Take away -aarrekartta

Tiedättekö sen tyypin, joka hamstraa ihan kaiken siltä varalta, jos joskus jotakin?
Ja varsinkin kaikki ihanat, iänlopun vanhat sisustuslehdet?
Kun jos vaikka joskus - ja ainakin se yksi numero, missä oli se tiiliseinä ja keittiöliite!
Ja jos joskus on se kesämökki, siellä nyt ainakin sitten voi istua lasikuistilla vesisateella, hörppiä teetä ja selata kaikki sadat lehdet. Niin varmaan.

No, minä olen just se tyyppi. Sorry, mutta totta se on, jos ajattelitte minusta jotain muuta, jotain selkeämpää ja järjestelmällisempää. *Huokaus*

Tänään tapahtui kuitenkin jotakin. Lukemattomat sisustus-lehtipinot liikahtivat. Tänään päätin (!!), että nyt riittää. Nyt ne lähtevät. Osa töihin askarteluihin, loput lehtilaatikkoon. Kyllä.

Tämä kaikki sai alkunsa, kun ystäväpiirissäni on meneillään jätesäkkiraivauksen buumi. Karsitaan ja selkeytetään.
Ja niistä lukuisista artikkeleista, joissa vakuutetaan, että turhien ja nurkat valtaavien rojujen ja ryjäkasojen hävittäminen on alku kaikenlaiselle hyvinvoinnille ja tasapainolle. Taitaa siinä totuuden siemen piillä... minä päätän uskoa siihen. Adios te kaikki määrittelemättömät paperipinot, tyhjät kaapissa seisovat (muka ihanat) hillopurkit, joihin se mansikkahillo ei kuitenkaan päädy. Hyvästi pieneksi jääneet "jos-laihdun-seitsemän-kiloa-farkut" ja viime vuosituhannelta peräisin olevat kasarikolleget, joita voisi muka käyttää salilla - just joo.
(Ja lapset, jos nyt luette tätä tahoillanne vino hymy huulillanne, voin kertoa, että sekin yksi kirjapino sen yhden huoneen lattialta on lähtenyt. Gone with the wind...)

Luopumista helpottaakseni kävin pienen pinon kaikkein houkuttelevimman näköisiä lehtiä läpi, saksin niistä kauneimmat ja itselleni sopivimmat kuvat ja valmistin niistä itselleni pienen aarrekartan. Liimasin kuvat aihepiireittäin A5-paperiarkeille, laitoin arkit kiinni silkkinauhalla toisiinsa ja piirsin aarrekartalle kannen. Aarrekarttakirja.
Tämän tekeminen on ollut tapetilla viimeiset kymmenen vuotta. Ainakin. Tai koska se aarrekartta-buumi nyt sitten lanseerattiinkaan. Silloin jo ajattelin, että minulle kanssa. Silloin kai niitä lehtiäkin alkoi kertyä. Puhumattakaan kaikista 2010 -jälkeen ilmestyneistä! Siis ihan totta!
Aarrekuvia etsiäkseni en edes avannut paria vuotta vanhempia lehtiä. Toki niitä kannatti säilöä vaatehuoneen ja työhuoneen nurkissa. :D

Puutarha, koti, hyvinvointi, Toscana... <3

Siinä hyvä alku. Nämä haaveet voi napata vaikka käsilaukkuun, sen verran pieni kirja on kooltaan. Minä kyllä taidan ripustaa sen makuuhuoneen seinälle, josta näen sen aina iltaisin - ja ensimmäiseksi aamulla.

Lehtipinojen jälkeen seuraavaksi tulilinjalle joutuu vaatekaappi. Sitten liinavaatteet, keittiön astiakaapit, kirjahylly, yläkomerot, alakerta,  koko huusholli.

Zen-oloa odotellen ja tehokasta viikkoa toivotellen,

Ellis

PS. Tässä heti yksi toteutunut suunnitelma. Hilasin taas (eikä ollut edes vaikeaa) itseni sunnuntaiselle kahvakuula-tunnille! Raikkaassa pikkupakkasessa kivalla porukalla ja hyvän vetäjän kanssa, sai kuula taas kyytiä. Sen jälkeen maistui mansikkasmoothie, johon vispasin pakastimesta mansikoita, purkin rahkaa, luonnonjugurttia, tilkan maitoa ja ripauksen vaniljasokeria.
Vapise uusi viikko, täältä tullaan!