Ihan ensiksi pakko kiittää ihanista, hauskoista ja kannustavista kommenteistanne viime postaukseen!!! Kyllä harmitti, kun olin erikseen vastaillut kaikille ja sitten ne kaksi kertaa peräjälkeen hävisivät jonnekin bittiavaruuteen...mrrr... Mutta kyllä tsempit selvästi auttoi - töihin paluusta selvittiin jälleen tänäkin vuonna :))
Koulumaailma on tempaissut taas mukaansa sellaisella volyymillä, että kahden päivän jälkeen loma todellakin alkaa olla kaukainen muisto.
Päivät sujahtavat johonkin... yhtäkkiä huomaan, että on ilta ja virittelen seuraavaksi aamuksi herätystä ja mietin päivän kulkua... 17 uutta pientä reppuselkää (=eskarilaista) samassa luokassa takaavat sen, että puuhaa ja kerrottavaa riittää. Ihan siinä määrin, että illalla on ääni vähän karheana päivän puhumisesta, laulamisesta ja lukemisesta. Kaikki on pienille uutta... ruokalan itsepalvelulinjasto, pihan välituntialue, vessat, aamupiiripaikat, koulutaksin odotukset...
Mutta työ itsessään on kyllä niin kivaa, että en valita. Uravalinta on aikanaan (vahingossa) osunut nappiin. Ihana työympäristö ja vaihteleva työ sekä pienten, että vähän isompien kanssa ja ihan mahtavat työkaverit ovat mansikoita tässä kakussa :)
Kirkkaasti on jäänyt mieleen töistä hauska hetki vuosien takaa, kun lapset keskustelivat ruokapöydässä, missä kenenkin äiti tai isä on töissä.
Kunnes joku keksi kysyä: "Missä sää ope käyt töissä?"
Niinpä... :D
Olen saanut ihanan tunnustuksen!
Lämpimästi kiitos ihana Kirsikka tästä yllätyksestä :)
Vastailen nyt saman tien tämän tunnustuksen kolmeen kysymykseen:
1. Mikä on lempivärisi?
- Olen vähän sellainen kausi- ja mielialaihminen värien suhteen. Joskus tykkään hyvin neutraaleista väreistä, toisinaan taas joku kiva yksityiskohta vaatteessa on merkittävämpi kuin väri. Mutta esim. aniliininpunainen ja jotkut muut hyvin kirkkaat värit eivät sovi mulle lainkaan. Tai en vaan ehkä osaa nähdä itseni päällä, vaikka toisen päällä näyttäisi kuinka hyvältä.
En siis osaa nimetä yhtä lempiväriä, mutta tällä viikolla olen pukeutunut pellavan väriin, valkoiseen ja farkun siniseen.
2. Mikä on lempiruokasi?
- Etämiehen valmistama riekkopaisti ja oman äidin kalakeitto.
3. Mikä on paikka, jossa haluaisit käydä?
- Toscana.
Ajattelin laittaa nämä eteenpäin seuraaviin ihaniin blogeihin, joista paljon pidän ja joissa säännöllisesti käyn virkistämässä itseäni... olkaa hyvät:
- Hilpi-Malja
Näin ^ meillä tätä nykyä dataillaan: ajetaan illalla 10 km kotoa mummun ja papan mökille ja avataan kone.
Sauna lämpiää samalla ja netti toimii moitteettomasti. Kotona mokkula ei edelleenkään toimi ja vanha pöytäkone on nuorison valtaama...en vain osaa enää tehdä siell mitään, kun olen tähän omaan koneeseeni niin tottunut ja tykästynyt.
Jostain meidän läheltä on linkkitorni kaatunut, eivät tienneet, kuinka kauan korjaus kestää.
Heti, kun saavat toimimaan ja pääsen kunnolla kotoa käsin bloggailemaan, on arpajaisten vuoro!
Lämmintä elokuista viikkoa teille kaikille ihanille!
Ellis
Huomenta Sweeti, vautsi mikä tunnustus, kiitos! Jahka olen päivän työt hoidellut, vastailen tunnustukseen tuolla blogin puolella. Aurinkohaleja!
VastaaPoistaKiitos Ellis!
VastaaPoistaTuo sun kertoma tapa käyttää nettiä ei kuulosta ollenkaan hassummalta! Pitäisköhän kokeilla itsekin...
Ja kivaa aikaa niiden eskareiden kanssa.
Mä kun olen sitten nyt täällä kotona, niin meidän perheen seuraava kohokohta on ens viikolla, kun vanhempi pääsee srk:n "isojen" kerhoon ihan yksin, ilman äitiä ja siskoa.
Onnea tunnustuksesta!
VastaaPoistaEikö ole ihanaa, kun pitää työstään...vaikka raskasta varmasti onkin...☺
Ensimmäinen päivä on aina se vaikein, ja sit huomaakin, että kyllä se tästä (toivonmukaan :P ).
VastaaPoistaEilen olin töistä niin väsynyt, että nukahdin jo 20.30..
Puolessa väliä viikkoa mennään!
Kiitos tunnustuksesta!
VastaaPoistaIhana tuo lapsen tokaisu :)
Sä oot siis eskariope, kivaa! Kunpa tuo meijän esikoinen sais yhtä kivanoloisen open vuoden päästä, kun aloittaa esikoulun :)
VastaaPoistaTosi kaunis tuo neuletakkisi, ja kaunis oot muutenkin :)
Nätit virkatut kukat tms. sun tunikassa! Ne antaa asulle ihanan yksilöllistä ilmettä.
VastaaPoistaJa hih! ;D "Lapsen suusta" kuulee aina yhtä sun toista kivaa! Ja sä eskariopena saatkin kuulla varmaan vaikka minkälaisia juttuja... :)
Käytiin muuten perheen kanssa kesälomalla sun vihjaamassa Krookilan kotiseutumuseossa, mutta tällä kertaa jäin ilman kaipaamiani Arabian kuppeja.
Ystävällinen mies otti kuitenkin mun yhteystiedot ylös ja lupasi ilmoitella, jos saa etsimääni sarjaa myyntiin, mahtavaa!
Kiitos siis sulle vihjeestä!
P.s. Palailen muihin kesälomatunnelmiin blogissani vielä myöhemmin, kun en niitä tuoreeltaan kesken loman jaksanut päivitellä...
Olet sinä Ellis ope? Jotenkin en olis arvannut, mutta nyt heti ajattelin, että jess, jotkut pienet ovat tosi onnekkaita, jotka saavat sinut päiviensä iloksi :)
VastaaPoistaViipi: Ole hyvä, muru! Palailen katsomaan myöhemmin sun vastauksia :) Ja halit sullekin!
VastaaPoistaMaitolaiturin Kyllikit: Olkaapa hyvät! Jep, täällä oon rannassa taas kuuntelemassa, kuinka tuulee ja vesi loiskuu kalliolle. Ajatus lepää!
Mukavia ja kiireettömiä päiviä teille sinne kotirintamalle!
Irmastiina: Kiitos :)
On mukavaa, kun saa töissä nauraa ja laulaa ja pelata ja opettaa ja... vaikka näiden ekojen työpäivien jälkeen on olo kyllä kaikkensa antaneen väsynyt... :)
Kirsikka: Niin on! Kummasti sitä sopeutuu taas arkikuvioihin. Ja kyllähän se rytmiä antaa elämään, kun voi jo keskiviikkona (siis tänään!!!) alkaa pikkuhiljaa odottaa viikonloppua :D
Marjukka: Ole hyvä :)
Jep, lasten suusta tulee niin aitoja juttuja, usein vielä aika hauskoin sanakääntein.
Teija: Joo :) Kiitos *häkellys* :D
Neuletakin löysin -60% alerekistä viime viikolla. Sain perusteltua itselleni, että tarviin sellaisen, kun en ole juuri vaatteita tänä kesänä ostanut - edes alemyynneistä!
Roosa ei oikein ole mun värejä, mutta kummasti tuo on päällä pysynyt jo useampana päivänä :)
Liina: Kiitos, tykkään mekkosesta tosi paljon, kukkineen päivineen - sen ompeli mulle hyvä ystäväni Viipi.
Joo, lapset kyllä laukoo usein niin hauskoja juttuja, että sitä voi vaan ihmetellä. Joskus on hetkiä, ettei tiedä, mihin katsois ja miten sais pokkansa pidettyä. Yhtenä vuonna kirjattiin ylös lasten tokaisut pieneksi vihkoseksi - vanhempien luvalla tietenkin - ja jaettiin jokaiseen kotiin :)
Kiva, kun löysitte Krookilan! Varmaan etsimäsi kupit löytyvät jonakin päivänä.
Jään odotteleen kesälomakuulumisia!
Marita: Oon.. kiitos kauniista sanoistasi :D
Onnea tunnustuksesta, olet sen ansainnut.
VastaaPoistaValtavan ihana tuo juttu, missä sä käyt töissä!!! Ihana!
Ja kaikin puolin muutenkin kaunis kuvaus, mitä se pienen lapsen innostustus ja ihmetys uutta ja ihmeellistä kohtaan on. Aitoa ennenkaikkea, sehän siinä on niin ihanaa!
Hyvä Mieli: Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista! Niin totta, lapset ovat niin rehellisiä, lahjomattomia ja aitoja.
VastaaPoistaIhana blogi sinulla. Onneksi dna alkoi taas pelittämään meilläkin ja saan lukea useammin taas päivityksiäsi! Ihanaa elokuuta =)
VastaaPoistaLilli: Kiitos Kivasta kommentista :)
VastaaPoistaMeilläkin mokkula alkoi eilen taas pelaamaan, kyllä se kestikin... mutta nyt toimii taas yhtä nopeana kuin ennenkin. Ihanaa elokuuta sullekin :D