Takka

Tänään täällä ei paista aurinko, vaan sataa vaihteeksi lunta. Riittää, sanon minä!!
Kahvilan terassille en viitsi mennä lumisadetta katsomaan, joten tänään valitsin sisäpöydän.

                                    - Mitä!! Yrititkö ottaa kuvan takasta ILMAN minua???


Meillä on takka. Tuollainen valkoinen kivikasa, jota tosi harvoin tulee lämmitettyä, koska se ei ole mikään lämpöä varastoiva malli. Ja puita kun saa saunan takia rahdata sisään ihan tarpeeksi usein, niin ei sitten tule juuri enää takkaan laitettua tulta.
Takan kyljessä, oikealla puolen on leivinuuni (ei näy kuvissa), jossa kyllä palaa tuli silloin tällöin ja valmistuupa siellä joskus jopa uunipuuro tai muu pikkuruokakin. Jouluna siellä on ihana lämmittää laatikot... se tuoksu, minkä leivinuuni luovuttaa lämpönsä lisäksi, se on ihana!

Takka oli alkuaan keltainen, saumaukset tummanruskeat. Tyypillinen väri tämmöisessä retroaikakauden keltatiilisessä helmessä. Yhden talven katselin keltaista takkaa ja talven aikana päätös valkoisesta varmistui. Kesän korvalla isäni sen sitten maalasi, ihan lateksilla muistaakseni. Ohje tuli muurarilta, joka sanoi, että lateksi kyllä käy pintaan hyvin, pitäisi pysyä ja on vaivaton ja helppo maalata uudelleen, kun nokeentuu. Samalla maalattiin takaseinän muuri.

Aika ajoin haaveilen, että purkaisin (=purattaisin) takan pois ja tilalle laitattaisin ihanan, varaavan takan, joka toimisi samalla lämmön lähteenä tässä sokkeloisessa talossa. Jotenkin silmä vaan on tottunut tuohon valkoiseen, isoon takkaan... ja taipaisipa takan vaihtaminen olla ihan pikkuinen kustannuskysymyskin ;)

Meillä sisustus ei ole kauttaaltaan valkoista, ei edes vaaleaa. Osittain sen toki määrittelee talon luonne ja materiaalit, mutta osittain myös sen vuoksi, että tykkään lämpimistä, kotoisista väreistä.

Nappasin pari kuvaa keittiön laattoja silmällä pitäen... oon josku haaveillut, että saisin valkoiset laatat tuonne välitilaan. Nyt siellä on tuollaiset poltetun ruskeat.

Tajusin, että niin karmaisevat kun ne onkin aina välillä omaan(kin) silmään, taidan kuitenkin tässä kohtaa tykätä niistä. Valkoisten laattojen vaihtaminen vaatisi koko keittiön uusimista. Joten, ruskeilla mennään vielä toistaiseksi ainakin. Lämpöä, lämpöä <3

Taitaa olla kevät, kun niin sisustuttaa :D




Ellis

Kivi taskussa

Tykkäätkö kivistä?
Jo pikkutyttönä keräsin kiviä, laiteltiin niitä naapurin pojan kanssa riviin ja verrattiin, kumpi on löytänyt hienompia. Pitkulaiset oli niitä parhaita. (Terkkuja T, jos seikkailet täällä :))
Kesälomien autoreissuilta oli ainakin yksi hieno kivi taskussa tuliaisena, hienoimmat pääsi esille hyllyn reunalle. Ne, missä valkoinen viiva kiersi kiven ympäri - joissakin viivoja oli useampikin.

Kivi on hieno olemalla oma itsensä. Se ei voi muuntautua miellyttämään, se joko on hieno tai ei ole sitä. Materiaalina aito, koruton ja jotenkin kaunis. Ikiaikainen.

Kiviä löytyy kotoa edelleen. Takan reunalla iso pyöreä kivi. Olohuoneen ikkunalla sinisessä maljassa muutama kivi, en edes muista, mistä ovat peräisin. Joku merkitys niillä on ollut, kun olen ne kotiin kantanut jostain... en muista mistä. Tykkään.

Kaukomailta toin viime talvena tuliaisina oman luokan lapsille kullekin oman meren sileäksi huuhtoman kauniin kiven. Aarteen. Simpukoitakin joukossa oli. Kivet sujahtivat taskuun ja kun lapset kuuntelivat matkakertomuksiani tuliaiskarkit poskissa, huomasin monen pienen nyrkin puristuvan kiven ympärille tutkimaan sen muotoa ja pintaa vaivihkaa... <3


Pari vuotta siten löysin Sokoksen sisustusosaston poistopöydästä lautasliinarenkaat. Kivistä ja narusta tehdyt. Koruttomat ja kauniit. Olivat pitkään keittiön ikkunan yllä hyllyllä Riihimäen lasipurkissa, meillä kun ei juuri kankaisia lautasliinoja tule käytettyä.

Heivasin renkaat pari viikkoa sitten kirppikselle ja kun eivät menneet kaupaksi, aloin tarkastelemaan niitä paremmin. Hulluko meinasin olla?!
Onneksi eivät kelvanneet kenellekään, nyt pääsevät lähemmäs ruokapöytää ja esille, kaunokaiset <3

Ikean reissulta viikko sitten ostin - yllättäen - pussillisen sileitä pikkukiviä. Kynttilöiden alle koristeeksi... Niissä on muutama, josta aattelin tehdä magneetin, pienen tekstin kera. Jos onnistuu, laitan vinkin tännekin.

Viikon "kohokohta" oli muuten eräs pyykinpesu... tämä ei liity aiheeseen mitenkään, mutta lopputulos on jotenkin niin mykistävä. Mun ihanat torivanttuut (rannekkeet) heitin koneeseen... siihen samaan ohjelmaan, jossa villasukatkin ihan hyvin ja kutistumatta peseentyvät. Mutta... kuinkas sitten kävikään??!!

Eli Viipi, my dear friend... uudet tilaukseen...
Onneksi en viitsinyt hakea Viipin samasta 100% alpakka-langasta mulle neulomaa pontsoa samaan koneeseen :)) Sitten olisi voinut jo itku päästä!

Lauantai etenee harmaassa säässä. Villapaita päällä ja mopsi kainalossa tämä kivitasku menee nyt keittämään kupin kahvia. Etämies huristelee kohta omilta kiireiltään kotiin, joten meillä taitaa olla edessä viikonlopun kirppisturnee. Ja ruokakaupan kautta kotiin, punajuuret on haettava lindströmin pihvejä varten.

Ai niin, ajettiin eilen illalla kaupunkiin ja käytiin eilen katsomassa Puhdistus. Vahva ja rankka elokuva, realistisuudessaan tosi karua katseltavaa. Roolisuoritukset, varsinkin Laura Birnin, ihan huikaiseva ja riipaiseva. Vaikutti minuun. En ihmettelisi, jos tästä Jussi-patsaitakin ropisisi, taitaapa olla Suomen virallinen Oscar-ehdokaskin tämä leffa.

Kotiin mennessä kierrettiin Kirkkopuisto, joka oli valaistu näin:

Leppoisaa syyslauantaita kaikille,

Ellis

Hetket nää

                                                     Kesään mahtuu aina niin paljon...

                                                     Välillä paistaa ja välillä sataa.
                                                     Syödään jäätelöä.
                                                     Ja mansikoita.
                                                     Raavitaan hyttysenpuremia.
                                                     Välillä jaksetaan siivota, välillä ei.
                                                     Suunnitellaan tapetteja, joita joskus vaihdettaisiin.






















                         Mennään ja tullaan - aina on jompikumpi täynnä, laukku tai pyykkikori.
                                                              Otetaan päikkäreitä.

                                               Kuunnellaan, kun laineet pärskii kiville.
                                               Juostaan sateessa, ettei kastuta.

                                                                  Istutaan torilla.
                                                           Palellaan laiturilla tuulessa.

                                             Kuunnellaan naapurin ruohonleikkuria.
                                                  Mennään varjoon paahteesta.
                                                  Laastaroidaan jalkoja.

                                                          Ollaan tekemättä mitään.
                                                          Saadaan tarmonpuuskia.
                                                          Ommellaan ja väkerretään.

                                                          

                                                     Ollaan vaan hiljaa ja tuhistaan.

Huomenna viimeinen lomapäivä... kesä on ollut hyvä, mieli on positiivinen.
Puoliakaan en ole tehnyt siitä, mitä olin ajatellut tekeväni täällä kotirintamalla, mutta miksi tehdä kesällä, kun voi tehdä niin paljon muutakin. Tai olla tekemättä :)

Arkea odotellen,

Ellis

Penni ajatuksista

Tuli sellainen tunne, että täytyy tallentaa tästä päivästä - ihan tavallisesta torstaista - muutama pieni asia, että jäävät mieleen. Joidenkin päivien tunnelma on pysäyttävä. Tänään oli sellainen päivä jostain syystä, vaikka mitään erityistä ei tapahtunutkaan. Mieleen tuli vain yksi samantapainen tihkuisen sumuinen päivä viime keväältä. Nimittäin 7.4. *klik*
Ei silloinkaan tapahtunut mitään erityistä. Jokin sen päivän tunnelmassa, väreissä ja olemuksessa vain pysäytti. Ja sekin oli torstai. Torstailla on ihan oma tunnelmansa, ainakin mulle.

Tapahtui tänään:

- sain siivottua
- liikuttua myös
- sain erään tärkeän asian hoidettua
- ajoin autolla sateenkaaren läpi, hassua mutta totta :)
- näin lenkillä, kuinka hiljainen vesisade eteni ja sitten saavutti minut
- näin myös vesipisarat, jotka tuuli käänsi suoraan kasvoilleni
- tänään on ollut tähän asti viikon paras päivä
- olen ilahtunut blogin kommenteista - kiitos niistä <3
- paljon ajatuksia on tänään risteillyt päässäni - ja lähes pelkästään positiivisia

Ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille!

Ellis

Sunnuntaina

Tänään sunnuntaina oon:

* nukkunut pitkään
* kävellyt metsässä
* lämmittänyt saunaa
* saunonut ja uinut
* syönyt mustikkapiirakkaa (mummun ihanaa)
* siirtänyt huonekaluja
* saattanut lapsen taas maailmalle
* keittänyt mustaviinimarjamehua
* aivastellut
* laiskotellut

ja

*ARPONUT voittajan...
Arvonnan järjestäminen oli tosi hauskaa. Ihan parasta oli jännittää, kenen lappu nousee - ja tietenkin se tunne, kun voi tuoda hyvän mielen jollekulle.
Olitte ihania kaikki, kun osallistuitte - kiitos kaikille <3
Virallisen valvojan läsnäollessa (keskimmäinen neitokainen) emalikannusta nousi voittajan lappu, jossa luki... MARITA...
Onnea Marita!!!

Päätin arpoa vielä kaksi jääkaappimagneettia (kakkumuottisellaista) lohdutuspalkinnoiksi, joten onnetar nosti emalikannusta vielä kaksi lappua. Toinen magneetti matkaa SARILLE ja toinen SARANELLALLE - Onnea teille myös!
Laitattehan mulle sähköpostilla osoitteenne, niin postittelen voitot :)

Nyt pikapikaa jotain pientä iltapalaa ja ruotsalaisdekkari Maria Wernin pariin...

Mukavaa alkavaa elokuun viimeistä viikkoa kaikille!

Ellis

Kultaa

Menin tänään(kin) päivän päätteeksi sangon kanssa takaovesta ja päädyin alapihalle, marjapuskien saartamalle alueelle.
Sankoon ropisi marjaterttu toisensa jälkeen ja ajatus lähti purkamaan päivän tapahtumia. Kerros kerrokselta sain päivän polttamat ja muut mielen päällä olevat pohdiskelut asettumaan samalla, kun sanko pikkuhiljaa täyttyi.



Jossain välissä laskin sangon maahan ja käväisin sisällä keittämässä kahvit. Palasin mukanani pieni pöytä (keittiön "saareke") ja kahvikupponen. Siemailin kahvin alkuillan vihreässä hetkessä, missä kaikki tuoksut ja värit ovat vielä läsnä. Kuuntelin, katselin ja annoin karviaismarjapensaan tarjota makeimmat ja suurimmat marjat kuin likööriksi kahvin päälle.




Yleensä puutarhassa touhutessani lähden jonkin ajan kuluttua kuljeskelemaan ja katsomaan, mitä kuuluu mihinkin nurkkaan.
Niin nytkin.
Löysin lisää marjoja ja muutamia omenoita kypsymässä oksillaan. Omenat ovat tänä vuonna päättäneet yllättää: Valkeakuulas, joka istutettiin seitsemän vuotta sitten, kun tämän talon ostin, tekee tänä vuonna ensimmäiset omenansa, kun taas sen naapuri, vanha ja vino talviomenapuu kantaa oksillaan vain paria pientä omenaa. Makeita mahtavat olla kauan odotetut omenat.





Niitä katselee matkan päästä vanha tammi, jonka juurelta sai kauniin paikan ikiuneen kesällä nukkunut pieni nelijalkainen ystävämme.
Vanha penkki, joka on ollut tammen alla vuosia, on oiva paikka pysähtyä. Kuunnella ja katsoa, mihin suuntaan pilvet purjehtivat.




Pieni lentokone pörrää korkealla taivaalla ja huomaan, että marjasanko odottaa vielä poimijaansa.
Tällaisina hetkinä ei kaipaa muuta. Täällä on kultaa!

Sanotaan, että puutarhan hoito tekee onnelliseksi. Jotenkin sitä ei ole - tänään, näiden fiilisten kanssa ja täällä vähän villiintyneessäkin puutarhassa - yhtään vaikeaa uskoa <3

Ihanaa elokuun valoa ja lumoa kaikille!

Ellis



PS. Olen jo värkkäämässä palkintoa arvontaan - netti toimii taas moitteettomasti :D
PSS. Huomenna koulukuvaus..mitä ihmettä sitä taas laittaa päälleen?? Kaappi on täynnä vaatteita, mutta ei ole mitään päällepantavaa!!

Tunnustus ja muita kuulumisia

Ihan ensiksi pakko kiittää ihanista, hauskoista ja kannustavista kommenteistanne viime postaukseen!!! Kyllä harmitti, kun olin erikseen vastaillut kaikille ja sitten ne kaksi kertaa peräjälkeen hävisivät jonnekin bittiavaruuteen...mrrr... Mutta kyllä tsempit selvästi auttoi - töihin paluusta selvittiin jälleen tänäkin vuonna :))

Koulumaailma on tempaissut taas mukaansa sellaisella volyymillä, että kahden päivän jälkeen loma todellakin alkaa olla kaukainen muisto.

Päivät sujahtavat johonkin... yhtäkkiä huomaan, että on ilta ja virittelen seuraavaksi aamuksi herätystä ja mietin päivän kulkua... 17 uutta pientä reppuselkää (=eskarilaista) samassa luokassa takaavat sen, että puuhaa ja kerrottavaa riittää. Ihan siinä määrin, että illalla on ääni vähän karheana päivän puhumisesta, laulamisesta ja lukemisesta. Kaikki on pienille uutta... ruokalan itsepalvelulinjasto, pihan välituntialue, vessat, aamupiiripaikat, koulutaksin odotukset...

Mutta työ itsessään on kyllä niin kivaa, että en valita. Uravalinta on aikanaan (vahingossa) osunut nappiin. Ihana työympäristö ja vaihteleva työ sekä pienten, että vähän isompien kanssa ja ihan mahtavat työkaverit ovat mansikoita tässä kakussa :)

Kirkkaasti on jäänyt mieleen töistä hauska hetki vuosien takaa, kun lapset keskustelivat ruokapöydässä, missä kenenkin äiti tai isä on töissä.

Kunnes joku keksi kysyä: "Missä sää ope käyt töissä?"

Niinpä... :D

Olen saanut ihanan tunnustuksen!

Lämpimästi kiitos ihana Kirsikka tästä yllätyksestä :)

Vastailen nyt saman tien tämän tunnustuksen kolmeen kysymykseen:

1. Mikä on lempivärisi?

- Olen vähän sellainen kausi- ja mielialaihminen värien suhteen. Joskus tykkään hyvin neutraaleista väreistä, toisinaan taas joku kiva yksityiskohta vaatteessa on merkittävämpi kuin väri. Mutta esim. aniliininpunainen ja jotkut muut hyvin kirkkaat värit eivät sovi mulle lainkaan. Tai en vaan ehkä osaa nähdä itseni päällä, vaikka toisen päällä näyttäisi kuinka hyvältä.

En siis osaa nimetä yhtä lempiväriä, mutta tällä viikolla olen pukeutunut pellavan väriin, valkoiseen ja farkun siniseen.

2. Mikä on lempiruokasi?

- Etämiehen valmistama riekkopaisti ja oman äidin kalakeitto.

3. Mikä on paikka, jossa haluaisit käydä?

- Toscana.

Ajattelin laittaa nämä eteenpäin seuraaviin ihaniin blogeihin, joista paljon pidän ja joissa säännöllisesti käyn virkistämässä itseäni... olkaa hyvät:

- Hilpi-Malja

- Maitolaiturin Kyllikit

- Arjen ihanuutta etsimässä

Näin ^ meillä tätä nykyä dataillaan: ajetaan illalla 10 km kotoa mummun ja papan mökille ja avataan kone.

Sauna lämpiää samalla ja netti toimii moitteettomasti. Kotona mokkula ei edelleenkään toimi ja vanha pöytäkone on nuorison valtaama...en vain osaa enää tehdä siell mitään, kun olen tähän omaan koneeseeni niin tottunut ja tykästynyt.

Jostain meidän läheltä on linkkitorni kaatunut, eivät tienneet, kuinka kauan korjaus kestää.

Heti, kun saavat toimimaan ja pääsen kunnolla kotoa käsin bloggailemaan, on arpajaisten vuoro!

Lämmintä elokuista viikkoa teille kaikille ihanille!

Ellis

Lauantain sekalaiset kuulumiset

Työhönpaluumigreeni... se on tässä jytistellyt pari päivää. Hassua, miten pääkoppa reagoi olotilan muutoksiin - ainakin otaksun sen johtuvan siitä. Kun kesäloma alkaa, on hyvin usein kaverina parin ekan päivän ajan päänsärky, ikäänkuin varmistaen, että lomalainen ei ala heti kättelyssä liikaa kuvittelemaan/revittelemään. ja kun loma alkaa olla loppusuoralla, päänsärky muistuttaa taas olemassaolostaan. Kummallista. Psykologista?
Mahdanko olla allerginen siirtymille? Vai kenties koko työnteolle?!
Tai... kenties päänsärky onkin merkki siitä, että en ole lomalla ehtinyt siivota kaappeja, säilöä, pestä kellaria, rakentaa uutta terassia, laihduttaa kymmentä kiloa, remontoida vessaa, vahata autoa, keittää mehuja, kerätä nokkosia, kutoa uusia mattoja, järjestää puutarhajuhlia......

Etämies on palannut työhönsä jo viikko takaperin, mutta potee nyt selvästi työperäistä ja ihan kamalaa räkätautia pienen kuumeen kera.
Tässä sitä sitten podetaan, yhdessä. Väliin jäi yhdet mukavat pippalot (ystävän 5-kymppiset 50-luvun teemalla), mutta tässä olotilassa juhlatamineisiin ahtautuminen ja juhliminen ei kyllä olisi onnistunut, kummaltakaan :(

Täällä etämiehen valtakunnassa netti sentään toimii. Jotakin hyvää... saa nähdä, mikä on tilanne, kun huomenna palailen kotiperiferiaan. Pitäkää peukkuja - nimittäin jos tämä dna:n kapula ei toimi, en takaa, mitä sille tapahtuu. (Dna:lla ollut ongelmia enemmänkin tämän viikonlopun aikana, mutta tämä mokkulan mokoma on käynyt hitaalla jo viikon!)

Mukavaa lauantai-iltaa ja viikonlopun jatkoa kaikille!

Ellis

PS. Kuva on vanha otos kotoa, sohvatyynystä. En keksinyt muutakaan tähän hätään, enkä jaksanut lähteä kameran kanssa heilumaan :)

PS 2: Olen ajatellut järjestää arvonnan. Mietintämyssyn alla on jo palkinto. Arvonnat on kivoja ja koska en ikinä voita itse mitään, mikä voisikaan olla mukavampaa, kuin arvonnan järjestäminen itse. Pikapuoliin :)

Päivien kimallus

Päivät on menneet kiitävällä nopeudella... Kirppistelyä, mökkeilyä, saunomista, uimista, pyykkäämistä, jäätelöä, herneitä, uusia perunoita... näistä on meidän päivät koostuneet.

Mun mokkula -ja sitä kautta koko nettiyhteys - on ryttyillyt lauantai-illasta lähtien. En siis ole päässyt kirjoittamaan saati lueskelemaan ihania suosikkilukemisiani (=muita blogeja) puoleen viikkoon. Melkoinen riippuvuus tähän on tullutkin, hih, mutta ei kai tällainen pahe sieltä pahimmasta päästä ole... :)

Mokkulan joku kumma linkkiasema kuulemma on korjauksen alla, joten en tiedä kuinka kauan tässä vielä menee. Tänään kuitenkin vanhin lapsukainen tuli oman koneensa kanssa muutamaksi päiväksi kotiin, joten vihdoin pääsin tänne hääräämään.
Kunhan saan oman koneen netin jälleen toimimaan, kerron viimeisistä huutokauppalöydöistä - niitäkin kun on taas siunaantunut :D

Elokuun aurinkoa ja lämpöä sinne ruudun taakse kaikille!

Ellis

Yhtenä iltana

Jonkun kerran kesässä tulee se tunne, kun ymmärtää, mikä on pakko olla perimmäinen tarkoitus legendaariselle lausahdukselle "Suomen kesä".
Se on jotain, mitä on vaikeaa pukea sanoiksi. Siksi en edes yritä.
Kuvat kertokoot puolestaan.

Sen verran kuitenkin avaan, että jotenkin ikiaikainen olo tuli, kun vene hiljalleen hyrisi kirkkoniemen ohi (löydätkö eräästä kuvasta puukirkon, sen tornin silhuetti piirtyy kauniisti puiden latvojen tasalle?)
Haluaisin kertoa senkin, miltä järvi tuoksui, kun se toi jostain kauempaa tervan tuoksun. Sitäkään en osaa pukea sanoiksi, se on vain kuviteltava ja koettava.

Kalastuksesta vielä sen veran, että olen lapsena ollut tosi innokas pieni kalamies. Narrannut isojakin vonkaleita Kallavedellä. Nykyään aina vain harvemmin tulee lähdettyä kalaan. Ja silloinkin riittää, kun saan istua onki veneen pohjalla tai sylissä. Ja jos kalastan, homma hoituu useimmiten catch and release- meiningillä. Kalat kiittää.











Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Ellis

Edit. Oli ihan pakko lisätä vielä tämä ao. kuva. Sen oli tarkoitus päästä postaukseen mukaan, mutta jäi vahingossa pois.

Blue blue sky

Sininen taivas. Mansikkakakku. Kesän vihreys. Joutilaisuus.
Aavistus siitä, että on kesän alkuilta.

















Siinä mun sunnuntai.


Ellis