasti näiden kahden kombo!

A5 - kokoinen sivu/ arkki/ kortti, jonka voi mainiosti postittaa korttina ja valmiiksi ystävää varten täytettynä ja väritettynä - tai sitten näitä voi kerätä omilta ystäviltään nipun ja kiinnittää ne sitten yhteen silkkinauhalla omaksi ystäväkirjaksi.
Mikä mukavampaa, kuin ottaa näitä nippu mukaan vaikka hyvien ystävien tapaamiseen tai illanistujaisiin ja laittaa kortit pöytään täytettäväksi.

Olette ehkä huomanneet, että tuohon sivupalkkiin ilmestyi loppuvuoden aikana pieni kyltti "Metrinpuoti". Puodin hyllyt ovat vielä tyhjinä, mutta seinät siellä jo on valmiina. Kun nämä ystävä-arkit tulevat perjantaina painosta, niitä löytyy sitten myös Metrinpuodin hyllyltä, jos niitä joku muukin haluaa. Puodin tarkoitus on koota yhteen helposti löydettäväksi sellaiset ellikset, joita riittää myyntiin asti.
Metrinpuoti -nimi tulee tietenkin Wirberryn ja Elliksen Tampereen messujen puodista - pienestä metrin pätkästä pöytää, joka notkuu kaikkea mahdollista, mitä näissä pajoissa valmistuu. <3
Onhan Nalle Puhillakin Puolen Hehtaarin Metsä ;)

Pus <3


Ellis

PS. Kuvat ovat vuosien varrelta, oman koneen uumenista - osa blogissakin joskus vilahtaneita.