Menin tänään(kin) päivän päätteeksi sangon kanssa takaovesta ja päädyin alapihalle, marjapuskien saartamalle alueelle.
Sankoon ropisi marjaterttu toisensa jälkeen ja ajatus lähti purkamaan päivän tapahtumia. Kerros kerrokselta sain päivän polttamat ja muut mielen päällä olevat pohdiskelut asettumaan samalla, kun sanko pikkuhiljaa täyttyi.
Jossain välissä laskin sangon maahan ja käväisin sisällä keittämässä kahvit. Palasin mukanani pieni pöytä (keittiön "saareke") ja kahvikupponen. Siemailin kahvin alkuillan vihreässä hetkessä, missä kaikki tuoksut ja värit ovat vielä läsnä. Kuuntelin, katselin ja annoin karviaismarjapensaan tarjota makeimmat ja suurimmat marjat kuin likööriksi kahvin päälle.
Yleensä puutarhassa touhutessani lähden jonkin ajan kuluttua kuljeskelemaan ja katsomaan, mitä kuuluu mihinkin nurkkaan.
Niin nytkin.
Löysin lisää marjoja ja muutamia omenoita kypsymässä oksillaan. Omenat ovat tänä vuonna päättäneet yllättää: Valkeakuulas, joka istutettiin seitsemän vuotta sitten, kun tämän talon ostin, tekee tänä vuonna ensimmäiset omenansa, kun taas sen naapuri, vanha ja vino talviomenapuu kantaa oksillaan vain paria pientä omenaa. Makeita mahtavat olla kauan odotetut omenat.
Niitä katselee matkan päästä vanha tammi, jonka juurelta sai kauniin paikan ikiuneen kesällä nukkunut pieni nelijalkainen ystävämme.
Vanha penkki, joka on ollut tammen alla vuosia, on oiva paikka pysähtyä. Kuunnella ja katsoa, mihin suuntaan pilvet purjehtivat.
Pieni lentokone pörrää korkealla taivaalla ja huomaan, että marjasanko odottaa vielä poimijaansa.
Tällaisina hetkinä ei kaipaa muuta. Täällä on kultaa!
Sanotaan, että puutarhan hoito tekee onnelliseksi. Jotenkin sitä ei ole - tänään, näiden fiilisten kanssa ja täällä vähän villiintyneessäkin puutarhassa - yhtään vaikeaa uskoa <3
Ihanaa elokuun valoa ja lumoa kaikille!
Ellis
PS. Olen jo värkkäämässä palkintoa arvontaan - netti toimii taas moitteettomasti :D
PSS. Huomenna koulukuvaus..mitä ihmettä sitä taas laittaa päälleen?? Kaappi on täynnä vaatteita, mutta ei ole mitään päällepantavaa!!
Kerro sit vinkkinä mitä pistit päällesi kuvaan, meillä näet samainen kuvausrupeama torstaina ;)
VastaaPoistaminäkin kiertelen illan viiletessä pitkin puutarhaa ja pihaa :)
VastaaPoistaMulla meni kans viikonloppu äipän marjapuskia tyhjentämässä. Ehdottelin jo Hannalle, että tehtäiskö omaa viiniä, kun marjoja on niin paljon...
VastaaPoistaPuutarha on kyllä ihana paikka. En ole oikein koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, joiden pitää saada piha kerralla valmiiksi. Mun mielestä puutarhan ihanuus on juuri se keskeneräisyys, ja jatkuva suunnitelmien tekeminen!
Tiina
Ihana postaus... onnellisen ihmisen...tuli hyvälle mielelle tuota lukiessaan...☺
VastaaPoistaJuuri näin se on...puutarhan syleilyssä voi kokea ihmeellistä mystisyyttä ja rauhaa, joka pysäyttää ajan. Minulle puutarha on kuin toinen koti. Edellisessä talossamme suorastaan kärsin, kun piha oli tasainen nurmikenttä jossa kasvoi pari luumu- ja omenapuuta ja muutama marjapensas -juuri istutetun kokoisina. Aurinko porotti kaiken päivää, eikä mihinkään päässyt varjoon. Uusi talo, uusi "puutarha". Siellä ei ollut tunnelmaa, ei kodikkuutta. Nyt on vanha talo ja vanha puutarha. Puutarhan pitää antaa vanheta rauhassa ja arvokkaasti. Onko mikään ihanampaa kuin vanhojen omenapuiden katve? Kesällä kierros puutarhassa paljain jaloin aloittaa ja päättää päivän, kastetta nurmikolla ja kasveissa, ihana tuoksu ja lintujen laulu. Syksyllä sitten taas toisenlaiset tunnelmat ja tuoksut. Todellista kultaa!!!
VastaaPoistaHanna
Tuosta postauksesta huokui rauha ja onnellisuus - teki mielen iloiseksi. Kyllä se vaateasiakin järjestyy :)
VastaaPoistaViipi: Hehee, eileniltaisten vaatekaappisulkeisten jälkeen päälleni eksyi mustat pillifarkut ja ruskeakirjava (?), frillahihainen 3/4-hihainen paitis, jonka alta pilkotti toppi. Kaulaan iso puukoru. Vaikeeta vaikeeta... Potentiaalisin vaate (sun ompelema ihanuus) pyykissä jukurttitahran kanssa, joten se oli poissa pelistä :(
VastaaPoistaPesenkö muuten 40° sen? Entäs miten on linkouksen laita?
Marjukka: se jotenkin vaan on rentouttavaa ja ihanaa...
Maitolaiturin Tiina: Viini voiskin olla hauska kokeilla joskus.. :)
Mulla ihan sama juttu, ensinnäkään en saisi ikinä täysin valmiiksi, haluaisinkokaan? En.
Vanha puutarha, vähän rehottava mutta rakastettu, on kaikkein paras. Jotenkin ajattelen aina, että puut ja pensaatkin asuu siellä. En tohdi kovalla kädellä leikata ja karsia, vaikka ehkä joskus pitäisi. Etämies kun tulee aitaleikkurin kanssa tänne, olen vieressä normittamassa etusormi pystyssä :D
Irmastiina: Kiitos ystäväinen :) Mukavaa, jos sait hyvän mielen!
Maitolaiturin Hanna: Joo, löysitpä hyvät sanat kuvaamaan puutarhafiiliksiä: rauha, mystisyys, ajattomuus... ja koti. Sellainen olo siellä juuri tulee.
Vanhassa puutarhassa on tottavie ihan oma tunnelmansa. Muutamassa uudessa ja tasaisessa joskus käydessäni oon miettinyt, että mitenköhän kauan menee siihen, että ne vastaistutetut puut ja pensaat muodostavat yhdessä puutarhan, milloin niistä tulee "perhe".. tai milloin nurmikkoon tulee salaa pieniä painaumia ja milloin kulkureitit muodostavat omia polkujaan.
Nautitaan näistä aarteista!
Marita: Kiitos ystäväni, rauhallisen onnellisena sen kirjoitinkin, kiva jos se välittyi sinnekin.
VastaaPoistaVaatteetkin löytyivät, ennen pitkää... ja kuvaus meni hyvin. On tää naisen elämä joskus hankalaa :D
Sinussa asuu elämästä nautiskelija ;)
VastaaPoistaHyvä Mieli: Niin... taitaa asua :D
VastaaPoista