Berlin

Suurkaupunkia ei kolmessa päivässä valloiteta, mutta vähän siellä ja vähän täällä ehdittiin pyörimään ja jotakin näkemään ja kokemaankin.

Sunnuntaiaamuna olimme jo hyvissä ajoin perillä ja hotellihuoneen saatuamme suuntasimme päiväksi Prentzlauer Bergissä sijaitsevan Mauer-parkin isolle ulkoilmakirppikselle.
Siis wau! Puisto oli täynnä kojuja ja telttoja, ihmisiä, puheensorinaa, vilinää, myyjiä...
Eikä siinä kaikki, puiston laitamilla saattoi lepuuttaa väsyneitä jalkojaan ja kuunnella puistomusisointia parhaasta päästä :)


Erilaisia huimia, taitavia, upeita, nuoria (ja ei-ehkä-enää-niin-nuoria) ja etenkin äärimmäisen lahjakkaita muusikoita erilaisine kokoonpanoineen ja koosteineen... Aah ja huoh :))))

Aleksanderplatzin ja Kurfurstendammin ostosparatiiseista sai mainiosti hankittua mm. uudet ihanat kengät - ja sen jälkeen mahtavat rakot jalkoihinsa!
Koskahan muistan, että kaupungissa ei kannata kävellä tuntitolkulla ilman sukkia - tai ei ainakaan uusilla nahkakengillä??  :((

Tänä aamuna en sitten meinannutkaan saada yksiäkään kenkiä jalkaan. Linkutin jo illalla niin kärsivän näköisenä hotellin aulaan, että respan ystävällinen nainen tuppasi mulle melkein paketillisen laastaria :) Muutaman seuraavan päivän kävelen ehkä reinoilla, flip flapeilla, kumisaappailla tai ilman kenkiä...

Ostosparatiisissa kannattaa myös ehdottomasti väsyttää itsensä niin, että päätyy ottamaan hieronnan ostoskeskuksen ihanassa hierontatuoliparkissa. Näin mekin etämiehen kanssa tehtiin.
Hieronnan (2€ -> 10 min.) jälkeen nousin tuolista niin nirvanassa, että unohdin tuliaiskassin tuolin käsinojalle... ja kun noin 15 minuutin (ja yhden kenkäkaupan) jälkeen muistin kassin, se oli jo poissa. All gone!
Muutaman ruman sanan ja ajatuksen jälkeen tyydyin kohtalooni - kun en muuta voinut. Mutta se harmi on kuulkaa siinä kohtaa mittava. On se. Ja vielä, kun se on oma syy...

Etämies lohdutteli onnistuneesti meksikolaisen oluen kanssa ja pian kadonnut kauppakassi oli jo unohtunut. Onni onnettomuudessa kassin mukana ei kadonnut mitään mittaamattoman arvokasta, rahallinen menetys ei siten ollut kovinkaan suuri - enemmän se mielipaha kirveli.

Uudet tuliaiset saatiin hankittua ja Elliskin näytti jo vähän iloisemmalta.. :)

Historian havinaa ei voi olla Berliinissä kuulematta.

Mm. Potsdamer Platzilla muurin (tai palasia, osia siitä) voi käydä todentamassa, samoin siellä sijaitsee kuuluisa Checkpoint Charlie - entinen rajanylityspaikka Itä- ja Länsi-Berliinin (Mitte - Kreuzberg- kaupunginosien) välillä. Paikalla on edelleen vanha rajanylityskoppi, jonka kautta ennen mm. diplomaatit pääsivät kulkemaan.

Wilhelmstrasselta löytyy infotaulu ja piirustukset natsivallan maanalaisesta bunkkerista ja komentokeskuksesta joka paikalla aikoinaan sijaitsi. Satuimme sopivasti paikalle juuri, kun brittiopas valotti paikan taustoista turistiryhmälle.
Vain pienen matkan päässä, holokaustin muistomerkillä, lukemattomat kivipaasit muistuttavat hiljaisina ja vakavina vanhoista, surullisista tapahtumista.



Lyhyessäkin ajassa näkee ja kuulee paljon, varsinkin jos hyppää sight-seeing-bussin kyytiin. Näitä busseja körötteli non-stoppina jatkuvasti ohi, joten mekin päätettiin hetken mielijohteesta hypätä sellaiseen. Museoissa ei tällä kertaa vierailtu, vaan katseltiin kaupunkia ja nähtävyyksiä bussin avokattoisesta yläkerrasta käsin.

Tuli ihan vaan mieleen, että voiko naisella olla koskaan liikaa kenkiä?
- Ei kai!

v Tämä kenkäkauppa myi vain ja ainoastaan vintage-kenkiä!

Kerrottakoon, että en ostanut kuin kaksi paria, joista toiset kirppikseltä ja toiset pienestä kenkäkaupasta. Miksiköhän muuten kenkäkaupat on jotenkin muualla aina niin houkuttelevia?

Kivan loman, mukavien hetkien ja tapaamisten, metroajeluiden, kaatosateen, kuuman auringon, ihanan jäätelön ja hyvän ruuan jälkeen on taas monta kokemusta rikkaampi.

Elmakin taisi nauttia täysihoidosta (tyttären luona)........vai mitä mieltä olette? :)))

Elmalla on siis eka juoksuaika menossa, siksi nuo housut jalassa, heh.

Kotona taas. Huusholli ojennukseen huomenna (vapiskaa villakoirat) ja sen jälkeen ehkä ompelukoneelle...

Heinäkuun myöhäisen yön terveisin,

Ellis

Naapurissa

Muutama päivä hiljaiseloa blogissa... torstaina ei bloggeri toiminut, joten hiljaiselo venähtikin samantien muutamaan päivään. Nimittäin viikonloppu vierähti naapurissa, Tallinnassa siis sekä työn että huvin merkeissä. Noh, töitä tehtiin vain menomatka (bussi&laiva) ja koko lauantaipäivä saatiinkin sitten nauttia ja kuluttaa kuinka kukakin parhaaksi näki ja koki.

Hyvän ystäväni ja työkaverini kanssa otettiin heti aamupalan jälkeen hotellilta suunta kohti vanhaa kaupunkin - kuinkas muuten!
Siellä hiukan sateisissa tunnelmissa löydettiin muutamia ihania pieniä puoteja ja pikku kahviloita. Turisti-matkamuisto-kirjoneule-jääkaappimagneetti-kauppoja kyllä oli paikoin vieri vieressä, mutta vähemmän niitä oikeasti ihania puoteja, joissa taiteilija itse kutoo nurkassa tai näpertää koruja.

Yksi aivan mainio tällainen pieni puoti löytyi jonkun ihmeellisen porttikongin takaa, pienen sisäpihan perukoilta. Muutama paikallinen taiteilija on yksissätuumin pistänyt puodin pystyyn. Sisään kun astuu, osuu ensimmäisenä silmiin isot kangaspuut ja niissä tekeillä oleva kangas. Takaseinä on täynnä hyllyjä, jotka notkuvat erilaisia lankoja ja siellä täällä puotia on asetelmia uniikeista käsitöistä. Nalleja, rintakrosseja, hattuja, kelloja...silmänruokaa niin paljon, ettei tiedä mihinpäin nälkäiset näkimensä kääntäisi.

En tiedä, osaisinko löytää tuota paikkaa ihan äkkiä sokkeloisesta kaupungista uudelleen, mutta onneksi tajusin sentään kysyä nettiosoitteen. Se löytyy täältä.




Valokuvattavaa vanha kaupunki tarjoaa yllin kyllin. Oonko jotenkin ihastunut kaikkiin porttikongeihin??
Hauskat kumisaapas-kukkaset olivat lastenvaatekaupan rappusilla :)





Tämmöinen matkalaukkutiski ^ löytyi yhdestä putiikista, laukkujen päällä oli lasitaso, josta löytyi kassakone ja muut kaupan tiskin tarpeelliset tavarat. Aika originelli ja hauska - toimi samalla aikas hienona sisustuselementtinä. Miksei voisi toimia kotonakin tuommoinen ratkaisu?

Blogia on tullut kirjoitettua - siis torstaihin asti - päivittäin aina vuoden alusta asti, siis siitä asti, kun sen aloitin :)
Jokapäiväinen kirjoittaminen ei ole ollut itse tarkoitus tai pakkopulla, vaan tosi kivaa ja antoisaa.
Eräänlainen päiväkirja, ei tokikaan mikään kovin privaatti, mutta anyway pieni katsaus päivän touhuihin ja tunnelmiin.
Omaksi iloksi.
Nyt varmasti näitä välipäiviä tulee jatkossakin toukokuun edetessä, tää kun alkaa olemaan hektisintä aikaa työmaalla. Sen lisäksi pihahommat vievät aikaa ja tarmoa. Mahdollisimman usein toivon ehtiväni kuitenkin tänne jotakin kertoilemaan sanoin ja kuvin, niin kuin ennenkin. Silloin kun siltä tuntuu -periaatteella, kuten jo alkuunsakin totesin.
Jotain uutta ulkoasun suhteenkin olisi kiva kokeilla, saas nähdä onnistunko :D



Hauskaa toukokuun puolenvälin tienoota ja alkavaa uutta viikkoa kaikille!
Ja ai niin... peukut ja varpaat ylös Suomen puolesta, jännä ottelu tiedossa!!!

Ellis

PS. Joitakin kommentteja on kateissa bloggerin toimintakatkon jäljiltä, mutta josko ne joskus palautuu...?

Levottomat jalat

Tunnustan. Täälläkin alkaa olla kevättä ja levottomuutta ilmassa. Se on jännä juttu, jonakin päivänä vain ykskaks huomaa, että aurinko jo vahingossa lämmittää, pimeä ei tule enää niin aikaisin, linnut laulaa! Vaikka on vasta helmikuu.

Mutta kohta se tulee...kesä, kuumat aurinkoiset päivät, pitkät valoisat illat, vihreys, hiljainen sade (tai perutaan se sade, jookos?), jäätelökioski, rantasauna... Ihanaa! Ja yhtäkkiä kaikki lehdet ovat täynnä juttuja siitä, miten pääset rantakuntoon kesäksi, mitä ensi kesänä puetaan päälle ja minne matkustetaan.

Matkakuume mokoma nostaa päätään aina näihin aikoihin. Mitään suurempia reissuja ei kesäksi ole suunnitteilla, mutta jos nyt saisin valita ensi kesän matkakohteen, se voisi olla ihana talo jostain päin Toscanaa, Gardajärvikin kävisi. Toisaalta joku ihana rento rantapaikka Välimerellä tai Adrianmerellä kelpaisi yhtä hyvin. Tai sitten... okei, ihan mikä vaan lämmin ja ihana matkakohde!
Muttamutta, nyt on vaan tyydyttävä haaveilemaan - ainakin toistaiseksi. Ja voihan sitä aina muistella niitä onnistuneita jo tehtyjä reissuja.

Pieni välähdys matkapäiväkirjasta Kroatian matkalta kesältä 07.
"Jonkin aikaa paistateltuani päätän lähteä sukeltamaan. Uudet lasit (ilman snorkkelia) otsalle ja menoksi. Ranta on kivikkoinen, mutta uimasandaaleilla on helppo kulkea. Mies seuraa rannalta menoani ja päätän skarpata. Asettelen lasit silmille, vedän henkeä ja sukellan.
Voi hitsi. Helpommin sanottu kuin tehty. Nousen pintaan kuin korkki sandaalit edellä. Noloa. Yritän uudelleen. Sama juttu taas. Lasitkin huurustuvat, vaikka kastelin ne. Mies pidättää nauruaan varjon alla, näen sen selvästi, vaikka olen vähän kauempana. Sitäpaitsi lasit puristavat ja tuntuvat muutenkin epämiellyttäviltä.
Yritän jatkaa sukeltamista kirkkaassa vedessä, mutta en näe laseilla mitään. Lopulta kömmin kiviä pitkin rantaan ja heitän lasit repun päälle. Saan toki muutaman mukavan kommentin sukelluksistani, mutta päätän sitten palata uimaan - ilman laseja. Puoli tuntia kuluu helposti akvaariofiiliksessä. Vesi on todella kirkasta ja pikkukaloja kisailee alapuolellani..."

Vesi ei vaan oikein koskaan ole ollut omin elementtini, vaikka uiminen kivaa onkin. Snorklaaminenkin jo onnistuu, pienten harjoittelujen jälkeen :)
Kesässä ja reissuissa yksi parhaita asioita on se odottaminen. Se on osa koko juttua. Aika kun vierähtää niin sukkelaan, että mukavilla asioilla kyllä kannattaa fiilistellä sekä etu- että jälkikäteen. Koko rahalla :)

Että on se hyvä, ettei kesä ihan vielä ole täällä.

Jatkoin kuitenkin tänään rantakuntoon kesäksi- projektia. Töiden jälkeen virittelin taas sukset jalkaan ja suuntasin ladulle, vähän kevyemmissä varusteissa kuin eilen :) Päivällä oli satanut nenäliinan kokoisia lumihiutaleita, joten sää ei kuitenkaan ollut hiihdolle paras mahdollinen. Jonkin matkaa hiihdettyäni (=vedettyäni jalkoja perässä suksien kanssa) päätin kääntyä. Suksien pohjat täynnä lunta. Kuusi kilometriä kertyi kuitenkin mittariin. Allit ainakin saivat kyytiä, kun alamäessäkin piti lykkiä vauhtia. Reipas tyttö, eikö?

Nyt pitää lopettaa, tästä uhkaa tulla romaani...

Keskiviikkoterkuin,

Ellis